Toivoitko esikoisesta tyttöä vai poikaa? Kumman sait?

toivoin myös toisesta tyttöä, sain pojan. Toivoin myös kolmannesta tyttöä, sain pojan. Nyt odotan neljättä ja ensimmäistä kertaa elämässäni toivon poikaa :) jospa toiveeni kerrankin toteutuisi.

Toivoin hartaasti tyttöä ja tyttöni sain. Olen edelleen siitä asiasta äärettömän onnellinen.

Olisin ollut todellakin rikki, toivoton´ja onneton jos olísin pojan saanut. Pojalla ei olisi ollut minulle mitään annettavaa, ja koska en ole koskaan mikään lapsi-ihminen ollut, olisi poika ollut todellinen pettymys... Nyt jOS saisimme vielä lapsen niin ei olisi väliä sukupuolella, koska olen prinsessani jo saanut..

toivoin myös toisesta tyttöä, sain pojan. Toivoin myös kolmannesta tyttöä, sain pojan. Nyt odotan neljättä ja ensimmäistä kertaa elämässäni toivon poikaa :) jospa toiveeni kerrankin toteutuisi.

Ekalla kertaa ei miltään, oli kiva myös saada poika. Tokalla kerralla jo vähän itketti ja taisin kyneleitäkin vuodattaa hetken. Pian olin jo iloinen. Kolmannella kerralla maailma kaatui, itkin kuukausia ja olin aivan sekaisin. Jouduin käymään terapeutilla, sillä suru siitä, että en saanut koskaan tyttö lasta oli valtavan suuri. Onneksi pääsin siitä ylitse ja nyt en enää kaipaa tyttöä. En ainakaan mitenkään erityisen paljon. Toko jos neljäs on tyttö niin kiva sekin, mutta pojan haluaisin nyt mielummin. Jotenkin tuttua ja turvallista. Pojat on ihania. Juuri hoidin siskoni tyttöjä 5 päivää ja en välttämättä halua koskaan itselleni sellaisia prinsessoja ja nirppanokkia. Pojat on ihanan suoria ja helppoja, vaikkakin kovin villejä ja fyysisiä. Kaikki lapset on ihania! Mutta en usko, että kolmen pojan katrasta voitaisiin ihan kenelle vaan suoda, kyllä se vaatii vähän vahvempaa ihmistä, jotta niiden kanssa pärjää. Sellainen setti annetaan vain vahvimmille :)

Jos olisimme saaneet pojan niin olisimme "tehneet" vielä toisen lapsen jos vaikka tämä olisikin ollut tyttö. Kun nyt saimme heti tytön niin lapsiluku jäi yhteen.

sain kaksi ihanaa poikaa.



Kolmatta lasta odottaessa en toivonut erityisesti tyttöä tai poikaa. Olin jo tajunnut, että lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Ihania ne on kaikki!

Olen aina toivonut saavani kolme poikaa.



Kun kolmatta aloin oottaa, niin tuli mieleen että oishan se tyttökin kiva kokea ja tytön sain.

Mutta kaikille aina sanoin että se kolmas poika vielä puuttuu.



Aloin oottaa neljättä ja tadaa, sain pojan.

Eli kaikki on mennyt tasan nappiin, mun mielestä.

Mies olis halunut 2+2.

mutta pieni toive taka-alalla, että olisi tyttö. Tyttö tuli. Olen toivonut sen jälkeen toista lasta, mutta en ole saanut. Olen onnellinen tytöstäni, mutta onnellinen olisin ollut pojastakin.

Oli vain niin ihanaa saada lapsi ylipäätään. Tytön sain. Toisen kohdalla toivoin poikaa; osittain siksi, että halusin kokea myös pojan äitiyden, osittain siksi, että halusin lasteni olevan mahdollisimman erilaiset, jotta he molemmat ikäänkuin saisivat luonnollisesti oman erityisasemansa sydämessäni. Kun sain tietää, että toinenkin tyttö on tulossa, olin pettynyt em syistä. Sittemmin asialla ei ole ollut merkitystä, vaan olen ollut onnellinen kahdesta ihanasta tytöstäni.

