Lue keskustelun säännöt.
Miksi BMI 19 on normaalimpi kuin BMI 26?
01.08.2012 |
Miksi luihuvartaloisten päässä on ajatus, että hoikka BMI19 on jotenkin kauniimpi ja normaalimpi kuin pyöreämpi BMI 26?
Kateus naisen muodoistako saa nuo poikavartaloiset sättimään kauniimpiaan? ;)
Ihokin on selvästi parempi kun on sopivasti rasvaa. Se on TOSI ASIA, ei mun mielipide.
Kommentit (42)
SINUT ap sitten saa haukkumaan hoikempia?
Miksi luihuvartaloisten päässä on ajatus, että hoikka BMI19 on jotenkin kauniimpi ja normaalimpi kuin pyöreämpi BMI 26? Kateus naisen muodoistako saa nuo poikavartaloiset sättimään kauniimpiaan? ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä perustelet näitä väitteitä?
Ylipainoinen on usein ylipainoinen omien valintojensa takia. OK, niiden valintojen seurauksena osa on oikeasti mielenterveydeltään sairastunut siten, ettei kykene hallitsemaan enää syömistään. Alipainoisten kohdalla kyse ei usein ole valinnasta, etenkään silloin kun kyse on vaikeasta alipainosta. Taustalla voi olla somaattinen sairaus kuten syöpä tai anoreksia, joka on oikeasti tappava tauti josta pysyvä paraneminen on epätodennäköistä (vaikka mediassa muuta halutaan uskotella). Läski voi laihduttaa mutta alipainoisen voi olla ihan oikeasti mahdotonta saada nostettua painoaan. Tuskin kukaan haluaa olla BMI 18 (paitsi ehkä BMI16) eli ne täällä jotka ihailevat matalaa painoindeksiä todennäköisesti provoilevat. Ja niin epäilen kyllä niistäkin, jotka huutelevat BMI 30 olevan jotenkin tervettä tai ihanaa tai kaunista.
Miksi lievästi ylipainoista pidetään huonompana kuin lievästi alipainoista (ok, olkoon sitten bmi alle 18,5)? Molempiin liittyy pienet terveysriskit. Minusta on pelottavaakin, että tässäkin ketjussa normaalipainoiset, hoikatkin haluavat vielä laihemmiksi vain, koska ympäristö huutaa, että pitää olla laiha. Minusta laihat ovat usein heikkovointisen näköisiä.
Kyllä siitä alipainosta ihan helposti pääsee eroon, syömällä. Psyykkinen puoli onkin sitten eri juttu; kukaan ei halua lihoa tässä sairaalloista laihuutta ihannoivassa ilmapiirissä eikä varsinkaan jos on syömishäiriö tai sen oireita. Lihavuudesta taas on vaikea päästä eroon fyysisistä syistä eli
a) ei ne kilot itsestään lähde, ruokailun rajoittaminen ei ole mitään helppoa
b) aivot pitää lähtöpainoa normaalina tottumisen takia ja sitten kun paino meinaisi tippua, keho laittaa jarrut päälle ja pyrkii nostamaan painon takaisin ja lisäämään ruokahalua
Myös psyykkiset syyt ovat suuri syy miksi ylipainosta on vaikeampaa. Moni ylipainoinen kärsii syömishäiriöstä, masennuksesta tai heikosta itsetunnosta. Kun vielä haukutaan läskiksi ja rumaksi ihan näin aikuistenkin kesken, ei se välttämättä motivaatiota lisää vaan masentaa entisestään.
Myös on aika turhaa inttää sitä että ylipaino olisi oma valinta tai oma syy. Ensinnäkin ne geenit saavat aiokaan sen että toiset lihovat helpommin kuin toiset samoilla elämäntavoilla (siinä onkin sitten sen onnekkaan joka ei liho helppo huudella), toisekseen ei ne masennus ja BED ole sen enempää valintoja kuin se anoreksiakaan.
Ja kukaan ei väittänyt että bmi 30 olisi enää terveen rajoissa, sen sijaan täällä täällä intetään kuinka hirvittävän mahdottoman läskejä ovat ne joiden bmi on 26.
Haloo!
Se bmi 17 joka vastustaa nykyistä kauneusihannetta ja langanlaihuutta (takana 10 v. anoreksia)
Tulepa sanomaan mun kropalle, että lihominen on ihan helppoa kun syö vaan!
