Miten ihmisillä on varaa olla hoitovapaalla

vaan pienet menot.



Emme omista minkäänlaista taloa, siksi ei lainat paina niskaan. Omia valintoja on myös laittaako rahaa esim. tupakkaan, alkoholiin, meikkeihin, harrastuksiin, ulkomaanmatkoihin, merkkivaatteisiin jne.



Jos teillä jää käteen minimitoimeentulon verran, niin pärjäätte aivan hyvin. Jos taas ei jää, niin hakekaa tt-tukea.

oon ollu nyt 1,5 v hoitovapaalla ja ihan hyvin pärjätään.En koe että olisin jäänyt jotenkin paitsi jostain ja oikeestaan aina on saatu ostettua se mitä on tarvittukkin.Jopa toinen auto hoitovapaalla.Mieheni tienaa noin 3000€ (jää käteen) ja lyhennämme lainoja yhteensä 850 €/kk miehen palkasta,päälle sit vielä muut laskut.OK-talossa asutaan...minä saan kotihoidontuen+lapslisän= n.360 €...

vähänpä te sen omakotitalonne lainoja makselette, jos 850 e kuussa yhteensä tosiaan pitää paikkansa. mä maksan meidän asunnosta oman osuuteni eli yli 900 e kuussa mikä on vain puolet kokonaispotista joka on lähes 2000 euroa kuussa... missäs noin halvalla asuu okt:ssa? ja miten sun miehes palkka voi olla noin alhainen, itselläni on yli kolme tonnia ja miehellä parhaimmillaan kuusikin tonnia kuussa ja silti ei perkele ole varaa miettiä mitään hoitovapaita!

oon ollu nyt 1,5 v hoitovapaalla ja ihan hyvin pärjätään.En koe että olisin jäänyt jotenkin paitsi jostain ja oikeestaan aina on saatu ostettua se mitä on tarvittukkin.Jopa toinen auto hoitovapaalla.Mieheni tienaa noin 3000€ (jää käteen) ja lyhennämme lainoja yhteensä 850 €/kk miehen palkasta,päälle sit vielä muut laskut.OK-talossa asutaan...minä saan kotihoidontuen+lapslisän= n.360 €...

vähänpä te sen omakotitalonne lainoja makselette, jos 850 e kuussa yhteensä tosiaan pitää paikkansa. mä maksan meidän asunnosta oman osuuteni eli yli 900 e kuussa mikä on vain puolet kokonaispotista joka on lähes 2000 euroa kuussa... missäs noin halvalla asuu okt:ssa? ja miten sun miehes palkka voi olla noin alhainen, itselläni on yli kolme tonnia ja miehellä parhaimmillaan kuusikin tonnia kuussa ja silti ei perkele ole varaa miettiä mitään hoitovapaita!

Ihan oikeesti? Jos sun mieheskin tulot on parhaimmillaan kuutta tonnia ja asuntolaina kahta tonnia niin rahan järkevässä käytössä on ihan helvetin pahoja puutteita jos toi ei riitä ja lisäksi on tullut otettua pikkasen liian iso asuntolainakin suuruuden hulluuksissaan. Sitä tietysti halutaan asua hienolla alueella pääkaupunkiseudulla tai luksuslukaalissa jossain muualla. No elämä on valintoja täynnä, halvemmalla voisi asua pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin mutta jos se on tärkeämpää kuin lapsen kanssa kotona olo niin turha siellä mussuttaa. Tässä Suomenmaassa elää helvetisti ihmisiä joilla bruttotulot pyörii siinä 1500e paikkeilla ja ihan hyvin elävätkin. Omista tottumuksista ja huonosta taloudellisesta suunnittelusta taitaa tossa sun kohdallas olla kyse. Kaikenlaisia idiootteja se maa kantaakin.

