Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähetin äidilleni tällaisen viestin kieltäydyttyäni kuuntelemasta häntä puhelimessa. Mitä mieltä?
01.08.2012 |
On vaan niin, että koen tämän tunnekeskustelun ihan turhana, tästä ei saada oppikirjaesimerkkiä puhdistavasta vuorovaikutuksesta joka johtaa ymmärryksen lisääntymiseen. Näen näkökulmasi ja kunnioitan sitä, mutta en voi olla samaa mieltä, mikä näkyy reaktioissani. Ja kieltäydyn kierimästä kiitollisuudessa, kuten ilmeisesti minun mielestäsi kuuluisi. Arvostan apuasi silti, mutta se ei riitä. Tunteita ei voi toiselle määrätä.
Et oikein tunnu hahmottavan miltä tämä kokonaisuus minusta näyttää, enkä koe että näkökantojeni avaaminen onnistuu. Loukkaannut kaikesta eriävästä, joten muu kuin samaa mieltä oleminen johtaa välittömästi konfliktiin, olipa asia iso tai pieni. Siispä parasta olisi kun annettaisiin tapojemme vastaisesti nyt asian vain olla ja tyydyttäisiin tavallisiin, asiallisiin väleihin.
Olet rakas, mutta ei puhuta meistä nyt muutamaan vuoteen - ei ole pakko eikä se johda mihinkään.
Kommentit (46)
Kertoo paljon tästä äiti-tytär -suhteesta. Äitini on virallinen ihminen ja sellaiseksi muutun minäkin aina välillä. Vasta nyt olen alkanut olla oma itseni ja lakannut kuuntelemasta sisäistettyä äidin ääntä.
Toivon tosiaan, että viestinvaihto omien lasteni kanssa sujuu eri meiningillä tulevaisuudessa!
tuollaista kieltä keskustellessaan.
En voisi kuvitellakaan keskustelevani äitini kanssa noin viralliseen sävyyn, ja vaikea olisi kuvitella sellaista tyttärenikään kanssa (joka tosin on vielä niin pieni, ettei paljon puhu).
En siis sano pahalla, mutta ihmettelen vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla olis varmaan ollut jotain syvällistä sanottavaa.
Ratkaisuehdotuskin oli valmiina, ei vain syyttelyä.
Aika harva vain kuitenkaan pystyy "menemään itseensä", vaikka viesti sisäistäisikin, joten sikäli turhaa. Tuollaisia me miehenikin kanssa lähettelimme kriisin aikana. Minkä sille mahtaa, että on oppinut tietyn tyylin kirjoittaa.
mutta tuo oppikirjoista otettu tyyli tekee kokonaisuudesta tosi omituista skientologia-puhetta. Loppu pelastaa onneksi paljon.
Voi että kun olisit uskaltanut sanoa sanottavasi ihan tavallisella normikielellä, se olisi ollut tosi päräyttävä ja ajattelemaan herättävä teksti.
Nyt kun otat ton tosi omituisen teoriakirjatyylin suojaksesi, kuulostat itse omituiselta ja annat äidillesi mahdollisuuden tuntea myötähäpäeää. Halusitko alitajuisesti mokata, jottet sittenkään satuttaisi häntä vaan suostuisit jälleen häviämään, tällä kertaa valitsemalla sinut vähän hölmöksi tekevän tyylin?
Mutta virheitä tekee kaikki. Ensi kerralla luota ajatuksiisi ja esitä ne aikuisen ihmisen normaalilla tyylillä. On hyvä, että osoitat äidillesi, että sulla on oma tahto ja sun nenille ei voi lputtomasti hyppiä. Mutta tee se rohkeasti.
Hyvä että osoitat itsenäisyyttä!
tota tyyliä ei voi puolustella sillä, että olette humanisteja.
On tilanteita, joihin se ei kuulu yhtään. Varmaan tiedät sen itsekin, ja käytät sitä perusteena vain siksi ettei sun tarttis nolostua siitä, kun täällä ei sun viestiä ihaillakaan viiltävästä analyyttisyydesta vaan moititaan omituiseksi.
Ihan tervettä puolustella, mutta ota silti kritiikistä opiksesi.
Aitoja tunteita ilmaisee prhaiten aidolla normikielellä. Trust me, olen mokannut samalla tavalla exän kanssa. Älyllistä ylemmyyttä osoittamaan tarkoitettu tyylini oli kyllä tosi naurettava ja vieläkin hävettää, hyh heijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monimutkainen vyyhti jonka langat taitavat kiemurrella sukupolvia taaksepäin. Herkkiä ihmisiä, osaamattomuutta yms.
