Lue keskustelun säännöt.
Maatilan sukupolvenvaihdos/tyttären kohtelu
07.08.2012 |
Olen 37v nainen Etelä-Suomesta. Kotitilallani tehtiin sukupolven vaihdos muutama vuosi sitten. Minua ei informoitu asiasta mitenkään. Arvokas tila ja 200 hehtaaria metsää siirrettiin veljeni nimiin. Hän ei maksanut tilasta mitään mutta otti velan omiin nimiinsä. Velka on ehkä noin 1/5 - 1/6 tilan arvosta.
Veljeni ei kuitenkaan enää jatka päätoimista maanviljelyä. Vanhempani ovat pyörittäneet tilan peltojen viljelyä muutamat vuodet mutta sekin kohta loppuu. Veljeni käy työssä muualla eikä viljele tilaa. Onko tässä kaikki mennyt oikein? Eikö kyseessä oikeammin ollut lahja eikä sukupolvenvaihdoskauppa? Mitään lahjoitusta ei kuitenkaan tehty. Miten tila voidaan siirtää sukupolvenvaihdoskauppana henkilölle, joka ei enää tilaa päätoimisena viljelijänä jatka?
Vaikka suoraan ei sanottu, olen varma että minut asetettiin eriarvoiseen asemaan koska olen nainen. Mitään muuta syytä ei ole. Veljeni ei ole maanviljelijä eikä sellaiseksi edes aio ryhtyä. Näennäinen "Sukupolvenvaihdos" oli vain helppo tapa sivuuttaa minut perinnönjaossa.
Voinko tehdä asiasta jutun oikeuteen tai pyytää tutkintaa veronkierrosta (eirtyisesti lahjaveron/perintöveron). Vanhempani perustelivat asiaa sillä "että kysessää on sukutila". Ilmeisesti naisena en "kuulu sukuun". Ei tämä näin voi mennä. Välini sukuun ovat katkenneet mutta haluan reilua kohtelua, vaikka sitten oikeuden kautta.
Kommentit (134)
Mutta kai sukupolvenvaihdoskauppa edellyttää että ns jatkaja todella jatkaa tilaa? Tämähän tässä oli se keskeinen pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö muutkin vanhempien rahallisesti merkittävät lahjoitukset (alihintaiset kaupat?) voi saada ennakkoperinnöksi joka huomioidaan perinnönjako tilanteessa?
Todella epäreiluahan tuo on, varsinkin jos ap:lle ei tarjottu mitään mahdollisuutta olla se tilanjatkaja vaan paikka pedattiin puhtaasti veljelle.
Mutta kai sukupolvenvaihdoskauppa edellyttää että ns jatkaja todella jatkaa tilaa? Tämähän tässä oli se keskeinen pointti.
eli on todella ihan OK käydä edelleen muualla töissä. Saa jopa asua muualla eikä tilalla. Tuet saadakseen pitää olla koulutus (tai pitkä työkokemus tilalla), mutta jos verottaja hyväksyy kaupan, on se kauppa eikä lahjoitus.
Kysy Naisunionin maksuttomasta juristipäivystyksestä. Jos et pääse paikalle, voit soittaa. Siellä ainakin tajutaan tuo sukupuolipointti. Voivat myös neuvoa eteenpäin.
http://www.naisunioni.fi/index.php?k=13613
Eivätkö muutkin vanhempien rahallisesti merkittävät lahjoitukset (alihintaiset kaupat?) voi saada ennakkoperinnöksi joka huomioidaan perinnönjako tilanteessa? Todella epäreiluahan tuo on, varsinkin jos ap:lle ei tarjottu mitään mahdollisuutta olla se tilanjatkaja vaan paikka pedattiin puhtaasti veljelle.
ap:n pitää todella hyvin kyetä perustelemaan, miksi verottaja on väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos verottaja on tuohon suostunut pitämättä kauppaa lahjana, on sinulla todella vahva koneisto vastassasi.
Olisi kannattanut aikanaan mennä maatalouskouluun ja jäädä viljelemään tilaa, sillä tavalla sen olisi nimiinsä saanut. Monenako keväänä olet hoitanut kylvötyöt, montako hehtaaria istuttanut metsää?
