"Liikunnalliset" tyypit, mikä teitä nyt vaivaa?

Eli viestien perusteella suurin osa ei tee näitä ilmoituksia v-tuillakseen. :) Ja tämähän on ihan hyvä uutinen.

Uskon kyllä, että on mahdollista, että olen ärsyyntynyt syyttä. Jotenkin tämä alkoi niin yllättäen ja on noussut TOP3 puheenaiheisiin ystävälläni. Ehkä tosiaan on innostunut asiasta ja haluaa vaan jakaa asian kanssani. :)

Kummastelen vaan asiaa, kun kokemukseni mukaan ne aina urheilulliset tutut toki saattavat liikunnoistaan mainita, mutta harvemmin noita tarkkoja lukemia ym...

Voisiko joku silti kertoa, että jos sinulla on tapana informoida tarkasti liikuntamääräsi ystävällesi, josta tiedät, ettei hän liikuntaa juuri harrasta, niin mitä toivot "vastaukseksi"?

Jos sanot, että "pyöräilinpä tuossa eilen 30km", niin mikä näistä vastauksista olisi se paras:

1."oikeesti! Niin paljon? Mä en ikinä jaksais, mut mulla onkin niin huono kunto, ja pitäs saada itteesä niskasta kiinni. Sä oot kyllä ihan älyttömän reipas, kun jaksat liikkua aina niin kauan."

2."Vai niin! Missä päin pyöräilit? Ottiko koville? Pidätkö yleensä taukoja vai pyöräiletkö ihan putkeen koko matkan? Käytätkö palautumisjuomia? Kauan suunnilleen meni? Onko sulla esim. sykemittaria? Millasella sykkeellä meni?"

3."Ai jaa. Kiva :)"

4. "no aha. Kyllä mä itekkin ton verran voisin pyöräillä, mut on niin paljon muita kiireitä ja oon alkanu karppaa ja ajattelin sillä päästä näistä läskeistä ja sit alan enempi urheilee, mut oon niin kiireinen, etten vaan oikeesti ehi urheilee ku pitää perhe elättää ja elämä on raskasta, mut aiemmin pyöräilin monia kymmeniä kilometrejä tosta vaan..."

Tässä muutama esimerkki :) Jos mikään ei miellyttäisi, niin mitä odottaisit vastaukseksi? (ja korostan vielä, että tiedät, ettei kyseinen tyyppi liiku missään tapauksessa samoja määriä kuin sinä)

jotenkin innostavammin, esim. Vau, hienoa! Eli älä jaarittele, vastaa lyhyesti ja positiivisesti, kaverisi on innoissaan kun jaksaa urheilla noin paljon ja tahtoo jakaa innostuksen ystävänsä kanssa. Viis siitä, urheiletko sinä vai et, nyt ei ole kyse sinusta vaan siitä, että kaverisi on innostunut omasta urheilustaa. =)

Eikö suorituksessaan saa olla ylpeä, jos kaveri ei ole tehnyt samoin. Liikunta on iso osa elämääni. Siksi puhun siitä. En verratakseni itseäni sinuun.

lautan Faceen silloin, kun olen onnistunut esim. ylittämään itseni (suorituksen aika parani tai jaksoin pitemmän matkan). Olen vain niin onnellinen, että haluan jakaa tiedon muiden kanssa.

keskimäärin viis kertaa viikossa, joten ei tule mieleenkään raportoida siitä. Laiskimmat liikkujat kehuu liikunnoillaan!

Liikun enemmän kuin sinä. Ja koska suhteeni liikkumiseen on intohimoinen, puhun siitä. Ihan samoin kuin elokuva-, käsityö-, ruoka-, koira- tai vaikka veneilyharrastaja puhuu harrastuksestaan.

Treenini merkkaan Heiaheiaan. Pääasia on pitää itselle kirjaa, mutta saahan nyt kaverit sen nähdä :O FB:ssä jaan lähinnä huippuhetkiä: parhaimpia treenejä, uusia kokeiltuja lajeja ja kisatuloksia. Ihan samoin kuin jotain muuta harrastava voisi kertoa ostaneensa uutta lankaa/ saaneensa ompelemansa mekon valmiiksi/ valmistaneensa sitä ja sitä ruokaa/ että koira voitti näyttelyssä jne. jne.

