Kolmas lapsi on virhe monessa perheessä

minusta vähän tuntuu että jo se ensimmäinen lapsi on virhe monelle.

Minusta ikäerolla on suuri rooli jaksamisessa. Vauvan ja paljon vanhempien sisarusten hoitaminen oli ihan lastenleikkiä verrattuna vauvan ja uhmaikäisen kaksivuotiaan hoitaminen samaan aikaan.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:25"]

Ei se jaksaminen lukumäärästä johdu, vaan vanhempien iästä. Nuorena kun aloittaa, niin viisikin jaksaa hyvin. Mutta nykyään kun aloitetaan myöhään, niin ensimäisessäkin on jaksamista.

[/quote]

Höpö höpö, juuri nuoret vanhemmathan ne eroavat jo vauvavuoden aikana, kun ei kestä parisuhde eikä pää sitä vauva-arkea.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:47"]En tiedä, näkeekö sitten ulkopuolinen asiat toisin vai mistä on kyse, mutta minulla myös kaksi ystäväperhettä, johon on hankittu kolmas (ja toiseen neljäskin) ja vanhemmat kehuvat katrastaan eivätkä tietenkään kadu, mutta itse ajattelen, että näissä kahdessa perheessä on isommat lapset joutuneet luopumaan monesta, jotta vanhempien haave siitä kolmannesta (ja neljännestä) on toteutunut.

Molemmissa perheissä kaksi ensimmäistä on pienellä ikäerolla ja kolmas on hankittu kun isommilla kouluikä häämöttää ja harrastus- ja vaatemaku ovat kehittyneet. Molemmissa perheissä on isommat joutuneet luopumaan alkuperäisistä harrastuksista, koska nämä ovat olleet liian kalliita tai kuskaaminen veisi liikaa aikaa. Lapset eivät ole itse halunneet luopua ja puhuvat edelleen harmitellen asiasta, vaikka korvaavia harrastuksia läheltä on löytynyt. Kummassakin perheissä isä hoitaa isommat lapset, käy vanhempainilloissa, vie luistelemaan, hiihtämään, kavereille jne. Äidit on menetetty vauvoille, ja kun joskusu tulevat käymään ja esim. nuorin tulee minun syliini ovat isommat aivan sylinälköisiä ja tappelevat äitinsä sylistä, kiehnaavat kyljessä ja suorastaan vinkuvat äidin huomiosta.

Kummassakin perheessä toinen isommista lapsista joutuu jakamaan huoneensa nro 3:n kanssa eli tälle kolmannelle ei ole ollut luontevasti tilaa vaan isompi lapsi joutuu ns. luopumaan saavutetusta etuudesta eikä kovin innolla. Onhan selvää, että 8-vuotias tarvitsee eri asioita kuin 2-vuotias ja että leikit eivät suju yhteen eikä huoneen käyttö tunnu enää samalta kun sen pienemmän lelut valloittavat lattian.

Toisessa perheessä on myös matkustamisesta luovuttu muutamia risteilyjä lukuunottamatta.

Näiden syiden takia olen sitä mieltä, että osa perheistä menee ns. muodin mukana todella miettimättä, mitä tarkoittaa, että perheeseen tulee kolmas lapsi ja kuka perheenjäsenistä eniten joutuu luopumaan tämän kolmannen takia. On nimittäin aika hemmetisti vaadittu, että jokin pikkukoululainen osaisi ilolla luopua harrastuksista, kavereista, omasta huoneesta ja lomamatkoista uuden vauvan takia. 