Meinaan tota keskimmäistä kirjoittajaa :D :D Olen tuon ensimmäisen tekstin kirjoittaja.Helvettiäkö se mun vika on jos joku idiootti on ostanu miljoonalukkalin mitä makselee lopun ikänsä,ja tommoset tulot ja jaksaa täällä märistä kun ei oo varaa olla hoitovapaalla :D :D Millaisia mammoja tähän maailmaan oikein mahtuu :D Selvennän että asumme kanta-hämeessä,kaupungissa,ei siis peltojen keskellä.TÄÄLLÄKIN saa ihan kivalla rahalal ihanan ok-talon,niinkuin miellä.Ei tarvii maksaa itteensä kipeeksi lopun elämäänsä.Ja tosiaan,meillä on kaksi autoa,molemmat uusia.On ihan valinta ja asenne kysymys tää eläminen.Ja ei,emme ole mitään pennin venyttäjiä.

-miehellä hyvät tulot

-yhdessä kerättiin säästöjä n. 30 000 ennen äitiyslomia/hoitovapaata.



Lopputuloksena ei tarvinut tinkiä mistään tai ottaa lainoista lyhennysvapaita.



HUOM! Lapsia ei ole pakko tehdä ihan hirmulyhyillä ikäeroilla niin ehtii lasten välissäkin käydä hetken tienaamassa säästöjä.



Tekisin uudestaan samoin jos haluaisimme vielä lisää lapsia.

mutta suurperheessä jossa soa jo teinejä ei niin vaan säästetäkään, joten kuopus meni hoitoon 1v8kk. Tosin vaan 3 päivää viikossa, mutta hyvin on viihtynyt.

Olen kotirouva ( joita Vartiaisen mielestä on Suomessa ongelmaksi asti...).



Emme tingi mistään, olemme siis hyvin onnekkaita taloudellisesti.



Silti emme "leveile", ihan normaalia arkea eletään.

Asiat riippuu niin monesta asiasta.Itse sain toisen lapsen vasta 38 v,ja kotona 2.5 v...On suuri eri ero ,saako lapsen 25, 31 vai 38 veenä.Me ollaan kerätty jo omaisuus,talo kohta maksettu ja velkaa sitten 0.Meillä on jo kaikki, voi olla pari vuotta ostamatta mitään, nauttia vapaasta ajasta, liikkua ja käydä kirjastossa..siivota kerrankin kunnolla...leipoa..tavata ystäviä.Näitä asioita mä en oikeen ehdi toteuttaa kun olen töissä.

onnistuu jopa yksinhuoltajana. Asuntolainankin hoidan, mutta auton laitoin seisomaan.



Mutta ei tämä onnistuisi, jos en olisi laittanut säästöön vielä äitiys- ja vahempainrahastakin. Käytän säästöjä mahdollisimman vähän, että riittävät loppuun asti. En ostele mitään turhaa ja pysyn poissa vaatekaupoista tms. houkutuksista. Tämä on ollut elämäni parasta aikaa.



Mahtaa se tilipussi tuntua valtavalta sitten kun se taas joka kuukausi kolahtaa. Luulen, että käytän rahaa sitten aivan eri tavalla kuin ennen lapsia. Toisaalta kivaa, että on saanut elää semmoisenkin elämänvaiheen, jossa mentiin ja matkusteltiin, nautiskeltiin.

kotiin on varaa jäädä, jos on sikaköyhä tai sikarikas tai elämäntapaintiaani. Ei tavallinen keskituloinen, joka maksaa kaikesta täyden hinnan eikä saa mitään ylimääräisiä tukia.

Miehen tulot 2400 e /kk, asumme vuokralla kolmiossa, isovanhemmat maksavat pari sataa tilillemme kuussa ja auttavat mm lasten vaatehankinnoissa ja harrastusten maksamisessa. Juuri ja juuri pärjätään. Jäätiin asumaan vuokralle siksi, että olisi varaa hoitaa lapset kotona ihan pieninä. Kuopus 2,5 v, esikoinen 4,5 v.

me asutaan Helsingin keskustassa ja mieheni on keskituloinen mutta tosiaan on varaa olla 3-vuotiaaksi asti kotona. Valintamme on se, että asumme ahtaasti kunnes menen töihin.

