Ero, isän uusi rakkaus ja lapsen hylkääminen. Onko kanssasisaria linjoilla?

kyllä täällä hyvinvointivaltiossa tapahtuu kummempiakin.

Kyllä on paljon terveellisempi ympäristö telttailla esim. luonnossa kuin vierailla jossain laitoksessa, ja jos paikat on ennestään tutut niin mikä mättää, en tajua. en halua lapsilleni samaa ohjellmallisuutta mitä itse olen kokenut, että pakko mennä jokatoinen tai kolmasvkl isän luokse, erittäin vieraannuttavaa ja epä luonnollista lapsen pitää saada vapaasti asua molempien luona ja etenkin kun asutaan suhteellisen lähekkäin.



sanoipa joku lastenvalvo tosin niinkin että "ei ole luonnollista tavata luionnossa" kertoo aika paljon miten systeemi on vieraannuttanut ihmiset realiteeteistä.

asunto jonot 2v. joka on sellaisen ihmisen jonotus aika jolta systeemi on vienyt luottotiedot. sain asunnon silkalla onnella ja suhteella.

pääsen kuitenkin "kehumaan" vieläkin härskimmällä tapauksella, jota mielestäni oma exäni edustaa. Olen tästä aiemminkin täällä kirjoittanut, enkä tietenkään saa aiheesta tarpeekseni niin kauan kuin exässä sen surkea henki pihisee. Eli minun lasteni isällä on lapsia aiemmista liitoistaan. Yhtä lastaan exä tapasi meidän yhteisten vuosien aikana, mutta hylkäsi tämän sitten kun koki ettei lapsi itse panosta yhteydenpitoon lainkaan (huom. lapsi oli silloin tuskin 10 v.). Sen koommin exä ei ole tätäkään lastaan tavannut, vaikka vuosien ajan koetin häntä pyytää ja painostaa. Lapsen äiti ei koskaan kieltänyt tapaamisia, joskaan ei suoranaisesti niihin myöskään kannustanut koska exäni oli kohdellut myös häntä erittäin huonosti aikoinaan. Lopulta exä hermostui ja kävi minuun käsiksi kun ratkutin lapsen hylkäämisestä.



Minun ja exän eron jälkeen exä oli tehnyt seuraaviin naisiinsa vaikutuksen hokemalla perhekeskeisyydestään ja erinomaisesta isyydestään, onhan hän pätevä ja kätevä kotitöissä jne. Eromme jälkeiseen suhteeseen syntynyttä lasta exä ei ole koskaan tavannut, vaikka on toki hokenut, että kunhan lapsi haluaa hänet tavata niin hän on siihen valmis ja halukas. Niinpä niin.



Viimeisin exän kumppaneista on nainen, äiti, joka tekee itseään tunnetuksi lasten ja nuorten puolesta puhujana. Häntä ei kuitenkaan häiritse se, että hänen miehellään on liuta sellaisia lapsia, joita mies ei tapaa eikä pidä yhteyttä näihin. Nainen on sanonut, että hän ei halua olla miehensä menneisyyden kanssa missään tekemisissä. Tämän naisen perässä exä muutti kauas, satojen kilometrien päähän.



Minulla ja exällä on yhteisiä lapsia. Näitä exä vielä tapaa harvakseltaan, mutta ei mitenkään muuten halua osallistua lastemme elämään. Ei halua maksaa elatuksesta (venyttää opintojaan maailman tappiin jotta vapautuu maksuista - kohta 10 vuotta opiskellut...), ei halua osallistua mihinkään muihinkaan kustannuksiin, ei vie lapsia lääkäriin tai parturiin vaikka nämä olisivat isällään kuukauden verran putkeen - ja niin edelleen. Hän vain tapaa lapsia, mutta lapset ovat isänsä luona paljolti oman onnen nojassa.



Ikävintä koko tässä sopassa on se, että lapset tietävät muutamasta puolisisaruksestaan ja tajuavat sen, että isä on hylännyt nämä. He miettivät sitä, tuleeko isä hylkäämään heidätkin jonakin päivänä. Mitä voin vastata? "En usko" - paljonko se lohduttaa? "En tiedä" - mikä vastaus sekin on? "Kysykää isältänne" - eivät he uskalla, koska isä raivostuu muutenkin herkästi ja on kovakourainen lapsia kohtaan.



Sanomattakin lienee selvää, että lastenvalvojan luona exäni esittää uhria, joka kyllä rakastaa lapsiaan yli kaiken mutta olosuhteiden pakosta hän on ajautunut kauaksi lapsistaan. Ilkeä entinen vaimo - minä - vaatii häneltä rahaa (ts. minimielareita) ja vastuun kantamista (hänhän kantaa, hän TAPAA lapsia) eikä kukaan ymmärrä miesparkaa.



