Ostolakossa muuttunut

Ja niin kuin Virve on hehkuttanut halpaa ja "perusterveellistä" tapaansa syödä. Ehkä hieman kuitenkin kannattaa panostaa ruokaan, että ei tule puutoksia. Ei siitä pelkästä perunasta, pastasta ja salaatista tule tarpeeksi rautaa.

Virve vaikuttaa hirveän helpottuneelta tuosta raudanvajediagnoosista ja tuntuu jopa luulevan, että tilanne korjaantuu nyt helposti. Käsittääkseni ferritiinin nostamisessa on kuitenkin melkoinen urakka, ainakin pelkillä napeilla. Eri asia, jos saa lähetteen infuusioon, mutta raskiiko virve laittaa sellaista summaa siihen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljastui että Virvellä on todella paha raudanpuute ja nyt on epäilys että oireet johtuvatkin siitä.

Siis täh! Menikö Virve vasta nyt tuohon ferritiinihypetykseen mukaan? Nyt kyllä yllätyin. Kyllähän ferritiininpuutos nyt on aikalailla mediaseksikkäämpää kuin tavallisen kansan masennus

En oikein ymmärrä, miksi tästä pitää puhua näin pilkalliseen sävyyn. Raudanpuute on helppo todeta verikokeilla. Hedelmällisessä iässä olevat naiset raudanpuutteelle alttiita, erityisesti jos on yksipuolinen ruokavalio tai imeytymisongelmia. En näe, mitä haittaa on siitä, että ihmiset kiinnittävät tähän huomiota, tutkituttavat ja hoitavat itsensä. Luulisi, että on vain hyvä asia, ettei tarvitse turhaan kärsiä oireista.

Toisaalta Virven olo huononi dramaattisesti päivätöihin paluun jälkeen. Matala ferritiini tuskin alkaisi vaikuttaa yhtäkkiä (alle 2 kk) niin vahvasti. Siksipä epäilen, että tässä on kyse muustakin kuin raudanpuutoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta Virven olo huononi dramaattisesti päivätöihin paluun jälkeen. Matala ferritiini tuskin alkaisi vaikuttaa yhtäkkiä (alle 2 kk) niin vahvasti. Siksipä epäilen, että tässä on kyse muustakin kuin raudanpuutoksesta.

Niin, ennen töiden aloittamista Virve käveli päivittäin jotain 10 km lenkkejä, kävi juoksemassa (vai mitä se pomppujuoksu olikaan), nukkui hyvin ja hehkutti hyvää, seesteistä oloaaan. Jos ferritiini on nyt 4, olisi se kyllä 2 kk sittenkin ilmoitellut itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta Virven olo huononi dramaattisesti päivätöihin paluun jälkeen. Matala ferritiini tuskin alkaisi vaikuttaa yhtäkkiä (alle 2 kk) niin vahvasti. Siksipä epäilen, että tässä on kyse muustakin kuin raudanpuutoksesta.

Niin, ennen töiden aloittamista Virve käveli päivittäin jotain 10 km lenkkejä, kävi juoksemassa (vai mitä se pomppujuoksu olikaan), nukkui hyvin ja hehkutti hyvää, seesteistä oloaaan. Jos ferritiini on nyt 4, olisi se kyllä 2 kk sittenkin ilmoitellut itsestään.

Ja teki lisäksi oman firmansa kautta erinäisiä kiinnostavia työprojekteja.

Hyvä että joku huomautti Virvelle tuosta hullu sanan käytöstä, vaikka hän ei näytä sitä ymmärtävänkään. En yleensä pahoita mieltäni kovin herkästi yksittäisistä sanoista tai koe että minulla on oikeutta puuttua siihen miten toiset puhuvat, mutta jotenkin tuo miten Virve hokee hullua tuntuu todella pahalta. Se tuntuu hyvin leimaavalta, kuin olisi hirveän suuri häpeä olla hullu. Hän joskus aiemminkin käytti hullu sanaa siihen tyyliin että näki että hänellä on todella suuria ennakkoluuloja mt-ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan.

Voisi hetkeksi pysähtyä miettimään että hänellä on todella suuri yleisö, sinne joukkoon mahtuu niitä "hullujakin".