Parikymppinen poika oli ostanut maatilan isovanhemmiltaan. Heidän kuoltuaan asiaa on alettu tutkimaan kavalluksena tai muuna sellaisena. Veikkaisin että suku pistänyt asian tutkintaan.
Alihintaan muistaakseni oli ostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajahan sanoi, että tosiasiallisesti vanhemmat viljelevät tilaa ja veli ei. Kai siksi että tuet saadaan edelleen pyörimään. Kai sivutoiminen viljely
edellyttää edes hieman viljelyä?
Ovatko vanhemmat hyvänhyvyyttään viljelemässä sitä lahjaksi veljelleen vai saavatko he työstä tuloa? Onko näillä merkitystä?
Parikymppinen poika oli ostanut maatilan isovanhemmiltaan. Heidän kuoltuaan asiaa on alettu tutkimaan kavalluksena tai muuna sellaisena. Veikkaisin että suku pistänyt asian tutkintaan. Alihintaan muistaakseni oli ostanut.
eli mukana ei ollut verottajan näkemystä asiasta ennen kuin tuli aika katsoa perintöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajahan sanoi, että tosiasiallisesti vanhemmat viljelevät tilaa ja veli ei. Kai siksi että tuet saadaan edelleen pyörimään. Kai sivutoiminen viljely edellyttää edes hieman viljelyä? Ovatko vanhemmat hyvänhyvyyttään viljelemässä sitä lahjaksi veljelleen vai saavatko he työstä tuloa? Onko näillä merkitystä?
se ei ole laitonta. Palkkaakaan ei ota, mikä muuten ei ole laitonta sekään, ilmaista työtä saa tehdä. Aika monella isovanhemmat hoitavat lapsia viikonloppuisin ilmaiseksi, ei se peltotyö poikkea lastenhoidosta verottajan silmissä.
Viljely ei tarkoita sitä, että itse ajaa traktoria vaan sitä, että varmistaa, että työt tehdään ajallaan. Siellä voisi olla vaikka 10 latvialaista maatalousharjoittelijaa töissä ja silti veli katsottaisiin viljelijäksi.
Parikymppinen poika oli ostanut maatilan isovanhemmiltaan. Heidän kuoltuaan asiaa on alettu tutkimaan kavalluksena tai muuna sellaisena. Veikkaisin että suku pistänyt asian tutkintaan. Alihintaan muistaakseni oli ostanut.
eli mukana ei ollut verottajan näkemystä asiasta ennen kuin tuli aika katsoa perintöjä.
niin muistelisin, että silloin olisi pitänyt vähintään maksaa 51% tilan arvosta, ettei mene lahjaveroa.
No kait ne on tieten nämä ottanut huomioon kuitenkin.
Ei toisaalta ole sama asia, mutta tulevaisuudessahan tuon voi laittaa syyniin juuri sen takia, onko tuo ollut laillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit myös että väliin sukuun on menneet, eli mun mielestä ihan ymmärrettävää että sut sivuutettiin.
Älä lannistu näistä ilkeistä vastauksista. Ne ovat nämä maatilansa pilkkahintaan ostaneet, jotka raivostuvat, jos heidän oikuettaan jättää muut puille paljaille edes hetkeä epäillään. Heidän maanviljelynsä on sitten vähän siinä ja siinä. Moni lopettaa viljelyn kun vanhemmat kuolevat. Olen nähnyt itse paljon esimerkkejä näistä joille spv oli vain keino saada iso omaisuus halvalla nimiinsä. Ehkä vanhempiakin viilattu linssiin uskottelemalla, että sukutilalla maanviljelys pitkän päälle vielä jatkuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit myös että väliin sukuun on menneet, eli mun mielestä ihan ymmärrettävää että sut sivuutettiin.
