Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota

6 päivää kulunut ja terapeutilla on käyty parikin kertaa, hienoa että julkinen sektori toimii noin nopeasti tällaisissakin kriiseissä.

Että miehesi velikin on sitä mieltä että pitää ero ottaa? Sä et vastannut tähän kysymykseen? Mitä veikkaat itse? Jos nyt ajatellaan tätä teidän tilannetta niin eihän syy parisuhteen päättymiseen voi olla mikään ihan "kevyt" kun on vauvakin tulossa ja lapset ovat kuitenkin haluttuja kummankin osalta. En mä voi uskoa että joku miehen oma kriisi voisi olla toisenkin mielestä syy ottaa ero? Eikö sillon auteta selviytymään, hakemaan apua jostain jne. Ei tosiaankaan sanota ensimmäisenä että ero on ainut järkevä ratkaisu? Ja mitä tuli tuohon puhelimen urkkimiseen. En kyllä jaksa uskoa että yksikään nainen voisi olla noin rauhallinen ja jättää selvittämättä tuollaisen asian?! Pyysitkö sä edes nähdä miehen puhelinta, puhelutietoja viimesimmältä kuukaudelta? Jos ei sellaseen suostu niin silloinhan se pettää sua. Miksi ihmeessä sä et voi nostaa kissaa pöydälle ja heti selvittää tätä teidän soppaa? Sua on loukattu niin pahasti että on ihan sama miten sä nyt toimit, joka tapauksessa tulevista viikoista ei tule helppoja. Mutta tietäisit ainakin että missä mennään! Ja pystyisit alkaa luovuttaa vähitellen jos yhdessä ette enää pystyisi jatkaa.



Joku tässä jutussa nyt mättää ja pahasti. Onko tää tarina edes totta?

Ainakaan minulla, mies jätti kun raskaana ja kysyi vaan kuinka aion pärjätä neuvolassa :0 Ei ollut edes puhetta mistään terapiasta, tosin siitä aikaa jo 11.v.

6 päivää kulunut ja terapeutilla on käyty parikin kertaa, hienoa että julkinen sektori toimii noin nopeasti tällaisissakin kriiseissä.

rankat lapsettomuushoidot ja nyt ap kitisee ja kiukuttelee kun joutuukin hoitamaan ehkä jopa yksin nuo kokonaista kaksi lasta. Onko tullut mieleen että moni yksinhuoltaja joutuu tekemään tuota vuosikaupalla?

Mikä hitto sinuakin vaivaa?

kun ei tarina enään tunnu pysyvän koossa millään.

Jos toine nainen on kuvioissa, sitten tuskin voin asialle yhtään mitään. Mutta kun ihan oikeasti taustalla voi olla vaikka kuinka monta muutakin syytä. Turha siis nyt analysoida vain ja ainoastaan tuota yhtä vaihtoehtoa.

Ap

Mutta eipä miehesi käytökselle oikein muuta järkevää selitystä ole. Tiedät sen itsekin. Hän on vain ilmeisesti ihastunut, rakastunut, väsynyt lapsiperheen arkeen, väsähtänyt parisuhteesennekin, kaipaa muuta. Ei halua sinua loukata, ja mies kun on, luulee näin pääsevänsä helpoimmalla, kun ei tarvitse katsoa peiliin eikä nostaa kissaa pöydälle.

Jos tämä ketju on totta, toivon että otat AP itseäsi niskasta ensi järkytyksen jälkeen, keskität voimasi tulevaam ja annat miehen liehua missä haluaakin. Routa porsaan kotiin ajaa. Näin se menee aina ja joka ikinen kerta.

Ainakaan minulla, mies jätti kun raskaana ja kysyi vaan kuinka aion pärjätä neuvolassa :0 Ei ollut edes puhetta mistään terapiasta, tosin siitä aikaa jo 11.v.

6 päivää kulunut ja terapeutilla on käyty parikin kertaa, hienoa että julkinen sektori toimii noin nopeasti tällaisissakin kriiseissä.

niin on surullista kun naiset roikkuvat tuollaisissa jätteissä.

