Lue keskustelun säännöt.
Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota
30.07.2012 |
Miten ihmeessä selviän tästä hengissä?? Tuntuu aivan kuin joku veivaisi puukkoa sisuskaluuissani ja seinät kaatuisivat päälleni. Mies haluaa erota ja on kuulemmma oikea ratkaisu, minäkin tulen jonain päivänä olemaan onnellisempi jonkun toisen kanssa. Meillä on siis 2 vuotias ja aivan näillä hetkillä syntyy toinen lapsemme. Olen totaalisessa shokissa enkä pysty lopettaa itkemistä. Mies on yrittänyt lohduttaa ja vannoo olevansa edelleen lapsille läsnä ja ettei minun tarvitse murehtia raha-asioista jne jne.
Ei kuulemma uskaltanut sanoa mitään aikaisemmin, mutta nyt tuli vaan sellainen olo, että oli pakko sanoa, että on päättänyt lähteä. Vaikeaahan meillä on ollut, taapero on valvottanut todella paljon, olen ollut kuolemanväsynyt, perhepiirissä on tapahtunut kuolemantapaus ja sairauksia, on siis ollut vaikeita aikoja ylipäänsä. Mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että mies jättäisi perheensä, pienen lapsen ja viimeisillään olevan vaimonsa.
Olen kuin hakattu, en pysty toimimaan ollenkaan, yritän jotenkin pitää taaperosta huolta. Hän ihmettelee, kun itken koko ajan ja kävelen ympäri kämppää. On kuin olisin jossain painajaisunessa ja rukoilen herääväni kohta. Rakastan miestä, hän on elämäni rakkaus, sielunkumppanini. Miten helvetissä selviän tästä hengissä? Voisinko joku auttaa.. Olen aivan hukassa, niin hukassa ja paniikissa, sattuu ihan fyysisesti joka paikkaan. Mies ei näyttänyt olevan surullinen ollenkaan, vaikka itkin aivan hysteerisenä ja lohduttomana (lähti siis äsken töihin). Ei edes halannut minua, ihan kuin häneltä olisi pudonnut kivi sydämeltä ja voi nyt olla onnellinen, viis minusta.
Herra isä sentään, miten ihmeessä pääsen tästä ylös? Pitäisi vauvakin synnyttää ja jaksaa hoitaa kahta pikkulasta.
Kommentit (670)
hei, onko miehelläsi rahaa elareihin? Millä elät jos eroat? Toivon että sinulla on oikea työpaikka etkä ole vain kotona.
Kyllä minulla on työpaikka, josta olen nyt äitiyslomalla ja jonne palaan sitten aikanani takisin. Mies on hyvätuloinen, joten rahaa elareihin riittää. Ja on sanonutkin, että lapsistaan tulee huolehtimaan aina myös taloudellisesti (esim hankinnat), ei ole koskaan valittanut rahoistaan eikä ollut millänsäkään, vaikka olin välissä hoitovapaallakin esikoisen äippäloman jälkeen. Ja siis miehelle jäi kaikki kulut hoidettavaksi. Rahasta emme ole koskaan riidelleet, miehen mielestä on ollut luontevaa, että hän elättää meitä, kun minä huolehdin lapsesta kotona.
Pitää seurata heti synnytyksen jälkeen mihin oloni kääntyy. Jos tulee masennusoireita puhun niistä kyllä heti lääkärille ja neuvolapsykologille. Olenkin jo asennoitunut, että tämä tilanne + uusi vauva + hormonit mitä luultavimmin laukaisevat jotain masennusta myös minussa. Esikoisesta tuli vain voimakas baby blues ekalle viikolle, mutta se hellitti itsestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin vastuuton, selkärangaton mies. Keskity vauvaan ja yritä rauhoittua. kaikki mahdollinen tuki ja apu ovat tarpeen. Ei ehkä nyt auta, mutta muutaman vuoden päästä tilanne on aivan toinen kun pienin on 3 v. Nyt sinnittele ja koita jaksaa ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan. kenenkään ei pitäisi erota ennen kuin lapset ovat muutaman vuoden ikäisiä. Selvää on, että pikkulapsi-aika on rankkaa. Voimia, löydät uskomattomasti rohkeuta ja voimia kun selviät. Ja nyt keskity vauvaan. Ja puhu ystävillesi.Miehesi menettä paljon toimiessaan noin.
ja mun on pakko sanoa, että eronne syy on se, että miehesi ei enää rakasta sinua. Piste. Ongelma tuntuu olevan siinä, ettet pysty ottamaan tuota tietoa vastaan.
