vauva lehden otsikosta: PÄIVÄHOITOON ALLE YKSIVUOTIAANA, keskustelua

" Kunhan teidän lapset tulevat teineiksi, se vanhemmuus vasta alkaa.

Pälä pälä pälä...voitte keulia sillä vanhemmuudellanne nyt. Vanhemmuus on enemmän kuin ekat 3 vuotta -tiedoksi vaan. "



kyllähän se lapsesta se velvollisuus 18v on.

lapseni 9kk:na pväkotiin, koska menin töihin. Sain houkuttelevan ja hyvän työtarjouksen. Lapsemme on ma-pe 7h/pvä pväkodissa, koska pystymme järjestelmään asian niin puolisoni kanssa.



Ja miksi menin tuossa vaiheessa töihin, ei johu siitä ettenkö rakastaisi lastani tai haluaisi viettää aikaa hänen kanssaan ollenkaan. Itse en jaksa olla kotona pienen kanssa koko päiviä (viikonloput kuitenkin oikein mielellään). Haluan myös aikuisten seuraa ja haluan tehdä töitä, koska se on niin ihanaa myös!



Toisten mielestä olen aivan kauhea ja itsekäs, toisten mielestä taas ihan normaali valintoja tehnyt äiti. En kuitenkaan häiriinny siitä, jos joku haluaa olla kotona ja kotiäitinä koko elämänsä, ihan vapaasti saa miettiä omalle kohdalleen/perheelleen parhaimman ratkaisun.

" No kokeile

joskus. "



mä säälin niitä jotka ottaa lainoja ja elää yli varojensa.



sitten on varmasti näille tälläsille ihmisille myöskin tuttuja asioita pikavippi helvetit jne.



et hyvää eloo vaan sen velkahelvetin kanssa ;)

jos sattuu jostain kumman syystä viihtymään työssään? Kaipaavan sinne? Silloin ei siis saa hankkia lapsia -ko?



Sitä paitsti töissä saattaisi maailmankatsomus vähän avartua ihan mustavalkoisesta myös harmaan sävyjä sisältäväksi. Ihan itse kullakin.

Menin töihin kun lapsi oli 11 kk. En olisi jaksanut enää päivääkään kotona. Työnteko tuntui melkeinpä lomalta äitiysvapaan jälkeen!



Minusta ei olisi ollut parempi, että olisin väkisin jäänyt kotiin. Kaipasin oikeasti lepoa melkein vuoden mittaisen univelan vuoksi, töissä on paljon kevyempää kuin pienen kanssa kotona. En usko, että lapsi olisi hyötynyt esimerkiksi psykoosissa olevasta äidistä, niin jaksamisen äärirajoilla aloin jo olla.



Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.

minusta järkyttävää, että joku hylkää lapsensa isoon ryhmään päiväkotiin. Kyllä se varmasti vaikuttaa negatiivisesti ainakin ihmissuhteisiin jatkossa, kun kokee sellaisen hylkäyksen.

" Toisten mielestä olen aivan kauhea ja itsekäs, toisten mielestä taas ihan normaali valintoja tehnyt äiti. En kuitenkaan häiriinny siitä, jos joku haluaa olla kotona ja kotiäitinä koko elämänsä, ihan vapaasti saa miettiä omalle kohdalleen/perheelleen parhaimman ratkaisun. "



no mä en oo päättänykkään olla kotiäitinä koko elämääni. mulla on 2008 syntynyt poika, eli hän täyttää ensivuonna sen 5v ja ajattelin sitten pistää hänet päiväkotiin, kun rupean työmarkkinoita katsastelemaan ja jos työpaikan saan niin sitten.



kyllä mäkin haluan töihin palata, mutta en liian aikasin tuon lapsen takia. ja tietty mä en pahaks pistä sitäkään että itsekin olen saanut rentouttavaa lomaa. vaikka paljon lapsen kanssa olenkin niin ei silti aikuistenkaan seura ole jäänyt puuttumaan, saahan sitä ystävien kanssa vietettyä aikaa ja lähdettyä joskus viihteellekkin kunhan saa lapselle hoitopaikan ja se varma paikka yleensä löytyy isovanhemmilta tai naapurista.

minä olen neutraali asian suhteen. Jokainen tekeen juuri niin kuin tykkää, mun ei tarvitse kytätä kenenkään asioita. Ihan omassa elämässäkin riittä tekemistä. Näiden aloitusten tarkoituksena on vain kiillotta aloittajan omaa sädekehää.



Meillä lapsi on mennyt 11 kk tarhaan ja kesällä sen juuri lopetti kouluun mennäkseen. Sama tarha melkein 6 vuotta ja hoitajien vaihtuvuuskin oli kohtuu pientä. En kadu pätkääkään.

