Miten ihmisillä on varaa olla hoitovapaalla

näin: minä olen hoitovapaalla, mies töissä. Mies tienaa n. 2600 nettona/kk, ja minä saan siis kotihoidontuen.



Asumisesta maksetaan 870/kk (aso-asunto). Isoja menoeriä asumisen lisäksi on autolaina, vakuutukset, ruokakauppalaskut (sis. ruuan, vaipat, yms.). Pienempiä menoeriä on puh.laskut, netti, tv-lupa, esikoisen päivähoitomaksu (joo, joo, ei ole virikehoidossa vaan tuen tarpeen vuoksi osapäivähoidossa), bensat, sähkö.



Ollaan tingitty: lehtiä ei tilata. Ruoka on ihan tavallista; ei tod. mitään hienoa ja kallista syödä juuri koskaan. Ei mitään hyviä lisukkeita, joita itse kaipaisin, muuta kuin harvakseltaan. Lasten vaatteista suurin osa on kirppikseltä. Ulkona syödään tosi harvoin. Ei matkustella.



Teimme päätöksen miettiä omistusasuntoa vasta sitten kun minäkin olen palannut töihin. Halusimme että lapset hoidetaan kotona niin kauan kuin mahdollista, joten valitsimme näin.

ei se mitään herkkua ole, mun mies tienaa reilu 2000e kuussa, meillä asuntolaina, yksi auto, yksi lapsi, toinen syntyy lokakuun lopussa, joten kyllä saa huokasta, ja tuntea itsensä ihan rikkaaksi, kun omat tulot nousee vanhempainrahan myötä. En saa hoitovapaalla kuntalisää.

Samaa olen minäkin ihmetellyt... Pääkaupunkiseudulla ei oikein ole muita kuin isoja lainoja. Miehen pitäisi olla todella isopalkkaisessa hommassa jotta koko perhe eläisi sillä. Siis minimissään jotain 6000 / kk. Keskituloilla tai edes vähän paremmilla tuloilla turha haaveilla elättävänsä koko pesuetta. Ja turha kommentoida mitään et pakkoko se on asua siellä. No, on jos haluaa pitää päänupin muuten kunnossa. Olen kotoisin pikkupitäjästä pohjanmaalta enkä millään hinnalla muuttaisi sinne tai vastaaviin tuppukyliin takaisin. Eipä silti, eihän siellä edes ole mitään työtä mitä tehdä....

toisaalta Pohjanmaan pikkupitäjät?

t. 200 000 asukkaan kaupungissa asuva, ei pk-seutu

Samaa olen minäkin ihmetellyt... Pääkaupunkiseudulla ei oikein ole muita kuin isoja lainoja. Miehen pitäisi olla todella isopalkkaisessa hommassa jotta koko perhe eläisi sillä. Siis minimissään jotain 6000 / kk. Keskituloilla tai edes vähän paremmilla tuloilla turha haaveilla elättävänsä koko pesuetta. Ja turha kommentoida mitään et pakkoko se on asua siellä. No, on jos haluaa pitää päänupin muuten kunnossa. Olen kotoisin pikkupitäjästä pohjanmaalta enkä millään hinnalla muuttaisi sinne tai vastaaviin tuppukyliin takaisin. Eipä silti, eihän siellä edes ole mitään työtä mitä tehdä....

Meillä on säästöjä ja kämppä (2h+k) vaihdetaan isompaan, kun palaan töihin. Metsästä saa sieniä ja marjoja ilmaseksi. Ei olla mitään huipputuloisia vaan ehkä keskituloisia jos sitäkään. Ollaan reissattukin...Meille lapsen etu on tärkein ;)

olen miettinyt samaa, miten ihmisillä on varaa olla hoitovapaalla? Mulla asuntolainan lyhennys 600e/kk + muut menot, en pystyis mitenkään maksamaan jos saisin sen 300e/kk??? (täällä ei ole mitään lisiä). Miehellä omat lainansa ja omat menonsa, ei sille jää yhtään ylimääräistä jolla voisi minua elättää?? Ja ei todellakaan matkustella tai ostella uusia vaatteita ym. Mulla on neljä kaveria jotka hoitaneet lapsensa vähintään 3v asti kotona: Yhdellä rikas ukko, toinen yh ja saa kaikki mahdolliset tuet ja lisät, kaksi kaveriani ovat kotona "liiton rahoilla" eli saavat ihan hyvät rahat ja muutaman vuoden välein käyvät tekemässä jonkun pikkupätkän iltatöitä ja taas lähtee rahat rullaamaan. Niih. Kyllä mä olen kokenut että minun on ollut pakko mennä töihin. asuntolaina ei ole suuri mutta en uskalla ottaa lyhennysvapaata vaan haluan siitä äkkiä eroon, pelottaa että korot nousee ja sittenhän me vasta oltais kusessa koko perhe :(

Asutaan Helsingissä omistusasunnossa, lainaa on paljon, ei oo lyhennysvapaita pidetty, yksi auto, miehen tulot verojen jälkeen n.2000€/kk, kolme lasta ja mä oon ollut kohta kuusi vuotta kotona. Ollaan edelleen hengissä.

