Lue keskustelun säännöt.
Miten taistelitte masennusta vastaan te, joiden lapsilukutoive ei toteutunut
06.08.2012 |
Mulla menee parisuhteessa huonosti lähinnä sen takia, ettei mies enää haua lapsia ja tunnen ääretöntä kaipuuta. Samalla tuntuu että kun olemme miehen kanssa tässä asiassa näin eri aaltopituudella, niin olemmeko toisilemme edes oikeat kumppanit? Tiedän että muuten olemme mutta kyse on tästä asiasta - tämä on mulle iso juttu. En harkitse eroa tms. mutta miten pääsen yli siitä, ettei mies toivo samaa kuin minä ja että minun on nyt tyydyttävä tähän, ettei enempää lapsia tule? Huomaan itsessäni ahidtuksen ja masennuksen piirteitä. Voinko voittaa ne itse?
Kommentit (46)
nuori? Onko sinulla omia lapsia? Jos on pelkkiä miehen lapsia, niin parempi jättää se ja etsiä sellainen, joka vielä lapsia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä käytiin jo toisilla treffeillä keskustelu aiheesta lapsitoiveet. Koska miehelläni on jo 2 lasta ja ikää oli 40+ ja minulla lapsia nolla ja ikää 30, niin oli itsestään selvää että asiasta keskustellaan ennen kuin suhteeseen ryhdytään. Homma ei vaan voi toimia jos näin perustavanlaatuisessa kysymyksessä ollaan ihan eri mieltä.
Ja meillä molempien lapsilukutoive loppuelämälle oli sama nolla, joten aviossa ollaan onnellisesti. Miehen lapset toki ovat elämässämme mukana enkä minä heitä vastusta kun koko paketin otin, omia en vaan ole halunnut.
Sinulla on kaksi lasta. Opettele iloitsemaan siitä, mitä sinulle on annettu.
Masennus lapsiluku"toiveen" takia on naurettavaa. Sori vaan.
Jotkut naiset tuntevat itsensä onnelliseksi vain hoivatessaan pientä vauvaa... Mutta tämähän on loputon kierre. Aina pitäisi saada uusi kun kun pienin on 3 vuotias. Eikö sitä voisi opetella nauttimaan muustakin? Nauti parisuhteestasi ja harrastuksista, nauti nykisestä perheestäsi äläkä takerru siihen uuteen vauvaideaan. Onkohan tämä sama juttu kuin että toiset ei ole onnellisia koskaan, vaan aina vain haaveilevat jostakin. Esim, jos olisin 10 kiloa laihempi, olisin onnellinen, jos saisin omakotitalon, olisin onnellinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monista asioista on keskusteltu, mutta vuosien saatossa olen huomannut oman mieheni olevan aikamoinen tuuliviiri :(
t. 3 vai mikä se nyt oli
Miksette keskustele aiheesta ennen perheen perustamista
Pienet ovat murheesi, eikä elämä ole sinua näemmä paljon koetellut.
Ymmärtäisin itkusi, jos olisit yrittänyt lasta vuosikausia ja saanut 7 keskenmenoa.
Tuttavallani on tällainen tilanne. Hän ei ole masentunut, vaan ottanut elämän vastaan sellaisena kuin se annetaan.
Sinulle ON JO annettu kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päälle kolmenkymmenen, mies nelikymppinen. Meillä kaksi yhteistä lasta. ap
Miksei se riitä? Miksi tavoittelet kuuta taivaalta? Miehesi haluaa jo muutakin elämää kun ainaista pikkulapsielämää. Ehkä hän haluaa sinut takaisin ts enemmän kahdenkeskistä aikaa kanssasi. Kunnioita miehesi päätöstä ja nauti siitä mitä sinulla on jo nyt.
mies saisi "minut takaisin", pikkulapsiaika ei kauan kestä. Kun aloitimme suhteen, sovimme, että lapsia yritämme saada - lukumäärä nyt ei niin silloin olut tapetilla. Tuskin itsekään tiesin, montako. Ja sitten tuo kuun taivaalta tavoittelu. Mun monella (melkeen kaikilla) tutuilla on kolme-neljä lasta ihan ydinperheessä. Ovatko he jotenkin oleet tyytymättömiä tms? En usko. Tottakai olen kiitollinen siitä mitä olen saanut. En vain näe itse estettä, etteikö vieläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies saisi "minut takaisin", pikkulapsiaika ei kauan kestä. Kun aloitimme suhteen, sovimme, että lapsia yritämme saada - lukumäärä nyt ei niin silloin olut tapetilla. Tuskin itsekään tiesin, montako. Ja sitten tuo kuun taivaalta tavoittelu. Mun monella (melkeen kaikilla) tutuilla on kolme-neljä lasta ihan ydinperheessä. Ovatko he jotenkin oleet tyytymättömiä tms? En usko. Tottakai olen kiitollinen siitä mitä olen saanut. En vain näe itse estettä, etteikö vieläkin...
Ei parin vuoden vaipparallin jälkeen. Lisäksi (oletan) että hän haluaa mennä elämässä eteenpäin, siis pois pikkulapsivaiheesta. Toisekseen lisälapset maksavat, mahdutteko nykyiseen asuntoonne, entäs auto jne?
Oletko sinä töissä vai kotona? Minkälaista työtä miehesi tekee?
Minkä ikäisiä lapsenne ovat?