Jos muiden liikunta ärsyttää, mutta muut harrastukset ei (niinkuin hyvin usein tuntuu asia olevan!), kannattaa ehkä miettiä mikä siinä niin vaivaa :)

Rehellisesti olen päässäni miettinyt, että ärsyttääkö mua oikeasti sen takia, että olisin kateellinen ja huonokuntoinen. Mutta en kyllä vieläkään myönnä :) ! Oikeasti vaan on jotenkin sellainen olo, että koska on alkanut niin yhtäkkiä tämä ilmoittelu ja se täyttää keskustelujamme, että yritetäänkö minua provosoida? Ja siksi kysynkin, että miten pitäisi vastailla, että toiselle tulisi hyvä mieli ja saisi minusta se mitä hakee. En vaan ymmärrä.

Tajuan senkin pointin, että harrastuksia on monia, mutta oikeasti kukaan ei kerro mistään harrastuksestaan noin tarkasti ja jatkuvasti minulle. Joku saattaa tehdä käsitöitä, mutta koska tietää, ettei nuo kuuluu minun harrastuksiini, niin yleensä kertoo vain "tein vauvalle peiton" ja kommentoin siihen jotain. Harvemmin kuitenkaan kukaan selittää minulle, että "Tein Nalle-langasta peiton vauvalle 30 silmukalla ja siitä tuli kokoa X ja aikaa tähän meni X päivää jne...". Ymmärtäisin tälläisen kertomisen jos itsekin tekisin käsitöitä. :)

Hukkasin kirjoituksessani pointin ehkä jo... :D Mutta siis tämän ystävän käytös hämmentää ja olisi mukava toimia niin, että molemmille jäisi hyvä mieli. :)

Miksi sinä ajattelet, että kaverisi vertaa sinuun itseään?Eikö suorituksessaan saa olla ylpeä, jos kaveri ei ole tehnyt samoin. Liikunta on iso osa elämääni. Siksi puhun siitä. En verratakseni itseäni sinuun.

Tässä voi olla perää... Todellakin saatan automaattisesti vähän ajatella, että vertaa itseänsä minuun. Tämä voisi johtua siitä, että olemme ystäväni kanssa muuten aika "samanlaisia". Esim. samantyyppiset vaatteet kiinnostavat, samat ihmiset on meidän molempien mielestä monesti ärsyttäviä tai mukavia, samat leffat on hyviä ja niin eespäin...

Voi siis olla, että kun oikein mietin, niin tuo hänen uusi kiinnostuksensa urheiluun on yksi selkeistä "eroistamme" ja ehkä se vähän hämmentää molempia...? Koska yhteistä keskustelua ei vaan synny. Mutta luulisi, että hänkin sitten olisi kyllästynyt minulle näitä ilmoituksia tekemään, kun en koskaan osaa oikein sanoa muuta kuin tyyliin "kiva!".

Yritän elää niin, että olisin elämääni niin tyytyväinen, että voisin iloita vilpittömästi muidenkin onnesta. Mutta koska on tuntunut, että ystävä ilmoittaa asiat minulle mahdollisesti sen takia, että minulle tulisi "paha mieli", kun en itse liiku, niin sillä olen miettinyt, että miten pitäisi asia ottaa, ettei kumpikaan pahoittaisi mieltään.

Kukaan ei varmaan enää ymmärrä mitä tarkoitan :D

Mutta kiitos kaikille muuten vastauksista, vähän silmät avautuu taas :)

Vähän niinkuin yhteenvetona, niin olisiko siis hyvä jos yrittäisin nyt unohtaa kaikki pahat taka-ajatukset ja tyytyä siihen, että ystävä vilpittömästi haluaa jakaa harrastuksensa kanssani? Vastailisin jotakuinkin samaan tyyliin kuin nyt, ja ehkä ihan vähän kehuisin(eli en ylistäisi maasta taivaaseen), joskus kysyisin jonkun tarkentavan kysymyksen hänen lenkistään ja joskus jopa mainitsisin, että itsellä on kunto päässyt vähän repsahtamaan ja voisin vaikka joskus lähteä hänen seurakseen pikkulenkille.



Voisiko näin ystäväni silloin saada sen "täyttymyksen" mihin ilmoituksillaan saattaisi pyrkiä?

Vähän niinkuin yhteenvetona, niin olisiko siis hyvä jos yrittäisin nyt unohtaa kaikki pahat taka-ajatukset ja tyytyä siihen, että ystävä vilpittömästi haluaa jakaa harrastuksensa kanssani? Vastailisin jotakuinkin samaan tyyliin kuin nyt, ja ehkä ihan vähän kehuisin(eli en ylistäisi maasta taivaaseen), joskus kysyisin jonkun tarkentavan kysymyksen hänen lenkistään ja joskus jopa mainitsisin, että itsellä on kunto päässyt vähän repsahtamaan ja voisin vaikka joskus lähteä hänen seurakseen pikkulenkille. Voisiko näin ystäväni silloin saada sen "täyttymyksen" mihin ilmoituksillaan saattaisi pyrkiä?

