Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähetin äidilleni tällaisen viestin kieltäydyttyäni kuuntelemasta häntä puhelimessa. Mitä mieltä?
01.08.2012 |
On vaan niin, että koen tämän tunnekeskustelun ihan turhana, tästä ei saada oppikirjaesimerkkiä puhdistavasta vuorovaikutuksesta joka johtaa ymmärryksen lisääntymiseen. Näen näkökulmasi ja kunnioitan sitä, mutta en voi olla samaa mieltä, mikä näkyy reaktioissani. Ja kieltäydyn kierimästä kiitollisuudessa, kuten ilmeisesti minun mielestäsi kuuluisi. Arvostan apuasi silti, mutta se ei riitä. Tunteita ei voi toiselle määrätä.
Et oikein tunnu hahmottavan miltä tämä kokonaisuus minusta näyttää, enkä koe että näkökantojeni avaaminen onnistuu. Loukkaannut kaikesta eriävästä, joten muu kuin samaa mieltä oleminen johtaa välittömästi konfliktiin, olipa asia iso tai pieni. Siispä parasta olisi kun annettaisiin tapojemme vastaisesti nyt asian vain olla ja tyydyttäisiin tavallisiin, asiallisiin väleihin.
Olet rakas, mutta ei puhuta meistä nyt muutamaan vuoteen - ei ole pakko eikä se johda mihinkään.
Kommentit (46)
Jaksoitpa laittaa pitkän viestin. Minä en nykyisin laita ainoatakaan tunteisiin yms. liittyvää tekstiviestiä, koska ne tulkitaan aina väärin. En voi keskustella äitini kanssa mistään. Olen niin monesta asiasta eri mieltä ja hän ei voi sitä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan vain kysymyksenä, oletko varma, että äitisi ymmärtää kieltäsi? Siis sen, mitä todellisuudessa sanot. Oletko varma, että olet ilmaissut oikeasti sen, mitä tarkoitat, vai jotakin muuta?
Luulen, että äitisi jää tämän viestin jälkeen aika lailla hämmentyneeksi.
Viesti jää kielen alle. Mitä selkeämmin osaa asiansa kirjoittaa, sitä parempaa kieltä teksti on.
Voi olla, että viestisi on yhtä tyhjän kanssa. Se on kasa sanoja ja kirjaimia vailla persoonaa ja tunnetta.
kirjoitit ja etenkin, että mitä tarkoitit.
Mulla tunnevammainen marttyyriäiti joka loukkaa ja haukkuu, ei voi puhua mistään syvällisestä ja aina marttyroi ja syyllistää. Olen laittanut samanlaisia viestejä pari, eli sisältö ihan sama kuin sulla, eri sanat vaan. Hukkaan meni, veti vaan itkupotkukilarit ja syytti taas kerran minua kiittämättömåksi kersaksi jolle olis pitänyt tehdä abortti aikannan.
Olen yrittänyt tulla äitini kanssa toimeen koko ikäni, tuloksetta. Vasta 36vuotiaana, satojen yrityste jälkeen, luovutin. Välit ollut poikki nyt 5v. Ja on henkisesti helpompaa.
Jos äiisi on sellainen kun epäilen, niin ei se ymmärrä sinua kun ei se edes halua ymmärtää. Tuo viestisi ei muuta mitää. Antaa vaan äidillesi marttyroinnin aihetta ja syy syyttää sinua vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi varmaan ymmärtääkin, mistä on kyse, vaikka av-mammat nyt heti valittaakin, etteivät ymmärrä tai jaksa lukea. Surprise, not!
Ammatti näkyy tylsästi kielessä, mutta äiti on ihan taitava tekstien kanssa. Ja en av-tyyliin ämmittele tai haistattele, se kai ei olisi ollut tylsää.
Sinänsä en tiedä voisiko tätä asiaa muutenkaan hoitaa, toinen taas kiljui omaa asiaansa johon olen loputtoman väsynyt. En halunnut loukata, mutta emme vain ymmärrä toisiamme enkä edes halua yrittää enää. Ongelma on siinä, että äiti haluaa olla läheinen ja selvittää välejä tunnetasolla. Mulle riittää ihan perusetäinen ja asiallinen kanssakäyminen.
Miten tää olis sit pitänyt hoitaa jos ei tekstarilla? Sähköpostilla ;)? Puhumisesta ei tule mitään, äsken luuri oli pöydällä etten kuule äidin papatusta, poimin sen sanoakseni että joko voidaan puhua mutta äiti katkaisi puhelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sä näet ettei sinua voi lähestyä.
Ymmärrät äitiäsi mutta sinä olet äitiäsi ylempänä.
Ette voi jutella muutamaan vuoteen? Entä jos sä kuolet? Tai äitisi? Hukkaan heitettyjä vuosia.
Mutta vähitellen olen kyllä alkanut ajatella, että pikkuisenhan se on pimeä. Ja kohtelee minua väärin. Äiti ei kuitenkaan hauku tai alista ja tiedän että rakastaa minua.
Siinä mielessä on ihan sama, laittaako viestin tekstarina vai jutteleeko, mikään ei tunnu menevän perille. Olen ainoa tytär enkä halua katkaista välejä, mutta yritän pitää äidin käsivarren mitan päässä.
Kiva silti löytää kohtalotovereita täältä.
