Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
ei voi kuin ihmetellä. Epäilyttää tuo, että kieltäytyy millään tavoin selittämästä tätä täysin yöstä sulle tullutta päätöstään. Tuolla sulkumuurilla todennäköisesti varjelee itseään siltä, että todellinen syy pääsisi esiin. Ja se syy on toinen nainen satavarmasti.
EIkö ole ketään, jolta asiaa voisit kysellä? Ukon pettämisen paljastuminen saattaisi saada sussa niin paljon kiukkua aikaan, että jaksaisit sen voimalla.
Huolestuttaa tuo, miten juhlavasti puhut sielunkumppanista. Suggeroit sillä itseäsi siihen, että SUN elämässä kaikki on mennyt. Ei mennyt. Vain yksi pettävä ukko meni.
Ja jos hän ei ole pettänyt, hän on vielä kammottavampi tunnehirviö. Ketään ei jätetä viimeisillään raskaan. Älä rakasta sikaa, vihaa sitä. Mieti mitä hän tekee sinulle ja lapsillesi, eihän tuollaista sekopäätä voi ollakaan. jos ei petä, niin sitten tunne-elämä on sosiopaatin tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukaan mies juoksee vieraan vitun perässä kun kokee että ei ole tarpeeksi onnellinen parisuhteessaan. En tiedä sitten miten se miehen onnellisuus siitä lisääntyy, mutta kova usko niillä näytää siihen olevan:( Meillä sentään kuopus oli 2v kun noin kävi, mies ei sitten lähtenyt mutta ei meillä kyllä kovin onnellisia olla nytkään.
AP:lle: PUHU, kavereille, sukulaisille, neuvolassa kelle vaan.. puhu, puhu ja puhu. Mikään muu ei auta sua tuosta yli. Ja järjestä samantien raha-asiat ja käytännön asiat lopulliseen kuosiin. Synnytyksen otat mukaan sen ihmisen joka sinusta tuntuu hyvältä ja turvallisesta, ukko odottakoon käytävässä, jos et häntä salin halua. Lapset on teidän yhteisiä ja ne teidän on jaettava muu sitten ei olekaan. 2v on niin pieni, että hän ei osaa ydinperhettä myöhemmin enää edes kaivata.
Jos miehesi antaisi sinulle toivoa jatkosta, takertuisit siihen etkä pääsisi eron käsittelyssä eteenpäin.
Kaunko olette olleet yhdessä? Kauanko olitte yhdessä ennen ensimmäisen lapsen syntymää?
Ilmoita miehesi teosta kaikille. Hänen vanhemmilleen , omille vanhemmillesi, mahdollisille sisaruksille, ystäville ym. Tee hänen tempauksestaan julkinen. Julkinen häpeä on hänelle oikein. Ilmoita vaikka facebookissa, perkele soikoon.
Mahdollisesti saatat saada myös lisää tietoa hänen ystäviltään asiaan liittyen.
Sinä olet uhri ja miehesi on tekemässä jotain hyvin kamalaa, joka on yhteiskunnallisestikin paheksuttavaa. Eli siis tarkoitan että valtaosa ihmisistä pitää tuollaista tekoa todella törkeänä.
Parisuhteessa muutenkin on mielestäni tärkeää luoda parisuhteen juuret ulottumaan niihin molempien osapuolien läheisiin ihmisiin, eli vanhempiin ym. Silloin toinen on tavallaan "vastuussa" myös niille läheisimmille ihmisilleenkin.
Tämä ei kuulu varsinaisesti asiaan, mutta toista on paljon helpompi kusettaa ja paljon helpompi yhtäkkiä lempata, jos ei ole esitelty omille vanhemmille, ystäville, sisaruksille ym.
Julkinen häpeä siis kontrolloi käytöstämme melko paljon. Eli siis tuosta teosta ei joudu vankilaan (pitäisi joutua) mutta saa tuta halveksunnan toisten silmissä. Hän saa otsaansa törkimyksen leiman. Jossain määrin se rangaistus on jopa pahempi kuin sakot, vankilat ym.
toipumisesi alkaa vasta sen jälkeen, kun olet luopunut kaikestea toivosta. Kun et toivo miehen palaavan ja muuttuvan. Kun olet antanut hänen mennä. Vasta sitten oma toipumisesi alkaa ja ruoka alkaa pysyä sisällä.
