vauva lehden otsikosta: PÄIVÄHOITOON ALLE YKSIVUOTIAANA, keskustelua

mustavalkoisuudella pärjää mainiosti alle kouluikäisten kanssa. Samalla mennään.

miksi en saisi joskus käydä kosmetologilla hemmottelemassa itseäni? niinhän monet tasokkaat naiset tekevät. ;)



" Inhoan kaltaisiasi köyhäjärkisiä, mustavalkoihmisiä,

jotka pääsevät pätemään vain tällä yhdellä alalla. Ensinnäkin haluaisin tietää ikäsi ja koulutuksesi. Odottaako sinua työpaikka pitkän kotiäitiurasi jälkeen? SAatko töitä helposti tauon jälkeen? Mikä on miehesi koulutus ja bruttopalkka? Asutteko vuokra-asunnossa ja jos asutte, minkälaisella alueella. Jos asutte omistusasunnossa, miten sen rahoitatte? Mitä jos miehesi löytää toisen ja jättää sinut? Mitä jos miehesi kuolee? Mitä jos sinä kuolet? Minkälainen turvaverkosto teillä on? Kuka tekee kotityöt? "



Ja mitä sinä oikein näillä tiedoilla teet, sitäkö että pääsisit vaan haukkumaan meitä??

JA ITSEHÄN OLET SANONUT, ETTÄ AINOASTAAN ÄITI ON LAPSELLE TÄRKEÄ. iSÄN EI TARVITSE MUUTA KUIN KÄYDÄ TÖISSÄ.

HÄPEÄ! HYI HEVONV....!

miksi en saisi joskus käydä kosmetologilla hemmottelemassa itseäni? niinhän monet tasokkaat naiset tekevät. ;)

" Inhoan kaltaisiasi köyhäjärkisiä, mustavalkoihmisiä,

jotka pääsevät pätemään vain tällä yhdellä alalla. Ensinnäkin haluaisin tietää ikäsi ja koulutuksesi. Odottaako sinua työpaikka pitkän kotiäitiurasi jälkeen? SAatko töitä helposti tauon jälkeen? Mikä on miehesi koulutus ja bruttopalkka? Asutteko vuokra-asunnossa ja jos asutte, minkälaisella alueella. Jos asutte omistusasunnossa, miten sen rahoitatte? Mitä jos miehesi löytää toisen ja jättää sinut? Mitä jos miehesi kuolee? Mitä jos sinä kuolet? Minkälainen turvaverkosto teillä on? Kuka tekee kotityöt? "

Ja mitä sinä oikein näillä tiedoilla teet, sitäkö että pääsisit vaan haukkumaan meitä??

" KOSKA SE KOSMETOLOGILLA KÄYNTI ON POISSA LAPSEN LUOTA

JA ITSEHÄN OLET SANONUT, ETTÄ AINOASTAAN ÄITI ON LAPSELLE TÄRKEÄ. iSÄN EI TARVITSE MUUTA KUIN KÄYDÄ TÖISSÄ.



HÄPEÄ! HYI HEVONV....! "



no mä käyn välillä rentoutumassa muualla jotta jaksan olla hyvä äiti sitten taas pikkuiselle. mies on lapsen kanssa ollut sillä aikaa täällä kotona :)

mutta kuitenkin itse käy kosmetologilla, kun muuten ei jaksa olla hyvä äiti pikkuiselle.

Jättää sitten vielä lapsen isälle, joka ei tietenkään le täerkeä ihminen...

" KOSKA SE KOSMETOLOGILLA KÄYNTI ON POISSA LAPSEN LUOTA

JA ITSEHÄN OLET SANONUT, ETTÄ AINOASTAAN ÄITI ON LAPSELLE TÄRKEÄ. iSÄN EI TARVITSE MUUTA KUIN KÄYDÄ TÖISSÄ.

HÄPEÄ! HYI HEVONV....! "

no mä käyn välillä rentoutumassa muualla jotta jaksan olla hyvä äiti sitten taas pikkuiselle. mies on lapsen kanssa ollut sillä aikaa täällä kotona :)

jotta sitten jaksaa olla "hyvä äiti"?



Miksi toiset eivät voi käydä töissä rentoutumassa ja virkistymässä?

