Olen 160 kiloinen 19-vuotias nainen, haluatko kysyä jotain?

laihtua?

Miten ihmeessä olet päästänyt itsesi tuollaiseen kuntoon? Oletko/aiotko laihduttaa?

mitä syöt vuorokaudessa?

et elä kyllä kauan..

sairaus? suru? masennus? laiskuus?



Pidätkö itseäsi lihavana ja jos, niin milloin huomasit sen?



Oletko laihduttanut tai aiotko laihduttaa? Jos, niin miten?

Lääkärit on antaneet sinulle elinaika-arvioksi?

ja paino jotain muuta.

Valehtelisin, jos sanoisi, että en halua laihtua. Yritän muuttaa elämäntapoja, mutta eipä siitä mitään ainakaan ole tullut. En osaa kuvitella itseäni laihana tai edes normaalipainoisena.



Olen vain 160 cm pitkä.



Olen ollut ylipainoinen n.10 vuotiaasta asti. En halua syyttää äitiäni, mutta sehän se mulle sitä ruokaa silloin antoi. En tiedä olisiko asiat toisin, jos äiti olisi ollut enemmän vastuuntuntoisempi. Söin päivittäin jäätelöä, keksejä ja karkkeja. Sama meno jatkuu edelleen.

Paino alkoi vain pikkuhiljaa kertyä ja joka terveydenhoitaja käynnillä se oli enemmän ja enemmän. Se nosti lisää painostusta siihen, että painoa pitää pudottaa ja siitä tuli aina vaan hankalampaa ja hankalampaa.



-AP

Oletko ollut töissä elämäsi aikana?

Oletko ollut koko elämäsi ylipainoinen?

bussissa tänään.

koko sisaruskatras on ylipainoisia ja laittaisin kyllä vanhempien syyksi.

Kun ylipainoa on kymmeniä kiloja siinä vaiheessa kun ihminen itse alkaa tajuta ja hallita elämäänsä, on kiloista (ja opituista tavoista) todella vaikea päästä eroon.



Voimia!!

Toivottavasti löydät onnellisuuden hetkiä aina vain enemmän jostain muusta kuin syömisestä. Jos pystyt ajattelemaan, että jokainen kilo on aina askel kohti hoikkuutta, voit siihen päästä. Kilo kilolta. Tärkeintä on kuitenkin olla onnellinen ja päästä sitä kautta terveellisempään elämään kiinni. Ehkä onnellisuuden tunnetta lisää hoikistuminenkin. Hae apua, et ole yksin. painonvartijat?

Valitettavasti on totta ja minulle joka päiväistä elämää elää näiden kilojeni kanssa.



Syön päivittäin paljon. En halua alkaa listaamaan, koska tiedän syöväni todella väärin. Kasviksia olen syönyt viimeksi viikko sitten, vaikka tiedän, että ne kuuluvat joka päiväiseen elämään. Tänään on mennyt kuitenki paljon kotiruokaa (makaroonilaatikkoa ja makkarakastiketta, sekä perunoita) ja leivoksia, jäätelöä ja irtokarkkeja.



Mua on lihottanut eninten varmasti yksinäisyys ja ahdistus. Ehkä huvittavaa, mutta myös ajatus siitä, että on pakko laihduttaa aiheuttaa ahmimisia. En kiellä kuitenkaan, ettenkö olisi myös laiska ja mukavuudenhaluinen. Lapsena opittu tapa syödä suruun on myös iso tekijä.



Yritän ja olen yrittänyt laihduttaa lähes koko elämäni ajan lukuisilla eri keinoilla, mutta en vaan saa itseäni tekemään siitä päätöstä lopullista.



Kyllä lääkärit ovat tietenkin varoitelleet, mutta näin suurella painolla en ole vielä edes lääkärissä käynyt. En muista tarkalleen paljon se viime kerralla oli, mutta vähemmän kuitenki. Olisiko ollut 15-20 kiloa vähemmän.