Toistat moneen kertaan, että mies on sielunkumppanisi. Mitä tarkoitat tällä? Mikä on sielunkumppani ja mistä tiedät, että hän on sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä hän ei itse hahmota (ellei syy ole toinen nainen).
Mun mies lähti myös kun lapsi oli reilun vuoden.Ei osannut sanoa tarkkaa syytä, mutta muistan että puhui jotain sellaista ettei mikään tunnu miltään, ei osaa olla isä, lapsi tuntuu vieraalta jne.Eli täysin jäsentymätöntä paskaa.Kun hän sitten parin päivän päästä tuli lastamme katsomaan, olikin totuus iskenyt herraa lekalla päähän ja takaisinhan sen halus.Oli kuulemma ollut ihan hirveää olla ilman meitä.
Siitä sitten pikkuhiljaa purettiin vyyhtiä, ja masennustahan sieltä löytyi.Siihen sitten hankittiin apua ja pikkuhiljaa asiat asettui.Helppoa ei kylläkään ollut.Nyt kaikki on ok,lapsi on jo 5v.
Ite joskus mietin teinkö oikein vai väärin kun ns. otin takaisin.Tässä nyt kuitenkin ollaan.
Ai niin, toista naista ei ollut kuvioissa.
*oiiiiiiikeeeeiiiin pitkä halaus*
Mulla oli aivan samanlainen tilanne, tosin mulla ei ollut entisestään lasta.
Erosimme sitten lopullisesti kun vastasyntynyt oli 1,5 kuukautta.
Näin jälkikäteen ajatellen, olin luultavasti jossain psykoosissa. Oksenkin kun oli niin paha olla, en syönyt viikkoihin enkä nukkunut. Todella tervettä lapsen kannalta... Lähellä oli myös etten tehnyt itsemurhaa.
Nyt kun tapahtuneesta on pari vuotta, niin jäljellä on vaan syvä halveksunta siitä, että miten voi toinen tehdä tullaisen tempun toiselle ja juuri sillä hetkellä kun toinen ihan oikeasti tarvitsisi tukea. Raukkamaista!
Tuo pahin vaihe jatkui monta kuukautta. Se on ihan hirveää aikaa. En vieläkään varmaa ole täysin päässyt yli, koska tunnen vahingoniloa, kun eksällä ei asiat olekaan niin hyvin...
En osaa oikein sanoa mitään. Mistä olet? Haluatko jutella? Itse olen Keski-Suomesta. (En lukenut kaikkia viestejäsi, liekö jo olet kertonut tuon.)
Jos vaan pystyt, niin lähde pois. Sukulaistesi tai ystäviesi luo. Ota aikalisä, äläkä pidä mieheen mitään yhteyttä. Tämä on tietysti varmaan täysin mahdotonta toteuttaa tuon raskauden takia.
Tai jätä isompi lapsi nyt miehelle ja mene itse johonkin, et ole siinä kunnossa, että pystyt pitämään huolta lapsesta!!!!
Ja miehestä: Tuo on todella alhainen teko häneltä. Jostain syystä hänellä on tosi syyllinen olo, olipa se sitten toinen nainen, pelivelat yms, ja nyt kaataa sen sinun niskaan. Oikea mies olisi kestänyt oman paskuutensa ja ollut hiljaa ja ajatellut asioitten tärkeysjärjestyksen!!! Minä sanoisin tuon miehellekin.
Ihan hirveästi voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan hirveä tilanne! Mutta sinä selviät siitä kyllä, ajan kanssa. Voimia!
ja miks just nyt? Joko toinen uhkaa kertoa tai se on paksuna myös. Mies on selkä seinää vasten ja yrittää luikerrella tilanteesta "näteillä puheilla" eikä tunnustamalla totuutta. Eli silottelee totuutta selittämällä paskaa.
