Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota

Miehenkin pitää hoitaa lastaan. Mutta kun hän on hoitanut sen puolet sitä niin hänen ei tarvitse auttaa naista siinä toisessa puolessa.

Monet naiset valittavat että synnytyksen jälkeen oli vaikeaa ja pälä pälä... Synnytys eikä raskaus oikeuta mihinkään erikoistoimiin. Ei oikeuta apuun eikä helpotuksiin. Vaaditaan aivan sama kuin mieheltä.

Eikä tuollaisia valittajia kukaan jaksa.

Taidat olla aika nuori. Ei oo tullu mieleen, että lasten etu on se, että äiti voi ainakin siedettävän hyvin? Perheissä pitää ajatella kokonaisuutta eikä vetää kotitöitä viivottimella puoliksi. Sisäistä tämä ennen kuin lisäännyt.

Olen samaa mieltä että taitaa vastaaja olla nuori ja tietämätön. Tai vaihtoehtoisesti tietämätön ja katkera.

Valitettavasti raskaus vaikeuttaa aika paljonkin naisen elämää. Ja synnytyskin hetkellisesti tekee siitä vaikeeta, kun et pysty liikkumaan normaalisti. Silloin on ihan kohtuullista että se rakkauden hedelmän alulle saattama toinen puolisko osallistuu auttamalla äitiä.

Mutta ennen kaikkea ap:lle kaikkea hyvää ja jatkoa. Yhdessä tai erikseen. Mutta tekstistäsi jossa kerroit miehesi lähteneen varpajaisiin, kai huomasit itsekin että pärjäsit. Joten älä epäile että et pärjäisi myös tulevaisuudessa, ne lapsetkin kasvavat.

Hei ap, olet kovasti ollut mielessäni. Voimia ja jaksamista sinulle, jos vielä käyt täällä. :) t: se joka kommentoi jokaiselle päivälle olevan omat voimat. Kaunista ja leppoisaa kesää sinulle ja perheellesi.

Käske miehesi muuttaa pois ja auttaa sinua ottamalla taapero hoidettavakseen. Et voi jaksaa hoitaa yksin molempia.

Tämä tarina on mullakin ollut mielessä tämän tästä. Kiinnostaisi tietää että onko mies hakeutunut hoitoon ja onko hoito toiminut. Toivottavasti vaimo ja lapset ovat päässeet eteenpäin omassa elämässään, ja erossa miehestä.

Käsittämätöntä, mitä ihmiset tekee itselleen ja toisilleen.

Huh miten rankkaa luettavaa tämä ketju! Ehkä vielä raskaampaa siksi että liippaa liian läheltä omaa elämää..mitenköhän ap on päässyt elämässä eteenpäin?

Olen todella pahoillani puolestasi :( Valitettavan usein näihin liittyy se kolmas osapuoli.Olipa niin tai näin niin inhottavan ja itsekkään tempun kyllä teki! Hae itsellesi apua ja juttele,juttele,juttele."Aika haavat parantaa,mikään ei voi mua satuttaa.Paremmin vain suojaudun,kun tuulee taas."

[/quote]

On erittäin narsistinen näkemys, että omaan onneen on oikeus vaikkapa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Saati että on oikein salata asioita omalta perheeltään, jotta pystyy paremmin haalimaan itselleen onnea.

[/quote]

Kasvuvaiheen ei missään nimessä tarvitse tarkoittaa sitä, että salaillaan asioita. MUTTA, jos asetan itseni sen tilanteeseen, jolla syystä tai toisesta asiat ovat muuttuneet niin paljon, että haluaa muuttaa sitä sopimusta, niin näen ihan loogisena vaihtoehtona sen, että en kertoisi toiselle koko totuutta, jos joutuisin pelkäämään, että toinen pyrkisi estämään minun onneni.