Se, että on vastikään sanonut rakastavansa, ei tarkoita mitään. Olen itse ollut samassa tilanteessa (rakkaus oli kuollut jo ajat sitten), ihminen vaan esittää tunteita, kun ei itselle/toiselle uskalla myöntää, ettei tässä suhteessa enää ole mitään. Vaikka toinen lapsi on tulossa, ei se ole mikään "pakotin" jolla toisen saa rakastamaan.
Ehkä joku murrosikäinen kokee "rakkauden" näin, mutta oikeasti rakastaminen ei ole mikään irrallinen tunne, joka tulee ja menee. Rakastamisen tunteet ihminen saa itse ajatuksillaan, teoillaan ja anteeksiantamisella aikaan.
Jos ap:n mies ymmärtäisi oman roolinsa perheessä ja myös sen, miten arvokas tilanne se on hänelle että on vastuussa perheestä, niin hän saisi omanarvontuntonsa JA rakkaudentunteensa takaisin.
Ensinnäkin voimia sinulle! Sinä pärjäät lasten kanssa kyllä.
Toiseksi, jos nyt miestäsi lainkaan tulkitsen, niin hän ostaa itselleen hyvää omatuntoa. Jättäjän osa on henkisesti raskas, etenkin tuossa vaiheessa elämää. Mies hoitaa omaa mielenterveyttään "pitämällä sinusta ja lapsesta huolta" ja osoittamalla että hän välittää. Muuta selitystä ei oikein ole huomioiden sen, että hän on sinuakin toistuvasti muistuttanut eron lopullisuudesta.
Oman itsensä suojelun lisäksi hän yrittää myös pikkuisen suojella sinua. Ei hän ole niin tyhmä etteikö tajuaisi sinun fyysistä ja henkistä tilaasi. Ajattelee typeränä minimoida haittoja, joten valehtelee ja pyöristää kulmia.
Ap. Miehellä on toinen nainen. Mies on ihastunut tai rakastunut. Mikään muu ei oikeasti selitä noin irrationaalista käyttäytymistä.
Voimia. Älä anna miehen hyppiä naamallesi nyt. Niin vaikeaa kuin se onkin. Olen kokenut saman joten tiedän. Hali.
Lue ajatuksella, AP, tässä viestissä on viisautta. Pärjäät tosiaankin kyllä, mutta muista pyytää läheisiltäsi apua. Näissä tilanteissa tukiverkko on tarpeen.
On sulla paska mies. Tekisi mieli sanoa et heitä pihalle välittömästi, mutta valitettavasti ainakin alkuun sä tarvitset auttavaa käsiparia. Itse olen tällä hetkellä kotona 2v4kk taaperon ja 1kk vauvan kanssa ja tää alku on ollut kaikkea muuta kuin ruusuinen. Jos mun mies ei olisi nyt pitkällä kesälomalla, niin aika hankalaa mulla olis ollut.
Vauva on äitynyt kunnolla mahavaivaiseksi, mies on nyt sen kanssa autoajelulla, koska sinne turvakaukaloon rauhoittuu. Taapero nukahti vihdoin viimein, eihän se saa nukuttua kunnolla kun vauva itkee. Seurauksena huonoista unista, on taapero sitten jo aamusta känkkäränkkä tuulella, mustasukkainenkin osaa vauvasta olla.
Pidä se kusipäinen miehesi siis saatavilla vielä, ota siitä kaikki irti...oikeasti. ainakin siihen saakka, kunnes saat arjen rullaamaan ja vauvalle kehittyisi jo nukkumisiin edes pientä rytmiä. Mä olen tään ekan kuukauden ollut todella kiinni vauvassa, koska ne mahavaivat pitää sitä hereillä välillä melkein kellon ympäri. Yksi ilta miehen kanssa vitsailtiin, et saman katon alla asutaan ja mä olen vauvalle yksinhuoltaja ja hän puolestaan taaperolle.