Mitä ihmeen roikkumista se on, jos makaa niinkuin petaa? Tässä nainen ja mies ovat menneet yhteisellä sopimuksella avioliittoon ja sitoutuneet tekemään töitä sen koossapysymiseksi lastensa kasvatuksen pohjaksi.

Jos kaksi itsenäistä ja vahvaa ihmistä päättää toimia näin, toisen uupuessa toinen jaksaa entistä vahvempana. Tässä on nyt näitä avioliiton vastamäkiä, joissa todellinen vahvuus punnitaan.

Moni avioliitto on pelastunut sillä, että edes toinen jaksaa yrittää tehdä töitä sen parantamiseksi silloin jos toisella on joku ikäkriisi tai vastaava "hullutus".

Vastaisin takaisin että "Kiitos iltasuukoista! Olen luottanut sinuun aina täydellisesti. Sinä kaikkein rakkaimpani olet omin käsin ja ilman varoitusta nylkenyt minut elävältä ja iskenyt seipään sydämeni läpi pahimmalla mahdollisella hetkellä. Koitat vielä uskotella että tämä rääkkääminen on minullekin hyväksi. En halua erota. Toivon todella että olet masennuspsykoosissa tai että jostain muusta syystä arvostelukykysi ja järkesi on nyt totaalisen hämärtynyt. Olen äärettömän surullinen ja shokissa. Suukkoja! Nuku hyvin!"

Juuri luin ketjun alusta loppuun.. huh huh. Toivottavasti ap tulisi päivittelemään tilannetta!

Voit yrittää puhua, täysin asiallisesti, ei äänen korottamista. Kerro, mitä ongelmia suhteessanne on (näin mies huomaa, että tajuat mikä mättää.) Kerro, miten itse olet valmis korjaamaan niitä. Tarkoita koko sydämestäsi mitä sanot. Et siis tietenkään korjaa yksin mitään, vaan näytät osaavasi ajatella asiaa fiksusti ja että pallo on nyt miehellä.

Kerro, mihin ihastuit hänessä, rakastuit, mistä olet nauttinut ja niin pois päin. Älä rupea hysteeriseksi, se vie uskottavuuttasi ja vaikuttaa että olet shokissa yksin jäämisestä, et nimenomaan HÄNEN menettämisestään.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:25"]Voit yrittää puhua, täysin asiallisesti, ei äänen korottamista. Kerro, mitä ongelmia suhteessanne on (näin mies huomaa, että tajuat mikä mättää.) Kerro, miten itse olet valmis korjaamaan niitä. Tarkoita koko sydämestäsi mitä sanot. Et siis tietenkään korjaa yksin mitään, vaan näytät osaavasi ajatella asiaa fiksusti ja että pallo on nyt miehellä.

Kerro, mihin ihastuit hänessä, rakastuit, mistä olet nauttinut ja niin pois päin. Älä rupea hysteeriseksi, se vie uskottavuuttasi ja vaikuttaa että olet shokissa yksin jäämisestä, et nimenomaan HÄNEN menettämisestään.

[/quote]

Ja tietenkin tämän viestin lähetettyäni huomaan, että tämä on ikivanha keskustelu. Toivottavasti tuosta on apua jollekin toiselle :-)

Mäkin vasta nyt luin koko ketjun ja otan osaa AP, oli lopputulos sitten mikä tahansa! Kiinnostaisi tietää mitä kävi, tuliko ero?

Huomasin kyllä lukiessani et aloitus on melkein kolmen vuoden takaa, mut ap saattaa silti pyöriä edelleen av:lla. Voi tietysti olla että hän ei halua enää muistella asiaa, mutta mietityttämään jäi, että mitä kävi... T. 690

En voi kyllä muuta sanoa kuin että mun mielestä ap on upea. Toki ymmärrän kynnysmatto-kriitikkojakin, mutta silti. Lasten perheen ylläpitämisen vuoksi kestää shokit, tuettomat synnytykset, miehen masiksen ja ryyppybileet....monelle naiselle yksikin näistä olisi liikaa ja mies ulkona elämästä. Ja siinä olisi se perhe sitten hajallaan. Mä kyllä ihailen ap:ta, todella. Ja tämä Ei ole sarkasmia. Voimia!

Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne. Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa. Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta. Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.

ja lopeta se valittaminen. Jos mies lähtee niin se lähtee. Sinä jatkat elämääsi. Vai pitääkö miehen tehdä kaikki puolestasi?

vähän rauhoittunut, et ole enää niin hysteerinen kuin ennen synnytystä? Sehän on tietenkin hyvä asia. Ilmeisesti myöskään ne eropuheet ei ole enää olleet koko ajan rasitteena, eli ehkä se miehen läsnäolo kotona nyt sitten kuitenkin on hyvä asia. Huonoa on se, että et voi luottaa kuitenkaan että mies asettaisi teidät etusijalle. Selkeämpää voisi olla askel enemmän erotilanteen suuntaan, niin että tietäisit ainakin milloin tiedät miehen olevan kotona. Kaikki kommentoijat on varmaan jo kauan sitten hahmottaneet tuon asetelman, että et voi vaatia mieheltä yhtään mitään niin kauan kuin pallo on niin sanotusti hänellä. Niin kauan kun hän armeliaasti on siellä sinua auttelemassa. Mutta muista koko ajan tuo mitä kirjoitit itsekin, että vaikka mies olisi se jolla on se "erokortti" käsissään, sinulla on tuo toinen, olkoon se sitten vaikka "kodinrakentajan kortti". Melkein kaikki kommentoijat on tässä sanoneet alusta asti, että käytä tai ainakin näytä sitä ajoissa, mies tuskin sen olemassaoloa tajuaa ilman konkretiaa. Kodinrakentajakortti voittaa erokortin useimmissa tapauksissa, koska erokortin voi käyttää vain rajallisesti, kodinrakentajakortti jää sinulle loppuelämäksesi :). On varmaan ihan oikein katsoa kaikki mahdollisuudet ja etenkin hoitaa se miehen masentuneisuus ennen eropäätöksen tekoa. Ja myöskin odottaa että teillä arki tasaantuu eli vauva aavistuksen kasvaa. Minustakin on hirveää ajatella sitä kaksivuotiasta, jonka kotiin tuodaan uusi vauva ja sitten isäkin lähtee. Mutta muista, että se ei ole sinun päätösvallassasi, mies tekee omat päätöksensä. Ikävää tuossa asian kunnialla loppuun hoitamisessa on se, että sinunkin tunteesi tässä elävät koko ajan, et voi laittaa itseäsi jäähylle. Vaikka ajattelisit että asia ei nyt etene kun siitä ei puhuta, kyllähän sinä sitä prosessoit mielessäsi kuitenkin ja alat koko ajan siirtyä enemmän siihen suuntaan, että ero tästä tulee. Voi käydä niin, että vaikka yrität parhaasi pitää teidän liittonne kasassa, siinä vaiheessa kun mies saa sen erokorttinsa löydä pöytään, muuttaa pois ja jää ilman kotihengettären palveluja sopivan pitkäksi ajaksi, sinä et enää voikaan jatkaa hänen kanssaan vaikka hän haluaisikin tulla takaisin. Siksi minusta se asian kunnolla hoitaminen sinun osaltasi edellyttää myös sitä, että näytät kaikki korttisi ajoissa niin että mies tuntee omissa nahoissaan mitä tässä nyt on pelissä, jos selvästikään sanat ei mene läpi. Muuten, missä lapsi/lapset on olleet teidän terapian aikana ja synnytyksen aikana? Miksi sama hoitojärjestely ei toimi silloin kun mies häipyy omiin menoihinsa? (Itseasiassa tuo varpajaisjuttu on niin karsea, että tulee ihan huono olo. Että yleensäkään mies kehtaa ajatellakaan minkäänlaisia varpajaisia tuossa tilanteessa, kun miettii mikä hänen kontribuutionsa on ollut...) Ja edelleen suosittelen sitä ulkopuolista arjen hoitoapua muiltakin osin. Siivoojaa ja pesulapalveluita, ruokapalvelua ja lapsenhoitajaa. Mielestäni ihan turhaan sinä nyt ylität itsesi siivoamalla ja laittamalla ruokaa niin kuin mikäkin, kun olet edelleen tilanteessa jossa sinun pitäisi enimmäkseen levätä. - Maija -