Toisellakin on oikeus onneen, ja oikeus tietää totuus omasta elämästään. On eri asia tehdä väärin ja myöntää se kuin puolustella ja rationalisoida tekemäänsä vääryyttä. Oikeudentajun kehitys jäänyt johonkin varhaislapsuuteen, vähintäänkin.

On erittäin narsistinen näkemys, että omaan onneen on oikeus vaikkapa omien lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Saati että on oikein salata asioita omalta perheeltään, jotta pystyy paremmin haalimaan itselleen onnea.

Tuo voisi olla suoraan exäni suusta. Hauskaa että jonkun muunkin mielestä ajatustapa on narsistinen.

Mutta asiaan, eli AP:lle: tsemppiä loppuraskauteen! Jos tosiaan voit paremmin silloin kun mies ei ole kotona, suosittelen minäkin että käske miehen muuttaa muualle siksi aikaa että tilanteenne ratkeaa jotenkin. Turha sitä vetkutella enempää jos hän kerran on jo ilmoittanut että aikoo tosissaan lopullisesti erota ja itsekin alat kaikesta päätellen olla siihen valmis. Vuokrakämpästä on helppo muuttaa takaisin jos saatte välinne korjattua.

Oli äsken taas huono hetki, itkin aivan lohduttomasti. Laukesi varmaan, kun esikoisella järkyttävä uhmaraivari, jota yritin siinä rauhallisesti laukaista. Tuli jotenkin aaltomaisesti mieleen, että kohta olen yksin kahden pienen kanssa. No itku tuli itkettyä ja kyllä se itkukin välillä sitä oloa helpottaa. Kun saa sen itkun alta pois.



Mies on kertonut veljelleen ja ilmeisesti eräälle ystävälleen. Miehen äiti ei ole ollut miehen elämässä vuosi kausiin, eli eivät ole missään tekemisissä. Isälleen ei ole kertonut mitään, koska tämä on aika huonossa kunnossa. Kai jossain vlissä kertoo, en nyt kuitenkaan näe minun asiakseni mennä sairasta miestä kuormittamaan tällä uutisella, vaikka tiedän että isä tasavarmasti raivostuisi pojalleen. Miehen veli on kuulemma tämän puolella asiassa ja samaa mieltä, että ero on oikea ratkaisu, aivan kuten minun sukuni on minun puolellani. Jaahas, mitä tuostakin voi ajatella. Mitä luultavimmin mies on saanut veljensä ymmärtämään asian niin, että on tehnyt minulle suuren palveluksen päästämällä minut huonosta avioliitosta jne.



En ole jaksanut ajatella miehen muuttoa ollenkaan. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että kuitenkin tarvitsen hänet täällä apunani synnytykseen asti ja auttamaan alkuun yövalvomisten kanssa (esikoinen siis edelleen valvottaa öisinkin). Toivottavasti pitää lupauksestaan kiinni ja jää hetkeksi auttamaan varsinkin iltapuuhussa ja öiden kanssa. En tiedä mten ihmeessä selviäisin yksin kahden valvovan lapsen kanssa. Kukaan läheisistäni ei pysty venymään niin pitkälle, että pystyisi olemaan täällä öitäkin. Kaikilla on työt, mihin on aamuisin noustava. Mikäli käy niin, että mies muuttaa ja jään yksin tänne valvomaan öitä läpensä, sitten mies saa kyllä ottaa esikoisen asumaan kanssaan ainakin vuoroviikoiksi. Miksikään marttyyriksi en nyt voi enää ruveta.



Mies lähetti äsken viestin, jossa toivotti hyvää yötä ja suukkoja molemmille (siis minulle ja esikoiselle). Miksi ihmeessä lähettelee tuollaisia viestejä? Kuka nyt haluaa suukkoja lähettää puolisolle, josta haluaa erota?? Osaako joku tulkita tai analysoida, miksi lähettää tollaista tekstiä.



Ap

Ensinnäkin voimia sinulle! Sinä pärjäät lasten kanssa kyllä.