Ikävintä tässäkin on se, etteivät ne perheen aikuisest joko ymmärrä tai suostu ymmärtämään, mitä vaativat isommilta lapsiltaan omien haaveidensa toteuttamiseksi.
[/quote][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 12:14"]Ne joille kolmas lapsi on ollut virhe, eivät olisi saaneet tehdä niitä kahta ensimmäistäkään. Ihan liikaa on huonoja vanhempia. Ne joilla on paljon lapsia, yleensä myös hoitavat hommansa paremmin kuin muut. Meillä ainakin lasten etu tulee aina ensimmäisenä eikä isommat sisarukset ole joutuneet luopumaan mistään pienempien takia. Harrastaakin saa ihan mitä haluaa ja pidetään huolta, että jokainen saa aikaa ja huomiota vanhemmilta. Rikkaita ei olla (rahallisesti siis, muuten kyllä) mutta ei köyhiäkään. T: Viiden lapsen äiti.
[/quote]
Tätä on kuultu pieniperheisiltä, että ne isommat joutuu luopumaan jostain.. On hassua että sitä luopumista pelätään. Se nyt on vaan karu fakta että sitä luopumista joutuu opetella melkein koko elämän, kuoleman, esineiden rikkoutumisen, muuttojen myötä.. En minä vaan tahtoisi että muksuni oppisi siihen, että saa kaiken mitä haluaa ja mistään ei tarvitse luopua koska se on mielestäni utopinen ajatus.. Olen lähtöisin perheestä jossa on enemmän kuin kymmenen lasta, enkä ole koskaan joutunut luopumaan LIIAKSI mistään. Luopumaan olen joutunut kyllä, kodista, ystävästä, sukulaisista jne. Ne ennen muuta kasvattavat ihmistä.. Kaikista pahin luopuminen taisi minulla olla muutto kotoa, pois sisarusten ja vanhempien luota. Se oli myös ihan järjetön kasvunpaikka. Mutta kaikilla meillä on omat lapset ja olemme taas automatkan päässä toisistamme jos ikävä tulee. Että mikään harrastus ei merkitse sisarusten rinnalla mitään..

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:56"]Samaa mieltä. Onneksi en ikinä tehnyt sitä virhettä, että saisin kolmannen lapsen. Kaksi isoa koululaista jo on ja työpäivän jälkeen energia kyllä kulu heidän kanssaan. Vauvakuumeen nujersin hankkimalla koiran. Paras päätös ikinä!
[/quote]

Meillä ihan sama! Paras päätös ikinä!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:25"]Ei se jaksaminen lukumäärästä johdu, vaan vanhempien iästä. Nuorena kun aloittaa, niin viisikin jaksaa hyvin. Mutta nykyään kun aloitetaan myöhään, niin ensimäisessäkin on jaksamista.
[/quote]

ei se iästäkään ole kiinni

Tuli yhden jälkeen kaksoset, tällä mennään. Ikäeroa kaksosilla esikoiseen 2,5 vuotta. En varmaan olisi tehnyt kolmatta, mutta nyt en voi olla kuin tyytyväinen! Kolme on just sopiva meille. Paljon ne kyllä syö :D

Täällä ylpeät tyttötrion vanhemmat :) Jotenkin oli molemmille automaattista että lapsia tulee kolme, kun itsekin tulemme 3 -ja 4-lapsisista perheistä. Kuluuhan sitä ruokaan ja harrastuksiin rahaa, mutta esim. vaatteita voi kierrättää kun kun vanhimmalle ostetaan laadukkaampaa. Ollaan onnekkaita kun tienataan suht hyvin ja voidaan vuosittain reissata pariin otteesen ulkomaillakin.
Mutta onhan se ihan järkevää miettiä lasten määrää, ettei tarvii joka senttiä laskea.

Yksi taitaa riittää meille. En jaksaisi enää samanlaista yli vuoden kestävää univelkaa, vaikka muuten vauvavuosi oli ihana.
Toisen tullessa kuvioissa olisi myös esikoinen, joten mahdollisuus päiväuniin olisi vähäinen.
Minun energia tasot eivät ole korkeat, en koe mielekkäänä touhuta aamusta iltaan. Haluan välillä rauhaa ja olla omissa ajatuksissani. Mieheni kanssa olemme vuorotyöläisiä joten ns omaa aikaa ei paljon ole.
Turvaverkko osoittautunut huonoksi, apuja ei tarjota vaan aina pitää kysyä ja se vaivaa minua. Apua/helpotusta toisi jo sekin jos mummo vaikka tulisi leikkimään tänne meille kun olen tullut töistä tai kummi piipahtaisi sadepäivinä vierailulla. Itse on aina lähdettävä.

3. lapsi on AINA virhe. Katsokaa ympärillenne. Siis ohi sen oman navan. Maailman suurin ongelma on LIIKAVÄESTÖ. Ja älä sössötä että ei meillä. Mekin asumme pallon pinnalla.