Itse harrastan treeneistä raportointia vain niille ystäville ja esim. työkavereille, joiden tiedän omaavan vastaavia harrastuksia ja intohimoja. Ja silloinkin vain tilanteissa, jolloin muutenkin keskustellaan kyseisestä aihepiiristä. En ole hirveän tulostavoitteellinen ihminen yleensäkään, joten en edes pitä mitään kirjaa suorituksistani, vaikka kohtuullisen paljon treenaankin. Treenaan, koska se on mukavaa, mutta tajuan kyllä, ettei asia hirveästi muita ihmisiä kiinnosta. Lähinnä silloin, jos olen oikein mahtipontisesti ylittänyt itseni, saatan intoutua hehkuttamaan liian laajalti. Tosin silloinkin kyllä ihmisten reaktiot aika pian herättävät muistamaan, ettei suurinta osaa ihmisistä kerta kaikkiaan kiinnosta...

Vähän niinkuin yhteenvetona, niin olisiko siis hyvä jos yrittäisin nyt unohtaa kaikki pahat taka-ajatukset ja tyytyä siihen, että ystävä vilpittömästi haluaa jakaa harrastuksensa kanssani? Vastailisin jotakuinkin samaan tyyliin kuin nyt, ja ehkä ihan vähän kehuisin(eli en ylistäisi maasta taivaaseen), joskus kysyisin jonkun tarkentavan kysymyksen hänen lenkistään ja joskus jopa mainitsisin, että itsellä on kunto päässyt vähän repsahtamaan ja voisin vaikka joskus lähteä hänen seurakseen pikkulenkille. Voisiko näin ystäväni silloin saada sen "täyttymyksen" mihin ilmoituksillaan saattaisi pyrkiä?

Itse harrastan treeneistä raportointia vain niille ystäville ja esim. työkavereille, joiden tiedän omaavan vastaavia harrastuksia ja intohimoja. Ja silloinkin vain tilanteissa, jolloin muutenkin keskustellaan kyseisestä aihepiiristä. En ole hirveän tulostavoitteellinen ihminen yleensäkään, joten en edes pitä mitään kirjaa suorituksistani, vaikka kohtuullisen paljon treenaankin. Treenaan, koska se on mukavaa, mutta tajuan kyllä, ettei asia hirveästi muita ihmisiä kiinnosta. Lähinnä silloin, jos olen oikein mahtipontisesti ylittänyt itseni, saatan intoutua hehkuttamaan liian laajalti. Tosin silloinkin kyllä ihmisten reaktiot aika pian herättävät muistamaan, ettei suurinta osaa ihmisistä kerta kaikkiaan kiinnosta...

Kuulostaa niin julmalta kun "ihmisiä ei kertakaikkiaan kiinnosta" :/

Toki ystävysten kesken puhutaan ihan kaikesta ja joku asia kiinnostaa enemmän, kuin toiset, mutta kaikilla on oikeus puhua mistä haluaa. Enkä ole mikään idiootti, joka ajattelee, että kanssani pitää puhua VAIN SIITÄ mikä kiinnostaa MINUA.

Liikunnasta puhuminen on minusta ihan ok aihe siinä missä vaikka ne käsityöt. On itsellänikin juttuja, jotka kiinnostavat minua, mutta ei kaikkia kavereitani. Ja minulla on myös ihan perus tylsiä juttuja välillä muutenkin :D

MUTTA tosiaan "ongelma" oli vaan se, kun kaikki tämä ilmoittelu alkoi niin rytinällä yhtäkkiä ja on jatkunut ja jatkunut ja jatkunut ja on ihan päivittäistä. Jotenkin vaan päässäni väänsin, että "jotain ystäväni tällä hakee" ja yritän löytää vastausta, että mitä :)Mutta ongelma taitaa olla vaan itsellä korvien välissä :P