Mä ap toivon sulle vauvaa, jonka vatsa on täyttä rautaa ja jolla on hyvät unenlahjat! Täytä pakastin puolivalmiilla tai täysin valmiilla eineksillä. Ole itsellesi armollinen, äläkä välitä jos koti on sotkuinen. Laita se mies siivoamaan tai tilaa jostain firmasta viikkosiivous ja laita kusipäämies maksamaan se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi kysyä suoraan että mikä se asia on mikä sua muka vois järkyttää enemmän ku se että mies haluaa erota? Ei se toinen nainen ole AINOA vaihtoehto maailmassa. Onko tullu mielee esim: Huumeet, velka (mistä et tiiä mitää?!) jonkinlainen rikos tai jopa ryöstö,tapon yritys ynm.
Mikset voi kysyä suoraan että mikä se asia on mikä sua muka vois järkyttää enemmän ku se että mies haluaa erota? Ei se toinen nainen ole AINOA vaihtoehto maailmassa. Onko tullu mielee esim: Huumeet, velka (mistä et tiiä mitää?!) jonkinlainen rikos tai jopa ryöstö,tapon yritys ynm.
Tai haluaa olla nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja tunnen fyysistä kipua puolestasi, olen ollut täysin samanlaisessa tilanteessa itsekin.
Minun vinkkini oman kokemukseni perusteella:
- varaa heti aika kiireellisenä neuvolan kautta psykologille
- juttele asiasta niin monelle ihmiselle kuin vain jaksat
- ajattele lapsiasi, ole taaperolle läsnä ja kun vauva syntyy, keskity häneen
- itse selviät kyllä
- parempi olisi että mies muuttaisi mahdollisimman pian pois, se "yhteinen" aika eron jälkeen tekee vaan pahaa omanarvontunnollesi
- sinä pärjäät kyllä!
- ota synnytykseen mukaan se henkilö kenet haluat, mies ei valitettavasti ole parhain vaihtoehto kaiken tapahtuneen jälkeen vaikka sille tuntuisikin ja sinusta ehkä myös sille, että hän "ansaitsee" nähdä lapsensa syntyvän
Jos ap:n mies ymmärtäisi oman roolinsa perheessä ja myös sen, miten arvokas tilanne se on hänelle että on vastuussa perheestä, niin hän saisi omanarvontuntonsa JA rakkaudentunteensa takaisin.
50-luku soitti, haluaa karanneen vaimonsa takaisin! =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mun on pakko sanoa, että eronne syy on se, että miehesi ei enää rakasta sinua. Piste. Ongelma tuntuu olevan siinä, ettet pysty ottamaan tuota tietoa vastaan.
Se, että on vastikään sanonut rakastavansa, ei tarkoita mitään. Olen itse ollut samassa tilanteessa (rakkaus oli kuollut jo ajat sitten), ihminen vaan esittää tunteita, kun ei itselle/toiselle uskalla myöntää, ettei tässä suhteessa enää ole mitään. Vaikka toinen lapsi on tulossa, ei se ole mikään "pakotin" jolla toisen saa rakastamaan.
Ehkä joku murrosikäinen kokee "rakkauden" näin, mutta oikeasti rakastaminen ei ole mikään irrallinen tunne, joka tulee ja menee. Rakastamisen tunteet ihminen saa itse ajatuksillaan, teoillaan ja anteeksiantamisella aikaan.
Jos ap:n mies ymmärtäisi oman roolinsa perheessä ja myös sen, miten arvokas tilanne se on hänelle että on vastuussa perheestä, niin hän saisi omanarvontuntonsa JA rakkaudentunteensa takaisin.
Kiitos tästä, tätä mieltä minäkin olen ja hieman tätä terapeuttikin tänään sivusi. Onneksi saimme jo viikon päähän uuden ajan. Jospa mieskin tajuaisi tämän jonain päivänä vielä, toivottavasti ei sitten kun on liian myöhäistä..
Ap
olen sinä mieltä, että rakastaa voi, jos sitä haluaa. Ehkä ei ketä tahansa, mutta jos on jonkun kanssa siihen joskus pystynyt, ja vielä noin kauan, ja molemmat sen haluavat löytää, niin tottakai se on mahdollista!
Samoja ihmisiähän he edelleen ovat. Ihastuminen on sitten eri juttu. Se voi mennä ohi, koskaan rakkautta saavuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oli pakko nostaa uudelleen esille. Kiitos! Juuri näin se menee.