Siihen kouluun, mihin haluaisivat ensimmäisellä hakukerralla. Ja ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen täytyy punnita opiskeleeko loppuun vai heittääkö hukkaan sen vuoden, mitä opiskeli ja hakee uudestaan. Mieheni valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja nyt tienaa rahaa perheellemme, että jonain päivänä pääsee vuorostaan opiskelemaan unelma-ammattiaan, johon ei voi edes opiskella ilman työkokemusta ja ikää.



T. Se pphksi aikova

mähän rakastan mun miestä ja kuten aiemmin myös sanoin että hän rakastaa pikkuista yli kaiken ja toisin päin! tottakai on tärkeä, en missään vaiheessa ole kieltänyt sitä, älkääpä siis vääristelkö.



niin ja kyllä käyn mm. rentoutumassa kosmetologilla ja vaikka hieronnassa ym. lapsen kanssa voi välillä olla arki hermoja raastavaa, eikä kotiäidin työ ole todellakaan helppoa, vaikka niin te luulette, teki ihminen mitä tahansa niin hän tarvitsee välillä lomaa... vai oletteko tekin työpaikoillanne töillä 24/7 tai ette saa edes jouluksi lomaa? en usko alkuunkaan. sillähän tavalla ihminen palaa juuri loppuun, ihan älytöntä väittämistä mennä äärilaidasta toiseen laitaan aikuiset ihmiset sentään..



yleensä työntekoa ei muutenkaan lueta rentoutumiseksi. vaan työ on juuri sitä raatamista ja sitten lomat rentoutumista. mutta huvinsa kullakin, riippuu miten asiat kokee, jos mä menisin työpaikalleni töihin en kokisi sitä ainakaan rentouttavaksi



vaan rentouttavaksi koen mm. koti-illat takan edessä viiniä nautiskellen ja lukien jotain mukavaa romaania esimerkiksi tai niin kuin tuolla muitakin keinoja luettelin kuten hieronta ja kaikkea tälläistä.. pientä!

lapsen kasvatuksesta mitään koska mulla on vaan VIELÄ 1 lapsi.



aiomme kyllä hankkia jossain vaiheessa toisenkin lapsen jos luoja vaan suo.



ja sitten todellakaan tämän alotuksen tarkoitus ei ollut kiilottaa sädekehää minun pääni ympärillä, koska minä nakkasin tämän otsikon tuosta vauva lehden kannesta, joten en minä sitä sinnekkään keksinyt! jaoin vaan yleisesti mielipiteeni ja halusin kehittää asiasta keskustelua, varmaan siksi tuo vauva lehden kuvakin aina laitetaan tänne keskustelu palstan sivuun että siellä on otsikoista joita voi poimia ja kehittää niistä keskustelua/ihan jos on lukenutkin nuo artikkelit sieltä lehdestä niin voi keskustella niistä muiden äitien ja isien kanssa tällä palstalla

Tämähän on aihe, joka herättää paljon keskustelua. Minusta 11-13kk on hyvä aika normaalisti kehittyneen lapsen aloittaa päivähoito. Tietysti olisi hyvä jos viikko tai päivät olisivat n.3-4v ikään lyhennettyjä. Tuossa iässä lapsella ei ole vielä uhmaa, hän ottaa maailman sellaisena kuin se on. Päivähoitoon on helppo tottua. Pahimmat kiukuttelut pk aloituksessa olen nähnyt 1.5-2.5v lapsilla. Heillä on täysi uhma päällä. Ajattelen, että lapsi voi jopa tuntea tulevansa vanhemman hylkäämäksi juuri siinä iässä kun hän alkaa ymmärtää olevansa heistä erillinen.

Jos lapsilla on hyvä, aktiivinen koti, ehkä kerhoa yms niin kotihoitokin on ihan ok vaihtoehto. Aika harvat vanhemmat vain ovat niin jaksavia, että aidosti pitäisin heidän kotihoitoaan varhaiskasvatusta parempana. Toki kodin vapautta ja tunnesiteitä lapsi tankkaa iltaisin ja viikonloppuisin.

Omat lapsen ovat menneet pk:hon 11kk iässä siksi, että olen palannut rakkaaseen ja (muillekin ihmisille) tärkeään työhöni. Kaikki olemme olleet tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Samalla kannamme kortemme yhteiskuntamme, myös kaltaisesi kotiäitien, puolesta. Kasvata lapsesi hyvin, jotta "uhrauksemme" kantaa hedelmää. Niin minäkin omani, parhaaksi tietämälläni tavalla.