En tiedä yhtään miestä, joka jauhaisi sielunkumppanuudesta sun muusta bulshitistä, paitsi jos tarkoitus on joko maata nainen (naiset pitää "sielukkaista" miehistä) tai jättää nainen "nätisti" eli rauhoitella omaatuntoaan, välttää metakkaa ja "säästää" naista ja omaa mainettaan. Pettäjäksi paljastuminen omille sukulaisille tuossa tilanteessa olisi hirveä häpeä miehelle. Miehetkin halveksivat miestä, joka jättää viimeisillään raskaana olevan vaimon toisen naisen takia. Niinpä: miehesi päässä hän selittelee omalletunnolleen eli itselleen ja ääneen sinulle auttavansa sinua rahallisesti ja auttavansa vauvan hoidossa. Ja pah, hänkö sille tissin suuhun laittaa ja nousee yöllä hoitamaan? Pari kuukautta, ja se on julkisesti yhdessä sen toisen kanssa, ja esittää esimerkki-iskää sille akalleen.
Olen kamalan pahoillani puolestasi ja halaisin, jos pystyisin. Älä tee lapsistasi kuitenkaan taistelun välikappaletta. Tee itsellesi selväksi, mikä paska mies on. Sulla on kamalan raskas aika edessä, mutta lapset on luotettavinta, mitä sulla on. Niiden rakkaus sua kohtaan on aitoa ja rehellistä. Äijään=vieraaseen ihmiseen ei voi luottaa.
Minua petettiin maksullisten naisten kanssa. Kaikki selitykset on kuultu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhimillistä nimenomaan on olla antamatta toivoa. Jos miehesi antaisi sinulle toivoa jatkosta, takertuisit siihen etkä pääsisi eron käsittelyssä eteenpäin.
Mitä helvettiä? KETÄÄN EI JÄTETÄ VIIMEISILLÄÄN RASKAANA. SE EI OLE MILLÄÄN MITTARILLA INHMILLISTÄ.
Musta tässä tilanteessa on SAIRASTA puhua inhimillisyydestä. Tämä ei ole nyt tilanne, jossa seurustelukumppani jättää sen toisen. Tässä yksi jättää kylmästi 3 muuta, rikkoo kokonaisen perheen sen takia, että...?
Edes kunnollista syytä ei kerrottu. Ja se on susta öö... INHMIMILLISTÄ?
Vaikka nainen olisi harrastanut henkistä väkivaltaa koko suhteen, nalkutttanut ja omalla päätöksellä hankkiutunut raskaaksi ilman miehen mielipidettä, kuvittelee että se syventää suhdetta kun hommataan lisää lapsia. Miehelle tulee mitta täyteen ja lähtee niin mies on se paha ja nainen uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että näin on helppo huudella, mutta nyt rakas ap, sinun tulee tehdä jotain, etkä voi suostua tuollaisen kohtelun alaiseksi.
Miehesi saa nyt kaiken huomiosi, ja saattaa jopa olla, että nauttii kun anelet häneltä toivon rippeitä ja vannot rakkautta. Se hivelee kenen tahansa miehen egoa.
Vaikka hän kuinka tulisi järkiinsä, niin miten sinä voisit enää ikinä luottaa häneen, ja häneen tukeensa? Ei rakastava ja hyvä aviomies toimi noin! Et saa suostua hänen kynnysmatokseen, ja antaa itseäsi ja lapsiasi kohdeltavan noin.
Tiedän, että se on varmasti todella vaikeaa, mutta ehdotan, että muutat lasten kanssa hetkeksi ainakin pois. Et pidä mieheen yhteyttä, korkeintaan vastaat jos hän ottaa yhteyttä. Pidät asialinjan. Ainoa keino saada mies ymmärtämään tekonsa, on heittää se todellisuus hänen kasvoilleen. Millaista elämä todella olisi ilman teitä?
Minä tiedän mistä puhun, olen seurannut aivan vastaavaa tilannetta ihan läheltä. Siinä tapauksessa mies ymmärsi virheensä, mutta liian myöhään. Vaikka miehesi tämän jälkeen anelisi sinua takaisin, niin mieti kannattaako suostua. Et voi enää luottaa häneen ja hänen rakkauteensa, koska hän seuraavan kerran saisi samanlaisen kohtauksen?