Kai ymmärrät, että jos tosiaan asutte Helsingin keskustassa, tarkoittaa siis tyyliin postinumeroaluetta 00100 niin aika loogista on että teillä on aika paljon vähemmän neliöitä kuin vaikka Martinlaaksossa samoin kustannuskin asuvalla perheellä ja olette silti aivan hemmetin varakkaita. Jos olet se, jolla se kämppä vieläpä on velaton, niin vaikka se olisi yksiö niin olette suorastaan rikkaita. Kai itsekin ymmärrät että realisoimalla sen saisitte kämpän koosta riippuen jopa useita satoja tuhansia nettoa. En tajua logiikkaa enkä oikeudenmukaisuutta sille, että saatte asumistukea, vaikka toki tämänhetkiset tulonne siihen ehkä oikeuttavat (jos siis olit se kirjoittaja). Elät aika kaukana sellaisen tilanteesta jolla jokainen sentti menee elämiseen, eli aika tekopyhää tulla julistamaan että asumme mieluummin ahtaasti (Helsingin keskustassa) kuin laitamme lapsen hoitoon.

me asutaan Helsingin keskustassa ja mieheni on keskituloinen mutta tosiaan on varaa olla 3-vuotiaaksi asti kotona. Valintamme on se, että asumme ahtaasti kunnes menen töihin.

Kai ymmärrät, että jos tosiaan asutte Helsingin keskustassa, tarkoittaa siis tyyliin postinumeroaluetta 00100 niin aika loogista on että teillä on aika paljon vähemmän neliöitä kuin vaikka Martinlaaksossa samoin kustannuskin asuvalla perheellä ja olette silti aivan hemmetin varakkaita. Jos olet se, jolla se kämppä vieläpä on velaton, niin vaikka se olisi yksiö niin olette suorastaan rikkaita. Kai itsekin ymmärrät että realisoimalla sen saisitte kämpän koosta riippuen jopa useita satoja tuhansia nettoa. En tajua logiikkaa enkä oikeudenmukaisuutta sille, että saatte asumistukea, vaikka toki tämänhetkiset tulonne siihen ehkä oikeuttavat (jos siis olit se kirjoittaja). Elät aika kaukana sellaisen tilanteesta jolla jokainen sentti menee elämiseen, eli aika tekopyhää tulla julistamaan että asumme mieluummin ahtaasti (Helsingin keskustassa) kuin laitamme lapsen hoitoon.

En ole tuo lainaamasi, vaan se, joka asuu velattomassa omistusasunnossa hki keskustassa - eikä edes ahtaasti! Se mun asumistukiko (50e/kk kelalta) sua syö? Oliko ehdotuksesi, että myisimme asunnon ja muuttaisimme? Mihin, miksi? Mähän menen takas töihin 1v päästä.

meillä tulot kaikkinensa noin 1000 euroa kuussa (äiti+ 1 lapsi) ja kolme vuotta olen sinnitellyt kotona, koska lapsen kanssa vietetyt hetket ovat elämäni parasta aikaa. Emme ole nähneet nälkää tms. Asumiseen menee 500 euroa kuussa, eli laskuihin ja ruokaan jää n. 500 euroa. Nyt lähdin töihin, joten tilanne paranee hieman, vaikkei palkkani ole mitään tässä ketjussa mainittuihin verrattuna. Hieman järkytyin, ettei jossain perheessä tulla toimeen 6000 palkalla...tietysti, jos lapsia on 10.



Kyllä, olen kateellinen teille rikkaille, mutta samalla myös ylpeä siitä, että tulen toimeen pienellä ja osaan silti nauttia elämästä.

kirjoittajaa, jotka säästivät rahaa voidakseen olla hoitovapaalla. Näistä kun sai käsityksen, että äiti säästi etukäteen "palkkansa". Eikö edes lastenhoito ole sellainen puolisoiden yhteinen projekti, jossa molemmat osallistuvat kustannuksiin?! Meillä oli ollut omat palkkatilit ennen ekan lapsen syntymää mutta aina kun toinen on ollut kotona on eletty yhdellä tilillä, johon menee työssäkäyvän palkka ja lapsilisät+vanhempainpäiväraha/kotihoidontuki.