Toiseksi, jos nyt miestäsi lainkaan tulkitsen, niin hän ostaa itselleen hyvää omatuntoa. Jättäjän osa on henkisesti raskas, etenkin tuossa vaiheessa elämää. Mies hoitaa omaa mielenterveyttään "pitämällä sinusta ja lapsesta huolta" ja osoittamalla että hän välittää. Muuta selitystä ei oikein ole huomioiden sen, että hän on sinuakin toistuvasti muistuttanut eron lopullisuudesta.



Oman itsensä suojelun lisäksi hän yrittää myös pikkuisen suojella sinua. Ei hän ole niin tyhmä etteikö tajuaisi sinun fyysistä ja henkistä tilaasi. Ajattelee typeränä minimoida haittoja, joten valehtelee ja pyöristää kulmia.



Ap. Miehellä on toinen nainen. Mies on ihastunut tai rakastunut. Mikään muu ei oikeasti selitä noin irrationaalista käyttäytymistä.



Voimia. Älä anna miehen hyppiä naamallesi nyt. Niin vaikeaa kuin se onkin. Olen kokenut saman joten tiedän. Hali.

Ensinnäkin voimia sinulle! Sinä pärjäät lasten kanssa kyllä.

Toiseksi, jos nyt miestäsi lainkaan tulkitsen, niin hän ostaa itselleen hyvää omatuntoa. Jättäjän osa on henkisesti raskas, etenkin tuossa vaiheessa elämää. Mies hoitaa omaa mielenterveyttään "pitämällä sinusta ja lapsesta huolta" ja osoittamalla että hän välittää. Muuta selitystä ei oikein ole huomioiden sen, että hän on sinuakin toistuvasti muistuttanut eron lopullisuudesta.

Oman itsensä suojelun lisäksi hän yrittää myös pikkuisen suojella sinua. Ei hän ole niin tyhmä etteikö tajuaisi sinun fyysistä ja henkistä tilaasi. Ajattelee typeränä minimoida haittoja, joten valehtelee ja pyöristää kulmia.

Ap. Miehellä on toinen nainen. Mies on ihastunut tai rakastunut. Mikään muu ei oikeasti selitä noin irrationaalista käyttäytymistä.

Voimia. Älä anna miehen hyppiä naamallesi nyt. Niin vaikeaa kuin se onkin. Olen kokenut saman joten tiedän. Hali.

T. toinen joka ollut täsmälleen samassa tilanteessa. Meillä mies jätti toisen naisen, kävimme terapiassa ja palasimme yhteen. Prosessiin ja miehen päätöksentekoon meni 6 kk.

Sekoittaa päätäsi vielä enemmän, mikäli kuitenkin pitää tiukasti kiinni erosta.

Koita kestää, ei tässä oikein muuta voi sanoa.

Vaadi miestäsi tekemään kanssasi jonkinlainen suunnitelma, jotkut yhteiset pelisäännöt, joilla nyt menette synnytyksen ja uuteen ihmiseen totutteluvaiheen yli. Mikäli mies pitää kiinni erosta, olisi ehkä vähiten tuskallista sinulle, jos voisitte nukkua eri huoneissa, vaikkei mies vielä muuttaisi. Joko olette yhdessä tai sitten ette ole; välimaastossa roikkuminen on raskainta.

Olisi myös hyvä, jos mies suostuisi sellaiseen sääntöön, että toistaiseksi ei oteta kolmansia pyöriä mukaan tähän kuvioon. Menette yhdessä läpi seuraavat kuukaudet, sillä ne ovat haastavia kahden pienen kanssa, varsinkin jos samalla aletaan järjestellä asumis- ja tapaamisasioita.

Voimia sinulle!