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että joku huomautti Virvelle tuosta hullu sanan käytöstä, vaikka hän ei näytä sitä ymmärtävänkään. En yleensä pahoita mieltäni kovin herkästi yksittäisistä sanoista tai koe että minulla on oikeutta puuttua siihen miten toiset puhuvat, mutta jotenkin tuo miten Virve hokee hullua tuntuu todella pahalta. Se tuntuu hyvin leimaavalta, kuin olisi hirveän suuri häpeä olla hullu. Hän joskus aiemminkin käytti hullu sanaa siihen tyyliin että näki että hänellä on todella suuria ennakkoluuloja mt-ongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan.

Voisi hetkeksi pysähtyä miettimään että hänellä on todella suuri yleisö, sinne joukkoon mahtuu niitä "hullujakin".

Tuo oli kyllä hyvä huomautus Virven seuraajalta. Itsekin meinaan käyttää tuota hullu-sanaa (esim. On sellainen olo, että tulis hulluksi tai jokin asia on ihan hullu), mutta tiedostan ja ymmärrän sen ongelmallisuuden ja pyrin välttämään. Lisäksi mielialaongelmista, esim. masennuksesta, kärsivä ei kyllä varsinaisesti ole "hullu".

Virvehän tuolla jo kommentoi, että "teitä masentuneita/uupuneita", eli eikö nyt näe mahdollisuutta, että olisi "edes" uupunut. Mitähän se aikaisempi uupumus oli...

Kyllä olisi hyvä tiedostaa tosiasiat, että kyseessä saattaa ollakin "hulluus" (eli masennus/uupumus), eikä pelkkä matala ferritiini selitä noin yhtäkkistä muutosta olossa.

Viime syksynähän virve veti itsensä myös ihan piippuun Suomessa ja joutui lepäämään pari kuukautta. Mielenkiintoinen toistuva kaava. Ehkä Virve on oikeassa siinä, että voisi olla hyvä ottaa vastaan vähemmän haastavia hommia, että stressitasot ei nouse niin helposti kattoon.

Hupaisaa, miten Virve on parissa päivässä alkanut ensin miettiä raudanpuutteen mahdollisuutta ja sitten nopeasti päättänyt, että kyse ilman epäilyksiä todellakin on siitä. En ole viittinyt Virvelle tätä kommentoida, mutta vaikka alkuperäinen työuupumus olisikin aikoinaan johtunut raudanpuutteesta, hänelle on todennäköisesti jo kehittynyt haitallisia tapoja epämiellyttävien tuntemusten välttelyyn ja niistä eroon pääsemiseen tuskin riittää pelkkä ferritiinitason nosto.

Puhun tätä ihan omasta kokemuksestani. Oma työkykyni alentui merkittävästi kymmenisen vuotta sitten ja silloin ferritiininiarvoni oli 4. Valistunut työterveyshoitaja huomasi asian ja rautalisää syömällä sain nostettua ferritiiniä ja en enää esim. nukahtanut joka päivä Helsingin paikallisbussiin. Työkykyä tämä ei kuitenkaan palauttanut, koska olin jo "opettanut" mieleni haitallisille tavoille. Olin tässä välillä muutaman vuoden poiskin työelämästä ja voin erinomaisesti (kuten Virvekin), mutta töihin palattuani olen joutunut päivä kerrallaan opettelemaan parempia työtapoja ja ajatusmalleja. Ja ferritiinini on nykyään 144, joten siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Hupaisaa, miten Virve on parissa päivässä alkanut ensin miettiä raudanpuutteen mahdollisuutta ja sitten nopeasti päättänyt, että kyse ilman epäilyksiä todellakin on siitä. En ole viittinyt Virvelle tätä kommentoida, mutta vaikka alkuperäinen työuupumus olisikin aikoinaan johtunut raudanpuutteesta, hänelle on todennäköisesti jo kehittynyt haitallisia tapoja epämiellyttävien tuntemusten välttelyyn ja niistä eroon pääsemiseen tuskin riittää pelkkä ferritiinitason nosto.

Puhun tätä ihan omasta kokemuksestani. Oma työkykyni alentui merkittävästi kymmenisen vuotta sitten ja silloin ferritiininiarvoni oli 4. Valistunut työterveyshoitaja huomasi asian ja rautalisää syömällä sain nostettua ferritiiniä ja en enää esim. nukahtanut joka päivä Helsingin paikallisbussiin. Työkykyä tämä ei kuitenkaan palauttanut, koska olin jo "opettanut" mieleni haitallisille tavoille. Olin tässä välillä muutaman vuoden poiskin työelämästä ja voin erinomaisesti (kuten Virvekin), mutta töihin palattuani olen joutunut päivä kerrallaan opettelemaan parempia työtapoja ja ajatusmalleja. Ja ferritiinini on nykyään 144, joten siitä ei ole kyse.