Muut lapset vielä vanhempia, esikoinen ei ole koskaan ollut.



Omista lapsistani huomasi selkeästi miten paljon päivähoidon aloitus väsytti ja edelleen (2 vuoden jälkeenkin) huomaa sen, että lomalla ovat virkeämpiä ja rauhallisempia. Hoitopäivät ovat keskimäärin 6-7 tuntia joten kyse ei ole liian pitkästä hoitopäivästä.

Hoitopaikka on hyvä ja henkilökunta ei vaihdu. Lapsia ryhmässä on 20!!! mikä tuntuu todella järkyttävältä.



Omat lapseni ovat onneksi osanneet puhua kun ovat aloittaneet päibähoidon joten ovat osanneet kertoa päiväkodin tapahtumista. Joskus mietin, että miten pieni 1-v tai nuorempikin selviää kun ei osaa vielä puhua (ei hoitajille mutta ei myöskään kotona kertomaan ajatuksistaan ja kokemuksistaan hoitopäivästä).

"Ensinnäkin haluaisin tietää ikäsi ja koulutuksesi. Odottaako sinua työpaikka pitkän kotiäitiurasi jälkeen? SAatko töitä helposti tauon jälkeen? Mikä on miehesi koulutus ja bruttopalkka? Asutteko vuokra-asunnossa ja jos asutte, minkälaisella alueella. Jos asutte omistusasunnossa, miten sen rahoitatte? Mitä jos miehesi löytää toisen ja jättää sinut? Mitä jos miehesi kuolee? Mitä jos sinä kuolet? Minkälainen turvaverkosto teillä on? Kuka tekee kotityöt? Tekstisi perusteella veikkaan, että sinulla on työvuosia takanasi alle viisi ja että olet ollut myös työttömänä ennen lasten hankkimista tai olet tehnyt lapset suoraan opintojen päätyttyä. MIehesi on myös aika pienituloinen. Asutten kaupungin vuokratalossa ja saatte asumistukea ja luulette, että "niiden kuuluukin meidät elättää". Ette tosiasiassa tiedä, ketkä teitä elättävät. Annat lapsillesi esimerkilläsi kuvaa, että joku muu elättää, tekee päätökset ja on vastuussa. Uskot syvästi, että kasvatat lapsistasi upeita aikuisia, vaikka tosiasiassa puheittesi ja esimerkkisi perusteella teet heistä työtävieroksuvia sosiaalipummeja, jotka verhoavat käytöksensä johonkin ideologiaan, joka tietenkin on ainoa oikea tapa elää. Teet heistä kapeakatseisia, ahdasmielisiä ja koulukiusaajia. Omalla arvostelullasi ja lyhytnäköisyydelläsi et vain onnistu saamaan lapsistasi kunnollisia yhteiskunnan jäseniä"



Kiehtovia kysymyksiä. En ole se, jolta kysyttiin, enkä muutenkaan arvostele sitä, että toisten on pakko laittaa lapset pieninä hoitoon ja toisille se on muuten vain parempi. Itse aion kuitenkin olla esikoiseni kanssa kotona, kunnes hän täyttää kolme. Mutta jos kuitenkin vastaan kysymyksiin omalta kohdaltani..



Olen 30-vuotias, korkeakoulutettu, koulutusta vastaava työpaikka on (olen siis hoitovapaalla). Erosin lapsen isästä ennen kuin lapsi oli puolivuotias. Asun siis kaksin lapsen kanssa tilavassa omistusasunnossa ihan hyvällä alueella, lainaa ei ole hirveästi ja nyt maksan vain korkoja. Jos mies kuolee, se ei mihinkään hirveästi vaikuta, jos taas minä, lapsi menee isälleen ja perii minut. Lapsen mummo ja täti ovat arjen turvaverkostona, sekä toki ystäväni. Vaan eipä noita hirveästi ole tarvittu.

Tämähän on aihe, joka herättää paljon keskustelua. Minusta 11-13kk on hyvä aika normaalisti kehittyneen lapsen aloittaa päivähoito. Tietysti olisi hyvä jos viikko tai päivät olisivat n.3-4v ikään lyhennettyjä. Tuossa iässä lapsella ei ole vielä uhmaa, hän ottaa maailman sellaisena kuin se on. Päivähoitoon on helppo tottua. Pahimmat kiukuttelut pk aloituksessa olen nähnyt 1.5-2.5v lapsilla. Heillä on täysi uhma päällä. Ajattelen, että lapsi voi jopa tuntea tulevansa vanhemman hylkäämäksi juuri siinä iässä kun hän alkaa ymmärtää olevansa heistä erillinen.

