Toivoitko esikoisesta tyttöä vai poikaa? Kumman sait?

Jos ultrassa olisi kerrottu, että on tyttö, olisin kyllä varmaan ollut jonkin verran pettynyt, mutta sopeutunut tilanteeseen.



Seuraavastakin lapsesta toivoin poikaa, mutta tuli tyttö. Ultrassa asia ei selvinnyt, vaan vasta synnytyssalissa. Olin koko ekan vuoden jonkin verran kummissani enkä osannut kuvitella itseäni tytön äidiksi. Mietin, että mitä ihmettä keksin puuhattavaa tytön kanssa sitten kun se kasvaa. Mutta nyt, kun tyttö on 2v, olen sopeutunut enkä enää ollenkaan pettynyt.



Olin itse pienenä "poikatyttö", minua ei edelleenkään kiinnosta nuket, vaatteet, meikit, romanttiset hömpsötykset sun muut. Ja äitiini on aina ollut suht kylmät välit. Siksi ajatus tytön saamisesta tuntui aluksi hankalalta. Tietysti jos tytöstäni tulee pieni glitterpissis, joka on kiinnostunut vain muodista ja kaikki pitää olla pinkkiä, voi olla vähän vaikea löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Mutta varmaan me siinäkin tapauksessa jotain kivaa puuhaa keksittäisiin.

Tyttö olisi ollut aika katastroffi, mutta kai siitä olisi yskimisen jälkeen toennut..

puhuin siitä ihan ääneenkin kavereille ja muille. Rakenneultran maksoin omasta pussistani (se ei vielä silloin kuulunut yleiseen ohjelmaan) ja siellä ei ensin näkynyt sukupuoli, kun napanuora oli jalkojen välissä. Myöhemmässä ultrassa selvisi, että on tyttö. Synnytykseen asti vähän vielä pelkäsin, että jos kumminkin on nähty väärin, mutta ei oltu. Tyttö tuli. Suurin haaveeni oli toteutunut.

Toivoin tyttöä, tuli poika. Siinä vaiheessa kun tuli poika, asialla ei ollut mitään väliä, minulle oli aivan sama, kumpi tuli.



Myöhemmin olen ajatellut, että onneksi tuli poika, olin ollut turhaan "epäluuloinen" millaista se olisi :) Sitä paitsi sain sittemmin tytön

Esikoisesta toivoin tyttöä ja tytön sain,

silloin olin seitsemännessä taivaassa.



Onneksi seuraavista tuli poikia niin tiedän nyt mitä olisin menettänyt jos kaikki kolme olisivat olleet tyttöjä. Näin valitettavasti on!



Ja tietysti onneksi kaikki terveitä.

Toivoin tyttöä, kun ajattelin että osaan tyttöä paremmin hoitaa. Mutta sitten raskausaikana tuli tunne, että poikahan sitä tulee. Olisin ollut lopulta yllättynyt pahasti, jos tyttö olisikin tullut, kun se poikatunne oli niin selvä. Poika tulikin.

Toisella kertaa ei ollut mitään etukäteistuntemuksia ja tuli tyttö.

ja tyttöni sain. Olen edelleen siitä asiasta äärettömän onnellinen.

Seuraavien lasten kohdalla en toivonut kumpaakaan sukupuolta. Sain vielä toisen tytön ja viimeiseksi pojan.

Olisin ollut pettynyt tytöstä.

ja onneksi oli tyttö.

tokasta poikaa ja pojan sain. Kolmas olisi saanut olla kumpaa sukupuolta vain, mutta kolmatta en saanut ollenkaan :(.

Tosin ihan oikeasti nuo olemassa olevat lapsetkin olisi loppujenlopuksi olla kumpa sukupuolta vain, yhtä onnellien heistä olisin ollut.

Sain pojan. Toisen kohdalla toivoin tyttöä ja tyttö sitten tulikin :)

Ei haitannut yhtään, rakas ja ihana lapsi on ollut syntymästään saakka. Toiseksi toivoin tyttöä, ja sain tytön, hänkin yhtä ihana ja rakas minulle.



Mieheni taas toivoi ensin poikaa, ja pojan sai. Toisen lapsen sukupuolen suhteen hänellä ei ollut erityistoiveita.



Ei siis ole vaikuttanut mitenkään lasten arvoon vähentävästi heidän sukupuolensa. Olen silti miettinyt, että jos olisin saanut kaksi poikaa, niin vaikka molemmat varmasti olisivat olleet rakkaita, niin olisinko silti surrut sitä, ettei minulle tullut tyttöä... Kenties. Siitä huolimatta rakastan molempia lapsiani yhtä paljon sukupuolesta riippumatta.

mutta olin varma, että esikoinen on poika, koska miehellä sukurasitteena poikien saaminen (heitä pelkkiä veljiä, miehen veljellä pelkkiä poikia..)



no, tyttö tuli, suvun ensimmäinen kolmeen polveen, minä olin hämmästyneen "pettynyt".



toinen ja kolmas olivatkin sitten poikia, meidän prinsessa edelleen suvun ainoa tyttö :)

En mitenkään kiihkeästi, enkä olisi pettynyt. Kunhan oli sellainen tunne, että esikoinen pitäisi olla juuri minulla poika. Sain myös toisen pojan ja kaksi tyttöä.

Tytön sain :)

Kahta sorttia, en valinnut. Poika tuli.



Seuraava raskaus, kun koitti, niin tyttönä mä sitä pidin alusta saakka. yritin kyllä ajatella, ettei sillä ole väliä vaikka toinen poikakin... sehän olisi ihan kiva juttu, kun sais leikkikaverin.



Noh, tyttö sieltä kuitenkin tuli ja on myös leikkikaverin saanut hänestäkin esikoinen. :)

Hetken se oli pettymys, mutta jo kotiin päästyä olin hyväksynyt tytön ja olin onnellinen.



Nyt on kaksi poikaa tytön lisäksi ja mulla on niin maailman parhaat ja ihanimmat lapset.

Jos olisimme saaneet pojan niin olisimme "tehneet" vielä toisen lapsen jos vaikka tämä olisikin ollut tyttö. Kun nyt saimme heti tytön niin lapsiluku jäi yhteen.

Toivoin hartaasti tyttöä ja tyttöni sain. Olen edelleen siitä asiasta äärettömän onnellinen.

Olisin ollut todellakin rikki, toivoton´ja onneton jos olísin pojan saanut. Pojalla ei olisi ollut minulle mitään annettavaa, ja koska en ole koskaan mikään lapsi-ihminen ollut, olisi poika ollut todellinen pettymys... Nyt jOS saisimme vielä lapsen niin ei olisi väliä sukupuolella, koska olen prinsessani jo saanut..