Kun vaan oksentaa sytostaattien vuoksi joka toinen viikko niin, että joutuu sairaalaan tiputukseen nestehukan takia. Kun lämpimät ruoat ällöttävät ja kylmiä ei pysty nieluspasmin vuoksi syömään. Kun on osa suolta poistettu niin, ettei ravinto edes imeydy. Ja kun yrittää syödä, saa aikaiseksi ripulin ja dumping-oireet. Kun edelleen niiden sytostaattien takia makaa joka toisen viikon sängyssä hikoillen jaksamatta käydä roskia viemässä ja sekä lihakset että luusto atrofioituu.
On ihan helppoa syödä. Senkun lappaa vaan.
Puhu vain omasta puolestasi.
Ainakin hormonitoiminta pelaa, olen terve, kauniit hiukset ja iho. En kiinnitä painooni juurikaan huomiota, se pysyy melkein itsestään alakantissa. Mulla on terve suhde ruokaan, herkuttelenkin pari kertaa viikossa,. En kuitenkaan syö kerralla paljoa, eli melko pieniä annoksia ja kohtuudella niitä harkkujakin. Tosiaan lihasmassaa pitäisi hankkia hieman lisää ja aerobista kuntoa pitäisi kohittaa, sitten olisin täysin tyytyväinen kroppaani.
En mä ainakaan arvostele ylipainoisia, enkä ota itseeeni jos joku arvostelee hoikkia anorektikoiksi... Se taitaa vaan olla heiltä ylipainon puolustelua. Tunnen itse parhaiten oman kroppani hyvät ja huonot puolet. Ei muiden tarvitsekaan minua ihailla, olen vaan mitä olen.
T. Hoikkeliini äiti 34v. Bmi18,5
BMI 26 kehossa ei ole "sopivasti rasvaa". Olet tyypillinen suomalainen siiderilortto ja nyt yrität kasvattaa huonoksi mennyttä itsetuntoasi haukkumalla hoikkia ihmisiä. Laihduta, kasa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulepa sanomaan mun kropalle, että lihominen on ihan helppoa kun syö vaan! Kun vaan oksentaa sytostaattien vuoksi joka toinen viikko niin, että joutuu sairaalaan tiputukseen nestehukan takia. Kun lämpimät ruoat ällöttävät ja kylmiä ei pysty nieluspasmin vuoksi syömään. Kun on osa suolta poistettu niin, ettei ravinto edes imeydy. Ja kun yrittää syödä, saa aikaiseksi ripulin ja dumping-oireet. Kun edelleen niiden sytostaattien takia makaa joka toisen viikon sängyssä hikoillen jaksamatta käydä roskia viemässä ja sekä lihakset että luusto atrofioituu. On ihan helppoa syödä. Senkun lappaa vaan. Puhu vain omasta puolestasi.
En tarkoittanut tietenkään tuollaista tilannetta, älä saivartele. Puhuin nyt ihan "muuten vaan" laihoista perustellen ettei alipainosta lihominen NOIN YLEENSÄ ole fyysisesti mitenkään vaikeaa ja tietenkin oma kokemukseni omasta sairaudestani värittää sanomaani. Tarkoitin kommentin sille joka väitti että painonnosto on vaikeampaa kuin painonlasku.
17
En tarkoittanut tietenkään tuollaista tilannetta, älä saivartele. Puhuin nyt ihan "muuten vaan" laihoista perustellen ettei alipainosta lihominen NOIN YLEENSÄ ole fyysisesti mitenkään vaikeaa ja tietenkin oma kokemukseni omasta sairaudestani värittää sanomaani. Tarkoitin kommentin sille joka väitti että painonnosto on vaikeampaa kuin painonlasku.17
Minusta sinä saivartelet. Arvelen, että olet vielä niin herkässä vaiheessa oman toipumisesi suhteen, että näet tämän asian jotenkin aika yksiulotteisesti.
a) Jos on alipainoinen anoreksian takia, on sairas, ja anoreksia on vaikea sairaus voittaa. Kysy keneltä tahansa anorektikoiden kanssa työskenteleviltä. Liitännäissairastavuus on runsasta ja kuolleisuus korkea. Harva parantuu pysyvästi. Hoito on aina pitkä. Periaatteessa hoito on "syödä vain lisää" mutta kuten ehkä itse tiedät, jos olet anorektikko kuten väität, ei sen sanominen riitä hoidoksi kenellekään.