Mitä tekemistä varpajaisilla ja erolla on keskenään? Vaikka mies eroaa AP:stä niin sillä ei ole merkitystä miehen ja lapsen välille. Hänellä on kuitenkin kaikki samat oikeudet. Miehen ei tarvitse huolehtia naisesta saadakseen oikeudet lapseen.

"miehen" kommentti. Miehen sitaateissa siksi, että jokainen Oikea mies kyllä tajuaa mitä tekemistä noilla asioilla on keskenään. Harva mies on niin tunteeton persesilmä, että menee ihan pokalla "juhlimaan" lastaan (=ryyppäämään ja viettämään vapaailtaa, tässä tapauksessa koko viikonloppua) ja sen takia jättää tuon juhlan aiheen ja sen äidin heitteille selviämään keskenään. Ap:n mies on ihan uskomaton itsekeskeinen sika, jollaisia ei soisi maailmassa kovin montaa olevan. Vaikka ikävä kyllä tuntuu, että niitä riittää. Vaan onneksi ei tämän katon alla, täällä asuu Mies.

Kukaan ei ole vastuussa toisesta aikuisesta ihmisestä. AP:n pitäisi lopettaa se valittaminen ja jatkaa elämäänsä. Ei ihme että mies lähtee. Eihän tuollaista henkisesti heikkoa ihmistä jaksa kukaan. Eikä erolla ole mitään tekemistä lapsen ja isän välillä

Että hautoo itsemurhaa. Haluaa päästää teidät ensin pois, ennen kun toteuttaa aikeensa. Hyvä olis jos sinne lääkäriin menisi.

Hautoo itsemurhaa koska ei halua olla heikon ja valittavan ihmisen kanssa enään? Täysin järjetön kommentti.

Itse olet kyllä jäänyt tunne-elämältäsi epäkypsyyden asteelle, tee kaikille palvelus ja pysy poissa palstoilta - ja koska jokainen lapsi ansaitsee fiksut vanhemmat, älä mielellään myöskään lisäänny.

miehet on paskiaisia. Noin vaan ei tehdä kenellekään niinkuin miehesi teki. Ihan käsittämättömän ilkeää mieheltä.

Naiset tekee jatkuvasti pahemminkin. Jokainen saa itse päättää missä elää ja kenen kanssa. Mutta se että AP tulee tänne valittaa on lapsellista.

Ei se nyt enää ihan noin mene, että jokainen saa itse päättää missä elää ja kenen kanssa, jos on toisen saattanut raskaaksi ja sitten nostaa kytkintä, että eipäs olekaan enää kivaa. On itsekeskeistä käytöstä tuolta ap:n mieheltä eikä ajattele lapsiaan eikä lastensa äitiä.

No anteeksi, että tulin tänne taas "roikkumaan", kun minullahan on jo kaikki vastaukset.. No ei taatusti minulla ole mitään vastauksia. Alunperin kaipasin vain vertaistukea ja apua, että mihin suuntaan kääntyä. Mutta kun en suoriltaan suostu hyväksymään teidän joidenkin faktatietoa siitä, että miehellä on toinen, niin olenkin tyhmä ja nössö..