Voimia!
itke, puhu, huuda. muista et voimat täytyy riittää vain yhdelle päivälle, seuraavalle päivälle tulee uudet voimat.
pariterapiassa. Että jos hän kerran on niin rehellinen ja on vielä muutama kuukausi sitten sanonut rakastavansa, miten se sopii yhteen sen kanssa, että nyt hän ei mielestään ole rakastanut enää aikoihin? Älä ole liian kiltti. Vaadi mieheltä selitys, tai anna terapeutin vaatia. Se helpottaa sun toipumista jatkossa, vaikka ero sitten tulisikin.
Ilahduttaa nähdä, että vaikutat jo hiukan päättäväisemmältä. Pysy päätöksessäsi. Yksikään mies (tai nainen sen kummemmin) ei ole sen arvoinen, että itselleen kannattaisi tehdä jotain. Sä selviät kyllä ihan varmasti.
Paljon voimia!
Tutkin tuossa aamulla häneltä saamiani tekstiviestejä ja hän on vielä kuukausi sitten lähettänyt minulle viestejä, jossa kertoo rakastavansa minua ja että on ikävä. Laittanut viestien lopuun kommentteja, että "haleja ja suukkoja, rakastan sinua". Huhtikuussa on
lähettänyt pikkutuhmia viestejä jne. Tästä ei ole kuin muutama viikko, kun muistan hänen lohduttaneen minua jostain syystä ja sanoi rakastavansa minua kaikista näistä vaikeista ajoista huolimatta. Nyt kuitenkin väittää, ettei ole pitkään aikaan, kuukausiin rakastanut minua enää ja haluaa olla rehellinen tunteistaan. Mutta jos on kerran niin rehellinen kaveri, valehteliko kuitenkin viesteissään ja sanomisissaan vain muutamia viikkoa aikaisemmin? Missä se rehellisyys silloin oli??...
Tähän en perkele kuole! Sen olen päättänyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin. Tee jotain tavallisesta ja turvallisesta poikkeavaa. Vaihda kampaus ja meikkityyli, osta tyylikkäitä vaatteita,Aloita uusi harrastus synnytyksen jälkeen, seinäkiipeily, frisbee golf, zumba,laskettelu,ihan sama tai aloita vaikka kielikurssi.
Näytä että osaat olla menevä seksikäs ja kiinnostava! Pikkulapsiaika on rankkaa, yritä silti, voi olla että miehesi ihastus loppuu ennenkuin muuttuu vakavaksi tai juuri sinun takiasi ja silloin sinä olet kunnossa ja hyvännäköinen!
Jos päädytty eroon , palkkaa ulkopuolinen pesänselvittäjän jakamaan omaisuus niin kuin se kuuluu lain mukaan. Ei tunteilla, ei hänkään tunteillut kun sanoi että mitta on täysi, tunteet kuolleet ja että hän haluaa lähteä. Älä jää kymnysmatoksi, palkkaa apua pitämään itsesi ja lasteni puolia.
Ap taisi mainita, että miehellä on firma veljensä kanssa.
Em. voimavaroilla (veli) ja hieman bisnesvainua päässä väittäisin, että kyseessä saattaa olla hyvinkin menestynyt mies. Tarkoittaa sitä, et naiset on tällaisen miehen kimpussa. Mies kokee jäävänsä ehkä paitsi menestyksensä ja vuosien työn hedelmistä.
Ehkä haluaa elää rikkaan sinkkumiehen elämää. Ainakin jonkin aikaa.
Tai konkurssi, rahat loppu ja velkaa liikaa?
Mikä on häpeän syy?
Ap taisi mainita, että miehellä on firma veljensä kanssa. Em. voimavaroilla (veli) ja hieman bisnesvainua päässä väittäisin, että kyseessä saattaa olla hyvinkin menestynyt mies. Tarkoittaa sitä, et naiset on tällaisen miehen kimpussa. Mies kokee jäävänsä ehkä paitsi menestyksensä ja vuosien työn hedelmistä. Ehkä haluaa elää rikkaan sinkkumiehen elämää. Ainakin jonkin aikaa.
Pieni yritys ei kyllä välttämättä ole mikään kultakaivos. Päinvastoin, voi olla tiukempaa kuin monella palkansaajalla. Tämä nyt vain tällaisena sivuhuomautuksena.
Ap:lle vielä tuosta miehen veljestä, että älä kovin loukkaannu, jos tuntuu että on miehesi puolella. Hän ehkä yrittää vain pysyä mahdollisimman korrektina ja pitää välit kunnossa mieheesi, kun on tosiaan tuo yhteinen firma. Siinä menee työnteko vaikeaksi, jos sotkeentuu toisen yksityiselämään liikaa tai alkaa latelemaan poikkeavia mielipiteitä. Tiedän, kun olen itse seurannut sisarusteni eroja. Siinä on työ ja tuska olla sotkeentumatta niihin ihan ulkopuolisena.