Kolmas lapsi päättäisi varmaan liittomme. Meillä on hyvä suhde mutta se jatkuva omien tarpeiden syrjään laittaminen on raskasta ja kuluttavaa, toki sekin yksilöllistä mutta ainakin meillä se on syönyt tätä parisuhdetta. Hitaasti tosin hyvää kohti, mutta lapsiluku on ehdoton kaksi.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:32"]Täällä ylpeät tyttötrion vanhemmat :) Jotenkin oli molemmille automaattista että lapsia tulee kolme, kun itsekin tulemme 3 -ja 4-lapsisista perheistä. Kuluuhan sitä ruokaan ja harrastuksiin rahaa, mutta esim. vaatteita voi kierrättää kun kun vanhimmalle ostetaan laadukkaampaa. Ollaan onnekkaita kun tienataan suht hyvin ja voidaan vuosittain reissata pariin otteesen ulkomaillakin.
Mutta onhan se ihan järkevää miettiä lasten määrää, ettei tarvii joka senttiä laskea.
[/quote] ei hyvin menenisen merkki lapsille ole se, että on varaa käydä pari kertaa vuodessa ulkomailla. Kyllä ne kriteerit pitää olla jotain muuta

meillä yksi lapsi ja hän jo koululainen(9v.),olisikohan järkeä yrittää toista,"iltatähteä",ikämme;minä 35 ja mies 36.

Meillä kolmas lapsi oli virhe, valitettavasti. Vauvakuume sumensi järjen, kun ikääkin oli jo sen verran, että oli pakko päättää, tuleeko lisää lapsia vai ei. Toivon, että olisin tajunnut olla tyytyväinen kahteen lapseen. Nyt parisuhde on täysin kuralla, isommille lapsille ei ole yhtään aikaa kun yksi uhmaikäinen sabotoi kaiken, mitään ei voida tehdä yhdessä perheenä vaan aina pitää jakautua kahteen, kun pienimmän mahdottoman käytöksen takia ei voida yhdessä mennä minnekään. Olen jatkuvasti väsynyt, pahantuulinen, enkä jaksa muuta kuin pakolliset kuviot. Surettaa, että menetän isompien lasten elämästä vuosia, enkä tiedä, palaako suhteemme ikinä ennalleen. Sama koskee miestäni. Kyllä, olisi pitänyt tajuta aiemmin, mutta kun en tajunnut. Nyt tarvotaan tässä suossa sitten. Mutta kaikille, jotka miettivät, pitäisikö vielä tehdä se kolmas lapsi, varsinkin ns. iltatähtenä, suosittelen, että jättäkää tekemättä. Tulette olemaan tyytyväisiä ratkaisuunne.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:26"]

3. lapsi on AINA virhe. Katsokaa ympärillenne. Siis ohi sen oman navan. Maailman suurin ongelma on LIIKAVÄESTÖ. Ja älä sössötä että ei meillä. Mekin asumme pallon pinnalla.

[/quote]

Länsimaissa ei ole hallitsematonta väestönkasvua, vaan päinvastoin täällä pitäisi olla enemmän syntyvyyttä jotta ikärakenne säilyisi terveenä. Toisekseenkin kehittyneissä maissa myös kehitetään se teknologia, jolla ympäristöongelmista ja väestöräjähdyksestä selvitään (esim. ehkäisy, vaihtoehtoiset energiamuodot). Että siinä sinulle pari faktaa, lisääntyminen täällä Suomessa on vain hyväksi koko maapallolle.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 10:33"]Meille kolmas lapsi oli maailman paras päätös!!! En ole katunut päiväkään.
[/quote]

Meillä myös! Olen niin onnellinen!!!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:54"]

Se on niin muodikasta nykyään hankkia kolme lasta kun "muillakin on" ja erityisesti, jos kaksi ekaa on samaa sukupuolta keskenään. Ja sitten monesti näkee, että sen perheen resurssit eivät oikeasti olisi kestäneet sitä kolmatta lasta. Enkä nyt puhu vain vauva-ajasta, vaikka sekin on rankkaa, joku juuri tilitti että ei ehdi ja jaksa huomioida kahta vanhempaa lasta, kun vauva valvottaa ja huutaa, sekö on koko perheen ja erityisesti niiden isojen lasten etu?? Vaan todella todella moni, joka ns. ruuhkavuosissa valittaa ettei jaksa, niin kas vain, jossain lauseessa tulee että kolme lasta. Siis vaikka olisivat jo kouluikäisiä. Rahat loppu ja kaikki aika menee harrastuskuskauksiin, läksyihin jne niin ettei äiti ehdi itsestään huolehtia ollenkaan. Miettikää oikeasti ennen kuin hankitte sen kolmannen, hyppäys on iso kahdesta kolmeen. On harha kuvitella, että se kolmas menee siinä missä kaksikin, ei se ikinä mene.

