Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähetin äidilleni tällaisen viestin kieltäydyttyäni kuuntelemasta häntä puhelimessa. Mitä mieltä?
01.08.2012 |
On vaan niin, että koen tämän tunnekeskustelun ihan turhana, tästä ei saada oppikirjaesimerkkiä puhdistavasta vuorovaikutuksesta joka johtaa ymmärryksen lisääntymiseen. Näen näkökulmasi ja kunnioitan sitä, mutta en voi olla samaa mieltä, mikä näkyy reaktioissani. Ja kieltäydyn kierimästä kiitollisuudessa, kuten ilmeisesti minun mielestäsi kuuluisi. Arvostan apuasi silti, mutta se ei riitä. Tunteita ei voi toiselle määrätä.
Et oikein tunnu hahmottavan miltä tämä kokonaisuus minusta näyttää, enkä koe että näkökantojeni avaaminen onnistuu. Loukkaannut kaikesta eriävästä, joten muu kuin samaa mieltä oleminen johtaa välittömästi konfliktiin, olipa asia iso tai pieni. Siispä parasta olisi kun annettaisiin tapojemme vastaisesti nyt asian vain olla ja tyydyttäisiin tavallisiin, asiallisiin väleihin.
Olet rakas, mutta ei puhuta meistä nyt muutamaan vuoteen - ei ole pakko eikä se johda mihinkään.
Kommentit (46)
"Vittu mä en jaksa jauhaa paskaa enää yhtään."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vittu mä en jaksa jauhaa paskaa enää yhtään."
Humanismilla on nyt turha alkaa tökkimään, se ei ole tässä ketjussa mitenkään oleellista ja tuli esiin vain koska sitä arvuuteltiin.
Tunnetasolla juuri käsivarrenmitta on tavoitteena. Kuten sanoin, olemme molemmat tunteellisia, välillämme on paljon kuonaa mutta normikanssakäyminen voi sujua jos ei yritetä sen enempää.
Äiti ei ole velvollinen hoitamaan lapsia ja sanoo tekevänsä sen rakkaudesta. Toimii kuitenkin toisin: paheksuu anoppia vähemmästä panostuksesta, vaatii ylenpalttista kiitollisuutta ja heittäyttyy herkästi marttyyriksi. Olen yrittänyt jättää reagoimatta, mutta en vain pysty aina.
Alku on hyvä, asiallinen. Mutta esim. tämä lause on huono: "Ja kieltäydyn kierimästä kiitollisuudessa, kuten ilmeisesti minun mielestäsi kuuluisi."
Mikään ei ole riidassa raivostuttavampaa kuin se, että toinen alkaa sanoittaa toisen tunteita ja oletuksia. "Näen, että et rakasta minua" -tyylillä. Sen jälkeen se, jonka suuhun sanoja/tunteita työnnetään, on vihainen ja puolustuskannalla. Riidoissa pitää aina puhua omista kokemuksista.
Parempi olisi siis ollut: "Minusta tuntuu, että odotat minulta liikaa kiitollisuutta." Tällöin puhut vain omasta kokemuksestasi, et siitä mitä äitisi haluaa.
mutta aineenopettajilla on verraten hyvä tieto omasta aineestaan.
Pointti tuli selväksi ja eriäviäkin mielipiteitä on. Aivan sama, upposi kohderyhmään ja saattoi jopa hetkellisesti parantaa asioita. Kiitos teille, joilla oli ihan ajatuksiakin. Ja suivaantuneelle äikänopelle pahoittelut, opettajien kaikkitietävyyttä on kiva tökkiä. Olen muuten koulutusalalla ja opettajien lapsi :P
mutta aineenopettajilla on verraten hyvä tieto omasta aineestaan.
Ap ON aineenopettaja ja opettajankouluttaja ja kahden aineenopettajan lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Äitisi liioittelee mielestäsi sitä kuinka paljon on hoitanut lapsiasi yms. Oletko sinä oikea henkilö arvioimaan mikä on tarpeeksi? Sinä tarvitsisit enemmän apua, kerroit, mutta onko äidilläsi velvollisuus olla se avun antaja? Ei ole.
Minusta tuntuu, että kaikessa humanismisi huumassa olet sokea omalle itsekkyydellesi.
Äitisi ongelma taas on se, että hän vaatii loputonta kiitosten tulvaa. Vai onko tämä sinun tulkintasi? Hän voi myös kokea, että on oikeasti antanut kaikkensa, uupunutkin, ja sinä olet sitä mieltä, että se ei ole ollut riittävää.
Olisiko aika humanistin notkistaa polvensa ja hakea apua julkisemmalta puolelta tai joltain muulta välillä?
Äitisi ei ole velvollinen hoitamaan lapsiasi tai auttamaan sinua koko ajan.
Ja yksk pointti vielä. Noihin lauseisiin on ladattu yleistä sössönsössöä ihan niin kuin sivistyneiden ihmisten kanssakäymisessä voi olettaa. Mutta minusta nuo sanat kielivät siitä, että äitisi on todella käsivarren mitan päässä sinusta tunnetasolla. Kylmää kanssakäymistä.
Se, että lopuksi sanoo olet rakas tuntuu kornilta tuon sössön jälkeen.