Milloin mä lopetan tän kiltteilyn ja alan olemaan aikuinen, v-mäinen, ja vahva nainen?

Sen verran pahoja ongelmia itsetunnossasi on.

Sulla on itsetunto niin matalalla, että se on jo miinuksen puolella.

ei kuulu v-mäisyys :) Minusta "tuskasi" on ihan ymmärrettävä, otat huomioon muitakin ihmisiä kuin itsesi. Silti sanoisin, että sinun on huolehdittava enemmän lapsestasi kuin pomostasi. Tottakai pomoa kiinnostaa, milloin palaat töihin, ja kuinka paljon aiot tunteja tehdä, mutta voit ihan hyvin jäädä pariksi vuodeksi kotiin. Moni muukin tekee niin, vaikka olisi hyvä työpaikka :)

Se, ettei ihminen uskalla elää omaa elämäänsä kuten haluaa, koska muiden mielipiteet ja ajatukset ahdistaa liikaa, on jotain ihan muuta...

Sulla on itsetunto niin matalalla, että se on jo miinuksen puolella.

Näin on, olet tainnut ymmärtää jotain väärin.

Mieti, miksi sinulla on niin vimmattu hinku olla toisille mieliksi. Miksi et voi hyväksyä sitä, että ei ihan kaikkien tarvitse pitää sinusta?

Sen verran pahoja ongelmia itsetunnossasi on.

siinä on hyvä alku kovettumiselle, että karaistuu sietää pölkkypäitä täällä av:lla.

Pahus, tekisi mieli kannustaa sua mutta kun musta sun tekstissä on selittelyn maku. Sä et voinut olla aavistamatta että olet raskaana. Lähdetään siitä, että alat eka rehelliseksi ja myönnät että olit raskaana ja tiesit sen. Sitten ruvetaan funtsaa miten oppisit toimimaan sen mukaan mitä haluat tehä. se on tosi vaikeaa, olen itsekin sen huomannut. Mutta ei se itsensä ja muiden sumuttamiseen ainakaan perustu. Eikä ole häpeä, vaikka ei aina toimisi niin kunniallisesti. Moni ottaa raskaana työpaikan vastaan.

Sano että olet ajatellut asioita ja tullut siihen tulokseen vauvan syntymän jälkeen ettet ole valmis palaamaan töihin kun hän on niin pieni. Olen satavarma että pomo ymmärtää, vaikka olisikin harmissaan. Onhan se pomonkin hyvä tietää missä mennään, ja aiheellinen kysymys että kauanko olet osittaisella hoitovapaalla!!!! Meillä ainakin sovitaan sekä aloitus että lopetuspäivä, jotta töitä saadaan järjesteltyä muilla osa-aikaisilla! Tod.näk.tulkitsitnsiis pomon puheet väärin ja hän haluaa vaan tietää, miten järjestää työt!

Mikä se on? En tiedä, kuka tai mikä mun itsetunnon on syönyt? Oon aina ollut toisten ihmisten mielistelijä, en kestä ajatusta jos joku puhuu musta pahaa. Tai edes ajattelee.. ap

Ne auttaa mulla aina tohon tossukkuuteen.



Suosittelen!

Mikä se on? En tiedä, kuka tai mikä mun itsetunnon on syönyt? Oon aina ollut toisten ihmisten mielistelijä, en kestä ajatusta jos joku puhuu musta pahaa. Tai edes ajattelee.. ap

Sä et voinut olla aavistamatta että olet raskaana. Lähdetään siitä, että alat eka rehelliseksi ja myönnät että olit raskaana ja tiesit sen.

Tähän on pakko kommentoida että ei, mä enn todellakaan tiennyt olevani kolmannella kuulla raskaana. Mun kesä oli aivan kaamea, vuosi aiemmin mulla todettiin pco, irtisanouduin kamalasta vanhasta työstäni, söin pilleriliuskoja putkeen mutta menkat tuli silti, join vain kahvia ja poltin tupakkaa ketjussa. En todellakaan tiennyt olevani raskaana, enhän uskonut ikinä saavani lapsia, herranjumala!!! Kävin neuvolapykologilla raskauden aikana kun tunsin niin kaameita oman tunnon tuskia siitä että miksi mulle kävi näin, sain unelmaduunin ja sitten selviääkin että olen raskaana.

ap

Mä olin kanssa aika tossukka, ennen kuin tulin raskaaksi..

Sen jälkeen kuoriutuikin tiikeriemo. En siis ollut itsekäs, vaan ajattelin lapseni parasta. Lapselle on hyväksi että olet vielä hänen kanssaan kotona, hänellä on loppuaelämä aikaa olla erillään tarhassa, koulussa yms..

ja elämänkokemuksen myötä. Mä olen aina ollut tosi kiltti, kuunnellut kiltisti mitä ihmiset ovat mulle sanoneet enkä ole osannut/uskaltanut sanoa mitään takaisin. Nyt olen 36v ja viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut kuinka uskallan sanoa jos mua jokin asia jurppii, en kuuntele enää mitä tahansa vaan sanon suoraan jos mua loukataan tai puhutaan asiattomasti jne. En tiedä olenko saamassa kohta töissä hankalan ihmisen maineen, kun meillä vaihtui esimiehet jotka eivät tiedä hommista mitään ja yrittävät jopa kertoa väärää infoa johdolle. Minä olen sitten kysyttäessä sanonut suoraan miten asiat ovat... Jostain tää vaan on tullut, olisinpa ollut tällä mielenlaadulla varustettu jo 10v sitten, olisi työelämässä jäänyt monta mielipahaa potematta ja moni olisi kuullut kunniansa :) ja vielä kaikille tiedoksi ennen kuin kuvittelette että musta on tullut jou raivo-Roosna, että olen viimeiseen asti asiallinen, mutta esim. eräässä kahdenkeskisessä palaverissa esimiehentekele rupesi huutamaan, joten nousin ylös, totesin rauhallisesti että mulle ei makseta huutamisesn kuuntelemisesta, palataan asiaan kun olet rauhoittunut.