Toki tälläkin miehellä on muitakin ymmärtäjiä kuin uusi vaimo. Oma äitinsä on myöskin katkaissut välit niihin lapsenlapsiin joita exäni ei tapaa, eikä koskaan entisellä anopilla ole ollut kanttia nousta poikaansa vastaan. Hankalat entiset miniät haukutaan mennen tullen ja aina vika on näissä naisissa - lapsensa täydellisesti hylkäävä mies on viaton ja puhtoinen.



Toki joskus lähivanhempi saattaa olla esteenä / haitata etävanhemman ja lapsen suhdetta, mutta uskoakseni kaikki lähivanhemmat haluavat kuitenkin joskus omaakin aikaa ja useimmat ymmärtävät, että toinen vanhempi on se kaikkein luonnollisin ja paraskin vaihtoehto. Väitän, että marginaalisessa osassa tapauksista lähivanhempi on todellinen syy sille, että etä ei tapaa lapsiaan, enkä sellaisissakaan tapauksissa usko että lähivanhempi jaksaa vuosien ajan olla esteenä - ehkä eron jälkeen hetken tai kaksi.



Minun mielestäni yhteiskunnalla pitäisi olla paljon järeämmät aseet sellaisia vanhempia vastaan, jotka täysin perusteettomasti hylkäävät lapsensa. Se pitäisi ehdottomasti sanktioida. Elatusmaksujen maksamattomuutta ei pitäisi ikinä saada anteeksi, varsinkin jos elatusvelvollinen näyttää kuitenkin elävän keskiluokkaista elämää (miksi Kela ei voisi tehdä kotikäyntiä asian varmistamiseksi??!!).



Lapsen hylätyksi tulemisen tunteita mikään sanktio ei tietenkään poista, mutta jo se, että hylkääminen olisi yhteiskunnan silmissä tuomittavaa eikä hiljaisesti hyväksyttyä, tuottaisi ehkä edes pientä tyydytystä hylätyille lapsille sekä näiden läsnäoleville perheenjäsenille. Kuka alkaisi pontevasti ajamaan tätä asiaa?

pyrkii katkomaan lapsen ja isän välisiä tunne siteitä.

Et lukenut kuvailemastani tapauksesta kunnolla.

jos lapset asuisivat yhtälailla minun luona kuin äiteensä luona jakautuisi kulut tasan, jolloin ei elareita tarvita.

nyt kuitenkin lapset on viety minulta vastoin tahtoani ja joudun vielä maksamaan siitä, se ei ole oikein, kun todellisuudessa tämä nainenn on aiheuttanut harmia paitsi munulle niin myös lapsilleni, jolloinka oikeestaan sen kuuluisi joutua edesvastuuseen ja korvaus velvollisuuteen.

Tässä yhteiskunnassa kukaan ei jää asunnottomaksi eron koittaessa, ja kukaan isä ei jää saamatta tapaamisoikeutta lapsiinsa, jos sen todella haluaa. Minäkin tunnen muutamia tälläisiä "voih, nyyh, en saa tavata lapsia, mutta en viitsi kuitenkaan taistella asian puolesta vaikka eks-vaimo omien sanojeni mukaan varasti lapseni minulta."

Katso kuule peiliin, se summa jota joudut maksamaan lapsiesi elatuksesta on ihan surkean minimaalinen, joten et ole tainnut hirveästi osallistua yhdessäolo aikanannekaan lapsien menoihin, kun laittaa noin itkettämään yhet elarit.

Sinä taidat olla kulta lusikka suussa syntynyt jos et tiedä et tutkimuksen mukaan 40% eron kokevista miehistä joutuu syöksykierteeseen menetettyään usein kotinsa,irtaimiston joka jostain syystä tuntuu aina kuuluvan naiselle,rahansa ja jos eroava mies on työtön niin ei sitä asuntoa noin vaan saa.Kukaan ei anna lapsia asunnottomalle edes kylään.Minne,puiston penkille vai?

kun lukee sellaisten ihmisten kirjoituksia jotka aidosti luulee et asunnon saa silloin kun haluaa jne.Rahaton,työtön,sairas yms.ei saa asuntoa helsingistä kun täällä ei saa asuntoa matalapalkka alalla kokopäiväisesti työskenteleväkään.

Kaupungin asuntoja vapautuu vuodessa 1500 ja hakijoita on 10000.Noi on todelliset luvut tilastosta viime vuodelta.

Yksityiseltä ei saa rahaton eikä työtön ja jos saa niin mistä saa tuhansia takuisiiin?