Ansaitset tosiaan parempaa, ja lapsesi ansaitsevat tasapainoisen kodin. Sinä kyllä pystyt sen heille antamaan, nyt yritä purkaa mielestäsi tuo lukko, hoet koko ajan samaa.. Tee elämäsi tärkein päätös, lähde muistojen ja unelmien luota nyt muualle, saat ajateltua paremmin, ja lapsetkin saavat muuta tekemistä... Pyydä rehellisesti apua joltakulta, varmasti joku ystäväsi, siskosi tai muu majottaisi teidät hetkeksi.. Etäisyys auttaa nyt oikeesti, muuten tilanne vain pahenee!
Kaikkea hyvää!
Vaikka nainen olisi harrastanut henkistä väkivaltaa koko suhteen, nalkutttanut ja omalla päätöksellä hankkiutunut raskaaksi ilman miehen mielipidettä, kuvittelee että se syventää suhdetta kun hommataan lisää lapsia. Miehelle tulee mitta täyteen ja lähtee niin mies on se paha ja nainen uhri.
Mitä sinä saat siitä, että tulet kaatamaan suolaa ap:n haavoihin?
Tilannetajua peliin, hei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tuhannesti kaikille kannustuksesta ja vertaistuesta! Ette uksokaan, kuinka ihan oikeasti tästä ketjusta on ollut minulle apua tämän sumun keskellä.
Kävin tänään neuvolapsykologilla juttelemassa ja täytyy sanoa, että helpotti oloani suuresti. Tuskaa ei poistanut tietenkään, mutta sain kerrottua suruni ja vuodattaa kyyneleeni ihmiselle, joka aidosti kuunteli ja jolla on aidosti tarkoitus auttaa minua selviämään tästä hengissä. Onneksi terapeutti sattui olemaan hyvä työssään, vilpitön, ammattitaitoinen ja empaattinen. En nyt sen tarkemmmin tähän käy kertomaan keskustelumme sisältöä, ne ovat yksityisiä asioitani, mutta keskustelumme lomassa hän kertoi olevansa ihan ammattilaisena ja naisenakin oikeasti järkyttynyt siitä, miten mieheni osasikin ajoittaa tämän pomminsa näin huonolle hetkelle. Että ei ole olemassa niin painavaa syytä, etteikö tämä olisi voinut odottaa. Oli syy mikä tahansa, ei ole mitään oikeutusta sille, että kertoi asista 1 kk ennen vauvan syntymää. Oli tavallaan helpottavaa kuulla tämä terapeutinkin suusta, mies kun on yrittänyt saada minua niin kovasti ymmärtämään ja sisäistämään sen, että hänhän on vain rehellinen ja rehellisyys on oikein minua kohtaan.
Ei kuitenkaan voinut olla rehellinen tunteissaan jo kuukausia takaperin..
Pääsemme perheneuvolan kautta pariterapiaan, oli lopputulos sitten mikä tahansa. Jos se on lopullinen ero, sitten se on lopullinen ero. Haluan vain varmistaa, että siinä tapauksessa eron taustalla on oikeat syyt ja kaikki voitava perheemme vuoksi on tehty. Haluan, että mieskin ymmärtää mistä erossa on oikeasti kyse ja onko hänen tunne nyt ihan rationaalinen, haluaako pohjimmiltaan rikkoa perheemme, haluaako ihan aikuisten oikeasti nimenomaan erota, vai onko taustalla jotain muuta, joka on aiheuttanut paniikinomaisen reaktion hoitaa asia jostain syystä nimenomaan erolla.
Mies suostuu terapiaan, jouduin pitkään ja hartaasti puhumaan hänelle järkeä illalla ja lopulta suostui. Mutta edelleen viimeisenä kommenttina oli, että kunhan nyt vaan sitten muistan, että sillä terapialla ei ole mitään vaikutusta lopputulokseen. Hän tuloee haluamaan eron, vaikka kävisimme läpi mitkä terapiat. Juuri tuollainen miehen järkkymätön ehdottomuus loukkaa minua hirveästi ja hän näkee, että loukkaa mutta pitää vielä oikein hokemalla hokea, että ero tulee, ero tulee väistämättä. Varsinkin, kun näkee miten sydän syrjälläni roikun viimeisissä mahdollisissa toivonrippeissä, että minulla olisi jotain voimia jollain konstilla jaksaa tämä loppuraskaus ja synnytys. Mutta kun ei halua, että minulla olisi missään nimessä mitään turhia toiveita ja ajatuksia siitä, että ero ei tulisi tapahtumaan. Ei vaan voi valehdella minulle, vedättää minua ja haluaa olla rehellinen, ei voi tunteilleen mitään. No pitääkö näitä asioita välttämättä hieromalla hieroa päin naamaani joka käänteessä. Mies näkee selvästi, että kommenttinsa aiheuttaa lisää tuskaa ja olen entistä hysteerisempi ja voimattomampi. En käsitä tota kylmyyden määrää.