Saako kysyä, millaisia haitallisia tapoja ja ajatusmalleja sitten olit kehittänyt?

Ja sitäkin mietin, että ei kai uupumus ja raudanpuute välttämättä sulje toisiaan pois? Jos on esimerkiksi tietynlaisia persoonanpiirteitä, jotka saavat kuormittumaan, kuten perfektionismi? Eli voihan silloin olla sekä psyykkisiä että fyysisiä tekijöitä oireilulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisaa, miten Virve on parissa päivässä alkanut ensin miettiä raudanpuutteen mahdollisuutta ja sitten nopeasti päättänyt, että kyse ilman epäilyksiä todellakin on siitä. En ole viittinyt Virvelle tätä kommentoida, mutta vaikka alkuperäinen työuupumus olisikin aikoinaan johtunut raudanpuutteesta, hänelle on todennäköisesti jo kehittynyt haitallisia tapoja epämiellyttävien tuntemusten välttelyyn ja niistä eroon pääsemiseen tuskin riittää pelkkä ferritiinitason nosto.

Puhun tätä ihan omasta kokemuksestani. Oma työkykyni alentui merkittävästi kymmenisen vuotta sitten ja silloin ferritiininiarvoni oli 4. Valistunut työterveyshoitaja huomasi asian ja rautalisää syömällä sain nostettua ferritiiniä ja en enää esim. nukahtanut joka päivä Helsingin paikallisbussiin. Työkykyä tämä ei kuitenkaan palauttanut, koska olin jo "opettanut" mieleni haitallisille tavoille. Olin tässä välillä muutaman vuoden poiskin työelämästä ja voin erinomaisesti (kuten Virvekin), mutta töihin palattuani olen joutunut päivä kerrallaan opettelemaan parempia työtapoja ja ajatusmalleja. Ja ferritiinini on nykyään 144, joten siitä ei ole kyse.

Saako kysyä, millaisia haitallisia tapoja ja ajatusmalleja sitten olit kehittänyt?

Ja sitäkin mietin, että ei kai uupumus ja raudanpuute välttämättä sulje toisiaan pois? Jos on esimerkiksi tietynlaisia persoonanpiirteitä, jotka saavat kuormittumaan, kuten perfektionismi? Eli voihan silloin olla sekä psyykkisiä että fyysisiä tekijöitä oireilulle.

Saa kysyä. Suhtaudun tekemiseeni todella kaksijakoisesti: joko olen mielestäni aivan huipputyöntekijä tai sitten olen aivan paska työntekijä, en näe siinä välissä vaihtoehtoja. Vertailen itseäni muihin kollegoihin ja tunnen, että mun pitäisi olla vähintään top 15 prosentissa, jotta olisin kelvollinen.  Mua usein hävettää kysyä useamman kerran apua, vaikka asia olisi jäänyt epäselväksi, koska pelkään muiden pitävän mua tyhmänä. Olen epävarma valinnoistani ja jään pohtimaan niitä pitkäksi aikaa sen sijaan, että luottaisin itseeni. Kuvittelen mielessäni kauheita ja nolostuttavia seurauksia, joita mahdollisista virheistäni voi seurata. Koen helposti päivän lopussa, että en ole saanut mitään tuottavaa aikaa tai ainakaan en ole saanut tarpeeksi aikaa. Prokrastinoin eli teen muuta (=selaan nettiä), jos minun pitäisi tehdä epämiellyttäviä tunteita herättävää työtehtävää. Jos teen itselleni helppoa työtehtävää, mietin, että firman kannalta on tuhlausta maksaa mulle kovaa palkkaa tehtävistä, jonka voisi tehdä mua kokemattomampi ja halvempi työntekijä. 

Summaten: Pyöriskelin helposti epävarmuudessa ja kuvitelmissani sen sijaan, että keskittyisin hetkeen ja tekisin ns. "ensimmäisen version", jota sitten tarvittaessa voitaisiin parantaa.