b) Jos on laiha somaattisen sairauden takia, alipaino voi olla vaikea hoitaa ja johtaa lisäsairastavuuteen. Kuolleisuus lisääntyy myös. Painon nousu ei tapahdu "vain syömällä lisää" kuten väitit.
c) Jos on laiha, muttei sairas, on luultavasti terve (hah!). Terve kroppa kyllä vastustaa liiallista laihtumista. Ei ihminen hups vaan yhtäkkiä pääse laihtumaan sairaalloisen laihaksi. Tätä sinä et tunnu käsittävän.
d) Ylipaino lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Ylipainoa VOI kertyä hups vaan huomaamatta. Ylipainossa on myös selkeämmin aste-eroja ja harmaata rajavyöhykettä kuin alipainossa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, osalla ylipainoisista on mielenterveysongelmia, osalla syömishäiriö, mutta ei se "oikeuta" heitä pysymään lihavina, ihan samoin heillä paino laskee laihduttamalla kuin anorektikolla nousee syömällä. Ja toisinpäin, ei kaikilla ylipainoisilla ole psyykkistä sairautta taustalla. Osa on läskejä muuten vaan. Kukaan taas ei ole anorektikko muuten vaan. Se on aina sairaus.
Mutta jatka sinä vaan paranemisprosessiasi, kiva, että se on vauhdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta varman ihan tarpeeksi. olen erittäin hyväkuntoinen ja lihaksikas vaikka läski olenkin...olen hyväkuntoinen läski ja ylpeä siitä. pystyn laihduttamaan jos haluan, mutta vielä ei vituta tarpeeksi...ja vaatteet mahtuu päälle.
Minusta sinä saivartelet. Arvelen, että olet vielä niin herkässä vaiheessa oman toipumisesi suhteen, että näet tämän asian jotenkin aika yksiulotteisesti. a) Jos on alipainoinen anoreksian takia, on sairas, ja anoreksia on vaikea sairaus voittaa. Kysy keneltä tahansa anorektikoiden kanssa työskenteleviltä. Liitännäissairastavuus on runsasta ja kuolleisuus korkea. Harva parantuu pysyvästi. Hoito on aina pitkä. Periaatteessa hoito on "syödä vain lisää" mutta kuten ehkä itse tiedät, jos olet anorektikko kuten väität, ei sen sanominen riitä hoidoksi kenellekään. b) Jos on laiha somaattisen sairauden takia, alipaino voi olla vaikea hoitaa ja johtaa lisäsairastavuuteen. Kuolleisuus lisääntyy myös. Painon nousu ei tapahdu "vain syömällä lisää" kuten väitit. c) Jos on laiha, muttei sairas, on luultavasti terve (hah!). Terve kroppa kyllä vastustaa liiallista laihtumista. Ei ihminen hups vaan yhtäkkiä pääse laihtumaan sairaalloisen laihaksi. Tätä sinä et tunnu käsittävän. d) Ylipaino lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Ylipainoa VOI kertyä hups vaan huomaamatta. Ylipainossa on myös selkeämmin aste-eroja ja harmaata rajavyöhykettä kuin alipainossa. Kuten jo aikaisemmin sanoin, osalla ylipainoisista on mielenterveysongelmia, osalla syömishäiriö, mutta ei se "oikeuta" heitä pysymään lihavina, ihan samoin heillä paino laskee laihduttamalla kuin anorektikolla nousee syömällä. Ja toisinpäin, ei kaikilla ylipainoisilla ole psyykkistä sairautta taustalla. Osa on läskejä muuten vaan. Kukaan taas ei ole anorektikko muuten vaan. Se on aina sairaus. Mutta jatka sinä vaan paranemisprosessiasi, kiva, että se on vauhdissa.
Sanoin VAIN että painonnostaminen ei sinänsä ole FYYSISESTI mitenkään hankalaa, luuletko etten tajua että se on ihan hel*etin vaikeata PSYYKKISESTI kun olen 10 vuotta sairastanut? Joo, en ole liitännäissairauksiltakaan välttynyt, mm. luut on heikentyneet, onneksi sentään olen elossa toisin kuin pari tuttuani.
Mutta aina sairaalassa ollessani se paino on noussut ihan helposti kun on ollut pakko syödä. Henkisesti olin tietenkin ihan äärirajoilla koko ajan.
En sanonut siis kertaakaan että se painonnosto sinänsä olisi mitään lastenleikkiä, mutta en kyllä usko että ylipainosta pääseminenkään on, varsinkin jos sairastaa toista syömishäiriötä, BED:ä.