Jos lapsilla on hyvä, aktiivinen koti, ehkä kerhoa yms niin kotihoitokin on ihan ok vaihtoehto. Aika harvat vanhemmat vain ovat niin jaksavia, että aidosti pitäisin heidän kotihoitoaan varhaiskasvatusta parempana. Toki kodin vapautta ja tunnesiteitä lapsi tankkaa iltaisin ja viikonloppuisin.

Omat lapsen ovat menneet pk:hon 11kk iässä siksi, että olen palannut rakkaaseen ja (muillekin ihmisille) tärkeään työhöni. Kaikki olemme olleet tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Samalla kannamme kortemme yhteiskuntamme, myös kaltaisesi kotiäitien, puolesta. Kasvata lapsesi hyvin, jotta "uhrauksemme" kantaa hedelmää. Niin minäkin omani, parhaaksi tietämälläni tavalla.

Mitä pienempänä aloittaa sen paremmin aloitus menee. Meillä molemmat menneet hoitoon 10 kk:n iässä.

käydään vilkasta keskustelua. Valtaosa on kyllä siellä sitä mieltä, että päiväkodit eivät pysty tarjoamaan läheskään niin lapsen tarpeet huomioivaa hoivaa, kasvatusta ja opetusta mitä olisi suotavaa ja että päivähoito suuressa ryhmässä on usein lapselle stressaavaa. Lapsen kokema stressi on tämän hetken kuuma tutkimusteema.

että vaikka näyttäisi että alle 1,5-vuotias sopeutuu paremmin päiväkotiin kuin vähön vanhempi, lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on parempi että hoito aloitetaan myöhemmin, mieluiten aikaisintaan 2-3 -vuoden iässä. Vaikka pieni lapsi ei protestoi, niin hänen kykynsä käsitellä eroa ja ajantaju on heikompi, ja ero stressaa lasta enemmän kuin suurempaa lasta, jolla alkaa jo olla kykyäkin oppia toimimaan ryhmässä ja käsitellä konflikteja, mitä syntyy kohtaamisissa vertaisryhmän eli toisten lasten kanssa.

Lapsen kokema stressi on siten usein vähäisempi, ja lapsen stressivaste kehittyy vahvemmaksi.

kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. 2/3 päiväkotilapsia on kohonnut stressihormonipitoisuus. Stressivaste on keskeinen ihmisen terveyttä ja hyvinvointia määrittävä tekijä.



Eli jos lapsen voi pitää kotihoidossa tai perhepäivähoidossa ensimmäiset ikävuodet niin se on lapsen kehitykselle suotuisinta. Päiväkotia ei suositella alle 3-vuotiaille juuri siitä syystä, että sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia lapsen stressinsietokykyyn, mikä taas liittyy esim. suurempaan riskiin sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, 2. tyypin diabetekseen jne. Ylipäätään stressinsietokyky vaikuttaa ihmisen terveyteen ja ammatinvalintaan jne.

että vaikka näyttäisi että alle 1,5-vuotias sopeutuu paremmin päiväkotiin kuin vähön vanhempi, lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on parempi että hoito aloitetaan myöhemmin, mieluiten aikaisintaan 2-3 -vuoden iässä. Vaikka pieni lapsi ei protestoi, niin hänen kykynsä käsitellä eroa ja ajantaju on heikompi, ja ero stressaa lasta enemmän kuin suurempaa lasta, jolla alkaa jo olla kykyäkin oppia toimimaan ryhmässä ja käsitellä konflikteja, mitä syntyy kohtaamisissa vertaisryhmän eli toisten lasten kanssa.

Lapsen kokema stressi on siten usein vähäisempi, ja lapsen stressivaste kehittyy vahvemmaksi.

kun kaikki lapsethan on samanlaisia ja reagoivat tilanteeseen samalla tavalla.