Ei raudanpuute ja uupumus varmastikaan sulje toisiaan pois, kärsinhän itsekin alussa molemmista vaivoista. Epäilen kuitenkin sitä, että Virven yhtäkkiä uuden työn myötä alkanut  voimakas oireilu voisi selittyä raudanpuuttella, koska rautavarastot eivät noin vain ilman mitään fyysistä syytä humpsahda alas vaan se on pidemmän ajan prosessi.

Virve, jos luet tätä niin hanki itsellesi suomenkielinen terapeutti, nykyään voi saada terapiaa netin kauttakin ja kun sulla on rahaa maksaa itse, niin et tarvitse mitään lähetteitä.

Ferritiini voi auttaa mutta itse en ainakaan ole huomannut olotilassa mitään eroa kun ferritiini nousi rautalääkkeillä 15->80. Eli en ihan sen varaan laskisi toipumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisaa, miten Virve on parissa päivässä alkanut ensin miettiä raudanpuutteen mahdollisuutta ja sitten nopeasti päättänyt, että kyse ilman epäilyksiä todellakin on siitä. En ole viittinyt Virvelle tätä kommentoida, mutta vaikka alkuperäinen työuupumus olisikin aikoinaan johtunut raudanpuutteesta, hänelle on todennäköisesti jo kehittynyt haitallisia tapoja epämiellyttävien tuntemusten välttelyyn ja niistä eroon pääsemiseen tuskin riittää pelkkä ferritiinitason nosto.

Puhun tätä ihan omasta kokemuksestani. Oma työkykyni alentui merkittävästi kymmenisen vuotta sitten ja silloin ferritiininiarvoni oli 4. Valistunut työterveyshoitaja huomasi asian ja rautalisää syömällä sain nostettua ferritiiniä ja en enää esim. nukahtanut joka päivä Helsingin paikallisbussiin. Työkykyä tämä ei kuitenkaan palauttanut, koska olin jo "opettanut" mieleni haitallisille tavoille. Olin tässä välillä muutaman vuoden poiskin työelämästä ja voin erinomaisesti (kuten Virvekin), mutta töihin palattuani olen joutunut päivä kerrallaan opettelemaan parempia työtapoja ja ajatusmalleja. Ja ferritiinini on nykyään 144, joten siitä ei ole kyse.

Saako kysyä, millaisia haitallisia tapoja ja ajatusmalleja sitten olit kehittänyt?

Ja sitäkin mietin, että ei kai uupumus ja raudanpuute välttämättä sulje toisiaan pois? Jos on esimerkiksi tietynlaisia persoonanpiirteitä, jotka saavat kuormittumaan, kuten perfektionismi? Eli voihan silloin olla sekä psyykkisiä että fyysisiä tekijöitä oireilulle.

Saa kysyä. Suhtaudun tekemiseeni todella kaksijakoisesti: joko olen mielestäni aivan huipputyöntekijä tai sitten olen aivan paska työntekijä, en näe siinä välissä vaihtoehtoja. Vertailen itseäni muihin kollegoihin ja tunnen, että mun pitäisi olla vähintään top 15 prosentissa, jotta olisin kelvollinen.  Mua usein hävettää kysyä useamman kerran apua, vaikka asia olisi jäänyt epäselväksi, koska pelkään muiden pitävän mua tyhmänä. Olen epävarma valinnoistani ja jään pohtimaan niitä pitkäksi aikaa sen sijaan, että luottaisin itseeni. Kuvittelen mielessäni kauheita ja nolostuttavia seurauksia, joita mahdollisista virheistäni voi seurata. Koen helposti päivän lopussa, että en ole saanut mitään tuottavaa aikaa tai ainakaan en ole saanut tarpeeksi aikaa. Prokrastinoin eli teen muuta (=selaan nettiä), jos minun pitäisi tehdä epämiellyttäviä tunteita herättävää työtehtävää. Jos teen itselleni helppoa työtehtävää, mietin, että firman kannalta on tuhlausta maksaa mulle kovaa palkkaa tehtävistä, jonka voisi tehdä mua kokemattomampi ja halvempi työntekijä. 

Summaten: Pyöriskelin helposti epävarmuudessa ja kuvitelmissani sen sijaan, että keskittyisin hetkeen ja tekisin ns. "ensimmäisen version", jota sitten tarvittaessa voitaisiin parantaa.

