Missä olit, kun WTC-isku tapahtui?

Sjynnyttämässä. Kätilö kertoi.

Mä olin sairaalassa, edellisenä päivänä oli tehty isohko leikkaus ja olin ihan täynnä kipulääkkeitä. Mulla oli oma huone ja telkkari auki, nukuin paljon ja välillä heräsin tuijottamaan telkkari ja taas nukkumaan ka sit taas telkkaria jne. Jossain vaiheessa tuli sit uutisia ja olin ihan pihalla, myöhemmin en ollut varma oliko se unta. Juttelin asiasta niin hoitajien kuin siivoojienkin kanssa.

Olin kaverin pihalla leikkimässä, 8-vuotiaana. Kaverin äiti kutsui meidät sisään, tuntui kuin olisin katsellut jotain aikuisten elokuvaa joka kuitenkin oli totta. Jotenkin asian vakavuuden ymmärsi jollain tasolla vaikka olinkin niin nuori vielä. 

Olin ammattikorkeassa oppitunnilla, kävin iltakoulua ja tunnit oli just alkaneet, kun kuultiin aiheesta. Yritettiin löytää netistä ja kavereilta lisätietoa asiasta, mutta osa uutispalvelimista oli nurin. Opettaja vaikutti sen verran järkyttyneeltä itsekin, että totesi vain, että eiköhän me kaikki mennä nyt kotiin katsomaan uutisia.

UK:ssa, ostoskeskuksessa. Näin elektroniikkaliikkeen telkkareista toisen törmäyksen. Seuraavana päivänä lensin Heathrowilta Suomeen, koko lentokenttä oli kaaoksessa. Intialaiset ja muut yrittivät matkustaa takaisin kotiin, kaikilla oli järkyttävät määrät tavaraa mukana pahvilaatikoissa ja kangaskasseissa. Itse en olis ehtinyt turvatarkastuksesta niiden jonojen vuoksi, joten mut ohjattiin jotain vip-linjaa pitkin koneelle saakka. Turvatarkastukset oli siis ihan tukossa, kun kaikki kynsisaksista lähtien otettin matkustajilta pois.

Itsellä oli pikkusen ilkeä tunne lähtä lentämään, mutta järkeilin niin, että tuskin Lontoo-Hki-koneeseen kovin suurta terrorivaaraa kohdistuu.

Olin koulussa tomerana kakkosluokkalaisena. Tulin kotiin katsomaan iltapaivapiirrettyja ja telkkarin avattuani tornien tuhoutumista toistettiin joka kanavalla. Muistan tajunneeni, etta kyseessa oli vakava asia, en harmitellut piirrettyjeni peraan.

Olin katsomassa VHS:ltä lastenohjelmaa, kun isä soitti töistä äidille ja käski heti laittamaan uutiset päälle. Silloin oli vasta ensimmäinen kone törmännyt torniin. Hetken päästä suorassa lähetyksessä toinen kone törmäsi toiseen torniin. Silloin alettiin puhumaan terrori-iskuista, mutta olin silloin vasta 6-vuotias, joten en tietenkään ymmärtänyt mitä se tarkoitti enkä muutenkaan ymmärtänyt tilanteen vakavuutta kuin vasta jälkeenpäin.

Olin 15-vuotias ja tulin juuri koulusta kotiin. Äiti kertoi mitä oli tapahtunut ja olihan se aika järkyttävää, vaan ei tuon ikäisenä juurikaan tullut mietittyä maailmansodan mahdollisuutta tms.

Olin äitini kanssa sienessä.

Porvoossa.

Olin Helsingin Graniittitalon Anttilassa Helsingissä. Viihdepuolella oli monta telkkaria auki ja kaikissa pyöri savuavat tornit.

Washingtonissa ostamssa tupakkia yhdestä automaatista

Työmatkalla Amsterdamissa. Ihmettelin hotellin aulan seinällä olevissa telkkareissa näkyvää räjähtelyä ja luulin että se on jostain sota-alueelta. Kunnes totuus valkeni muutamassa minuutissa.

