Lue keskustelun säännöt.
Ostolakossa muuttunut
02.03.2015 |
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (8866)
Peukuta ylös jos toivot että Virven seuraava etappi olisi Suomi :)
Ois niin hauska jos Virve rakastuisikin Vantaaseen samoin kuin vaikka Nha Trangiin. "Siis aahhhh tiedättekö, mä niiiin viihdyn täällä!! Tää on just sellainen paikka jossa voin elää hyvää toimivaa arkea, juuri sellaista jota tällä hetkellä valitsen elää. Ihan mun äidin talon vieressä on karaokebaari, jossa voi käydä laulamassa ostamatta mitään ja vaikka ruokajonot ei varsinaisesti ole tarkoitettu ehkä mulle, niin säästän todella paljon rahaa käyttämällä niitä. Läheinen Lidl myy hävikkivihanneksia todella edullisesti ja kirjastosta saa poistokirjoja ilmaiseksi, ja säästän myös pitkän pennin asumalla äitini olohuoneessa." Jne jne jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kaksi Pärkla säilytyslaukkua sisäkkäin ja ristikkäiset vyöt ympärillä. Hyvin on selvinnyt. Laitan siihen nimenomaan pesuun meneviä vaatteita ja muita pehmeitä ostoksia, mutta liikunkin taksilla. On aika raskasta kantaa yli 10 kg jalan.
Menomatka tapahtuu käsimatkatavaroilla. Selviän näin nopeammin kentällä. Paluu tapahtuu Pärklalla.
Kuulostaa niin siltä, että jatsimies on avioehdon nojalla poiminut Virven vihki- ja kihlasormuksen itselleen koska on ne maksanutkin. Sormukset myymällä saisi monta sataa euron vaatekappaletta, mutta Virve kertoo pitkän kaavan mukaan miten ei tietenkään olisi missään nimessä halunnut sormuksia itselleen. Virve ei myöskään jumita tavaroihin siksi, että ne ovat aikanaan maksaneet rahaa. Tosin samalla unohtuu mainita, että kaikki merkkilaukut jotka eivät menneet kaupaksi ovat yhä Vantaalla jemmassa. Mutta niissä varmaan paremmat energiat koska ne asuvat muiden luona.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin siltä, että jatsimies on avioehdon nojalla poiminut Virven vihki- ja kihlasormuksen itselleen koska on ne maksanutkin. Sormukset myymällä saisi monta sataa euron vaatekappaletta, mutta Virve kertoo pitkän kaavan mukaan miten ei tietenkään olisi missään nimessä halunnut sormuksia itselleen. Virve ei myöskään jumita tavaroihin siksi, että ne ovat aikanaan maksaneet rahaa. Tosin samalla unohtuu mainita, että kaikki merkkilaukut jotka eivät menneet kaupaksi ovat yhä Vantaalla jemmassa. Mutta niissä varmaan paremmat energiat koska ne asuvat muiden luona.
Hankala tosiaan uskoa etteivät olisi kelvanneet Virvelle vaikkapa sitten myytäväksi 🤔. Mutta nää on näitä asioita joista ei varmaan ikinä saada totuutta tietää. Jotenkin nyt vaan tuntuu ettei ero tosiaan olisi niin harmoninen ja sopuisa ollut kuin Virve antaa ymmärtää, ainakin kova selitys siitä että sormukset edustavat nyt raskasta ja vanhaa energiaa jota elämään ei enää yhtään haluta. Vaikka niin kovin hyvä liitto kuitenkin muka ollut ja ihanasti tullut kohdelluksi, jne.
En kyllä ole kuullut kenestäkään, joka palauttaisi sormukset puolisolleen. Osa säästää muistona, osa viskaa mereen, osa ajattelee pragmaattisesti ja myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tulee noihin laukkuihin, itselläni on kokoontaitettava ClasOhlsonin kassi, jonka pakkaan mukaan lentolaukkuun. Joten vaikka menomatkalla voin lentää käsimatkatavaroilla lentolaukun kanssa ja paluumatkalla (jos ostanut nesteitä tai muuta), laitan lentolaukun ruumaan ja kannan muut tavarat classen kokoontaitettavassa laukussa käsimatkatavaroina. Pitää kokeilla Ikean nyssäkkää ens kerralla, sinnehän mahtuu paljon enemmän tavaraa, vaikka golfmailat. Kiitokset Virvelle vinkistä.
Tosi tylsää jos Virve palaisi Suomeen. Toivon et jatkaa maailmanmatkailua, paljon parempaa contenttia varsinkin nyt kun sosiaalisempi kausi meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kyllä haluaisi exän sormuksia. Tiedän että TODELLA MONI ei halua pitää entisen avioliiton vihkisormuksia edes toisessa kädessä. Viimeiseltä exältäni (jonka kanssa sopuisa ero) sain muutaman korun eikä kyllä tunnu mukavalta niitä pitää koska aina kun ne näen, ex ja elämä kanssaan välähtää mieleen. Tiedän myös lähi/ystäväpiiristä että tämä tosi normaalia.
Varsinkin jos olisi saanut liiton lopulla vaatimuksia muuttua ja lopulta tullut jätetyksi, koruista varmasti haluaisi luopua heti. Siinä mielessä ymmärrän, miksi Virve vain antoi sormukset miehelleen. Ja olisko siinä ollut miehellekin viestiä, että V on itsenäinen nainen, joka ei toisen antamia koruja kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on myönteinen käänne: hän ei enää ajattelekaan kuolevansa nuorena vaan uskoo, että edessä voi olla vielä 80 elinvuotta.
Jokin siinä elämässä jazzmiehen kanssa sai hänet masentumaan ihan totaalisesti.
Ite koen myönteisen sijaan jotenkin ahdistavana ja epäterveenä tuon että koko ajan halutaan olla joku joyful little maniac ja siis tuo kaikki klisee-höpötys päivästä toiseen, "I fell in love in a bookstore in Paris", vau kuinka syvällistä ja ajatuksia herättävää!
Saa olla onnellinen, mut jotenkin oireellista kun koko ajan on hehkutettava ja fiilisteltävä jotain, ikinä ei Virve ole herännyt väärällä jalalla tai kahvi ollut pahan makuista, tms, jos jokin menee "huonosti" niin se on universumin hellää ohjausta kohti uusia vielä täydellisempiä aikoja 🙄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on myönteinen käänne: hän ei enää ajattelekaan kuolevansa nuorena vaan uskoo, että edessä voi olla vielä 80 elinvuotta.
Jokin siinä elämässä jazzmiehen kanssa sai hänet masentumaan ihan totaalisesti.
Eiköhän ne sairaudet ole ollut Virvelle ihan vaan työkalu, jolla päästä tavoitteisiin. Työnteko piti lopettaa kokonaan ja lähteä maailmalle eläkeläiselämään, koska autoimmuuninefropatian vuoksi joutuu nelikymppisenä dialyysiin eikä todennäköisesti elä eläkeikään. Matala ferritiini oli työkalu siihen, että ei tarvinnut ajatella työelämää. Myöhemmin kun Virve hankki Aasiassa ihan oikean anemian, sitä ei huomannut olossa ja voinnissa missään. Rampauttavat polvikivut taas vaati lähtemään lämpimään, missä ne ovat kadonneet. Nyt on kätevästi löytynyt afantasia joka suunnilleen vei avioliiton.
Ja niin vaan on nefropatiakin parantunut. Lääkärithän olivat vuosittain sanoneet että ei mistään arvaisi että sulla on tämä tauti jos et sanoisi. Virveltäkin oli koko sairaus unohtunut vuosiksi eikä edes muistanut mitä sairastaa. Sitten kun muisti niin teki postauksen siitä miten IgA-mefropatia vaikuttaa jokapäiväiseen elämäänsä.
Vielä jos ajattelee sitä mahdollisuutta, että nämä kehitellyt sairaudet on lasta haluavalle jatsimiehelle esitelty tyyliin toki muuten hankittaisiin lapsi, mutta ei ole järkevää kun kohta joudun viettämään päivät dialyysissa. Toimisi kätevänä keskisormen heilutteluna jatsimiehelle kirjoittaa netissä pari viikkoa eron jälkeen että höpsis, mitään ole koskaan ollutkaan ja aion elää 120-vuotiaaksi.
Ja ei ole tosiaan ruokakuvia tai muuta ruokaan liittyvää sisältöä tullut hetkeen, liekö tosiaan enää juuri syökään :/.
Virvellä ei ole tainnut olla hurahdusta lisäravinteisiin missään vaiheessa? Niitähän monet ketoilijat yms käyttävät, elektrolyyttijuomia ja magnesiumia, jne. Ehkä Virvelle sopivat paremmin hurahdukset joissa (muka) voi säästää rahaa (syömisen rajoitus muutaman tunnin aikaikkunaan) vs se että pitäisi käyttää rahaa (lisäravinnepurkit).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virve kirjoittaa, että jos mieli on sokea eikä näe kuvia, on elämän tunteminen ainoa toimiva vaihtoehto unelmoimisen sijaan.
Ei voi mitään, mutta nämä afantasiat ja sokea mieli herättää vaan myötähäpeää. Pari päivää sitten Virven afantasia aiheutti kyvyttömyyden nähdä liikkuvaa kuvaa mielessään, nyt on jo tilanne pahentunut sokeaan mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tosi tylsää jos Virve palaisi Suomeen. Toivon et jatkaa maailmanmatkailua, paljon parempaa contenttia varsinkin nyt kun sosiaalisempi kausi meneillään.
Sosiaalisempi kausi varmaan palaa jos seuraava kohde on Nha Trang tai yhteinen reissu jonkun Vietnam bestiksen kanssa, mutta eikai tässä nyt ole ollut yhtään mitään sosiaalista sen Bangkokin ja ventovieraiden miesten kanssa retkeilyn jälkeen? Toki kehuja siitä miten täynnä elämä nykyään on ihania ihmisiä, mutta samaa vanhaa yksinoloa noin muuten. Jotain eläkeläishengailua voisi olla tiedossa myös jos matka jatkuisi tuttuun ja turvalliseen Torreviejaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on myönteinen käänne: hän ei enää ajattelekaan kuolevansa nuorena vaan uskoo, että edessä voi olla vielä 80 elinvuotta.
Jokin siinä elämässä jazzmiehen kanssa sai hänet masentumaan ihan totaalisesti.
No sori mut minusta tuo on aika nihkeä kommentti. Aika selkeästi tuntuisi Virvellä olevan sisäsyntyisesti vauhdikkaita ja masennuskausia, ei niistä voi syyttää puolisoa. Eihän sairaudet ole yhtään kenenkään vika, mutta vastuu niiden hoitamisesta on sillä joka niitä potee. Virve on aktiivisesti kieltäytynyt sekädiagnoosista että lääkehoidosta ja ylipäätään lääkäreistä.
Rutiinit on myös kausiluontoisuuteen taipuvaisille tosi tärkeät olemassa. Heillä tutkitusti eniten mielialaa auttaa säätelemään säännöllinen päivärytmi, josta Virve kieltäytyy ja valvoo usein yöt ja nukkuu alkuiltaan. Toinen tosi tärkeä rutiini kausiluontoisilla on säännöllinen ruokarytmi, josta Virve myös kieltäytyy ja rajoittaa syömiset neljän tunnin aikaikkunaan päivässä. Myöskään elämä ilman omaa vakituista asuntoa ei ole kausiluontoiselle ihmiselle hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä haluaisi exän sormuksia. Tiedän että TODELLA MONI ei halua pitää entisen avioliiton vihkisormuksia edes toisessa kädessä. Viimeiseltä exältäni (jonka kanssa sopuisa ero) sain muutaman korun eikä kyllä tunnu mukavalta niitä pitää koska aina kun ne näen, ex ja elämä kanssaan välähtää mieleen. Tiedän myös lähi/ystäväpiiristä että tämä tosi normaalia.
Mä käytän vanhaa vihkisormusta edelleen eri sormessa. Valitsin sen aikanaan itse juuri sillä silmällä, että haluaisin aina ja ikuisesti pitää, ja edelleen olen samaa mieltä vaikka eks-miehestä mieli muuttuikin. eksältä ja nykyiseltä varmistettu että ok heille eikä outoa.
Kaunis koru, tunnearvo meni liiton mukana, ainoastaan liiton heikkoina aikoina en kyennyt käyttämään kun ahdosti. Mutta ymmärtäisin myös jos joku ei missään nimessä haluaisi nähdä silmissään, silloin laittaisin rahoiksi helyt.
Itse en kyllä tahtoisi katsella kumppanilla eksänsä sormuksia. Ok jossain kaapissa muistona säilyttää, mutta että käytössä, ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä tahtoisi katsella kumppanilla eksänsä sormuksia. Ok jossain kaapissa muistona säilyttää, mutta että käytössä, ei.
Ööö, miksi kaapissa olisi enemmän ok? Silloinhan ne nimenomaan on pelkkänä muistona (miksi, jos suhde on ohi), toisin kuin käytössä käyttöesineinä?
Ahaa no onhan tossa Ikea-säkissä sentäs vetoketju. Ehkä se selviää käsittelystä.