Olisin ollut pöyristynyt jos mies olisi ehdottanut, että minä sitten hoitovapaalla pärjään kotihoidontuella! Eikä varmaan mieskään olisi jäänyt kotiin noilla ehdoilla...

ja ehkä siitä kirjoituksestani tosiaan sai tuollaisen käsityksen. Mutta meillä on kyllä ollut aina yhteiset rahat miehen kanssa ja molemmat nipistämme menoista nyt hoitovapaan ajan sen, minkä voimme. Säästin hoitovapaata varten ne 20 000, koska olin hyväpalkkaisessa työssä ja mies oli tuolloin ensin opiskelijana, sitten työttömänä. Hänen tililleen ei siis kertynyt juuri mitään, vaan elätin palkallani miestä säästämisen ohessa. Yhtä hyvin oltaisiin voitu tehdä toisinkin päin, mies olisi ollut se säästäjä, jos hänen tililleen olisi kuun lopussa jäänyt ylimääräistä.

No eipä meilläkään mies mun hoitovapaan aikana onnistunut enää omia säästöjään kasvattamaan, eli kyllä hänkin lapsenhoidon rahoitukseen joutui osallistumaan.

Miehen tilillä oli sitten se kuuluisa vararahasto rikkoutuneita pesukoneita varten.

Meillä on "omat rahat ja yhteisiä sekä omia menoja", mutta vuosittain ja tilanteen mukaan teen yhteisen budjetin. Lähinnä vuoden vaihteessa ilmoitan miehelle, että tän verran suunnilleen ens vuonna menee elämiseen per kk, tuossa sun osuus ja tässä mun.

on opiskelija. Vastaus kysymykseen on säästöt, joita sai kasattua ihan tätä tarkoitusta varten lapsettomassa elämänvaiheessa. Lisäksi asuttiin pitkään kaksiossa kahden lapsen kanssa, nyt kolmas tulossa ja muutettiin isompaan. Kolmannen kanssa en yhtä kauan voi ollakaan enää kotona.

"Mammona ei tuo onnea" on järjettömän typerä fraasi. Oikeasti, kyllä jatkuva taloudellinen ahdinko on ihan tutkitusti melkoinen stressin aiheuttaja.



Sanotaan vaikka kaksi lasta, hoitovapaita putkeen 4-5 vuotta: niukkuutta, kaikkien hankintojen lykkäämistä eteenpäin. Sitten kun lapset ylittävät maagisen rajan, vanhemmat aloittavat työnteon ja yrittävät paikata taloudellisesti surkeaa tilannetta. Mutta ei se tavallisilla työtuloilla noin vaan hetkessä korjaannu.



Minä nautin siitä, että on varaa maksaa koululaisille harrastukset, on omat makuuhuoneet, voidaan joskus tehdä pieniä viikonloppumatkoja hirveästi etukäteen suunnittelematta, on mahdollisuus tehdä osittaista hoitovapaata vaikka 1. luokan aloituksen yhteydessä, jne.



Täälläkin heräilevät pari koululaista, jotka ovat aloittaneet päiväkodin hieman yli 1 vuotiaina. Eivät olleet hoitopäivät itkua ja hammastenkiristystä.

Ja toki siis yhdessä miehen kanssa säästettiin ja yhdessä sitten niitä ja miehen tuloja käytettiin hoitovapaiden aikana.

Varsinaisesti emme tosiaan tinkineet mitenkään (esim lapsilisät laitettiin tuonakin aikana säästöön). Luonnostaan tietyt menot pienenivät hoitovapaiden aikana ja näin ollen muusta elämästä ei tarvinnut tinkiä ja tämän yhtälön osaltaan mahdollisti se, että säästössä oli rahaa.