Muista ap, että ystäväsi on treeninsä jälkeen niin endorfiinipöllyssä, että on ehkäpä myös sen takia enempi innoissaan kertomassa nippelitietoa treeninsä kulusta, kuin se nallepeitonkutoja.. Ja vielä sen verran omasta puolestani, että itse en "kehtaa" iloita julkisesti, edes kavereilleni hyvästä lenkistä, sillä pelkään, että toinen ottaa sen vittuiluna ja toisaalta pelkään myös toisten ajattelevan, että mitähän toikin läski tossa nyt meuhkaa jostain lenkkeilystä.. Eli ystävälläsi on myös luottoa sinuun, kun voi puhua noin avoimesti sinulle uudesta harrastuksestaan. Hyvä vastaus olisi mielestäni myös tyyliin: "Vau, hieno suoritus!", ja sitten mahdollisesti joskus voit kysyä hieman tarkemmin, vaikka kuinka hän on kehittynyt (jos sinua kiinnostaa).

ja treenaan 4-5Xvko salilla + muutamat juoksulenkit päälle. Eli treenaan suht paljon moniin muihin kavereihini verrattuna. Mutta en harrasta tällaista päivittelyä, koska en tahdo antaa sellaista vaikutelmaa että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin muut. Ja liikunta on mulle niin jokapäiväistä kauraa etten koe sitä jotenkin mainitsemisen arvoisena asiana.

En myöskään tee päivityksiä ahkerasta siivouksesta/leipomisesta.



Ei vain ole tyyliäni. En kyllä loukkaannu, mikäli joku näin tekee. Huvitun ehkä.

Muista ap, että ystäväsi on treeninsä jälkeen niin endorfiinipöllyssä, että on ehkäpä myös sen takia enempi innoissaan kertomassa nippelitietoa treeninsä kulusta, kuin se nallepeitonkutoja.. Ja vielä sen verran omasta puolestani, että itse en "kehtaa" iloita julkisesti, edes kavereilleni hyvästä lenkistä, sillä pelkään, että toinen ottaa sen vittuiluna ja toisaalta pelkään myös toisten ajattelevan, että mitähän toikin läski tossa nyt meuhkaa jostain lenkkeilystä.. Eli ystävälläsi on myös luottoa sinuun, kun voi puhua noin avoimesti sinulle uudesta harrastuksestaan. Hyvä vastaus olisi mielestäni myös tyyliin: "Vau, hieno suoritus!", ja sitten mahdollisesti joskus voit kysyä hieman tarkemmin, vaikka kuinka hän on kehittynyt (jos sinua kiinnostaa).

Totta! Kiitos sullekin vastauksesta. Kokoajan tunnen itseni vaan pöpimmäksi, kun epäilen turhaa hänen tarkoitusperiään. :D

Tuli tosta "mitähän toikin läski tossa nyt meuhkaa jostain lenkkeilystä.." lauseesta mieleen, että itse joskus teininä laihduttelin, mutta en halunnut kertoa kellekkään mitään liikunnoistani, koska jotenkin pelkäsin, että jos en laihdukkaan niin kaikki nauraa, että "turhaa sä läski yrität!!". Voi siis olla, että omat vanhat jutut vaikuttaa myös tälläisiin epäilyihini.

ja treenaan 4-5Xvko salilla + muutamat juoksulenkit päälle. Eli treenaan suht paljon moniin muihin kavereihini verrattuna. Mutta en harrasta tällaista päivittelyä, koska en tahdo antaa sellaista vaikutelmaa että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin muut. Ja liikunta on mulle niin jokapäiväistä kauraa etten koe sitä jotenkin mainitsemisen arvoisena asiana. En myöskään tee päivityksiä ahkerasta siivouksesta/leipomisesta. Ei vain ole tyyliäni. En kyllä loukkaannu, mikäli joku näin tekee. Huvitun ehkä.

Tätä mä en vaan ymmärrä?

ja treenaan 4-5Xvko salilla + muutamat juoksulenkit päälle. Eli treenaan suht paljon moniin muihin kavereihini verrattuna. Mutta en harrasta tällaista päivittelyä, koska en tahdo antaa sellaista vaikutelmaa että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin muut. Ja liikunta on mulle niin jokapäiväistä kauraa etten koe sitä jotenkin mainitsemisen arvoisena asiana. En myöskään tee päivityksiä ahkerasta siivouksesta/leipomisesta. Ei vain ole tyyliäni. En kyllä loukkaannu, mikäli joku näin tekee. Huvitun ehkä.