Iloisesti touhuaa taaperon kanssa ja aina muistaa sanoa tälle, että isi tulee aina rakastamaan sinua, kun olen kuuloetäisyydellä. Ihan kun haluaisi painottaa, että hän tulee rakastamaan LASTA, mutta ei lapsen äitiä..
Tutkin tuossa aamulla häneltä saamiani tekstiviestejä ja hän on vielä kuukausi sitten lähettänyt minulle viestejä, jossa kertoo rakastavansa minua ja että on ikävä. Laittanut viestien lopuun kommentteja, että "haleja ja suukkoja, rakastan sinua". Huhtikuussa on lähettänyt pikkutuhmia viestejä jne. Tästä ei ole kuin muutama viikko, kun muistan hänen lohduttaneen minua jostain syystä ja sanoi rakastavansa minua kaikista näistä vaikeista ajoista huolimatta. Nyt kuitenkin väittää, ettei ole pitkään aikaan, kuukausiin rakastanut minua enää ja haluaa olla rehellinen tunteistaan. Mutta jos on kerran niin rehellinen kaveri, valehteliko kuitenkin viesteissään ja sanomisissaan vain muutamia viikkoa aikaisemmin? Missä se rehellisyys silloin oli??
No, pariterapia odottaa, toivottavasti saamme ajan pian. Haluaisin käydä siellä kerran pari ennen lapsen syntymää ja jatkaa sitä välittömästi lapsen syntymän jälkeen. Jos mies ei jaksa paria kertaa enempää, minä jatkan sitten yksin. Tarvitsen apua ja tänään terapeutti minemomaan painotti, että yksin en tule jäämään, tulen saamaan kaiken mahdollisen avun kaikilta tahoilta, jos ero toteutuu enkä jaksa. Se oli helpottavaa kuulla.
Tähän en perkele kuole! Sen olen päättänyt.
Ap
Yhden homman voisit tehdä:
Laske miehelle luvut eteen, miten eronne vaikuttaa teidän talouteenne/talouksiinne. Laske tarkasti, miten miehen talouden käy, kun maksaa omat asumismenonsa ja elatusmaksut lapsistanne. Laske, miten pysyt hoitamaan oman taloutesi nykyisessä asunnossanne, tai pitääkö sinun muuttaa pienempään.
Lue nämä laskelmat miehellesi. Jos hän ei hätkähdä mihinkään suuntaan, on asia aika varma: Hänellä on toinen jonka luokse hän on muuttamassa eikä ole huolta omista asumismenoista.
Laskelma auttaa myös sinua hahmottamaan, millaisia todellisia vaikutuksia erollanne on, ja pääset pohtimaan mitä tehdä. Näissä asioissa muut äheisesi voivat olla avuksi, asunnon etsinnässä ja vanhan myynnissä, vaikka keskustelu muuten raskasta tilanteesta ei onnistuisikaan.
Sun pitää vihata miestäsi, niin hirviömäisen teon on tenhnyt!!! Siinä vaiheessa kun tuo viha astuu kuvioihin niin saat hirmuisen paljon voimia joilla selviät tästä eteenpäin! Siihen vihaan ja katkeruuteen ei toki saa jäädä pitkäksi aikaa mutta näin alkuvaiheessa se on oikein hyvä kumppani ;)
Pyydä muuten saada miehen puhelimesta kuukausi, kaksi taaksepäin teletiedot, mihin numeroihin on soiteltu jne. Jos miehellä ei ole toista naista niin antaa kyllä nähdä ilman mutinoita noi asiat...