Mutta tässä tapauksessa se oireilee niin, että äitini hoitaa lapsia jossain määrin ja on tärkeä heille. Äidillä on tapana ottaa velvoitteita joilla väsyttää itsensä loppuun saakka, jossain vaiheessa hoiti lapsenlapsiaan vängällä paljon enemmän kuin olisi ollut tarvis ja uupui. Viime vuosina apua on ollut, mutta melko satunnaisesti ja äidin ehdoilla. Tämä on sinänsä ok, mutta viime vuosina minulla on ollut niin rankkaa, että enempikin apu olii ollut oikeasti tarpeen.
Olen antanut arvostusta, kysyn aina, kiitän aina, en oleta enkä marise. Oikeastaan pyydänkin melko harvoin. Ongelma ln siinä, että äiti odottaa minulta jotain helvetin isoa kiitollisuutta, velkaa, ja syyllistää tällä avullaan välillä. Normikiitollisuus ei riitä, enkä mitenkään saa olla enempää apua vailla, tai seuraa kamala itkupotkuraivari.
Olen viime aikoina ollut sanomatta tilanteestani mitään, mutta nyt kärjistyminen tulee kun äiti alkaa kehuskella sillä miten poikkeuksellisen paljon hoitaa lapsenlapsiaan. Samalla kertoo tekevänsä sen rakkaudesta mutta onnistuu paheksumaan lasten toista isoäitiä vähemmästä hoitamisesta (tämä on vielä töissä). Tämä itsekehu, liioittelu, paheksuminen ja kiitollisuuden vaatiminen käyvät kuitenkin sen verran hermoille, etten voi olla ainakin kiemurtelematta.
Jos tietäisitte miten äitini viestii, ette yhtään paheksuisi tyyliäni. On se minustakin kamalaa, ja jotkut piirteet näkyvät muussakin viestinnässä. Yritän niitä aina karsia.
Sinänsä tarkoitukseni ei oikeastaan ollut viestiä tunteita, ainakaan tuossa ei ollut äidille mitään uutta. Halusin vain tasoittaa puhelun aiheuttamaa myrskyä tulematta oikeasti yhtään vastaan. Olin siis analyyttinen, enkä tunteellinen, kuten halusinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on joku haavekuva millainen äidin kuuluu olla eikä äiti mahdu siihen muottiin.
Jos se ei käskemällä mene niin hän on jotain joksi sinä sanot?
Miksi sun äiti ei voi olla sellainen kuin hän vaan on?
Muuta itseäsi. Ei muut käskemällä muutu.
Millainen hänen pitäisi olla?
Entä millainen olet itse äitinä, tuleeko lapsestasi myös katkera kun olet jotain jota hän tahtoo sinun olevan..
Sinänsä tarkoitukseni ei oikeastaan ollut viestiä tunteita, ainakaan tuossa ei ollut äidille mitään uutta. Halusin vain tasoittaa puhelun aiheuttamaa myrskyä tulematta oikeasti yhtään vastaan. Olin siis analyyttinen, enkä tunteellinen, kuten halusinkin.
mitä selittelyä. Ok, joidenkin on ihan mahdotonta ottaa kritiikkiä vastaan. TAidat todella olla äitisi tyttö? :D
Mutta muut: pitäkää ap:n tekstaria varoittavana malliesimerkkinä siitä, miten vakavista asioista EI kannata puhua
... mikäli ei sitten ehdoin tahdoin halua vaikuttaa naurettavalta/omituiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten ihan vaan toive että minä saisin olla itsenäinen aikuinen ihminen myös äitini silmissä ja että en olisi aina jotenkin puutteellinen tai vajaa tai kykenemätön tuntemaan niitä tunteita tai tekemään niitä valintoja jotka tekevät äitini onnelliseksi. Mutta siis haavekuvahan se.
Minusta on ihan ok, että äiti on perfektionisti ja vaatii itseltään. Mutta eikö nelikymppisenä ihminen saisi jo olla rauhassa? Eipä sitä koskaan tiedä - ainakin yritän olla tässä suhteessa terveempi ja ottaa mallia isästä. Lapset katkeroituvat varmaan sitten jostain muusta?
Sinulla on joku haavekuva millainen äidin kuuluu olla eikä äiti mahdu siihen muottiin.
Jos se ei käskemällä mene niin hän on jotain joksi sinä sanot?
Miksi sun äiti ei voi olla sellainen kuin hän vaan on?
Muuta itseäsi. Ei muut käskemällä muutu.
Millainen hänen pitäisi olla?
Entä millainen olet itse äitinä, tuleeko lapsestasi myös katkera kun olet jotain jota hän tahtoo sinun olevan..
Ja kyllä, olen äitini tyttö :P Äidinäiti oli Hyacinth Bucket, ilkeämpi vain ainakin lapsilleen.
Kerropa sitten miten tuo olisi pitänyt kirjoittaa? Eikö riitä, että vastaanottajan kanssa on yhteinen kieli? Kuten sanoin, äiti kirjoittaa itse juuri tuohon tyyliin ja näemmä se tarttuu :D
Ei oo mun tavallinen tekstarityyli tämä.