Ei oo mun tuloihin ton kuuden vuoden aikana äitiys-/vanhempainrahat hirveesti vaikuttanut kun olen aina ne pienimmät saanut.

jos toisella on ok tulot. Meillä miehellä jää näppiin reilu 4000/kk. Asuntolainaa on kiitettävästi parisataatuhatta..

Toki kaikki menee mitä tulee...

Yleensä asuntolaina on yhteinen. Jos toisella on pienemmät tulot, toinen voi maksaa enemmän.

on tunkea pk-seudulle.

Jotkut meistä kun ovat täällä syntyneet ja asuneet koko elämän, eikä hoitovapaan vuoksi viitsi asuinpaikkaa vaihtaa.



Meillä hoitovapaat on rahoitettu pitämällä lyhennysvapaata asuntolainasta ja karsimalla menoja (ajettu vanhalla autolla, ei matkoja jne.). Omassa tuttavapiirissäni yleistä on myös keikkatyön teko. Harvalla on varaa olla kotona kunnes lapsi on 3-v ellei ole hyväpalkkainen mies.

Voidaanko laskea että olen vain hoitovapaalla.. mutta siis päivät kotona lasten kanssa vanhempi 3-v nuorempi 1-v... Mutta mulla siis se tilanne että oon onnistunut hankkimaan itelleni duunin jota voin tehdä etänä kotoa iltaisin (tai piväunien aikaan) hommia on noin 1h päivässä ja kuukaudessa extraa tulee vähän reilu 300€ (toki on rankkoja päiviä kun hommia on enemmän mut on sit välilllä viikolla vapaapäiviäkin)



Ja jos kävisin samassa firmassa päivä töissä (tekemässä samat hommat ja muita hommia) niin rahaa jäis käteen n. 200 enemmän kun ottaa huomioon että lasten hoitomaksut, työssäkäymiskulut, kun omalla autolla tarvis kulkea yms seikat. (siis nyt mun tuloiksi lasketaan myös tuo lastenhoidontuki). En voi väittää etteikö ihan mitä tahansa voistais tehdä ja joskus toi 200 ois ihan kiva lisä mutta, tämä on meidän priorisointi. Me ollaan myös lyhennetty asuntolainaa miltei koko ajan (muutama Lyhenysvapaa kuukausi on otettu kun mies joutui lomautetuksi)



Itse teen ihan omanalan hommia, mut kaveri jakaa kerran viikossa manoksia ja täyttää sillä sitä "budjetti vajetta".

Jokainen perhe ja äiti tekee omat valintansa.



Minä haluan ehdottomasti olla lapseni kanssa kunnes hän täyttää 3 vuotta. Rahallisesti tekee tiukkaa, mutta onneksi on vakituinen työpaikka odottamassa lakisääteisen hoitovapaan jälkeen. Rahallisesti tämä on vain väliaikaista, mutta minulle ja lapselleni tärkeää aikaa yhdessä.



- asuntolaina lyhennysvapaalla, maksan korot

- muihin asumismenoihin (lämmitys, yhtiövastike, vesi) saan osittaisen asumislisän

- elatusmaksu isältä

- lapsilisä

- kotihoidontuki

- kuntalisä



Kaikki on tarkkaan laskettu. Omiin menoihin jää 2,4e päivässä, kun kaikki muu on maksettu. Lapsen ruokaan olen varannut 10e päivässä. Osittainhan syödään samaa, halpaa ja terveellistä kotiruokaa. Vaatteet ja lelut kirppikseltä. Huvituksina mammakerho, muskari, kirjasto ja ulkoilu ym puistot ja uimahallit.



Meillä on myös auto, joka on kyllä maksettu työssäoloaikana, mutta vakuutukset on suht kalliita, että siitä vielä voisi nipistää, jos emme pärjäisi, mutta toistaiseksi sillä on huristeltu mummolaan. Kaupoille kävelemme aina.