En ole missään vaiheessa sanonut, että miehen veli olisi sitä mieltä, että ero on ainoa oikea ratkaisu meille. Vain, että mies on sanonut minulle veljensä olevan samaa mieltä hänen kanssaan tai hänen puolellaan tässä asiassa. Mkitä lienee mieheni selittänyt veljelleen syiksi, skitä en osaa sanoa, en ole ollut kuuntelemassa. Veli on äärimmäisen korrekti kaikissa puheissaan ym, eikä vahingossakaan menisi suoriltaan sekaantumaan kenekään asioihin. Varsinkaan ei todellakaan menisi kehoittamaan miestäni eroamaan ja sanomaan, ettei muita vaihtoehtoja ole. Veli on siis mieheni puolella, näin miehen sanoilla kerrottuna.



Tänään mieheltä ei ole tullut yhtään viestiä enkä minäkään ole hänelle mitään lähettänyt, enkä lähetä. Illalla lähetti jonkun viestin, jossa kyseli lapsen kuulumiset ja toivotti hyvät yöt.



Salaa en mene puhelinta urkkimaan, voin kysyä mieheltä viesteistä ja puhelutiedoista, kun palaa kotiin. Mutta luulen, että en vielä kysy, koska pelkään että sieltä selviää toinen nainen taustalta. Tai tuskin siis näyttää viestejä, jos niistä käy ilmi pettäminen, siinä tilanteessa ennemmin kertoo toisesta naisesta. En nyt kestäisi uutista pettämisestä tähän kaiken lisäksi, luulen että käyn nyt vielä kerran siellä psykologilla rauhoittumassa ja selkiyttämässä ajatuksiani, sen jälkeen olen taas hieman vahvempi kohtaamaan seuraavan mahdollisen iskun. Lapsellista ehkä, mutta pelkään hirveästi vauvan puolesta, että miten siihen vaikuttaa stressini ja paniikkini. Ensisijainen tehtävä on nyt yrittää pysyä mahdollisimman rauhallisena, vaikka se on erittäin vaikeaa jo nyt.



Kyllä minä tiedän, että moni yh joutuu yksin hoitaamaan useitakin lapsia ja vuosikausia. Senkö takia todella joku on sitä mieltä, että en saisi surra mahdollista eroa ja huolestua jaksamisestani yksin taaperon ja vastasyntyneen kanssa? Taatusti nuo yh:tkin ovat eron hetkellä puntaroineet jaksamismahdollisuuksiaan. Ja koska olen lapsettomuushoidoilla esikoisen alulle saanut, minun pitäisi siksi vielä suuremmalla syyllä olla sitä mieltä, että ihan mielelläni hoidan lapset yksin, mitäs olen ne ihan tekemällä tehnyt. Totta kai minä lapseni hoidan parhaalla mahdollisella tavalla, jos ero lopulta toteutuu ja olen siinä tilanteessa yksin. Mutta suren sitä hirveästi, että lapsilla ei tule olemaan ehjää perhettä ja kotia. He ansaitsisivat jaksavan ja positiivisen, onnellisen äidin. Suren esikoisen tilannetta, joka joutuu elämänsä ensimmäisen suuren haasteen eteen uuden vauvan tullessa taloon. Siihen samaan syssyyn sitten oma isä muuttaa pois kotoa, äiti on surun murtama ja väsynyt. Minusta tilanne on todella epäreilu ja kohtuuton pienille lapsillemme, minulle tietysti myös. Mutta lapsille eritoten, he ovat pieniä ja viattomia kaikkeen. Eivät ymmärrä, miksi äiti itkee, miksi äiti ei jaksa ja miksi isi lähti kotoa pois. Onneksi ovat hyvin pieniä sitten vielä, ehkä heihin sattuu vähemmän, ainakaan vauva ei tule mitään konkreeettista tajuamaan, mutta esikoinen toki tulee ymmärtämään, että kaikki ei ole hyvin ja kokee taatusti turvattomuutta epävakaan äidin vuoksi. Analysointia, analysointia, hoh hoijaa..



Ei teidän enää tarvitse kommentoida tätä ketjua, olen saanut osalta jo suurta apua, vertaistukea ja neuvoja. Tilanne ei tästä muuksi nyt muutu, terapia on ainoa tie ulos tai eteen päin. HUomenna mies palaa kotiin, saa nähdä mitä sitten tapahtuu.



Ap