En puhunut mitään somaattisesta sairaudesta, ja jos sellaisen kuvan viestistä saa, niin varmaan olen kirjoittanut liian epäselvästi.
Missä välissä mä puhuin mitään siitä että terveellä ihmisellä paino "hups vaan" putoaa tosi alas? Taisit nyt ihan omiasi kuvitella. En tarkoittanut myöskään että sellaiselle ihmiselle jonka biologinen normaalipaino on esim. bmi 18 on mitään terveysriskiä laihuudesta. Mutta ei myöskään sille, jolla on terveet elämäntavat ja bmi 26, jota täällä paheksutaan.
Kyllä, ylipaino voi lisätä sairastuneisuutta, varsinkin jos bmi on vähän isompi, missä vaiheessa olen muuta väittänyt? Sanoin vain että
a) lievä ylipaino ei ole erityisen haitallista JOS elämäntavat on kunnossa
b) vyötärönympärys on tärkeämpi mitta kuin bmi
c) kritisoin lihavien haukkumista ja sanoin että ylipainoinenkin ihminen voi olla kaunis.
En sanonut myöskään että ylipaino (mt-ongelmista huolimatta) "oikeuttaisi" olla tekemättä asialle mitään, kannatan tietysti terveitä elämäntapoja. Kommentoin vaan siihen kun joku väitti että painon nostaminen on VAIKEAMPAA kuin painon laskeminen. FYYSISESTI ei välttämättä ole. Runsas ylipaino ja alipaino ovat MOLEMMAT terveysriskejä.
Joo, jotkut ovat "muuten vaan" läskejä, elämäntavoista johtuen, eivätkä hirveästi välitä tilanteestaan. Siitä ei ollut tässä kyse.
Ymmärsitkö nyt mitä ajoin takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan pakko sanoa, etten tajunnut. tai sitten sinä et ole halunnut tajuta palaakaan siitä, mitä olen missään välissä sanonut. en kyllä aio tajutakaan enempää. hyvää jatkoa.
jos et kerran tajua. Toki mielelläni vielä selitän jos sanot tarkalleen mitä kohtaa en tajunnut. mutta jos et halua enää jatkaa väittelyä niin sovitaan että jompi kumpi tai molemmat meistä ovat vähän ulapalla eikä kannata jatkaa. Luulen kyllä että tajusin sun viestisi, mutta ainakaan tätä edeltävä niistä ei liittynyt mitenkään siihen mitä mä olen sanonut aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan pakko sanoa, etten tajunnut. tai sitten sinä et ole halunnut tajuta palaakaan siitä, mitä olen missään välissä sanonut. en kyllä aio tajutakaan enempää. hyvää jatkoa.
etkä halua ylipäätään tajuta tilannetta molempiin suuntiin.
Esim. ystävälleni syöpähoidot vaikuttivat niin, että hän lihoi valtavasti. Ihan samalla tavalla on hänelle turha mennä sanomaan, että laihdutapa nyt, kun lääkkeet turvottavat, keräävät nestettä kroppaan ja pahaa oloa pystyy pitämään loitolla vain, jos koko ajan syö jotain pientä.
Minun korvaani sorahtaa käsityksesi siitä, että kukaan ei ole liian laiha, ellei ole sairas, mutta liian lihava voi olla kuka vaan olematta sairas. Äkkiseltäänhän näin toki ajatellaan, koska tässä yhteiskunnassa ihannoidaan laihuutta. Keskiajalla kauneusihanteena oli lihava, ja vaikeaa oli todeta sille laihalle, että lihopas nyt, kun ei ollut mitään, millä lihottaa itseään.
Oletko kuullut termin syömishäiriö? Se ei ole synonyymi anoreksialle tai bulimialle. Tässä pieni tietoisku:
"Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joista kärsivän ihmisen ruokailu- ja/tai liikuntatavat vaikuttavat heidän terveyteensä haitallisesti. Syömishäiriöt voidaan jakaa neljään päätyyppiin, joilla on variaatioita. Päätyypit ovat anoreksia, bulimia, BED (Binge Eating Disorder) ja ortoreksia. BED on vähän tunnettu ahmimishäiriö, jossa ihminen ahmii suuria määriä ruokaa oksentamatta tätä ruokailunsa päätteeksi. Ortoreksialla tarkoitetaan häiriötä, jossa henkilö säätelee ja rajoittaa syömistään kohtuuttomasti pyrkiessään ravinnon terveellisyyteen. Tämän lisäksi on ns. epätyypillinen syömishäiriö (EDNOS), jossa on kyse syömishäiriöstä, mutta oireet eivät täytä anoreksian, bulimian tai muun määritellyn syömishäiriön diagnostisia kriteereitä."
