Lue keskustelun säännöt.
Olen 160 kiloinen 19-vuotias nainen, haluatko kysyä jotain?
Kommentit (37)
ole välttämättä paras ratkasu. hirveetä kitudiettiä! ei ainakaan noilla kiloilla. eiköhän sokerin jättäminen ja salaatin puputtaminen jne. ole paras ja helpompi vaihtoehto kuin nutraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat yleensä ilkeitä niille, jotka kokee itseään heikommaksi, siksi on helppo huudella läskille, koska kuvitellaan oman elämän olevan parempaa. Mikä varmasti osittain voikin olla totta. En ota kuitenkaan itseeni, olen tottunut.
Mikä lasketaan perheeksi? Vanhemmat, isosisko ja isovanhemmat löytyy, ne lasken omaksi perheeksni. Sekä tietysti kissa. Poikaystävää ei ole.
Ostan vaatteeni netistä. Suosikkikaupat ovat Yours ja Shopninka. En osaa tehdä itse vaatteita. En osaa edes kutoa.
Nivelet ovat vielä ihan Ok kunnossa. Johtuu varmaan siitä, että olen nuori. Kuntoni on kuitenki äärimmäisen huono ja hengästyn helposti.
Riippuu päivästä paljonko syön herkkuja. Joskus voi mennä suklaalevy, sipsipussi, jäätelöpaketti ja karkkipussi, joskus vain yksi noista.
En pidä itsestäni. En vihaa, mutta en myöskään pidä tai ole ylpeä siitä mitä olen itselleni tehnyt.
Asun pääkaupunkiseudulla, mutta olen nyt käymässä vanhempani luona muualla.
AP
Päivitä tänne kun saat kiloja alaspäin, niin voidaan kannustaa sua. Ota joku kalorilaskuri (esim. kiloklubi tai kalorilaskuri) avuksi. Vaikutat fiksulta tyypiltä ja pystyt varmasti laihduttamaan.
Mietenki, että nutraus voisi johtaa vaan ahmintaan, koska nälkä kasvaa liikaa.
Munkaan rohkeus ei leikkaukseen riitä, enkä siihen olisi vielä valmiskaan.
Olen miettiyt BED'in mahdollisuutta, mutta jotenki en pidä sitä "oikeana" sairautena. Minä sitä ruokaa suuhun tungen ja minä siitä olen vastuussa olisi sitten takana bed tai ei. Olen kuitenkin käynyt juttelemassa kahdenkin eri psykologin kanssa, mutta en kokoenut siitä olevan hyöytyä juurikaan. Laihdutuksen pitää lähteä itsestä, enkä koe, että menneisyydessäni olisi kamalasti "traumoja", jonka takia olen nyt sitä mitä olen.
Päivitä tänne kun saat kiloja alaspäin, niin voidaan kannustaa sua. Ota joku kalorilaskuri (esim. kiloklubi tai kalorilaskuri) avuksi. Vaikutat fiksulta tyypiltä ja pystyt varmasti laihduttamaan.
itsellä tarkoitus aloittaa laihis huomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka he ovat suhtautuneet lihomiseesi?
mitä mulli oli joskus. Tosin mä sairastuin 17 vuotiaana 2. tyypin diabetekseen ja voi miten toivon että olisin herännyt aiemmi tekemään asioille jotain.. Nyt olen 24 vuotias, pari vuotta sitten heräsin että jotain täytyy tehdä asialle, vaaka näytti painao 121 kg. Tänään aamulla vaaka näytti 94,4. Ja matka jatkuu.. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta sä pystyt siihen. Ihan varmasti pystys jo mäkin pystyin:) Muutin pois kotoa kun olin 16 ja olin jo silloin ylipainoinen, mutta kun muutin omilleni homma ratkesi ihan kokonaan käsistä. Söin päivittäin sipsejä, munkkeja, viinereitä, mäkkiruokaa yms yms.
En muuten edelleenkään elä täysin ilman niitä, kerran viikossa on herkuttelupäivä jolloin haen kebabia tai ostan sipsiä tms, mutta vain yhden lajin herkkua.
Eka kuukausi oli vaikeinta tottua uuteen rytmiin,mut sitten kun paino alkoi tosissaan tippua niin se fiilis! Mikään herkku ei maistu niin hyvältä kuin se tunne aamulla vaa'alla kun taas on painoa kadonnut..
Tosi paljon tsemppiä sulle, sä oikeesti pystyt siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on ylipainoinen (ei niin paljon kuin minä), isä ei. Isosisko on myös melkein yhtä lihava kuin minä.
Kiitos tsempeistä! Tosi hienoa, että sä 36. oot pystyny pudottamaan painoa. Mullakin tahto on nyt niin kova, että toivon, että onnistun. En voi heittää elämääni hukkaan.
AP
Ja miten varaa. Et ainakaan köyhä ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne ravitsemusterapeutit on yleensä yhtä tyhjän kanssa. Kertovat sulle, että karkkipussissa on siksi erivärisiä karkkeja, että niitä syö silloin enemmän. Come on, tuonkin oon tiennyt varmaan 10 vuotta.. :/
Ja siis tunnen sympatiaa sua kohtaan. itse olen 25-vuotias ja painan 130 kg. Viimeisillään raskaana painoin 145 kg. Olen ihan terve, vielä ainakin, mutta pelkään ennenaikaista kuolemaa ja kakkostyypin diabetesta.
Ja mä syön niitä kasviksia, mut silti esim. tänään miehen kanssa puoliksi sipsipussin + jätskiä jonkin verran söin päivällä.
Pyöritellä jauhoissa sun muuta paskaa, oi miksi oi miksi? Tuleeko siitä hyvä mieli itselle?
Ap,hakeudu laihdutusleikkaukseen. Niin mäkin tein.
Tosin olen vasta tässä kuussa menossa sisätautilääkärille, joten en vielä varmaksi tiedä pääsenkö.
t: 170 cm/140 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä löydät vaatteita, vai teetkö itse?
Miten polvinivelesi kestävät kävelyä ja rappusia?
Paljonko syöt päivässä karkkia, suklaata, sipsejä ym. roskaa?
Tykkäätkö itsestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nutraus olisi ihan hyvä idea. Ehkä sillä saisi homman alkuun..
Rahaa menee ruokaan jonkun verran. Vanhempani ja isovanhempani antavat rahaa elämiseen, en maksa kaikkea "omasta pussista".
Kyllä muakin pelottaa tulevat sairaudet. En millään halua 2 tyypin diabetesta riesaksi, mutta ennen pitkään se tulee, jos en muuta ruokailu- ja liikuntatottumuksia.
Aloitus on vaikeinta. Lupaan aina, että huomenna, mutta eipä sitä huomista koskaan ole tullut.
Vaatekoko vaihtelee jonkun verran, koska tilaan vaatteitani netistä ulkomailta. Kokoa 60 on osa vaatteistani.
Tarkoituksena olisi käydä ravintoterapeutilla, en vaan ole saanut vielä aikaiseksi. Ruoka-ajatkin ovat kyllä ihan hakoteillä, puhumattakaan siitä mitä pitäisi syödä ja kuinka paljon.
Valitettavasti ei ole provo, olisikin. Laihdutudleikkaukseen en halua. Yritän saada painon pois omin avuin. Kiitoksia tsempeistä!
AP
niin nutraus vaan pahentaa asiaa - retkahdat syömään sen loputtua. Näin mulla kävi, kun yritin pari viikkoa nutrata :(
Omalla kohdalla olen kyllä lihavuusleikkausta miettinyt, mut rohkeus ei oikein riitä.
t. se aiemmin kommentoinut 130 kg painava