Tätä mä en vaan ymmärrä?

että tuo haluaa noilla jotenkin brassailla, mutta mä nyt oon muutenkin laiska päivittäjä. - se 4-5Xviikossa treenaava.

ja treenaan 4-5Xvko salilla + muutamat juoksulenkit päälle. Eli treenaan suht paljon moniin muihin kavereihini verrattuna. Mutta en harrasta tällaista päivittelyä, koska en tahdo antaa sellaista vaikutelmaa että pitäisin itseäni jotenkin parempana kuin muut. Ja liikunta on mulle niin jokapäiväistä kauraa etten koe sitä jotenkin mainitsemisen arvoisena asiana. En myöskään tee päivityksiä ahkerasta siivouksesta/leipomisesta. Ei vain ole tyyliäni. En kyllä loukkaannu, mikäli joku näin tekee. Huvitun ehkä.

Tätä mä en vaan ymmärrä?

että tuo haluaa noilla jotenkin brassailla, mutta mä nyt oon muutenkin laiska päivittäjä. - se 4-5Xviikossa treenaava.

tsemppausta ja ihan omaa iloani liikkumisesta koen.

mulla on yksi tällainen liikuntaan hurahtanut kaveri, jolle liikunta on nykyään elämän sisältö ja suola. Ja hän tosiaan muistaa kertoa siitä kaikille, ja usein. Saattaa sanoa että vetäisinpä tuossa puolimaratonin ennenkuin tulit kylään ja selittää seikkaperäisesti kaikkea tekemäänsä - kuvittelee kai että se kiinnostaa kauheasti kaikki muitakin. Toisaalta ymmärrän, tämä on hänelle tosi tärkeä aihe tällä hetkellä.



Mua itseäni ei kanssa kauheasti jaksa kiinnostaa, etenkin kun tuntuu että siitä liikunnasta puhuessa voisi puhua niin monesta muustakin jutusta, harvoin kun nähdän. Mutta enpä tuosta nyt viitsi hirveästi provosoituakaan. Ajattelen vaan että meitä on niin moneen junaan.

Musta on hyvä olla ystäviä joille voi tekstata, soittaa ihan koska vaan ja sanoa ihan mitä vaan, ilman että toinen tuomitsee tai ajattelee asian jotenkin itseään vastaan. Itse lupaudun olemaan näille ystäville myös se olkapää, jolle voi soittaa vaikka sellaisesta asiasta, kun että vessa pitäis siivota.



Voi vaikka pitää puhelimen kiinni niinä päivinä kun ei jaksa muita ihmisiä. Mulla ainakin sellasia päiviä on monia.



fb:een kaiken turhan kirjoittelu on vähän noloa kyllä. En ole ainakaan kiinnostunut, jos joku teki jotain kanaviillokkia, on lähdössä töihin, ei jaksaisi mennä nukkumaan, kävi taas kerran kuntosalilla (näitä päivityksiä lähes joka päivä) yms. Sillon tulee olo, että kyseisellä ihmisellä ei ole paljoakaan elämää. Tai vastaavasti liikunnan harrastuksen mainostaminen jotenkin kuulostaa siltä kuin peittelisi sitä, että on lihava ja suurimmanosan ajasta istuu sohvalla ja syö roskaruokaa.

Musta on hyvä olla ystäviä joille voi tekstata, soittaa ihan koska vaan ja sanoa ihan mitä vaan, ilman että toinen tuomitsee tai ajattelee asian jotenkin itseään vastaan. Itse lupaudun olemaan näille ystäville myös se olkapää, jolle voi soittaa vaikka sellaisesta asiasta, kun että vessa pitäis siivota.

Voi vaikka pitää puhelimen kiinni niinä päivinä kun ei jaksa muita ihmisiä. Mulla ainakin sellasia päiviä on monia.

fb:een kaiken turhan kirjoittelu on vähän noloa kyllä. En ole ainakaan kiinnostunut, jos joku teki jotain kanaviillokkia, on lähdössä töihin, ei jaksaisi mennä nukkumaan, kävi taas kerran kuntosalilla (näitä päivityksiä lähes joka päivä) yms. Sillon tulee olo, että kyseisellä ihmisellä ei ole paljoakaan elämää. Tai vastaavasti liikunnan harrastuksen mainostaminen jotenkin kuulostaa siltä kuin peittelisi sitä, että on lihava ja suurimmanosan ajasta istuu sohvalla ja syö roskaruokaa.

Juuri tälläisiä kuvailemisia ystäviä olemme toisillemme. Puhumme kaikesta ja kerroin tuolla aiemmin, etten todellakaan tarkoita, että minulle pitäisi puhua vaan tietyistä asioista. Kaikki on sallittua :D Juurikin voi soittaa ja ilmoittaa, että "tuli iso pieru, jota itsekin säikähdin" tai "erosin poikaystävästäni". Ja tottakai myös "kävin 5km lenkillä".