Itse erosin myös loppuraskauden aikana, muuten tarinamme eroaa tyystin, etten siitä sen enempää osaa omiin kokemuksiin perustuvaa vertaistukea antaa, paitsi tämän, synnytykseen liittyvän:

Raskaus oli ollut todella vaikea, ja eron aiheuttama stressi uuvutti niin totaalisesti, että pelkäsin myös, ettei minulla olisi voimia itse synnytykseen, ainakin tunsin tarvitsevani miehen sinne tuekseni, kaikesta huolimatta. No, kuitenkin päädyin saliin yksin, ja yrittäessäni tavoittaa lapsen isää (siinä onnistumattani), tajusin yhtäkkiä, etten tarvitse häntä sinne, etten edes halua häntä sinne, minä vain TIESIN, että pystyn siihen ja ihan itse. Seitsemän tunnin päästä, peseytyessäni, olin huikean onnellinen, että olin tehnyt sen ilman isän läsnäoloa, ja olen yhä edelleen sitä vielä liki kahden vuoden kuluttua.

En tarkoita tällä, että sinun tulisi tehdä se ilman miestäsi, halusin vain kertoa, että vaikka nyt olet voimaton ja uupunut, ehkäpä sinunkin sisäinen voimasi löytää tiensä pinnalle, kun synnytyksen hetki on käsillä. Ainakin tiedän, että se on mahdollista.

Muuten veikkaisin samaa, mitä muutama jo aikaisemmin, eli miehelläsi on pahemman sorttinen henkilökohtainen kriisi, jota ei nyt osaa käsitellä oikein. Toivottavasti terapiasta saatte apua.

Toivotan sinulle parempia viimeisiä viikkoja, ja onnea ja jaksamista tulevaisuuteen (tuli se millaisena tahansa)!

jos jatkatte asumista samassa huushollissa niin varaudu siihen että miehesi haluaa seksiä, jopa enemmän kuin ennen. Puhuu siis kauniita, silittelee ja hieroo selkää iltaisin. Sinä olet haavoittuvainen joten sinua on helppo käyttää hyväksi.



Kuulostaa raadolliselta mutta näin se vaan menee.

ihan oikeasti.



Sinä jäät asumaan siihen toistaiseksi.

Ainakin että vauva on isompi ja saatte asiat järkättyä.



Miehellä ei ole nyt valtuuksia päättää asiasta, hän halusi erota ja sinä haluat asumiseron, piste.



Sitten otat sen vauvan viereesi nukkumaan ja vaikka esikoisen jos tarve vaatii ja te KYLLÄ selviätte tästä.



Minä olen yksin lapseni hoitanut ja toinen tähän ei tekisi suurta eroa!

Itseasiassa jossain vaiheessa saatan raskautuakin KOKOnaan yksin.



Lapsi vaan viereen nukkumaan ja päikkärit nukut lapsen kanssa, sitten välillä piirrettyä päälle että saat kotitöitä tehtyä.. Ei se elämä niin rankkaa ole..

jos olet kovilla voit mennä ensikotiin molempien lasten kanssa. jos tilanne pahenee, voit mennä sinne jo ennen kuopuksen syntymää. Lisätietoja:



http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/ensikodit-ja-muu-vauvap…



ne ovat olemassa juuri tällaista varten!!

Annat sen pompotella ja kiusata sinua lopuutomiin?



Saat apua iltatoimiin yllin kyllin, kun mies hoitaa ne iltatoimet omassa osoitteessaan. Jaksat varmasti hoitaa toisen viikon iltatoimet, jos tiedät että sen jälkeen on 7 vrk helpompaa. Ja Tietenkin teet tästä heti sopimuksen, kysy apua lastenvalvojalta vai mikä se lieneekään. Niin että pysyt varmasti lähihuoltajana. Helsingissä on ainakin jokin virallinen sovittelija, joka auttaa sopimuksen teossa.



Jos ette saa heti päiväkoti paikkaa (uskon, että tässä tapauksessa saatte!), niin mies voi kuskata lapsen sinulle ikäänkuin päivähoitoon työmatkallaan. Mikäli haluaa erota, niin saa myös luvan hoitaa käytännönjärjestelyt, eli hommata sen uuden kodin. Miehet on yllättävän avuttomia sellaisessa.