Muuten kuulostaa jo vähän valoisammalta nuo ajatuksesi. Taaperosta kuitenkin ehkä itse miettisin sitä, että paljonko kannattaa lykätä miehen hoitoon, niin kuin jotkut ovat ehdottaneet. Taaperolle on kova paikka muutenkin se vauvan tulo. Ei saisi tulla sellainen tunne, että äiti on vaihtanut hänet vauvaan. Siis jos vain mitenkään itse jaksat. Sittenhän siinä ei tietenkään ole mitään miettimistä, jos voimat kerta kaikkiaan on niin lopussa että ei enää jaksa, silloin tietenkin täytyy hyväksyä omat jaksamisen rajat ja vaatia miestä hoitamaan vanhempaa lasta.
Mutta ehkä turha surra noitakaan etukäteen. Mistä sitä tietää vaikka tulisi maailman helpoin vauva. Oma esikoiseni nukkui vastasyntyneestä lähtien niin hyvin, että jos en olisi itse herättänyt syömään yöllä, ei olisi edes herännyt koko yönä.
Kysyinkin mieheltä toki, mikä hänen mielestään voisi olla se vielä pahempi juttu, joka selviäisi pariterapiassa. Mutta ei osannut vastata, sanoi vain ettei tiedä, mutta että tuli vain mieleen, että jos sieltä selviää jotain hänen luonteestaan tms sellaista, johon petyn tms. Ei osannut millään osoittaa jotain tiettyä asiaa, mutta toisesta naisesta ei kuulemma missään nimessä ole kysymys.
Tuo firmansa ei ole mitenkään erityisen menestynyt, ihan hyvät tulothan miehellä on, mutta ei häntä rikkaaksi voi sanoa. Ja enemmänhän hänellä rahaa tavallaan palaisi, jos todella erottaisiin. Kahden lapset elatusmaksut, hänen pitäisi itse vuokrata ainakin kolmio, että lapset voivat olla hänekin luonaan jne. Osallistuminen lasten hankintoihin ym ym. Eihän hänen rahanmenonsa meihin vain loppuisi niin, että pääsisi tuhlailemaan omat tulonsa vain itseensä.
Aamulla taas herätessä meni pari sekuntia, ennen kun tajusin missä painajaisessa elän. Ne on ne ekat sekunnit heräämisen jälkeen, kun kaikki on hyvin, kunnes totuus iskee päin näköä. Mies lähetti illalla myöhään vielä viestin, jossa taas lähetti suukkoja minulle. Ärsyttää, täytyy kysyä mitä noilla tarkoittaa, kun tulee takaisin kotiin veljeltään.
Hirveintä on katsoa itseään peilistä tai muutenkin ja ajatella jatkuvasti, mitä minussa on vikana, kun en enää kelpaa. Tajuan, että se on täysin hölmöä, tuskin minussa mitään vikaa sinänsä onkaan. Mutta tällaisia ajatuksia päässäni pyörii. Olenko liian vanha (30-v), enkö ole tarpeeksi kaunis, eivätkö hiukseni ole tarpeeksi kauniit, pitäisikö jaksaa meikata enemmän, olenko huono sängyssä, enkö ole enää haluttava, teenkö pahaa ruokaa, en ole ehkä jaksanut pitää kotia aivan tip top kunnossa koko ajan, olenko unohtanut kehua ja kannustaa miestä tarpeeksi, olisinko voinut tukea häntä paremmin jne jne. Järkiperustein ajateltuna näistä huilista yksikään ei pidä paikkaansa. Paitsi ehkä se, että olisin voinut huomioida miestäni paremmin. Mutta niinhän hänkin olisi voinut huomioida minua enemmän ja paremmin.
Löysin tällaisen tekstin netistä ja lähetin sen miehelle. Minusta tässä on ideaa ja viisautta:
"Mikä on vajotessa arkiseen puurtamiseen, kun on saanut kaiken osapuilleen toimimaan, kodin sisustettua, kotityöt jaettua ja suhteen pahimmat särmät hiotuksi. Tiukka tahti töissä niistää voimat ja ajan. Kotona ei juuri ehdi kuin käydä pahimman väsymyksensä nukkumassa.