Ongelmani oli se, että yhtäkkiä näitä tarkkoja liikuntailmoituksia on alkanut satamaan rankkasateiden laille päälleni ystäväni tienoilta ja mietin, että voiko olla, että ystäväni toivoisi, että reakoisin tietyllä tavalla näihin ilmoituksiin. Mutta tämän keskustelun aikana olen päätynyt siihen, että tosiaan ongelma oli varmasti vain omassa päässäni ja ystävälläni on uusi juttu josta on innostunut ja jatkossa unohdan taka-ajatukset asian suhteen :)

SIllä harrastan kilpatasolla urheilua ja työkaverini ovat ylipainoisia, eikä heitä liiikunta kiinnosta. Silti keron heille treeneistäni ja kilpailuista yms. Tarkoitus ei ole aiheuttaa pahaa mieltä, korkeintaan kannustaa/innostaa heitäkin liikkumaan. On vain minulle rakas harrastus ja kerron mielelläni siitä heille :)

ystävistäni ja tutuistani liikkuvat taas tosi paljon. Yhden tutun käytös ärsyttää, sillä hän hehkuttaa liikkumisiaan ja siitä saamaansa hyvää oloa. Ihan kaiken saa kuulemma tuntumaan paremmalta, kun liikkuu, minunkin pitäisi kokeilla, niin jäisin koukkuun. Se tuputus menee niin överiksi, hän on ottanut minut käännytyskohteekseen. Toisten kanssa ei tuota ongelmaa ole vaan heidän kanssaan voi jutella asiasta ihan normaalisti.

systeemi, että ilmoittelee fb:ssa puolitutuilleen on todella typerää. Se on oman egon kohottamista, "katsokaa nyt kuinka kovakuntoinen ja ahkera olen!!!" Ja sitten vielä tämä "saavutit oman tavoitteesi 150 %!!" Tämä jos mikä on mielikuvamarkkinointia.



Miksi ihmiset ei voi pitää ihan omaa harjoituspäiväkirjaa, paperilla? Paljon järjestelmällisemmin siitä asiat näkee.



Ja toinen juttu sitten on nää, jotka ottaa valokuvan ruoastaan, jos tekee vähän parempaa pöperöä. Sekin on imagon hoitoa. Kumma kun kukaan ei kuvaa syömiään eineksiä, musta se olis paljon hauskempaa.



Tai että jotkut ei päivitä mitään, mutta matkalle lähtiessä pitää päästä mainitsemaan tai päivittää statukseen paikka. Tai kun on päässyt johonkin Brucen konserttiin. Muuten olen aivan hiljaa, mutta on pakko mainita asiat, joista ajattelee ihmisten olevan salaa kateellisia.



Mua ainakin kiinnostaisi enempi tavallinen arki, "syön tässä Mars-jätskipatukoita ja haukon henkeäni katsoen Amerikan suurinta pudottajaa"



Missä on tavallinen arki? Ihmiset on niin pinnallisia että ihan kuvottaa

Miksi ihmiset ei voi pitää ihan omaa harjoituspäiväkirjaa, paperilla? Paljon järjestelmällisemmin siitä asiat näkee.

mutta on pakko mainita asiat, joista ajattelee ihmisten olevan salaa kateellisia.

Missä on tavallinen arki? Ihmiset on niin pinnallisia että ihan kuvottaa

ja Heian aktiivikäyttäjä vastaa:

-Heiaheiassa treenipäiväkirja on aina mukana ja käytettävissä. Joku vihko jää helposti kotiin. Lisäksi Heiasta näkee näppärämmin eri vuodet, sairaspäivät, lajikohtaiset määrät ym. Se on vaan tosi kätevä ja motivoiva (siis siksi, kun kehitystä on niin helppo seurata.

-Mä en usko, että mun treeneistä ollaan salaa kateellisia. Miksi olla? Tie on jokaiselle auki, sinne vaan juoksemaan.

-Juokseminen ja mun treenit on mun tavallista arkea. Tuleehan treenatessa nätti kroppa, mutta se, että näytän tältä on todellakin treenin sivutuote, ei tarkoitus. Ei se mielestäni pinnallista ole.

Ja mä kyllä päivitän myös ihan tavallisia juttuja, enkä pyri antamaan kuvaa, että mun elämä olisi jotenkin superhienoa ja luksusta koko ajan...