Se, että olet päättänyt jäädä kotiäidiksi, on sinun valintasi, mutta yhtä lailla joku muu voi valita toisin. Ei se ole niin, että lastensaannin jälkeen äiti on vain äiti ja isä vain isä, heidän elämänsä jatkuu siinä missä lapsenkin. Tämä siis viittauksena kommenttiisi "miksi niitä lapsia sitten tekee, jos ei ole niiden kanssa".



Minä en ole lastani laittamassa alle 1-vuotiaana hoitoon (vaan 1,5-vuotiaana päiväkotiin), mutten silti tuomitse heitä, jotka niin tekevät.



Tuntuu, että kotiäideillä on aina kovempi tarve provoilla ja puolustella valintaansa kuin heillä, jotka menevät äitiyslomansa jälkeen töihin.



Hankkisit sinäkin AP ihan oman elämän, niin ei tarvitsisi rassata päätään muiden valinnoilla.

Itse olen neutraali asian suhteen; aina parempi jos haluaa tai pystyy olemaan kotona 3 vuoteen asti, mutta en koe ainakaan omien lapsien mitenkään "vammautuneen" aikaisesta hoitoon menosta.



Esikoinen meni perhepäivähoitoon 1v2kk iässä ja kuusi vuotiaana eskariin. Olisi pitänyt laittaa tarhaan viimeistään neljä vuotiaana, ryhmään sopeutuminen ei ollut helppoa kun toiset olivat tunteneet jo tarhasta asti.



Kuopus aloitti perhepäivähoidossa 10 kk vanhana ja siirtyi neljä vuotiaana tarhaan veljen aloittaessa koulun.



Kuopusta helllittiin ja palluteltiin mennen tullen. Tämä vanhempi hoitaja ja hänen miehensä ovat edelleen vuosia tärkeitä ihmisiä lapsillemme.

miehelleni kyllä maittaa myös isyys. hän rakastaa meidän 4-vuotiasta poikaamme ylikaiken! mies palasi töihin siksi, jotta saisimme enemmän rahaa... pieni lapsi kun on muutenkin enemmän riippuvainen äidistään kuin isästään, joten isä voi ihan hyvin olla töissä. ja sitten kun isä pääsee töistä kotiin, niin hänellä on aikaa rakastaa lasta vaikka kuinka!

Johan se todettiin, ettei rahan takia saa töihin palata ja ei Suomessa nälkään kuole ja plaa plaa.

Ystävä laittoi lapsen hoitoon yhdeksänkuisena, ja hieno ihminen siitäkin tuli. Rasittaa tämä mustavalkoisuus palstalla joskus (usein).

" Entä

jos sattuu jostain kumman syystä viihtymään työssään? Kaipaavan sinne? Silloin ei siis saa hankkia lapsia -ko?



Sitä paitsti töissä saattaisi maailmankatsomus vähän avartua ihan mustavalkoisesta myös harmaan sävyjä sisältäväksi. Ihan itse kullakin. "



no sehän on hieno homma jos viihtyy! niin viihdyin itsekin. :) mutta on se kumminkin mun mielestä niin... et jos miettii tälläsiä esim. KAISA LISKIN tyylisiä tapauksia niin ois ne voinu kyllä minun mielestä jäädä ehkä sikiämättäkin.....



ilkeesti sanottu/ehkä hieman "toivottukin", mutta tää on vaan mun mielipide asiasta

Jokainen, joka on perehtynyt kehityspsykologiaan, tietää että tutkimusten valossa lapsen kehityksen kannalta parasta on yksi pysyvä hoitaja (=äiti) siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.



Aiheesta on kirjoittaneet mm. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sekä kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen.

huomattavasti aikaisemmin kuin olisi oikea hoidon tarve alkanut, sillä ajatuksella, että ei kuitenkaan varmasti sitä paikkaa pitkään aikaan saada. Sitten "lykästikin" ja saimme yllätykseksi sen paikan. Jos jäisin odottelemaan, että hoitovapaa loppuu lapsen täyttäessä 3-vuotta ei tuonne lähipäiväkotiin ollenkaan varmasti pääsisi. Asumme paikassa, jossa kulkuyhteydet julkisilla tosi huonot muihin päiväkoteihin ja autoa meillä ei ole mahdollista hankkia. Eli valitsimme lapsellemme lyhyemmät hoitopäivät, jotka alkavat aikaisemmin kuin myöhemmin alkavan päivähoidon pitemmillä hoitoajoilla ja todella hankalalla kulkemisella.

