Miksi samat ihmiset stressaantuu, ahdistuu ja tulee kiusatuiksi läpi elämän?

Muuton jälkeen otettiin silmätikuksi, tytöt olivat kateeellisia uudesta tulokkaasta (10v.). En ole ruma, vaan suht ok, pojat tykkäs.

Lukiossa kiusaaminen oli ulkopuolelle jättämistä ym.

Olin menettänyt itseluottamustani niin paljon kiusaamisen seurauksena, että se seuraa edelleen elämääni.

Olen jo 33v. ja näen edelleen painajaisia näistä ihmisistä.

Lisäksi olen saanut paniikki- ja ahdistuskohtauksia.

Kyllä ihminen, joka tulee herkimpänä kasvukautena, n.10-16-vuotiaana vakavasti kiusatuksi, voi se vaikuttaa loppuelämään. Itse olen menettänyt luottamusta vieraisiin ihmisiin.

Pelkään, että he ajattelevat minusta pahaa. Joten tutustuminen on todella vaikeaa ja olen vaivaantunut ihmisjoukossa.

Miettikää, kiusaajat!

Tai haluatko kasvattaa omasta lapsestasi kiusaajan, joka voi pilata toisen elämän.



Tai sitten sinun oma lapsesi saattaa olla kiusattu, muttei uskalla kertoa siitä.

Onneksi asiaan puututaan nykyään herkemmin kuin minun aikanani.

Kun kiusataan niin tokihan se muuttaa aika kokonaisvaltaisesti ihmisen suhtautumista muihin ihmisiin. Ja se taas aiheuttaa lisää kiusaamista jne.



Oikeesti, ihmisten elämässä on niin paljon muuttujia. Kai näitten iänikuisten ihmettelyjen tarkoitus on helpottaa oloa ajattelemalla että kiusatut jotenkin ansaitsevat tulla kiusatuiksi. Tai nostaa omaa häntää että lällällää, minäpä en olekaan tollanen. Ja mitä se sit pohjimmiltaan on? Ei suinkaan kiusaamista? Tällainen on ihmisen perusluonto.

t. sitä edellinen

mutta systemaattisen kiusaamisen kohteeksi joutumista ei mikään puolusta eikä kukaan sitä ansaitse, oli millainen tahansa.

Suomi taitaa olla kiusaamistilastojen kärkipäässä...

t.67

Koulukiusaaminen yleensä tapahtuu iässä, jolloin identiteetti ja minäkuva muodostuu ja on kaikista herkimmillään. Siksi traumat seuraavat hautaan asti, kun sellaisessa vaiheessa on kohdeltu kaltoin ja koettu syrjintää, ulkopuolelle jättämistä, poljentaa maahan henkisesti yms. Se sitten näkyy käytöksessä ja tavoissa suhtautua asioihin.

Oma käsitykseni siitä miksi en ole ihmisporukoissa ollut koskaan suosittu, en lapsenakaan, on että olen vaan sellainen temperamentti ja persoona joka on liian erilainen. Olen hyvin introvertti, pohdiskelijatyyppi. Koulussa en kaivannut kavereita, vaan halusin seisoa rauhassa välitunnit tolppaa vasten pohtimassa omiani. Sitä ylellisyyttä minulle ei toki suotu vaan erilainen lapsi joutui joukkokiusaamisen kohteeksi. Olin kiusattu ensimmäiseltä luokalta yläasteen loppuun. Kiusaaminen ei ollut kuvittelua vaan sisälsi esim. luokan muun väen piirinä ympärilläni välitunnilla oloa kun pari luokan "kovista" pilkkasivat minua ja yrittivät saada itkemään. Yläasteella mukaan tuli myös fyysinen väkivalta erityisesti koulumatkoilla ja liikuntatunneilla.



Aikuisena olen ollut vain syrjitty, en aktiivisesti kiusattu. Ei tällaisista hiljaisista sisäänpäinkääntyneistä ihmisistä vaan oikein tykätä. Onneksi aikuiset sentään antavat olla rauhassa eivätkä yleensä kiusaa. Tosin kerran olin vähän aikaa työpaikkakiusattu, pari ämmää alkoi levittää minusta valheita että jahtaan työpaikan miehiä ja olen siellä jakorasia, ja juttu levisi ihan älyttömyyksiin ilman mitään tosiperää. Ongelma ratkesi työpaikkaa vaihtamalla.