Pidä puolesi. Kerro ihan heti miehelle että sen on lähdettävä. Ja sopikaa ihan heti että mies ottaa lapsen hoitoonsa, menee sitten vaikka vanhemmilleen yöksi tästä eteenpäin tai johonkin että sinä saat alkaa järjestellä elämääsi ja tunteitasi. Miehen pitää tajuta että nyt sillä on sellanen vastuu lapsista, sellanen mitä ei tähän päivään mennessä ehkä ole ollutkaan? Nyt sen pitää ottaa lapsi/lapset hoitoon säännöllisesti, useita kertoja kuukauden aikana! Se on ihan sama että miten järjestää esim. tarvittaessa töistä vapaata yms. Sillä on nyt vastuu lapsista! Sitä ei monikaan ukko tajua. Luulevat että voivat aloittaa jonkun toisen elämän, alkaa elää sinkkuna ilman vastuuta ja huolen häivää. Kun olet vahva, et enää itke miehesi nähden ja alat ladella sille elämän realiteetteja niin eiköhän mieskin ala muuttumaan vihreäksi naamastaan sen jälkeen!
Nyt puhelin käteen ja varaat HETI ajan elatusasioita ja tapaamisia yms. varten. Niille on yleensä pitkät jonot. Tsemppiä Ap!
Vaikka nainen olisi harrastanut henkistä väkivaltaa koko suhteen, nalkutttanut ja omalla päätöksellä hankkiutunut raskaaksi ilman miehen mielipidettä, kuvittelee että se syventää suhdetta kun hommataan lisää lapsia. Miehelle tulee mitta täyteen ja lähtee niin mies on se paha ja nainen uhri.
Mitä sinä saat siitä, että tulet kaatamaan suolaa ap:n haavoihin?
Tilannetajua peliin, hei.
Pitää myös osata tiedostaa omat virheet, katsoa peiliin ja oppia niistä, tuskin ketään huvikseen eroaa, kaikelle on aina syy ja seuraus, on opittava hallitsemaan molemmat.
Mun neuvo on että rauhoitut.Älä keskeustele asiasta miehesi kanssa (ellei hän halua, mielummin ei silloinkaa koska se ei selvästi johda tällä hetkellä mihinkään) ennen neuvolapsykologia.Sun kannattaa antaa pölyn laskeutua.Paras olisi jos saisit miehen ulos pariksi päiväksi ja sitten sinne keskusteluun.Joku ongelma sun miehellä selvästi on, eikä se välttämättä heti selviä.Ehkä ei edes parissa päivässä.Mitä enemmän sä itket ja oot tolaltas, sitä kauemmas se henkisessä mielessä menee niistä omista tunteistaan.Kylmyys ja järkeistäminen on puolustusmekanismeja.
Nyt skarppaat ja "pelaat" aikaa.
Ei tollein vaan tehdä, se pitäis olla lakiin kirjattuna. Oikeasti normaalit tunteet omaava ihminen ei ikinä pystyisi tekemään tollasta. Koita muuttaa suru vihaksi, siitä saa ihan hirveesti voimia. Keskitä tekemises vaikka väkisin käytännönasioiden järjestelyyn.
Alkujärkytyksestä toivuttuasi älä missään nimessä jää yksin! Näe ystäviäsi ja perhettäsi, vaikka ei yhtään huvittaisi. Toisten seura silti piristää meiltä, yhdessä itkeminen on niin paljon helpottavampaa kuin yksin asioiden kanssa masentuminen. Täälä joku neuvoi sua tekemään tapauksesta julkisen, se on munkin mielestä hyvä idea. Vihaa ja nöyryytä!
Toivon sydämestäni sulle voimia!! Muista se tärkein: Et ole yksin. Tälläkin palstalla jo kymmenien ajatukset ja empatiat ovat sinussa.
Sinä selviät tästä.
Parisuhdeterapiassa kannattaa ehdottomasti käydä. Saat sieltä työkaluja erosta selviämiseen ja ymmärrät syyt miksi näin on käynyt. Ehkä miehesi siellä kykenisi kertomaan paremmin ratkaisuistaan.
Mielestäni olisi kuitenki hyvä että piakkoin miehesi muuttaisi yhteisestä kodistanne. Se on vain yhtä kidutusta jos hän asuu teillä mutta sydän on muualla. Näin ero konkretisoitusi miehellesi ja hän ymmärtäisi mitä on tekemässä.
Keskity nyt itsestäsi huolehtimiseen. Toivon sinulle kaikkea hyvää.