Menkää näin synnytykseen asti. Mieskin voi luontevasti sitten hoitaa taaperoa synnytyksen ajan. Siis viedä päiväksi päiväkotiin jos on töissä. Ja illat pitää omassa asunnossaan/isällään/mistä onkaan hommannut asunnon. Jatkossa sitten taapero isälleen sellaista määrää, jonka katsot sopivaksi. Ehkä viikko-viikko on aika paljon, jos ikävöit liikaa lkastasi. ja vauva joka toinen viikonloppu päivällä miehen hoitoon, aluksi vain muutamiksi tunneiksi, minkä vaan katsot sopivaksi. Niin eiköhän sillä tavalla ala elämä järjestyä. Saat aikaa hoitaa itseäsi ja asioitasi.



Kunhan vaan et anna sen miehen enää yhtään lojua nurkissasi. Muka auttamassa, pah, tuollainen kiusaaminen EI ole mitään auttamista. Kuinka voit katsella sellaista?!

hei, onko miehelläsi rahaa elareihin? Millä elät jos eroat? Toivon että sinulla on oikea työpaikka etkä ole vain kotona.

etkä pysty syömään ja nukkumaan, niin kysy ihmeessä lääkäriltä mielialalääkkeitä. Nukkumattomuus ja syömättömyys vievät ihmisen nopeasti erittäin huonoon kuntoon! Osa lääkkeistä sopii myös raskaana oleville ja imettäville.

No en minä tuonne ensi- ja turvakotiin mene, sille ei ole mitään tarvetta. Mutta kiitos kuitenkin vinkistä. Mies sanoi, että etsii itselleen asunnon, jos minä niin haluan, mutta kuten aikaisemmin jo sanoin, en vielä tiedä mitä haluan. Haluan nyt ainakin odottaa, että tämä kamala shokkivaihe menee ohi, sitten pystyn ehkä ajattelemaan hieman järkevämmin mitä todella haluan. Nyt tuntuu siltä, että haluan miehen jäävän auttamaan minua esikoisen kanssa synnytykseen asti ja sen jälkeen vielä jäävän auttamaan lasten yövalvomisissa joksikin aikaa.



Mies suostuu siis sinne terapiaan, mutt ajouduin kyllä aika tavalla häntä siihen suostuttelemaan. Kun on niin ehdoton ja varma, että mikään ei saa hänen päätään kääntymään :(. Hän myös sanoi, että olenko minä aivan varma, että haluan terapiaan, koska jos siellä vaikka paljastuukin sitten jotain sellaista, joka saa minut vielä enemmän pois tolaltani. No tietysti heti kysyin uudelleen, tarkoittaako että on olemassa riski hänen paljastua pettäjäksi tai että selviää hänellä olevan toinen nainen. Edelleen kielsi jyrkästi asian, ettei sellaista tarkoittanut missään nimessä. En tiedä mitä ajatella, mutta miksi noin olisi kommentoinut, jos hänellä olisi toinen nainen ja nyt vielä suostui terapiaan, jossa varmasti mahdollinen vale toisesta naisesta paljastuisi. Sanoin, että jos hänellä on toinen nainen, sitten en halua terapiaan mennä vaan hän saa luvan kertoa asian minulle tässä ja nyt. Ja mies silti siis haluaa tulla terapiaan kanssani. Ota tuosta nyt selvää. Voihan se tietysti niikin olla, että paljastaa siellä pettäneensä, koska tietää, että paikalla on myös terapeutti, joka voi otta vastaan paniikkireaktioni ja ehkä lieventää sitä.



Päivä kerrallaan, ei tässä muu auta. Jaksan sen voimalla, että uskon tuohon pariterapiaan. Vaikka ymmärrään järjen tasolla, että terapiastakin huolimatta lopputuloksena voi olla ero, en vaan nyt jaksa ajatella sitä vaihtoehtoa.



Helkkari sentään mihin mankeliin mies minut heitti.



Ap