kirjoittajaa, jotka säästivät rahaa voidakseen olla hoitovapaalla. Näistä kun sai käsityksen, että äiti säästi etukäteen "palkkansa". Eikö edes lastenhoito ole sellainen puolisoiden yhteinen projekti, jossa molemmat osallistuvat kustannuksiin?! Meillä oli ollut omat palkkatilit ennen ekan lapsen syntymää mutta aina kun toinen on ollut kotona on eletty yhdellä tilillä, johon menee työssäkäyvän palkka ja lapsilisät+vanhempainpäiväraha/kotihoidontuki. Olisin ollut pöyristynyt jos mies olisi ehdottanut, että minä sitten hoitovapaalla pärjään kotihoidontuella! Eikä varmaan mieskään olisi jäänyt kotiin noilla ehdoilla...

ja ehkä siitä kirjoituksestani tosiaan sai tuollaisen käsityksen. Mutta meillä on kyllä ollut aina yhteiset rahat miehen kanssa ja molemmat nipistämme menoista nyt hoitovapaan ajan sen, minkä voimme. Säästin hoitovapaata varten ne 20 000, koska olin hyväpalkkaisessa työssä ja mies oli tuolloin ensin opiskelijana, sitten työttömänä. Hänen tililleen ei siis kertynyt juuri mitään, vaan elätin palkallani miestä säästämisen ohessa. Yhtä hyvin oltaisiin voitu tehdä toisinkin päin, mies olisi ollut se säästäjä, jos hänen tililleen olisi kuun lopussa jäänyt ylimääräistä.

en pääse samoille ansioille kuin hoitovapaalla. Kuntalisä ja siihen keikkaduunarina kaikki mahd. la-su yöt ja sunnuntaihommat. Sai valita ihan its. Heti kun lapset osaavat olla itsekseen jään keikkaduunariksi.

Minun tulot: kotih.tuli+lisä: n. 500e

Miehen tulot: työttömyystuki n. 600e

Lapsilisät: n 200e



yht: 1300e



Vuokra vesineen ja autopaikkoineen: vajaa 900e/kk



Eli ruokaan ja muihin menoihin jää 400e.



Odotellaan asumistukipäätöstä, jos se myönnetään, saadaan ylimääräiset n.500e/kk ja sitten ei ole enää mitään ongelmaa. Säästössä 8000e

vastaa vielä, että mieheni ei voi maksaa koko perheen menoja jos jään hoitovapaalle, koska hänellä ei jää nytkään penniäkään ylimääräistä. meillä on molemmilla oma osuutemme asuntolainasta (mulla n. 80 000 ja miehellän. 60 000) jota maksetaan omaan tahtiin. Ei mikään kovin kummoinen talo mutta lapsille paljon kivempi asumisympäristö kuin edellinen kotimme paskassa lähiössä. Yksi auto ja todellakin eletään säästeliäästi mutta joku meillä ilmeisesti mättää kun ei saatu laskelmissa tuota hoitovapaata onnistumaan. Jos jäisin kotiin saisin sen 300e mutta palkkaa saan n. 1600 (päivähoitomaksut n.500e) eli jää 1100e kuussa enemmän rahaa. Ei työmatkakuluja tms. On niin suuri tuo ero että mun mielestä selvä peli.

Tuloja minulla tasan lapsilisät, vaikka on ne yhtä paljon miehenkin tuloja.



11v, 9v ja 7v. Bruttotulot kuukaudessa noin 7500 euroa. Asuntolainaa yli 300 000 euroa.



Eipä olisi varaa olla mitenkään minkäänlainen kotiäiti ilman miehen tuloja.

Kun olen töissä, laitan rahaa säästöön. Sitten kun olen hoitovapaalla, käytän säästöjä. Olen tehnyt näin jo neljättä kertaa (- olen yhä hoitovapaalla).



Lisäksi miehen tavistulot auttavat perheen talouden ylläpidossa. Meillä on rintamamiestalo, kaksi vanhaa autoa (toinen vm. 1995 ja toinen vähän uudempi), eikä mitään muuta omaisuutta, paitsi säästöt.



Taloutta voi ja kannattaa suunnitella niin, ettei tule yllätyksiä. Itse pidän kirjaa tuloista ja menoista lähes koko ajan. Jos tulot eivät tunnu riittävän, niin sitten vähennetään menoista.