Kyllä sitä opiskeluaikoinakin oli todella köyhä, en halunnut ottaa lainaa ja sinnittelin useamman vuoden opintorahalla ja asuin halvasti teekkarikylässä. Riisiä ja ranskanperunoita ja viikonloppuisin kimppakyydillä äidin lihapatojen ääreen.



Kyllähän tuo lyhennysvapaa on mahdollistanut tämän hoitovapaan sekä edulliset korot.

kuiten järkevältä etäisyyeltä miehen työmatkojen takia nyt 35minuuttia.

Ei meillä olis ollut varaa ostaa taloa lähempää!

Kolme vuotta pelkillä koroilla ja ulkomaan matkailut ja ravintolaillalliset seis.

Jos tarkemmin lasketaan meidä rahoja, niin mies tienaa verojen kälkeen 1800e, mun hoitotuki+kolmet lapsilisät ja kahdet minimielarit, niin mitä se tekee?

lainojen korot yhteensä 300e, sähkö 100e, vakuutukset 100e, puhelimet 60e, autojen bensat 200e. Loput jää ruokaan ja muihin laskuihin ja talon ylläpitoon. Kaikki menee mutta mistään ei jäädä paitsi.

säästöjä, 8 vuotta kotona, kolme lasta. En tinkinyt mistään, maksoin omaa osuutta lainasta koko ajan, mutta kaikki rahat sinä aikana menikin. Vasta viimeisenä vuotena mies maksoi kauppalaskut kokonaan.

En tiedä, onko oma työnantajani kovin poikkeuksellinen, mutta itselleni ja omassa työssäni oli ihan itsestäänselvää, että kun on pieniä lapsia niin työajoista voidaan sopia joustavasti. Eli palailin äitiysvapaalta pikku hiljaa niin, että tein pitkään 1-2 päivää viikossa ja myöhemmin sitten 4 päivää viikossa (kunnes jäin taas seuraavalle äitiysvapaalle). Tein etenkin viikonloppuvuoroja, joista saa hyvät lisät. Pystyttiin hyvin sumplimaan minun ja miehen työt niin, että lapsi ei joutunut hoitoon ja mies teki paljon etätöitä ja myöskin vähemmän tunteja.



Ennen lasten saantia täysillä työviikoilla tulomme olivat yhteensä ehkä 6-7000 euroa kuussa, hoitojärjestelyiden aikaan ehkä noin 4-5000. Kuulostaa tuntuvasti vähemmältä, mutta en koe että mistään olisi tarvinnut luopua. Jossain vaiheessa meilläkin oli puoli vuotta lyhennysvapaata asuntolainasta.

olen miettinyt samaa, miten ihmisillä on varaa olla hoitovapaalla? Mulla asuntolainan lyhennys 600e/kk + muut menot, en pystyis mitenkään maksamaan jos saisin sen 300e/kk??? (täällä ei ole mitään lisiä). Miehellä omat lainansa ja omat menonsa, ei sille jää yhtään ylimääräistä jolla voisi minua elättää?? Ja ei todellakaan matkustella tai ostella uusia vaatteita ym. Mulla on neljä kaveria jotka hoitaneet lapsensa vähintään 3v asti kotona: Yhdellä rikas ukko, toinen yh ja saa kaikki mahdolliset tuet ja lisät, kaksi kaveriani ovat kotona "liiton rahoilla" eli saavat ihan hyvät rahat ja muutaman vuoden välein käyvät tekemässä jonkun pikkupätkän iltatöitä ja taas lähtee rahat rullaamaan. Niih. Kyllä mä olen kokenut että minun on ollut pakko mennä töihin. asuntolaina ei ole suuri mutta en uskalla ottaa lyhennysvapaata vaan haluan siitä äkkiä eroon, pelottaa että korot nousee ja sittenhän me vasta oltais kusessa koko perhe :(

Ihan hyvin voisit vuoden maksaa pelkkiä korkoja, se ei paljoa vaadi, kun kysessä on kuitenkin oman lapsen etu.

Kohta tästäkin joku älähtää.

Tai sitten saavat jo muutenkin tulonsiirtoja ja tukia.

Ja toisia auttavat isovanhemmat, rahallisesti ja muuten.

Emme saaneet keneltäkään mitään rahallista/aineellista avustusta ja miehellä on pieni palkka (2300e/kk) ja asutaan hyvällä alueella pk-seudulla, ei missään perähikiällä. Kato ku mulla oli säästöjä ihan varta vasten sitä varten et hoitaisin lapsia kotona ja kaikesta ylimääräsestä tingittiin. Lapset meni pk:iin kun olivat 3v ja 5v, olin kotona siis 5v.

aiheellinen. Monelle ei olekaan mahdollista.