jos olet uskaltanut tehdä omia päätöksiä?

ja elämänkokemuksen myötä. Mä olen aina ollut tosi kiltti, kuunnellut kiltisti mitä ihmiset ovat mulle sanoneet enkä ole osannut/uskaltanut sanoa mitään takaisin. Nyt olen 36v ja viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut kuinka uskallan sanoa jos mua jokin asia jurppii, en kuuntele enää mitä tahansa vaan sanon suoraan jos mua loukataan tai puhutaan asiattomasti jne. En tiedä olenko saamassa kohta töissä hankalan ihmisen maineen, kun meillä vaihtui esimiehet jotka eivät tiedä hommista mitään ja yrittävät jopa kertoa väärää infoa johdolle. Minä olen sitten kysyttäessä sanonut suoraan miten asiat ovat... Jostain tää vaan on tullut, olisinpa ollut tällä mielenlaadulla varustettu jo 10v sitten, olisi työelämässä jäänyt monta mielipahaa potematta ja moni olisi kuullut kunniansa :) ja vielä kaikille tiedoksi ennen kuin kuvittelette että musta on tullut jou raivo-Roosna, että olen viimeiseen asti asiallinen, mutta esim. eräässä kahdenkeskisessä palaverissa esimiehentekele rupesi huutamaan, joten nousin ylös, totesin rauhallisesti että mulle ei makseta huutamisesn kuuntelemisesta, palataan asiaan kun olet rauhoittunut.

ja elämänkokemuksen myötä. Mä olen aina ollut tosi kiltti, kuunnellut kiltisti mitä ihmiset ovat mulle sanoneet enkä ole osannut/uskaltanut sanoa mitään takaisin. Nyt olen 36v ja viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut kuinka uskallan sanoa jos mua jokin asia jurppii, en kuuntele enää mitä tahansa vaan sanon suoraan jos mua loukataan tai puhutaan asiattomasti jne. En tiedä olenko saamassa kohta töissä hankalan ihmisen maineen, kun meillä vaihtui esimiehet jotka eivät tiedä hommista mitään ja yrittävät jopa kertoa väärää infoa johdolle. Minä olen sitten kysyttäessä sanonut suoraan miten asiat ovat... Jostain tää vaan on tullut, olisinpa ollut tällä mielenlaadulla varustettu jo 10v sitten, olisi työelämässä jäänyt monta mielipahaa potematta ja moni olisi kuullut kunniansa :) ja vielä kaikille tiedoksi ennen kuin kuvittelette että musta on tullut jou raivo-Roosna, että olen viimeiseen asti asiallinen, mutta esim. eräässä kahdenkeskisessä palaverissa esimiehentekele rupesi huutamaan, joten nousin ylös, totesin rauhallisesti että mulle ei makseta huutamisesn kuuntelemisesta, palataan asiaan kun olet rauhoittunut.

Et sinä halua olla v-mäinen kusipää. Sinun pitää sen sijaan oppia jämäkkyyttä. Oppia sanomaan tarvittaessa kauniisti mielipiteesi ja tiukasti ei.



Mikä ihmeen harhaluulo ihmisillä on, kun kuvittelevat kusipäisyyden olevan jotenkin tavoiteltu ominaisuus? Terve itsetunto ja vahva ego eivät kaipaa toisiin suunnattua aggressiota, vaan vahva ja luja ihminen voi täysillä olla kohtelias ja asiallinen. Vittuilu on vellihousuisuuden peittämistä.



Mene vaikka terapeutille sitä jämäkkyyttä oppimaan. Se on sitä, että tunnet ja hyväksyt itsesi ja tiedät mitä tahdot. Ei kusipäisyyttä. Sen alan ihmisiä on maailmassa liikaakin, eivätkä ne saa työyhteisöjä toimimaan saati ole tehokkaita ja aikaansaavia muussa kuin kusipäisyydessä.

Käytännössä jatkat edelleen kotiäitiyttä, joten ei lapsesi tästä kärsi :) Älä hänestä stressaa. Nyt vaan teet tuota pikkutyömää ihan niin kauan kun huvittaa, vaikka sinne kolmivuotissyntymäpäivään asti.

Onko ap sulla ollut vahva äiti, joka on määräillyt sua, syyllistänyt jos olet uskaltanut tehdä omia päätöksiä?

Psykiatriassa ja psykologiassa on ajat sitten hylätty teoria siitä, että äiti on kaiken pahan alku ja juuri. Nääs kun mikään ei ole noin yksinkertaista.

Ihminen oppii paitsi rankaisun, myös myönteisen palkitsemisen ja mallioppimisen myötä. Suuri osa käytöksestä on perittyä ja sen määrää temperamentti, joka on synnynnäinen, muuttumaton ominaisuus.

Monenko elämässä on ollut vain ja ainoastaan yksi aikuinen, äiti? Eiköpä jokaisella ole naapureita, tarhan tätejä ja setiä, opettajia jne. Niin hassua kuin onkin, myös töllöstä oppii asioita. Ihmislapsi oppii ihan kaikesta.

jos ollaan raskaana tai suunnitellaankaan raskautta! Työnantaja ei saa kysyä sitä, se on laitonta!