Mä en välitä tutkimuksista pätkääkään, ne ei kerroo meijän tilannetta. Meillä lapsi meni päiväkotiin vuoden ikäisenä, sitä ennen oli 2 kuukautta isovanhempien hoidossa. Tämä on aika pakollista, kun mies meni armeijaan. Tulomme olisivat olleet aivan mitättömät, eikä niillä lainoja oltaisi maksettu, jollen olisi palannut työelämään. Ja armeija tuli yllättäen, mies oli saanut jo 6 vuoden lykkäyksen selän takia ja ajateltiin, ettei sinne koskaan joudu menemäänkään. Lainat oli hankittu jo ennen armeijaa.

Päiväkoti on sujunut hyvin, lapsi on vuorohoidossa ja joskus siellä saattaa olla se 15 lasta samaan aikaan, joskus lapseni on siellä ainut lapsi koko päivässä. Lapsi on sopeutunut päiväkotiin erinomaisesti. Hoitajat ovat todella mukavia. Ja tekemistä riittää. En kadu yhtään valintaani vaikka se alussa hirvittikin, päinvastoin. Aion seuraavankin laittaa viimeistään vuoden ikäisenä päiväkotiin ja palaan työelämään. Tainno, seuraavan kanssa tietenkin riippuu millainen lapsi on. Kaikkihan riippuu siitä. Meillä esikoinen on erittäin sosiaaline, joten tämä vaihe oli helppo.

näistä ulkomaisista tutkimuksista lasten päivähoitoon liittyen on muuten tehty esim. Yhdysvalloissa, joissa päivähoito on usein *aivan* erilaista kuin Suomessa, lähinnä lasten "parkkipaikka" kun vanhemmat tekevät pitkää päivää ja jopa useita töitä. Kannattaa katsoa myös tutkimusten julkaisuaikaa -- ennen vanhaan sikäläiset hoitopaikat olivat vielä huonommat lapsen näkökulmasta. Eli ei niistä voi suoraan vetää johtopäätöstä, että suomalainen päivähoito on sitä ja aiheuttaa lapselle tätä.

Hei edellinen kommentoija!



Mihin yhdysvaltalaistutkimuksiin viittaat viestissäsi?



Aiempi kommentoija toi esille stressivasteen, ja se on viime vuosina tutkittu aihe. Psykologiassa tutkimukset ovat yleensä pitkittäistutkimuksia eli tietoa kerätään tutkittavista esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden ajalta.



Sen sijaan aiempi kirjoitukseni lapsen psykologisesta syntymästä - joka kestää kolme vuotta - on yksi kehityspsykologian keskeisimmistä teorioista. Teoriat eivät perustu vain yhteen tutkimukseen vaan laajoihin ja yleispäteviin pitkien ajanjaksojen tutkimuksiin (ja vastatutkimuksiin). Teoriat ovat siis alan "perusjuttuja", jotka alan ihmiset (psykologian asiantuntijat) yleisesti hyväksyvät, kunnes teoria kumotaan uudella, vahvaa ja laajaa tutkimustietoa tuekseen saavalla teorialla.



Mutta psykologiassa käsitys psykologisesta syntymästä on ollut vallalla jo useamman kymmenen vuoden. Mm. hoidolliset psykoterapiat perustuvat myös tähän olettamukseen.



T. asiantuntija

Hei edellinen kommentoija!



Mihin yhdysvaltalaistutkimuksiin viittaat viestissäsi?



Aiempi kommentoija toi esille stressivasteen, ja se on viime vuosina tutkittu aihe. Psykologiassa tutkimukset ovat yleensä pitkittäistutkimuksia eli tietoa kerätään tutkittavista esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden ajalta.



Sen sijaan aiempi kirjoitukseni lapsen psykologisesta syntymästä - joka kestää kolme vuotta - on yksi kehityspsykologian keskeisimmistä teorioista. Teoriat eivät perustu vain yhteen tutkimukseen vaan laajoihin ja yleispäteviin pitkien ajanjaksojen tutkimuksiin (ja vastatutkimuksiin). Teoriat ovat siis alan "perusjuttuja", jotka alan ihmiset (psykologian asiantuntijat) yleisesti hyväksyvät, kunnes teoria kumotaan uudella, vahvaa ja laajaa tutkimustietoa tuekseen saavalla teorialla.



Mutta psykologiassa käsitys psykologisesta syntymästä on ollut vallalla jo useamman kymmenen vuoden. Mm. hoidolliset psykoterapiat perustuvat myös tähän olettamukseen.



T. asiantuntija