" Jep,

minusta järkyttävää, että joku hylkää lapsensa isoon ryhmään päiväkotiin. Kyllä se varmasti vaikuttaa negatiivisesti ainakin ihmissuhteisiin jatkossa, kun kokee sellaisen hylkäyksen. "

" Jep,

minusta järkyttävää, että joku hylkää lapsensa isoon ryhmään päiväkotiin. Kyllä se varmasti vaikuttaa negatiivisesti ainakin ihmissuhteisiin jatkossa, kun kokee sellaisen hylkäyksen. "

kyllä mä ihan tosissani meinasin.

" Voi helvetti AP olet urpo.

Se, että olet päättänyt jäädä kotiäidiksi, on sinun valintasi, mutta yhtä lailla joku muu voi valita toisin. Ei se ole niin, että lastensaannin jälkeen äiti on vain äiti ja isä vain isä, heidän elämänsä jatkuu siinä missä lapsenkin. Tämä siis viittauksena kommenttiisi "miksi niitä lapsia sitten tekee, jos ei ole niiden kanssa".



Minä en ole lastani laittamassa alle 1-vuotiaana hoitoon (vaan 1,5-vuotiaana päiväkotiin), mutten silti tuomitse heitä, jotka niin tekevät.



Tuntuu, että kotiäideillä on aina kovempi tarve provoilla ja puolustella valintaansa kuin heillä, jotka menevät äitiyslomansa jälkeen töihin.



Hankkisit sinäkin AP ihan oman elämän, niin ei tarvitsisi rassata päätään muiden valinnoilla. "

Äidin hyvä mielenterveys on lapsen parhaaksi.

Jos tämä alla oleva olisi totta, niin miksi Suomessa ei sitten ole yhtään sen terveempiä lapsia kuin muuallakaan? Suomessa alle 3-v hoito kotona on paljon yleisempää kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.

Meille on näet luotu tänne ihan ikioma kotiäiti-köyhälistö. Ansa naisille, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan vuosikausiksi. Ruotsissa sitä todellakin kutsutaan "naisansaksi" ja Ruotsissa suositaankin enemmän päivähoitoa!

Isät jakamaan hoitovastuuta!

Jokainen, joka on perehtynyt kehityspsykologiaan, tietää että tutkimusten valossa lapsen kehityksen kannalta parasta on yksi pysyvä hoitaja (=äiti) siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Aiheesta on kirjoittaneet mm. Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen sekä kasvatustieteen tohtori Erja Rusanen.

Minä vein lapseni hoitoon pph:lle, kun lapseni täyttivät 2v ja 11kk. Olisin kyllä mielelläni hoitanut lapsiani kotona vaikka 10v, mutta 400€ kodinhoitotuki ei riittänyt edes asuntolainan lyhennykseen, yhtiövastikkeeseen, laskuihin tai ylipäätään mihinkään!

Ja minulla kun EI OLE isää tai äitiä, eli ei ole "apuja"! Minä myös olen päättänyt, että lapseni saavat perusturvan (ruokaa, vaatteet, vaipat jne.) ja en opeta heitä että "sossusta saa rahaa", koska valtio ei meitä elätä...vaan ME ITSE!!! Nyt olen joka kuukausi siirtänyt rahaa lasteni tilille, saanut asuntoa maksettua, ruokaa ja vaatteita. Lapseni saavat ajokortit ja vähän rahaa, kun täyttävät 18v. He tietävät jo nyt, että raha ei kasva puussa ja sen eteen pitää tehdä töitä. He ovat myös tajunneet sen, että kuinka rahaa käytetään. Jos me kaikki äidit jäisimme kotiin lasten kanssa ja hakisimme sossusta tai Kelasta tuet, niin kohta olisi kaikkien (esim. Ruuan) hinta taivaissa ja lapsiperheiden elintaso nollassa. Niin ja vielä lisäys, että jos on kotiäitinä 6v, niin harva työnantaja haluaa "kokematonta" työntekijää.

" Johan se todettiin, ettei rahan takia saa töihin palata ja ei Suomessa nälkään kuole ja plaa plaa.

Ystävä laittoi lapsen hoitoon yhdeksänkuisena, ja hieno ihminen siitäkin tuli. Rasittaa tämä mustavalkoisuus palstalla joskus (usein). "

asian nimi nyt vaan on niin että isä ei ole niin läheinen vauvan kanssa esimerkiksi mitä äiti, niin mitä se isä turhaa tiellä päivisin kotona kuppaa, töihin siis vaan ja anteeksi vain nyt mun täytyy kyllä mennä koska mulla on aika tuonne kosmetologille mutta näemme myöhemmin kun palaan vastailemaan! ap

Aloitus viestissä jo toitotit, että läheisimmät tulee olla äiti ja isä! Niin tottakai isänkin tossa tapauksessa täytyy jäädä kotiin! Pysyisit nyt edes sanojesi takana. Luojan kiitos, ei kaveripiiriini kuulu sinun kaltaisia ihmisä, jotka näkevät asiat vain ja ainoastaan mustavalkoisesti.