Lapsi on mittaamattoman arvokas, suurempi asia kuin mikään ura tai omaisuus tai harrastaminen. :)
Toki kaksi lasta on oikein hyvä lukumäärä, jollekin enemmän kuin on koskaan osannut toivoa, mutta toiset toivovat esim. suurperhettä. Tottakai saa olla pettynyt, vihainen yms. jos toiveet eivät toteudu. Kyseessä on iso asia, oma tulevaisuus, oma ruumis, kannanko enää lasta... mahdollinen luopuminen vauva-ajoista...
Suosittelen asian työstämistä omassa mielessä ja miehen ja ystävän/ammattilaisen kanssa keskustellen. Onko miehen "ei" ehdoton? Onko teillä hyvä parisuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teemme molemmat tavanomaisia 8-16 töitä. Parisuhde on tavallinen, arkinen, ei missään nimessä mikään huono, paitsi tässä asiassa. Asuntoonkin mahtuisi.
Ytsävien kanssa olen keskustellut mutta he asettuvat puolelleni, ja sen jälkeen mies tuntuu minusta vaan entistä kovapäisemmältä tms. Miehen kans ei voi puhua kun tulee riita. Hän ottaa asian painostuksena.
Sinulla on kaksi lasta. Opettele iloitsemaan siitä, mitä sinulle on annettu.
Masennus lapsiluku"toiveen" takia on naurettavaa. Sori vaan.
Tässä maailmassa ei vaan saa kaikkea mitä haluaa ja jos et ole sitä vielä oppinut, niin ehkä on aika. Mä en käsitä ihmisiä, jotka pilaavat elämänsä haikailemalla sitä, mitä ei saa - sen sijaan, että olisivat onnellisia siitä, mitä ovat saaneet. Ei sympatiaa eikä ymmärrystä täältäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sitä hankita noin vain vieläpä niin et syykin valitaan valmiiksi.
Todellinen masennus on sairaus joka ei katso elämäntilannetta ollenkaan.
En ainakaan usko.
Itselläni olisi niin koska olen "vauvahullu", rakastan vauvoja.
Meilläkin 2 lasta, jo kouluiässä, ja enempää ei tule ja piste.
Mies on aivan totaalisen ja ehdottoman ja 100% ehdoton ja varma asiasta, hän ei halua enempää lapsia ja sillä sipuli.
Ja tosiassa haluaisinkohan minäkään jos tilanne eteen tulisi, voi olla että alkaisin hannata enkä todellakaan haluaisikaan enää aloittaa ns alusta varsinkin kun nuo olemassaolevat aarteet ovat jo kouluiässä, itse olen 36v.
Näin se menee, mutta kyllä se vaan taas kirpaisi ja syvältä kun naapuri kotiutui juuri vastasyntyneensä kanssa...
kolmannen jälkeen lukumäärä olisi valmis ja täysi, koska ikääkin alkaisi sit jo olla. Ja kun vielä kerran eäisi sen pikkulapsivaiheen, ehkä sitten olisi itsekin hukas "eteenpäin" jne. Huokaus.
mutta masennusta voi tuntea ilman että olisi kliinisesti sairas. Jokainen meistä on varmasti joskus masentunut. Ja tietysti jos tämä arkipäiväinen masennus jatkuu ja jatkuu ja jos päälle tulee muitakin pettymyksiä tai vaikeuksia elämässä, niin siinä alkaa jo sitten kliininen masennus kolkuttelemaan ovelle.
t. 7 tuhatta
ei sitä hankita noin vain vieläpä niin et syykin valitaan valmiiksi. Todellinen masennus on sairaus joka ei katso elämäntilannetta ollenkaan.
A. Prosessoida kys asia ja "menetys" ja keskittyä siihen mitä jo on TAI
B. Jättää mies ja yrittää löytää sellainen joka haluaa lapsen kanssasi ja olla isäpuoli 2 jo olemassaolevalle lapsellesi
Lapsen "tekeminen" ja saaminen on nimittäin niitä harvoja asioita tässä elämässä missä pitää kyllä kummankin osapuolen olla ns täysillä mukana ja haluta sitä 100%sti muuten se asia kyllä kääntyy myöhemmässä vaiheessa ns vastaan ja voi pahimmassa tapauksessa rikkoa perheen.
-17-
kolmannen jälkeen lukumäärä olisi valmis ja täysi, koska ikääkin alkaisi sit jo olla. Ja kun vielä kerran eäisi sen pikkulapsivaiheen, ehkä sitten olisi itsekin hukas "eteenpäin" jne. Huokaus.
ja iätkin samat. Olin seurusteluajoista asti sanonut haluavani neljä lasta. Mies peesasi hiljaisesti.
Kolmannesta olin puhunut pari vuotta ja mies suhtautui nihkeästi, ei suostunut oikeastaan asiasta puhumaankaan. Otti esiin vain kolmannen lapsen taloudellisen vaikutuksen, vaikka rahasta ei niin tiukkaa ole. Olin jo vähän luovuttamassa, kun mies yllättäen totesi että nyt pian sitten. Syy mielen muutokseen oli kuulemma se, että hän tajusi olevansa niin vanha, että ei voi lykätäkään. Neljättä en usko enää toivovani itsekään tämän jälkeen, kolmaskin hiukan on alkanut mietityttää nyt, kun "lupa" heltisi näin odottelun jälkeen. Eihän tämä jää vain minun "projektikseni".
Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.
Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.
– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.
Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.
USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.
Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.
– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.
SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.
Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.
– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.
Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.
–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.
Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.
– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.
Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.
–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.
Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.
Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.
Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.
Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.
– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla
Lääketeollisuus:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm