Paras neuvo synnytkseen, jonka saitte tai annatte?

Se ei mene kuitenkaan niinkuin neuvolassa on kerrottu.

esim. Malla Rautaparran Raskaus, synnytys ja äitiys sekä Hanna Hirvosen Isä syntymässä.

Ja en mieti koko synnytystä, en sekunttiakaan. Se sattuu ja on kamalaa mutta kestää vain hetken. Mutta sitä on ihan turha miettiä etukäteen lainkaan. Salissa saat tukea, neuvoa jne. Niillä mennään!

En ole vielä edes synnyttänyt, vasta raskaana. Mutta en ole murehtinut koko asiaa sen jälkeen, kun tulin ajatelleeksi että afganistanissa, jordaniassa ja monissa muissa maissa teini-ikäisetkin, ympärileikatut jne. äidit synnyttävät ties missä pimeissä luolissa jonkun kylän vanhimman auttamana. Tai ypöyksin jossain, tai suvun naiset ovat kiukkuisina auttamassa. Ja täydellisesti ympärileikattujen naisten on muutenkin vaikeampi synnyttää, saatika sitten ilman mitään kivunlievityksiä ties missä olosuhteissa. Luin tästä aiheesta jonkin kirjan, jonka jälkeen en ole enää murehtinut suomalaiseen sairaalaan, asiantunteviin käsiin menoa.

P.S. nyt vastikään kerrottiin lehdissä, että jossain diktatuurissa oli otettu vangiksi raskaana olevia naisia ja tapettu synnytyksen jälkeen. Olivat synnyttäneet kahleissa ja huputettuna. Ei nämä tietenkään mitenkään verrattavissa olevia asioita ole, nämä synnytyspelot. Mutta kyllä me täällä loppujenlopuksi aika helpolla päästään!

Jokaine pelkää synnytystä, mutta ajattele että jos se olisi täysin kestämätön tapahtuma, kenelläkään ei olisi yli 1 lasta! Itselläni on 2 muksua, molemmat synnytin ilman kivunlievitystä koska ekan kanssa olin päättänyt niin ja tokan kanssa mitään ei ehditty antaa. Hyvin meni. ja voisin synnyttää vielä kolmannenkin, vaikka se ei varsinaisesti ole hauskaa. äitiys on kuitenkin niin paljon synnytystä isompi juttu:)

tuli kätilöltä ponnistusvaiheessa.



Ponnistusvaiheen alku meni ihmetellessä, että miten tässä nyt sitten oikein pitäisi toimia, jalat vähän kramppailivat. Hain asentoa ja ponnistusmentaliteettia, ei siis oikeasti kunnolla ponnistuttanut.



Kuvittelin, että olisi jotenkin erittäin painavien tavaroiden nostamisen tyyppistä hommaa, joten rytmitin karjaisuilla. No eihän se oikein auttanut.



Kysyin kätilöltä ja hän selitti tosi hyvin, että silloin kun supistus tulee, siihen ehtii ponnistaa 3-4 kertaa ja muun ajan lepää. Lapsi syntyi 5 min kuluessa kätilön neuvosta (ja omasta ahaa-elämyksestä). Ja tosiaan, paras teho tule ponnistaessa ihan hiljaa (kaikki paine alapäähän) ja miksei vaikka silmätkin auki kuten tässä threadissa aiemmin neuvottiin.



Itse kuvittelin etukäteen että jos on oikein kipeää, niin oksennan, paskannan ja pyörryn, mutta ilokaasu ja oikea-aikaisesti saatu epiduraali olivat kyllä todella tehokkaat kivunlievitykset, että en pitänyt synnytystä ollenkaan pahana. Ihmettelin kätilöllekin jälkikäteen ja hän sanoi, että jotkut synnytykset vaan menevät helpommin kuin toiset.

On se, että luota itseesi. Ja kun itse tunnet itsesi parhaiten, niin uskalla vaatia haluamaasi hoitoa, oli kyse sitten sektiosta, käynnistyksestä tai päätöksistä kivunlievityksessä.

että kipua kannattaa ns. kuunnella ja yrittää helpottaa sitä itse liikkumalla ja ääntelemällä. Kivulla on tarkoitus, se vie synnytystä eteenpäin, eikä se ole ikuista.

Sama täällä :/ Toki erona se, ettemme ole uskaltaneet jättää ehkäisyä pois, koska PELKÄÄN niin paljon synnytystä. Tiedän, että pelon vuoksi voi saada sektion, mutta pelkään myös sitä.. :/

Yksikään vauva ei ole sinne sisään jäänyt, joten paras neuvo on, että antaa asioiden mennä omalla painollaan. Joskus voi päättää itse, aina ei sitäkään. Lopputulos on kuitenkin selvää, että se vauva sieltä mahasta pois saadaan ;-)

kauhukuva jossa karjutaan ja huudetaan ja se on aivan mieletöntä touhua. =D



Mulla on kaksi aivan ihanaa synnytystä takana, niin helppoja. Kummassakin sain spinaalin, ei ollut mitään järettömiä tuskia. Kaikki meni niin hienosti.



Pärjäät kyllä. Kestät koska muutki kestää. Sen jälkeen on kaikki kivut pois kun vauva on syntynyt.



Käy pelkopolilla.