Ei raudanpuute ja uupumus varmastikaan sulje toisiaan pois, kärsinhän itsekin alussa molemmista vaivoista. Epäilen kuitenkin sitä, että Virven yhtäkkiä uuden työn myötä alkanut  voimakas oireilu voisi selittyä raudanpuuttella, koska rautavarastot eivät noin vain ilman mitään fyysistä syytä humpsahda alas vaan se on pidemmän ajan prosessi.

Aika täydellinen kuvaus siitä, mihin itsekin ajauduin. Samanlaista toimintaa tuo välttely kuin maksuhäiriöisillä laskukirjeiden heittäminen roskiin avaamatta. Et vaan halua avata viestiä tai aloittaa työtä, koska pelkäät olevasi huono tai tyhmä. Joten selaat nettiä. Sitten paniikissa teet jotain. Jos saat kehuja, arvelet että yrittivät jotain keksiä kun eivät kehtaa sanoa, että olet oikeasti tyhmä ja turha.

Ja joka kerta, kaikissa töissä tämä kauheus nostaa päätään.

Nyt veivataan sisustuksen/kodikkuuden kans instastooreissa. Virve kyllä tietää, mistä tykkää, mutta ei halua hankkia kotiinsa mitään. Haluaa, että on helppo tulevaisuudessa pakata tavarat matkalaukkuun ja lähteä ulkomaille.

Ei kai viihtyisä koti ja joskus ulkomaille lähteminen sulje toisiaan pois? Ei kai kannata elää sitku-elämää? Jotenkin masentuneelta tuokin kuulostaa.

Tuo Virven kontrolloimisen tarve on kyllä jäätävä ja saattaa hyvinkin olla merkki masennuksesta tai ahdistuksesta. Kaikilla elämän osa-alueilla on koko ajan tiukka kontrolli päällä ilman minkäänlaista liikkumisvaraa tai mahdollisuutta hölläämiseen. Asunto, tavaramäärä, rahan käyttö, sijoittaminen, syöminen, työnteko...tuo työssäuupuminen ei yllätä yhtään kun Virven kaltaisille kontrollifriikeille on vaikea ymmärtää, että kaikkea ei voi käsikirjoittaa ennalta valmiiksi etenkään työelämässä vaan siellä on pakko pystyä sietämään epävarmuutta, keskeneräisyyttä ja muuttuvia tilanteita.

Että tuo nainen on kujalla. Ensin kertoo että hinta määrittelee sen mitä syödään koska niin on helpointa. Sitten seuraavaksi heiluttelee rautatablettipurkkia tajuamatta yhtään yhteyttä tän helpon ruokavalion ja raudanpuutoksen välillä. Eikö tolla oikeasti ole yhtään läheistä ihmistä joka käskisi ton hakea psykiatrista apua noihin sen juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Että tuo nainen on kujalla. Ensin kertoo että hinta määrittelee sen mitä syödään koska niin on helpointa. Sitten seuraavaksi heiluttelee rautatablettipurkkia tajuamatta yhtään yhteyttä tän helpon ruokavalion ja raudanpuutoksen välillä. Eikö tolla oikeasti ole yhtään läheistä ihmistä joka käskisi ton hakea psykiatrista apua noihin sen juttuihin.

Totta, mutta toisaalta jos on runsaat kuukautiset niin on isompi riski sille, että ferritiini on liian alhainen vaikka söisi kuinka oikein.

Kuten aiemminkin tosin kommentointiin, luulisi että jos ferritiini olisi syypää uupumukseen oireita olisi ollut jo kauan. Itselläni oli vuosia kummallista väsymystä, joka paljastui alhaisen ferritiinin (kiitos runsaiden kuukautisten) aiheuttamaksi ja korjaantui rautalisällä.

En jaksanut yhtään lukea sen tän päiväistä sisustuspohdintaa. Tuntuu että monesti storyt on vaan ihmeellistä romaania jossa ympäripyöreetä jauhantaa joka ei lopulta pääty mihinkään. Vain aihe muuttuu välillä. 

Virven mukaan yksi syy sille, että eivät jatkaneet sisustussuunnittelijan kanssa, oli se, että virve ei jaksa oireisena päättää sisustuksesta. Nyt sitten kuitenkin koko ajan katsoo kuvia muiden sisustetuista minikodeista, analysoi niitä ja veivaa oman asunnon sisustuksen kanssa. Ristiriitaista?