Lisään vielä lisätietoa ednosista.
EDNOS (engl. Eating Disorder Not Otherwise Specified) eli muu syömishäiriö on keräilyluokka muista syömishäiriöistä, joille on oleellista henkinen tila, jossa henkilön syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet, mutta joka ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tarkemmin määritellyn syömishäiriön kuvausta. Ihminen voi esimerkiksi vuoroin paastota, ahmia (toisinaan hyvinkin paljon, toisinaan määriä, joita terve ei pitäisi kovin isoina) ja toisinaan taas syödä normaalisti.
Tämä diagnoosi annetaan syömishäiriöisille, joiden fyysiset oireet osu muihin diagnoosiluokkiin. Jos esimerkiksi selkeästi syömishäiriöinen naishenkilö A voitaisiin muutoin diagnosoida anorektikoksi, mutta hän edelleen saisi kuukautisensa, olisi hänellä monen tulkinnan mukaan "ednos". Toisaalta kyseessä voi olla lääkäreiden mielipide-ero: henkilö A voi esimerkiksi ajatella itse olevansa anorektikko ja suhtautua ruokaan ja omaan kokoonsa pakkomielteisesti, mutta silti pakottautua syömään tarpeeksi perheen painostuksen tms. takia ja siksi saada kuukautisensa.
Ednos-nimikettä käytettäessä tuleekin huomata, että syömishäiriöt ovat psyykkisiä eivätkä fyysisiä sairauksia.
Ednoksen oireita
Ruuan ajattelu
Ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tunnetun syömishäiriön tarkkaa kuvaa
Syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet
Henkilö saattaa esim. vuoroin paastota, ahmia tai syödä aivan normaalisti
Fyysiset perusteet eivät sovi mihinkään tunnettuun syömishäiriöön
Oireisto ei juuri poikkea esim. stressin seuraamuksista, hieman ylipainoisen laihdutus-lihomissykleistä.
Muita syömishäiriöitä
Kaikkia syömiseen liittyviä häiriötiloja ei ole olemassa virallisina diagnooseina. Picaan kuuluu epätavallisten asioiden syömistä, ja tätä tilaa tavataan verrattain yleisenä mm. lapsilla ja raskaana olevilla naisilla. Yösyömishäiriöön kuuluu päiväsaikaista anorektisuutta ja yöllistä syöpöttelyä. Anoreksian vastakohdaksi on kehitetty "bigoreksia", jota ei ole virallisesti tunnustettu syömishäiriöksi.[4] Imeväisiässä saattaa esiintyä ruminaatiota.[5]
Syömisen ongelmia liittyy usein myös sairauksiin, joita ei luokitella syömishäiriöiksi. Esimerkiksi Prader-Willin oireyhtymään saattaa kuulua syömähimoa[6], autismiin erilaisia syömisongelmia sekä Kleine-Levinin oireyhtymään huomattavaa ylensyöntiä. Unissasyöminen kuuluu parasomnioihin, ja sitä saattaa kuulua unissakävelyyn.[7]
Emetofobia saatetaan toisinaan diagnosoida syömishäiriöksi, koska se on melko tuntematon fobia mielenterveyden ammattilaisten keskuudessa. Emetofoobikko saattaa vältellä syömistä vatsataudin tai ruokamyrkytyksen pelon takia, eikä siksi että hän haluaisi laihtua. Oksentamisen pelosta voi olla vaikeaa puhua hoitohenkilökunnalle, koska foobikko ei itsekään osaa välttämättä sanoa mikä häntä vaivaa.[8]
Syömishäiriö tarkoittaa siis sitä, kun henkilön suhtautuminen ruokaan ei ole tervettä. Kukaan ei vakavasti halua olla ylipainoinen (bmi30 ja ylöspäin), joten jos joku pysyy ylipainoisena, ei aina kannata turvautua siihen, että henkilö on laiska. Sen sijaan voitaisiin todeta, että hänellä on syömishäiriö, jota pitäisi hoitaa. Olisi kuitenkin liikaa ruveta hoitamaan "tautia", josta niin moni kärsii, joten mieluummin jatketaan tällä nykyisellä laihuuden ihannoinnilla ja lihavuuden syyllistämisellä eikä myönnetä, että kyseessä on syömishäiriö, joka on mielenterveydellinen ongelma ja vaatii oikeasti hoitoa.
jos et kerran tajua. Toki mielelläni vielä selitän jos sanot tarkalleen mitä kohtaa en tajunnut. mutta jos et halua enää jatkaa väittelyä niin sovitaan että jompi kumpi tai molemmat meistä ovat vähän ulapalla eikä kannata jatkaa. Luulen kyllä että tajusin sun viestisi, mutta ainakaan tätä edeltävä niistä ei liittynyt mitenkään siihen mitä mä olen sanonut aiemmin.