[/quote] Höpöhöpö. _terveisin 9 lapsen äiti

Minä olen miettinyt kolmatta siltä kannalta, että onko mulla aivan realistisesti sen jälkeen yhtä paljon aikaa esikoiselle ja toiselle lapselle, ja todennut että ei ole. Ja koska meillä toinen lapsi on vaativa ja tempperamenttinen, ja tarvitsee paljon tunnetaitojen opettamista ja ohjausta, olisi iso riski, että hänestä tulisi väliinputoaja meidän perheessä. Esikoinen on jo nyt vähän ahtaalla, kun toinen lapsi tekee useista tilanteista hankalia käytöksellään, ja hän usein joustaa omista tarpeistaan toisen lapsen vuoksi, mihin pitää kiinnittää huomiota ja ohjata häntä pitämään paremmin kiinni oikeuksistaan. Haluan että mulla on näihin lapsiin sellainen yhteys, että se kasvatus lähtee täältä perheen sisältä ja täällä voi kertoa kaikki murheensa. En halua että lapset hakevat sen huomion ja elämänohjeensa muualta koska vanhemmilla ei sitä ole aikaa antaa, ja näin siinä käy jos lasten kanssa ei ole kiireetöntä läsnäoloa. 

Kolmas lapsi olisi onnellinen asia, minulle. Se ei olisi sitä muulle perheelle kokonaisuuden kannalta. Voisi aivan hyvin käydä niin, että olisin väsynyt ja ärtynyt, ja ainoa joka sitä aikaa saisi, olisi kuopus. Se olisi väärin. 

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 19:26"]Minä sitten varmaan olen ainoa äiti, joka on kokenut, että kolmannen jälkeen oli hankalampi liikkua isompien kanssa. Ei se mitään ylipääsemätöntä ollut, mutta kyllä esim. kun lähdin uimaan lasten kanssa, niin vauvan piti olla koko ajan sylissä, kun altaassa vahdin isompia.

Kun lähdin isompien kanssa hiihtämään, oli oma työnsä sitoa vauva rinkkaan selkään, että päästiin liikkeelle. Tai kun oltiin mäenlaskussa, niin pakkasin vaunut matkaan, mihin sain vauvan, kun isompien kanssa laskin mäkeä. Tai kun mentiin luistelemaan, oli oma työnsä vauva ottaa matkaa sinne kentän laidalle ja itse ei voinut luistella isompien kanssa.

Kaikki saatiin kyllä soljumaan ihan hyvin, mutta koska en suostunut vain istumaan päivää sisällä isompien kanssa ja odottamaan miestä töistä ja sitten vasta ulkoilua yms. sai käyttää aika lailla mielikuvitusta, että vauvan sain pakattua matkaan niin, että isommat pääsivät puuhaamaan niitä juttuja, mihin olivat tottuneet.

Isommat olivat 4v ja 5v, kun vauva syntyi ja kotihoidossa, koska en nähnyt mitään järkeä viedä heitä päiväkotiin, kun olin vauvan kanssa äitiyslomalla. 
[/quote]

No mutta onko kolmas sen takia virhe??? Tuo riippuu niin paljon muustakin! Mikä ikäero lapsilla, mikä elämäntilanne, terveys ja moni muu! Meillä lapset 9v. 7v. Ja 1v. Mies teki älyttömästi töitä, kun ensimmäiset oli pieniä ja olo paljon matkoilla, joten koin silloin kahden kanssa yksin olon paljon raskaampana, kuin nyt kolmen kanssa. Minulla on myös perussairaus, joka vaikeuttaa aina välillä liikkumista - silloin on raskasta, mutta ei yksikään lapsi ole sen takia virhe!!! Meillä kolmannen vauvavuosi ollut ihana! Mies paljon enemmän läsnä ja isommat jo hyvin itsenäisiä. Kuskaamista on, mutta se ei haittaa. Kun menemme uimaan, riittää että olen näköyhteydessä, koska osaavat jo hyvin uida. Kun lasketellaan, pärjää toinen vanhempi hyvin isojen kanssa, koska osaavat senkin jo. Olen ollut pitkään kaikkien kanssa kotona, mitta nyt isot menivät jo eskariin ja kouluun, osaan harrastuksistakin kulkevat itse. Meillä kaikki on sujunut tosi hyvin, ei se ole lapsimäärästä kiinni vaan voimavaroista!

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:52"]

meillä yksi lapsi ja hän jo koululainen(9v.),olisikohan järkeä yrittää toista,"iltatähteä",ikämme;minä 35 ja mies 36.

[/quote]

Varmasti kannattaa yrittää toista. Tiedän yhden pariskunnan, jolla tuli toinen lapsi juuri tuossa tilanteessa. Kun vauva syntyi olivat ihan sekaisin onnesta pari vuotta. Oli ihana katsella sitä, varsinkin kun ovat meille läheisiä ihmisiä.