Ä
Sinänsä tarkoitukseni ei oikeastaan ollut viestiä tunteita, ainakaan tuossa ei ollut äidille mitään uutta. Halusin vain tasoittaa puhelun aiheuttamaa myrskyä tulematta oikeasti yhtään vastaan. Olin siis analyyttinen, enkä tunteellinen, kuten halusinkin.mitä selittelyä. Ok, joidenkin on ihan mahdotonta ottaa kritiikkiä vastaan. TAidat todella olla äitisi tyttö? :D
Mutta muut: pitäkää ap:n tekstaria varoittavana malliesimerkkinä siitä, miten vakavista asioista EI kannata puhua
... mikäli ei sitten ehdoin tahdoin halua vaikuttaa naurettavalta/omituiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sinä itse? Ovatko välinne aina olleet noin muodolliset?
Olen itse v-mäisen marttyyrisyyllistäjä äidin lapsi. Äitini ei ole ikinä auttanut minua mitenkään, hädintuskin edes lapsena, muttei todellkaan aikuisenq. Jos mulla on rankkaa, on äitini vain vahingoniloinen.
Äitini ei ole koskaan hoitanut lapsiani sekuntikaan, ei edes leikkinyt hetkeä, ei edes ottanut syliin tai koskettanut. Ei ole vaan ollut kiinnostunut. Tästä piittaamattomuudesta huolimatta äitini syyllistää ja "lassottaa" minua: "kaikkeni olen antanut", "kaikki sinun menestyksesi on minun ansiotani", "kaiken olen järjestänyt lapsillesi". Äitiini ei ole antanut tai järjestänyt yhtään mitään, mutta yeörittää uskotella että olen kiitollisuudenvelassa.
Teillä on sama manipuloinnin kuvio. Olet riippuvainen äitisi lastenhoitoavusta, ja auttamalla äitisi laittaa samala lasson kaulaasi. Sitten kiristää lassoa manipulointimielessä. Sama toistuu, kunnes katkaiset sen "avun" kokonaan. Älä hitto vie ainakaan käy marisemaan ettei äiisi hoida tarpeeksi. Se on sen lasson laittamista kaulaan vapaaehtoisesti.
Sinua hommaisin lastenhoitoavun muualta. Tunnn tuon äitityypin, ja teet tyhmästi jos olet häneen riippuvussuhteessa ja olet "velkaa". Hänellä on oikeus velkojana vaatia sinulta mielensä mukaista käytöstä.
MLL hoitaja maksaa 8.60e tunti eikä syyllistä ja vaadi ikuista kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kielestä ja tekstistä. He vain opettavat ihmisiä kirjoittamaan peruskoulussa, lukiossa, yliopistossa... Pitää olla maallikko, että on pätevä kritisoimaan.
ja niin on äitikin. Ja kieli-ihminen viestintätaustalla. Äidinkielenopettajat on oma lukunsa kuten voi tuosta hännännostosta päätelläkin :) Opettaja tietää kaiken! Yhtä kuivakka vastaus sieltä tuli takaisinkin, meillä on tämä keskinäinen tekstilaji hallussa. Vain hyvin hienovaraista marttyrointia... Mihinkäänhän tämä juttu ei tästä etene, mutta jospa tulisi rauha maahan hetkeksi.
Pointti tuli selväksi ja eriäviäkin mielipiteitä on. Aivan sama, upposi kohderyhmään ja saattoi jopa hetkellisesti parantaa asioita. Kiitos teille, joilla oli ihan ajatuksiakin.
Ja suivaantuneelle äikänopelle pahoittelut, opettajien kaikkitietävyyttä on kiva tökkiä. Olen muuten koulutusalalla ja opettajien lapsi :P
go girl! ansaitsit juuri vuoden paskin tytär palkinnon.
Olisin melkein voinut itse kirjoittaa tuon. Kauan olen etsinyt vertaistukea tällaisessa suhteeessa, sinä olet ensimmäinen. Tekisi melkein mieli vaihtaa lisää ajatuksia!
Että tämä on minun elämäni ja nämä minun valintoja. Elä sinä omaa elämää ja anna minun tehdä omat virheeni.
Jos jonkun äiti ottaa kunnian lapsensa menestymisestä niin voi sanoa että sinä olet ollut varoittava esimerkki. Ja itse olet joutunut hommaa tekemään kun äidistä ei ole ollut apua.
Alue: Aihe vapaa
Pilkkusäännöt eivät oikein koskaan kiinnostaneet :D muuttaako pilkku oikeasti tuon lauseen merkityksen vai onko se joka tapauksessa monitulkintainen?
Gradu on plakkarissa, mutta akateemisia tekstejä joudun lukemaan ja kirjoittamaan silti. Ehkä tuo viesti oli vielä tavallista mitäänsanomattomampi ja vesitetympi, kun tiesin äitini pureskelevan sieltä joka merkityksen. Hyvin tuntui uppoavan, oikein oli tulkittu.