Syöpäsairaat erikseen, mutta täysin samanlainen psyykkinen sairaus estää anorektikkoa syömästä ja pakottaa BED-potilaan ahmimaan. Eikä kumpikaan ole helppoa. Sitähän sinä tarkoitit, eikö? =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauroin ääneen :D
Bmi 26 on plösö, piste. Itellä 22 ja kyllä, olen dieetillä. Jos et pysty istumaan ilman vatsamakkaraa, lopeta se mässääminen. Lihavat ihmiset on rumia ja hikoilee. Vituttaa joku haiseva kinkku esim. junassa piinaamassa kanssamatkustajia. Hölkkäis senki matkan.
Nauroin ääneen :D
Bmi 26 on plösö, piste. Itellä 22 ja kyllä, olen dieetillä. Jos et pysty istumaan ilman vatsamakkaraa, lopeta se mässääminen. Lihavat ihmiset on rumia ja hikoilee. Vituttaa joku haiseva kinkku esim. junassa piinaamassa kanssamatkustajia. Hölkkäis senki matkan.
Ymmärrätkö heitä?
Kuntoilee päivittäin monta tuntia päivässä.
Bmi on 26. Lihakset painavat. On hauista ja vatsalihakset upeat, ampiaisvyötärökin, mutta esim. jalat ovat lihaksikkaat ja sitä kautta aika paksut. Sanoo aina, että bmi on naurettava mittari ja vain rasvaprosentti kertoo jotain.
Nauroin ääneen :D
Bmi 26 on plösö, piste. Itellä 22 ja kyllä, olen dieetillä. Jos et pysty istumaan ilman vatsamakkaraa, lopeta se mässääminen. Lihavat ihmiset on rumia ja hikoilee. Vituttaa joku haiseva kinkku esim. junassa piinaamassa kanssamatkustajia. Hölkkäis senki matkan.
Miksi sitten itse siellä esim. junassa istut? Hölkkäisit laiskimus senkin matkan, vielä kun kerta dieetilläkin olet.
BMI 19 on kuivunut luukasa. BMI 26 on ihan ok tässä iässä. Hoikkuus on nättiä, mutta iän myötä liian alhainen paino tekee vain luisevan mielikuvan ja se ei ole kaunista. Sitä paitsi lievä ylipainohan on iän myötä todettu terveelliseksi verrattuna laihuuteen.
Itse olen sahaillut BMI 24-29 välillä keski-iän lähestyessä ja sen aikana. 29:kin on loppujen lopuksi siedettävä, vaikken siitä pidäkään erityisesti. Jos painan vaikka 66kg (pituus 162), niin BMI taitaa olla jo yli 25, mutta näytän aika hyvältä. Seuraa riittää ja kehutaan, jos se on joku mittari. On muotoja, mutta olo on kevyt ja en näytä mätisäkiltä.
BMI 19 on kuivunut luukasa. BMI 26 on ihan ok tässä iässä. Hoikkuus on nättiä, mutta iän myötä liian alhainen paino tekee vain luisevan mielikuvan ja se ei ole kaunista. Sitä paitsi lievä ylipainohan on iän myötä todettu terveelliseksi verrattuna laihuuteen.
Itse olen sahaillut BMI 24-29 välillä keski-iän lähestyessä ja sen aikana. 29:kin on loppujen lopuksi siedettävä, vaikken siitä pidäkään erityisesti. Jos painan vaikka 66kg (pituus 162), niin BMI taitaa olla jo yli 25, mutta näytän aika hyvältä. Seuraa riittää ja kehutaan, jos se on joku mittari. On muotoja, mutta olo on kevyt ja en näytä mätisäkiltä.
Rasva on tarpeellista mm. hormonitoiminnan takia. Liika läski on tietysti aina liikaa, mutta ei siihenkään pidä pyrkiä, että nainen on pelkkää lihasta ihon alla.