Olin kokousmatkalla jumalan selän takana, siis pienessä maalaishotellissa, kokouksessa kaikki muut 50+ miehiä, minä 29v tukevasti kaksosraskaana. Kokouksen kahvitauolla naapurikokoushuoneesta joku tuli sanomaan, että katsokaa telkkaa. Siinä vaiheessa oli vasta yksi kone törmännyt. Jatkettiin kokousta, joku päivysti ovensuussa katsomassa uutisia. Illaksi lähdettiin metsään laavulle grillaamaan alueelle, jossa ei ollut edes puhelinkenttää. Matkailuyrityksen isäntä sitten kävi kuuntelemassa autoradioo, ja kertoi meille väliaikatietoja (Pentagon ja se neljäs kone). Ainoan kerran ikinä mies soittaessaan kysyi ensin, että olenko kunnossa, sen sijaan, että olisi kysynyt, onko auto kunnossa.

Enemmän meni tunteisiin se kun Copterlinen helikopteri putosi. Siellä sattui olemaan mukana tuttuja, ja olin kokouksessa jossa oli pelastuslaitoksen porukkaa, takapäivystäjiä. Virve alkoi laulamaan, saatiin ensikäden tietoa. Kokous mentiin läpi ennätysvauhtia ja porukka lähti ajamaan kotiin/toimistolle/asemapaikkoihinsa. Aika lyhyesti hyvästeltiin sillä kerralla.

Olin Stadissa. Menossa leffaan katsomaan jotain "Leijat Helsingin yllä" tms. skeidaa. Näin ekat kuvat ennen leffaa Lasipalatsissa olleista TV-ruuduista. Eivät tehneet mitään vaikutusta. Liekö siksi, että sisimmissäni tiesin, että kyseessä oli vain TV:lle tehtyä ohjelmaa eikä mitään todellista. Siis sellaista, mitä virallinen narratiivi antoi ymmärtää, mitä silloin tapahtui. Leijaleffan jälkeen drinksulla jossain Kluuvin baarissa, siellä samaa 911-kuvatoistoa tuli TV:stä. Ei tuntunut todelliselta.

Suihkussa. Muistan kun isä karjui, että nyt kaikki katsomaan tvtä.

Yleisradion radiostudiossa.

En kyllä muista missä olin. Olin 8-vuotias joten varmaan vietin normaalia arki-iltapäivää kotona tai iltapäiväkerhossa. Muistan tuosta ajankohdasta lähinnä sen että New Yorkin osavaltiossa asuva isotätini oli samana päivänä saanut jonkun halvauksen. Muistan kun uutisissa näytettiin jotain tuon jälkeisiä kosto-mielenosoitusta niin mietin että onko tuo tätikin siellä, mutta tuskinpa oli.

Olin 21 v. opiskelija. Tulin koulusta, kävin heti koiran kanssa lenkillä ja sitten avasin television.

Siihen aikaan ei vielä uutiset kulkeneet niin nopeasti tai niitä ei heti huomannut.

Itku tuli kun ajattelin niitä ihmisiä jotka kuolivat.

Olihan se ihan järkyttävää.

Ajattelin että usa kyllä kostaa jotenkin niille jotka ovat syyllisiä.

olin sellillä ja etsin vieläkin toista hemohessilaukkua , siitä lähdin tutkimaan kirjanpitoa arthur anderssenin jäljiltä , koska epäilin enron yrityksen olleen kusettaja , harmistuin kun myös wtc talo 7 sortui , missä oli juuri valtion osastoja joiden piti aloittaa tutkinta, kyllä on harmillista miten asiat etenee kuin juna vaikka kaikkihan on vain silkkaa sattumaa, onneksi änestämällä voit vaikuttaa , siihen ,kuka päättää olla vaikuttamatta.

kuin eläisi eletyssä elokuvassa .