Siitä kiusaamisesta - itse koen sen vahvistaneen minua ja omaa identiteettiäni. En minä koskaan siitä särkynyt tai murtunut, vaikka varsinkin yläasteen pahoinpitelyt joskus oikeasti pelottivatkin. Sen sijaan minä opein ihmisluonnosta paljon ja tajusin, että en minä niitä muita mihinkään tarvitse. Pystyn seisomaan omilla jaloillani tässä elämässä, koska on aina ollut pakko.

Ap:n avauksessa oli kyllä jotain ideaa - siis jokainen kiusatuksi tullut voi tietysti omalla kohdallaan miettiä, miksi on joutunut kiusatuksi. Voin kertoa, että henkilökohtaisesti olen miettinyt sitä jokaikinen päivä kuusivuotiaasta saakka. En ole löytänyt muuta vastausta, kuin että olin ujo, epäliikunnallinen, liian rauhallinen, kiltti ja ruma. Olen näitä kaikkia edelleen, en voi muuttaa sitä, mikä olen. Harmillista vaan, että minussa on myös paljon hyviä puolia, jotka ovat jääneet varjoon kiusaamisesta johtuneen traumatisoitumisen johdosta. Jossain toisessa ympäristössä olisin voinut kukoistaa, mutta niin kai se on, että tällaisia kuin minä, kiusataan melkein joka paikassa ympäristöstä riippumatta. Se, onko kiusaaminen sitten oikein, koska uhri on niin ärsyttävä, onkin kokonaan eri juttu.



Ikävää tässä keskustelussa on se, että käännetään katse kiusaajan sijasta uhriin ja syyllistetään häntä - tuollainen nyt saakin joutua kiusatuksi. Lisäksi vähätellään kiusatun traumoja, mitätöidään, ja väitetään yliherkäksi ja huumorintajuttomaksi. Itse olen erittäin itseironinen, meillä kotona naljaillaan jatkuvasti toisillemme. En usko, että on yliherkkyyttä loukkaantua huorittelusta, monenlaiseksi eri eläimeksi nimittelystä, kamppimisesta, tönimisestä... ei, kyllä nämä ovat ihan aitoja kokemuksia ja minulla on niistä oikeus loukkaantua. Uskon, että suurimmalla osalla kiusatuksi joutuneista kokemukset ovat ihan todellisia ja tunteet täysin oikeutettuja. Siitä ne todelliset ongelmat muodostuvat, jos toisen kokema kiusaaminen ja siitä aiheutuva loukkaantuminen mitätöidään.



Tämä keskustelu on monen keskustelijan osalta samaa tasoa, kuin että pohdittaisiin, miksi nainen joutuu raiskatuksi. Tai perheväkivallan uhriksi. Oli vaan niin ärsyttävän kiltti hissukka, että sietikin saada turpiinsa.

Kotona ei kukaan välittänyt. En ole luonteeltani sosiaalinen perhonen. Vääränlaiset harrastukset ja vaatteet, en meikkaa tai juhli. En kelvannut mihinkään, en kelpaa nykyäänkään suhteisiin ym. vaikken ole läski tai ruma kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

ensimmäinen kiusauskokemuskin vaikuttaa, varsinkin jos kiusaaminen on ollut rankkaa.

Se tekee ihmisestä pelokkaan, syrjään vetäytyvän tai tylyn ja ilkeän. Nämä piirteet taas vetävät puoleensa niitä jotka tykkäävät kiusata muita.

Temperamenttikin varmasti vaikuttaa.

Joitakin tyyppejä on helpompi ja hauskempi kiusata kuin muita. Kiusaajat osaavat kyllä ihan läpi elämän tunnistaa nämä parhaat ja viihdyttävimmät kiusaamiskohteet.

Itsekkin olen oppinut tumnnistamaan nämä kiusaajat jo kasvojenpiirteiden perusteella ja alankiusaamaan heitä ennenkun ne avaavat sen 100% varmasti aukeavan suunsa.