Meille oli mahdollista pitkälti sen takia, että vanhempani säästivät minulle jo kun olin vielä pieni lapsi ja sijoittivat nämä rahat hyvin, tukivat (lähinnä näillä sijoituksilla, jotka siis olivat minun nimissäni) opiskeluaikana ja vielä silloinkin kun hankin mieheni kanssa oman asunnon.



Pitkälti tämän vuoksi meille oli kertynyt hyvin säästöjä lapsen syntyessä ja asuntomme oli velaton. Eli heti kun menin töihin alkoi rahaa jäädä säästöön, ei ollut opintolainaa tms. Tienaamme kummatkin puolisoni kanssa noin 3000e/kk, minä vähän vähemmän, mieheni vähän enemmän. Meillä oli varaa jopa siihen, että mieskin piti melko pitkän pätkän hoitovapaata vaikka hänellä muutamia satasia isompi palkka onkin.



Meillä oli hyvin varaa hoitaa lapsi kolmivuotiaaksi kotona tällä taustalla. Emme kuitenkaan ole mitään kroisoksia. Asumme Helsinkiläisittäin erittäin edullisessa omistusasunnossa yhdellä Helsingin kaikkein edullisimmista alueista melko pienessä asunnossa. Meillä ei ole autoa, syömme pitkälti kasvisruokaa, syömme paljon itsepoimittuja marjoja yms, hankimme suurimman osan lapsen ja muistakin tavaroista käytettynä, emme lennä ym. Toisaalta syömme usein ravintolassa ja käymme kahviloissa vaikka suosimme kyllä paljon myös ilmaiskulttuuria lapsen kanssa ja aikuisten riennoissa emme edes paljon käy. Myös junalippuihin perheellämme menee paljon rahaa sillä käymme usein sukulaisten luona toisella puolella Suomea ja välillä muutenkin reissaamme Suomessa.



Kun mietin vaikka omaa naapurustoamme täällä aniharva hoitaa lapsia kolmivuotiaiksi asti kotona. En ole kysynyt johtuko tämä rahasta vai halusta palata töihin pikemmin. Luulen kuitenkin, että talousasioilla on merkitystä. Ulkoisesti oman perheemme erot naapuriperheiden elämään eivät mielestäni ole kovin isoja. Me varmaan suositaan keskivertoa paljon enemmän käytettyä tavaraa ja melkein kaikilla muilla on auto mutta vaikea kuvitella, että nuo kuitenkaan selittäisivät koko asiaa, että miksi meillä on ollut varaa hoitaa lasta kotona ja muilla ei (tosin en tosiaan ole varma onko kyse ollut rahasta ensinkään). Säästöt, joilla on saatu iso osa meidän ihan kivasta pikkukodista hankittua selittävät mielestäni asian pääasiallisesti.



Suurin osa varmaan pystyy olemaan kotona jos tinkii hirmuisesti kaikesta. Osittain luulen kuitenkin, että ne jotka sanovat, että kotona voi olla kun tinkii vaan tarpeeksi jostakin ovat (tai ainakin osa) omahyväisiä. Ajattelen näin siitä huolimatta, että ekoihmisenä yritän itse tinkiä kulutuksestani. Pyrin itse olemaan sanomatta vastaavia kommentteja sillä mielestäni ihmiset ovat oikeasti melko eriarvoisessa asemassa keskenään. Ymmärrän myös sitä, että osa ihmisistä vaan haluaa isoja ja hienoja asuntoja tai kivoilta alueilta, se on normi jota ajatellaan, että täytyy elää ja vaikea noista voi olla tinkiä siksi että voisi olla kotona lapsen kanssa. Varsinkin kun lapset näyttävät oikein hyvin selviytyvän päiväkodista huolimatta tai kenties sen vuoksi :) Itse en siis ole päivähoidon vastustaja vaikka meillä tykätäänkin olla kotona...

minä olen säästänyt itse omia rahojani niin, että voin olla sen 3 vuotta kotona jos haluan, ja sen jälkeen tehdä lyhennettyä. Mieheni ei tule rahoittamaan merkittävästi koton oloani ja hän saa myös jäädä vaihtoehtoissesti kotiin, jos hänellä on rahaa siihen. Tai jos hoitovapaa jaetaan tasan, niin voidaan elättää toinen toistamme sillä aikaa.