Mulla tunnevammainen marttyyriäiti joka loukkaa ja haukkuu, ei voi puhua mistään syvällisestä ja aina marttyroi ja syyllistää. Olen laittanut samanlaisia viestejä pari, eli sisältö ihan sama kuin sulla, eri sanat vaan. Hukkaan meni, veti vaan itkupotkukilarit ja syytti taas kerran minua kiittämättömåksi kersaksi jolle olis pitänyt tehdä abortti aikannan.
Olen yrittänyt tulla äitini kanssa toimeen koko ikäni, tuloksetta. Vasta 36vuotiaana, satojen yrityste jälkeen, luovutin. Välit ollut poikki nyt 5v. Ja on henkisesti helpompaa.Jos äiisi on sellainen kun epäilen, niin ei se ymmärrä sinua kun ei se edes halua ymmärtää. Tuo viestisi ei muuta mitää. Antaa vaan äidillesi marttyroinnin aihetta ja syy syyttää sinua vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä en tiedä voisiko tätä asiaa muutenkaan hoitaa, toinen taas kiljui omaa asiaansa johon olen loputtoman väsynyt. En halunnut loukata, mutta emme vain ymmärrä toisiamme enkä edes halua yrittää enää. Ongelma on siinä, että äiti haluaa olla läheinen ja selvittää välejä tunnetasolla. Mulle riittää ihan perusetäinen ja asiallinen kanssakäyminen.
laittanut tämän viestin, niin olisi ymmärrettävämpi.
En vaan jaksa, kun se ei johda mihinkään. Mietin tuota kuolemistakin aiemmin, mutta ehkä ajattelen että paras tapa korjata tilanne on pitää pieni etäisyys, antaa pahimpien asioiden rauhoittua ja toisaalta palata asiaan kun oma eläni on vähemmän on-the-edge ja äidin vaihdevuodet ovat ohi. Sillä on avioliitossaankin ongelmia nyt kun se on puolisonkin mielestä raskas :( haluaisin olla tukena, mutta en voi/osaa/jaksa/pysty repimättä itseäni.
Siksi toivon, että rinnakkaiselo jatkuisi sopuisasti, mutta ilman suurta emotionaalista kuormaa tai sidosta.
Kai sä näet ettei sinua voi lähestyä.
Ymmärrät äitiäsi mutta sinä olet äitiäsi ylempänä.Ette voi jutella muutamaan vuoteen? Entä jos sä kuolet? Tai äitisi? Hukkaan heitettyjä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi varmaan ymmärtääkin, mistä on kyse, vaikka av-mammat nyt heti valittaakin, etteivät ymmärrä tai jaksa lukea. Surprise, not!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätkeydyt sanojen taakse uskaltamatta sanoa yhtään mitään.
PIlkkusääntöjä kannattaisi noudattaa, niiden avulla teksti selkiytyy.
"Arvostan apuasi, mutta se ei riitä" tarkoittanee, että äitisi ei auta tarpeeksi. Miksi ihmeessä tämän asian otat esille kesken kaiken?
Kiitos kun jaoit sen kanssamme. Oletko nyt ylpeä?
et ap on tekemässä jotain opinnäytetyötä, esim. gradua. Nakkaa niin kapulaa =D.
ja niin on äitikin. Ja kieli-ihminen viestintätaustalla. Äidinkielenopettajat on oma lukunsa kuten voi tuosta hännännostosta päätelläkin :) Opettaja tietää kaiken!
Yhtä kuivakka vastaus sieltä tuli takaisinkin, meillä on tämä keskinäinen tekstilaji hallussa. Vain hyvin hienovaraista marttyrointia... Mihinkäänhän tämä juttu ei tästä etene, mutta jospa tulisi rauha maahan hetkeksi.
Mulla tunnevammainen marttyyriäiti joka loukkaa ja haukkuu, ei voi puhua mistään syvällisestä ja aina marttyroi ja syyllistää. Olen laittanut samanlaisia viestejä pari, eli sisältö ihan sama kuin sulla, eri sanat vaan. Hukkaan meni, veti vaan itkupotkukilarit ja syytti taas kerran minua kiittämättömåksi kersaksi jolle olis pitänyt tehdä abortti aikannan.
Olen yrittänyt tulla äitini kanssa toimeen koko ikäni, tuloksetta. Vasta 36vuotiaana, satojen yrityste jälkeen, luovutin. Välit ollut poikki nyt 5v. Ja on henkisesti helpompaa.Jos äiisi on sellainen kun epäilen, niin ei se ymmärrä sinua kun ei se edes halua ymmärtää. Tuo viestisi ei muuta mitää. Antaa vaan äidillesi marttyroinnin aihetta ja syy syyttää sinua vaikeaksi.
Äitisi ei sinua tuon tekstarin jälkeen ymmärrä yhtään sen paremmin, hän näkee asiat vain omalta kantiltaan ja syyllistää sinua vielä lisää. Marttyyri, joka on 50 vuotta ollut marttyyri, ei muutu. Sun pitää hyväksyä se, elää omaa elämääsi ja pitää äiti visusti siitä ulkona. Voitte keskustella säästä ja muusta yleisestä, mutta älä ihmeessä puhu omista asioistasi hänelle enää tippaakaan.
tuollaista kieltä keskustellessaan.
En voisi kuvitellakaan keskustelevani äitini kanssa noin viralliseen sävyyn, ja vaikea olisi kuvitella sellaista tyttärenikään kanssa (joka tosin on vielä niin pieni, ettei paljon puhu).
En siis sano pahalla, mutta ihmettelen vain.
Alue: Aihe vapaa
Oli niin tappotylsää tekstiä et piti moneen kertaan lukea=(