Että ponnista niinku tekisit isoa kakkaa. Sillä tavalle se sieltä syntyy.. Kannattaa myös luottaa hoitohenkilökuntaan, ne kyllä tietää mitä pitää tehdä,



Pelottaako sinua kipu vai jokin muu? Täysin kivutonta alatiesynnytystä ei taida olla, jos kipu tuntuu mahdottomalta niin sitten sektio. Muuten riskittömämpi synnytystapa on alatiesynnytys.

Pelkopolille kannattaa mennä, monesti ne pelot hälvenee kun saa tietää faktoja synnytyksen kulusta jne. pelkopolikäynti saattaa myös auttaa luottamaan siihen henkilökunnan toimintaan.

....jos sulle ilmoitetaan, että olet 9 senttiä auki. En pystynyt enää ponnistamaan oikeaan suuntaan.

Älä kuuntele muiden kauhukertomuksia heidän synnytyksistään.

synnytys on vielä kaukana edessä :)



itse stressasin synnytystä koko raskauden, luin ties mitä kauhujuttuja netistä ja oletin, että ensisynnytyksestä ei selviä ilman kivunlievitystä ja se kestää sen vuorokauden vähintään. Itse pelkäsin eniten "letkuihin" joutumista, tippaan ym, en alatiesynnytystä sinänsä.



No, oikeasti synnytykseni kesti 6 tuntia, eikä ollut mitenkään sietämätön. Ja mitään lääkkeitä tai letkuja en tarvinnut. Ihan turhaan stressasin.



Paras neuvo jonka sain, oli se että asiat menee omalla painollaan, kannattaa vain luottaa itseensä. Mutta tähän en uskonut vielä odotusaikana. Mieltä rauhoitti eniten synnytyksen vaiheisiin ja vaihtoehtoihin tutustuminen ns asiallisilla sivuilla, ei täällä.

synnytys on vielä kaukana edessä :)



itse stressasin synnytystä koko raskauden, luin ties mitä kauhujuttuja netistä ja oletin, että ensisynnytyksestä ei selviä ilman kivunlievitystä ja se kestää sen vuorokauden vähintään. Itse pelkäsin eniten "letkuihin" joutumista, tippaan ym, en alatiesynnytystä sinänsä.



No, oikeasti synnytykseni kesti 6 tuntia, eikä ollut mitenkään sietämätön. Ja mitään lääkkeitä tai letkuja en tarvinnut. Ihan turhaan stressasin.



Paras neuvo jonka sain, oli se että asiat menee omalla painollaan, kannattaa vain luottaa itseensä. Mutta tähän en uskonut vielä odotusaikana. Mieltä rauhoitti eniten synnytyksen vaiheisiin ja vaihtoehtoihin tutustuminen ns asiallisilla sivuilla, ei täällä.

Siellä sain itse parhaat neuvot ja ohjeet ja käytännön harjoitteet. Synnytin ilman lääkkeitä enkä siihen olisi kyennyt ilman joogaoppeja. Voit aivan hyvin mennä kurssille vaikka nyt jo näin alkuvaiheessa. Ei haittaa jos et ole ennen joogannut, en minäkään ollut ja hyvin pärjäsin :-)

Sama täällä :/ Toki erona se, ettemme ole uskaltaneet jättää ehkäisyä pois, koska PELKÄÄN niin paljon synnytystä. Tiedän, että pelon vuoksi voi saada sektion, mutta pelkään myös sitä.. :/

Olen näin myöhään raskaana juuri pelon takia. Tämä sektiota suositellut gynekologi otti tehtäväkseen saada mut raskaaksi. Ja onnistui sillä, että kuunteli huolia, selitti asoita, ei vähätellyt pelkoa mutta kuitenkin määrätietoisesti puhui että "sitten kun olet raskaana".

Ärsyttää että pelko varjostaa onnea. En ole tippaakaan reipas potilas.

*kuuntele itseäsi; jos sinusta tuntuu että sektio on se oikea valinta, ilmoita haluavasi sektio. Itselläni esikoinen oli perätilassa ja sairaalassa lääkärit olivat sitä mieltä että silti normaali alatiesynnytys. Se kuulosti mielestäni liian riskialttiilta ja pelottavalta joten vaadin saada sektion.



*uskalla pyytää kivunlievitystä; vaikka jotkut selviävät synntyksestä ilman sitä, sinun ei tarvitse! Itse pyysin toisen lapsen kohdalla kaikki mahdolliset (ja sellaiset mitä ei edes tarjottu) kivunlievitykset ja kaikki sujui hyvin ja vähällä kivulla :) Suosittelen pyytämään ponnistusvaiheessa kohdunkaulan puudutteen! Vei minulta ainakin kaikki kivut kyseiseltä alueelta eikä ponnistus sattunut.



* älä stressaa!! vaikka onkin helpommin sanottu kuin tehty ;) Älä pohdi turhaan etukäteen ja murehdi mikä kaikki voi mennä pieleen..koska kaikki voi aivan hyvin mennä ilman mitään ongelmia :)



Tsemppiä!!

Lue normaalista fysiologisesta synnytyksestä ja unohda ihmisten kauhukertomukset. Bebesinfon nettisivut on hyvä paikka aloittaa. Hypnosynnytyskurssi oli mulle pelastus, sitä suosittelen kaikille!