Välit menivät kaupan jälkeen, eivät ennen. Veljeni ei viljele tilaa yhtään sen enempää tällä hetkellä kuin minäkään. Töitä tein kotitöitten muodossa kotona saman määrän kuin veli auttoi muissa töissä. Kuten sanoin, tila pyörii puhtaasti vanhempieni voimin. Muutaman vuoden kait vielä...
törkeää toimintaa.
Selvitä oikeutesi.
Ja joo, eiköhän ne kaupat tehty ihan lainvoimaisesti, vanhempasi ovat täysivaltaisia ihmisiä eikä heidän ole pakko informoida koko sukua jos myyvät omaa omaisuuttaan.
Miten helvetissä sä voisit mennä oikeuteen? Eihän sun vanhemmat ole holhouksenalaisia? Eihän kukaan voi suakaan vetää käräjille jos myyt oman talosi tms. Ei lapsilla ole mitään sanomista vanhempiensa omaisuuteen jos vanhemmat elää ja on normaalijärkisiä ihmisiä.
Hoida vaan omat asiasi!
Menee tilan myötä myös lapsuudenkoti jne. Veljen vaimosta sitten riippuu, onko sinne edes tervetullut.
Tästä on kokemusta, tosin "veljen vaimon" asemassa. Tilan päärakennus on mieheni sisarusten lapsuudenkoti, mutta nyt se on meidän kotimme. Ei meillä ole mitään velvollisuutta säilyttää taloa heidän lapsuutensa muistomerkkinä. Eikä heillä ole oikeutta kävellä sisälle kuin kotiinsa. Saati että heillä olisi oikeus käyttää kotiamme kesämökkinä. Anoppini (jolla on elinikäinen asumisoikeus tilalla, erillisessä asunnossa) saa toki kutsua kotiinsa kenet haluaa ja milloin haluaa, siihen emme tietenkään puutu.
Rajojen asettelu ei ole ollut helppoa, vaikka olemme mieheni kanssa tässä asiassa yksimielisiä. Anopin kanssa asiat onneksi sujuvat hyvin, joten ongelmia on lähinnä loma-aikoina.
Ja joo, eiköhän ne kaupat tehty ihan lainvoimaisesti, vanhempasi ovat täysivaltaisia ihmisiä eikä heidän ole pakko informoida koko sukua jos myyvät omaa omaisuuttaan.
Miten helvetissä sä voisit mennä oikeuteen? Eihän sun vanhemmat ole holhouksenalaisia? Eihän kukaan voi suakaan vetää käräjille jos myyt oman talosi tms. Ei lapsilla ole mitään sanomista vanhempiensa omaisuuteen jos vanhemmat elää ja on normaalijärkisiä ihmisiä.
Hoida vaan omat asiasi!
Sukupolvenvaihdos kauppana sisältää merkittävät veroedut. Lahjoituksen voi yksityisomaisuudesta tehdä koska vain. Lahjasta on maksettava kuitenkin lahjavero. Sukupolvenvaihdos kai edellyttää että ns jatkaja on tilan todellinen eikä vain nimellinen jatkaja? Ymmärrätkö tämän asian ytimen?
Mitään ei hänen kertomansa perusteella ole tehty lainopillisesti väärin.
Täytyy tunnustaa, että itsekin olen tilallinen. Spv:n kautta tila saatu haltuun kauppahinnalla, joka on noin neljäsosa käyvästä arvosta. Periaatteessa minusta tuli siis rikas yhdessä yössä, mutta käytäntö on toinen.
Minä säilytän suvun omaisuutta seuraaville polville. Tilan arvo on ikäänkuin kuollutta painoa, joka ei ole realisoitavissa.
Meillä ei onneksi esiintynyt sisarkateutta, mutta olen lähipiirissä seurannut joitakin tapauksia, missä sisarusten vaateet ovat ajaneet muuten reippaat nuoret jatkajat aikamoisiin taloudellisiin ongelmiin. Valitettavasti paras ja ainoa tapa tehdä onnistunut spv on yleensä se, jossa muut sisarukset jäävät kokonaan tai lähes kokonaan ilman omaa perintöosuuttaan.
toisaalta pelkkä sukupolvenvaihdos ei edellytä jatkajan maatalousopintoja, EU edellyttää.