Se käy kalliiksi. Ennemmin tai myöhemmin jompikumpi sanoo ääneen sen, minkä molemmat jo tietävät: Meistä on tullut vieraita toisillemme. Jos sen sanomista varoo liian pitkään, kumpikin tai toinen on ehkä tahollaan tullut tutuksi jo jonkun toisen kanssa.
Rakkauden tuli ei kipinävuoroitta pala, ja yhdessä lämmittely vaatii kummankin läsnäoloa. Jos kalenteriin varaa aikaa kokouksille, miksi ei vetäisi punaista viivaa kahdenkeskisen illan merkiksi? Tai olisiko tarjolla yhteinen projekti, vaikkapa vain keittiön tuolien maalaus tai kesämökin kukkapenkki? Entä jos lomalla lähdettäisiin rohkeasti parisuhdekurssille hoitamaan rakkautta?
Tärkeysjärjestyksessä kaikki muu tahtoo ajaa yhteisen hyvän ohi. Kun työ, harrastukset tai lapset vievät mennessään, on vaikea ottaa vastaan toisen tarve saada huomiota ja tulla hyväksytyksi.
Kun ollaan erilaisia, pitää opettelemalla opetella puhumaan samaa kieltä. Se tarkoittaa sitä, että opettelee sanomaan, mitä itse on vailla, ja ottamaan vakavasti huolekseen sen, mitä toinen tarvitsee. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan.
Lakkaa, hyvä mies, luulemasta, että nainen tarvitsee kuun taivaalta. Naisen tekee onnelliseksi rehdin miehen arvostava katse ja lupa tuntea. Naisen ongelmat eivät odota miehisen suoraviivaisia ratkaisuja. Nainen haluaa, että mies kuuntelee ja ottaa osaa.
Ja nainen, miten helppo on tehdä mies onnelliseksi. Kokeile, mitä saat, kun tarjoat loputtoman tyytymättömyyden sijaan ymmärtävän sanan tai aurinkoisen hymyn.
Rakkauden paloon ei paljon tarvita, ja sille, mitä arvostaa, on aina aikaa. Arkeen tulee valoa pienistä teoista, hierotuista hartioista ja hyvistä sanoista. Mitä enemmän tuhlataan hyvää, sitä enemmän sitä on. Kosketelkaa toisianne. Sille, mitä arvostaa, on aina aikaa.
Sinä olet se oikea! sanoo rakastunut. Se ainoa oikea! Se jota olen etsinyt!
Miten häkellyttävästi toinen sopiikin jokaisen odotukseni kulmaan niin täsmälleen. En väsy kuuntelemasta hänen elämäntarinaansa, ja mikä parasta, löydän myös itsestäni uutta. Miten kauniiksi ja hyväksi rakkaani minut tekee! Hänen ihaileva katseensa saa minut antamaan parempaa kuin minussa onkaan.
Ja miten hämmentävä on se päivä, joka väistämättä tulee: Rakastettuni tuntuukin ihan muulta kuin luulin, kokonaan toiselta ihmiseltä. Myös minusta nousevat esiin vanhat vaivat, joista olen rakastumisen onnessa saanut hetkeksi lomaa.
Tästä alkaa rakastaminen. Se on toiseen ihmiseen tutustumisen korkeakoulu, jossa vaikeimmin saavutettavia ovat itsetuntemuksen arvosanat. Odotusten ja tarpeiden yhteensovittamisessa paras työkalu on avoin mieli. Kun siitä, mikä liikkuu mielessä, puhutaan puolin ja toisin, väärinymmärrykset eivät jää tukahdutettuina kytemään.
Minulle se oikea on se, jota olen päättänyt rakastaa."
Ap
Täytyy antaa miehelle sen verran krediittiä, että on kyllä ollut sillätavalla apuna, että on töistä tultuaan hoitanut taaperon lähes kokonaan. Ruokkinut, leikittänyt, ulkoillut jne. On myös pessyt pyykkiä, siivonnut ym. noi nyt on ihan normaaleja juttuja, mutta siis on ollut apuna. Olen saanut levätä ja koota itseäni. Samanlaista apua tarvitsen, kun vauva syntyy. Mutta tätä pitää vielä miettiä, koska nyt olen liian sekavassa mielentilassa tekemään päätöksiä lusikoiden jakamisesta.
Ap