Valitettavasti en halua laittaa itsestäni kuvaa. Häpeän vartaloani liikaa, kuten arvata saattaa.



AP

Nyt syksyllä lähtee viimeinen vuosi parturi-kampaaja linjaa.



Olen ollut töissä puhelinmyyjänä, vaatekaupassa ja mansikoiden myyjänä.



Olen ollut lähes koko ikäni ylipainoinen. Niinkuin aikaisemmin mainitsin, noin 10 vuotiaasta lähtien paino on ollut noususuunnassa liikaa.



En ole liikkunut tänään bussilla ollenkaan.



Kiitos 15. kivoista sanoista. Yritän löytää elämästä muutakin kuin syömistä, mutta se on todella vaikeaa. En kuitenkaan lopeta yrittämästä.

Olen kokeillut painonvartijoita, mutta se ei ollut minua varten. Pudotetut kilot tulivat korkoineen takaisin.



AP

mistä ostat vaatteesi?

ravintoterapeutilla.



Itse olin 152 kiloinen ja 182cm pitkä mies.



Kävin ravintoterapeutilla ja tuli pian selväksi, että en oikeastaan syö liikaa, vaan väärään aikaan.

Minulle neuvottiin oikeat ruoka-ajat ja lisättii päivän ruokaan salaatti ateria ja ylimääräisiä hedelmiä.



Nyt olen saanut pudotettua 30 kiloa, ja ei tämä edes tunnu dietiltä. Juon paljon Coca-colaa ja syön jäätelöä ja muita herkkuja, mutta hillitymmin.

koska olet kaiken lisäksi noin nuori hukkaat elämääsi ja parhaita vuosiasi syömiseen!!

hae nyt hyvä nuori nainen apua,ja varmaan sulle myönnettäisi laihdutusleikkaus kun hieman tuosta laihdut!

olen itsekkin reilusti ylipainoinen,ja tiedän mitä kärsimystä olla läski! syvät empatiat ja tsemit sulle! tee jotain ennen kun kuolet tohon!

mitä jos laihduttaisitte vaikka siskosi kanssa yhdessä? toisen ihmisen tuki voi olla tosi tärkeä että jaksaa tsempata. kilpailuviettikin saattaa herätä. pidätte vaikka viikottain yhteisen punnituksen. lisäksi kaikki (kaikki!) syömiset kannattaa kirjoittaa vaikka exceltaulukkoon. konkretisoituu se määrä itselle. tämänkin voi jakaa esim siskon kanssa. tai aloita laihdutusblogi. tee myös painokäyrä exceliin jotta voit seurata painon putoamista.



nimenomaan kun muistat ettei mikään sipsipussi ole elämättä eletyn elämän arvoinen, tai ettei poikaystävää tai muita läheisiä ihmisiä voi korvata suklaalevyllä, niin onnistut. voin kuvitella että joudut laihduttaessa käymään läpi rankkoja juttuja ja tuntemaan paljon nälkää ja syömään lähinnä kaurapuuroa ja sosekeittoja, mutta kuten ei muissakaan elämän osa-alueissa, eteenpäin ei pääse eikä itseään voi ylittää menemättä pois mukavuusalueelta, eli tutuista rutiineista. tee saavutus josta voit olla ylpeä! tsemppiä!

Riittääkö 500 euroa?

Saitko yhtään tsemppiä tästä ketjusta?:)

Kuule, mä en usko että kukaan ihan vittumaisuuttaan ja tahallaan "syö" itseään tohon kuntoon.



Sulla on aivoissa joku häiriö, joka aiheuttaa sen että ahmit hullun lailla. Niinkuin peliriippuvainen pelaa, juoppo juo, anorektikko laihduttaa, samalla

periaatteella sä mässäät ja ylensyöt.



Mulla on yksi ystävä joka painaa 130 kg. Olen katsellut sen touhuja, se ei tosiaan voi sille mitään että syö.



Se on sairaus, joka ihan tasan varmasti johtuu jostakin.

Aivokemiat ei toimi.