Tänne näyttää lähinnä vastanneet jompaa kumpaa toivoneet. Tai sitten kuulun vähemmistöön, sillä en todellakaan toivonut tyttöä tai poika. Toivoin vain, että esikoisen synnytys menee hyvin ja me molemmat selvitään siitä terveenä. Toisaalta olimme myös neuvolantätin ainoat asiakkaat (1 v. sitten), jotka eivät tienneet vauvan sukupuolta ennen synnytystä ( siis ko. odotusaiikana)

Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuntuu että tyttöä toivoneet ja tytön saaneet ovat jääneet jumiin siihen vaiheeseen kuin mitä olin itse ennen lasta. Nyt tiedän paremmin - pieni poikani on niin rakas, että tekee ihan kipeää ajatella häntä nytkin.

sain pojan. Toisesta toivoin poikaa ja poikahan se oli. Meidän lapsiluku on tässä, mutta jos kolmas tulisi, toivoisin hänenkin olevan poika.

Ehkä esikoista odottaessa, poikien maailma tuntui jotenkin kovin vieraalta, sen takia kai toivoin tyttöä. Nyt kun minulla on nämä kaksi hurmuria, en voisi olla onnellisempi=)

meillä on ollut niin ihana suhde ja elämä. Nyt kotona asuu pieni iltatähti-tyttö, ihana hänkin.

toivonut kumpaakaan, mutta taisi mulla olla pieni tukahdutettu tyttötoive. Sain pojan, ja hän on niin täydellinen lapsi että koko sukupuoliasia hautautui täysin mielestä. Nyt toista odottaessa en aidosti toivo kuin tervettä lasta (anteeksi nyt, sairas lapsi on tietenkin yhtä arvokas, mutta tervettä kuitenkin toivon).

En tiedä. Kaipa olisin hullaantuntut ostamaan pitsimekkoja ja rusettipinnejä lapselle.

Olin pettynyt, mutta rakastuin siihen nyyttin joka on nyt jo 18-vuotta.



Toisesta toivoin poikaa ja se sitten saatiin. Kolmannesta toivoin myös poikaa ja poika sekin :)

Sain kuolleen pojan. :(

Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut. Tuntuu että tyttöä toivoneet ja tytön saaneet ovat jääneet jumiin siihen vaiheeseen kuin mitä olin itse ennen lasta. Nyt tiedän paremmin - pieni poikani on niin rakas, että tekee ihan kipeää ajatella häntä nytkin.

Toivoin tyttöä, koska olen itsekin ollut tyttö ja tiedän siten tytön elämästä enemmän jne. Sain pojan, joka näyttää jäävän ainoaksi (on jo eskarilainen). Jos kuitenkin toinen olisi tulossa, olisi ihan sama kumpi sieltä tulisi.

Minulla on ystävä, joka aina toivoi ja saikin kaksi tyttöä ja muistaa aina korostaa kuinka ei kestäisi poikien maailmaa (vaikka toteaa sivulauseessa kuinka "teidän poika on poikkeus", varmaan ihan kohteliaisuudesta). Ja jopa lapsilleen kertoi aika alentuvasti meidän vauvan olevan vaan poika jne.

Pojatkin on ihania eikä minun tarvitse elää prinsessaelämää tyttären kautta, voin olla se perheen prinsessa ;) Ja silti oppia pojan kanssa dinosauruksista ja ritareista, opettaa hänelle hyvät käytöstavat ja joskus joku saa toivottavasti hänestä ihanan miehen ja isän lapsilleen.

Sain kuolleen pojan. :(

Ja sitten elävän pojan, ja vielä sen tytönkin. Nyt olen iloinen kun on poika ja tyttö, toisaalta samanlaiset, toisaalta erilaiset.

Sain kuolleen pojan. :(

Miten sä kehtaat?

Toisesta toivoin myös tyttöä, mutta jo ultra paljasti pojan. Ehkä 20 sekuntia oli pettynyt fiilis ja jo autolle kävellessä ultran jälkeen olin iloinen pojasta.