En ole rahaton,työtön,eronnut enkä sairas mut mulla on jotain parempaa.Mulla on myötätuntoa ja ymmärrystä myös huonompiosaisia kohtaan ja toivoisinkin et ero äidit tajuaisi, että lapset viihtyvät vaikka teltassa kunhan saavat olla turvassa hyvän isän kanssa.

epäilen tuon olevan nais-logiikan tuotamaa harhaista todellisuus käsitystä. jos tuo on totta niin olen samaa mieltä, lapsen tunne elämää ei saa vaurioittaa hylkäys tunteella. nyt kuitenkin tässä tapauksessa sekä lasteni äiti sekä isovanhemmat ja tädit mustamaalaavat lasteni tunteita, toissa kesänä vanhempi lapseni mm. sanoi että minä olisin sopinut mukamas äitinsä kanssa etten minä niin usein heitä tapaisi kun olen jatkuvasti taistellut sen puolesta että teemme tai tekisimme kaikkia asioita joita aina ennenkin lapsieni kanssa teimme.



Meillä oli jo omat hauskat pikku traditiomme, leikit, majan rakentelut, keskustelu ja tarina tuokiot, veistelyä, kaikkea mitä lasten kanssa kuuluukin tehdä maailman tutkimisen ja tunnetummaksi tekemiseksi. nyt joku täti tai opettaja näkee lapsiani useammin kuin minä ja istuttavat näihin sairaita maailman kuvia tai näkemyksiä.



lähi ja etä määritteet vanhemmuudelle ovat sairaita ja perverssejä!!

NÄIN ON!!!

Et lukenut kuvailemastani tapauksesta kunnolla.

jos lapset asuisivat yhtälailla minun luona kuin äiteensä luona jakautuisi kulut tasan, jolloin ei elareita tarvita.

nyt kuitenkin lapset on viety minulta vastoin tahtoani ja joudun vielä maksamaan siitä, se ei ole oikein, kun todellisuudessa tämä nainenn on aiheuttanut harmia paitsi munulle niin myös lapsilleni, jolloinka oikeestaan sen kuuluisi joutua edesvastuuseen ja korvaus velvollisuuteen.

Tässä yhteiskunnassa kukaan ei jää asunnottomaksi eron koittaessa, ja kukaan isä ei jää saamatta tapaamisoikeutta lapsiinsa, jos sen todella haluaa. Minäkin tunnen muutamia tälläisiä "voih, nyyh, en saa tavata lapsia, mutta en viitsi kuitenkaan taistella asian puolesta vaikka eks-vaimo omien sanojeni mukaan varasti lapseni minulta."

Katso kuule peiliin, se summa jota joudut maksamaan lapsiesi elatuksesta on ihan surkean minimaalinen, joten et ole tainnut hirveästi osallistua yhdessäolo aikanannekaan lapsien menoihin, kun laittaa noin itkettämään yhet elarit.

Sinä taidat olla kulta lusikka suussa syntynyt jos et tiedä et tutkimuksen mukaan 40% eron kokevista miehistä joutuu syöksykierteeseen menetettyään usein kotinsa,irtaimiston joka jostain syystä tuntuu aina kuuluvan naiselle,rahansa ja jos eroava mies on työtön niin ei sitä asuntoa noin vaan saa.Kukaan ei anna lapsia asunnottomalle edes kylään.Minne,puiston penkille vai?

itse erosin viimeisilläni raskaana. Minulla ei ollut paljon irtaimistoa ja olin jäänyt äitiyslomalle koulusta. Asunnon vuokrasin yksityiseltä. Vuokran takaajiksi tuli vanhempani ja sosiaalituki auttoi/auttaa vuokranmaksussa ym. toimeentulotuen muodossa.

Luuseriexänikin sai asunnon samantien, vaikka on luottotiedoton ym. taloudellisesti ongelmainen. Lapsuudenoloistani en aio edes kirjoittaa.

Se on jännä, kuinka nuo miehet joutuvat aina syöksykierteeseen, kun elämä vähän kolhii. Mutta ai niin, unohdin, että se on se riivinrauta ex, joka on pilannut kaiken.

olen yhden tapauksen kuullut missä nainen ei raskaanakaan saanut asuntoa, ei ole sekään oikein. en nyt ole riivittelemässä millään eksällä vaan sairaalloisella systeemillä jota ihmiset ei tunnu tajuavan.



Missä on oikeudenmukaisuus?? pitäisinkö tuotakin kysymystä ihan retorisena vaan, odottamatta vastausta tyhmään kysymykseen.

Et lukenut kuvailemastani tapauksesta kunnolla.

jos lapset asuisivat yhtälailla minun luona kuin äiteensä luona jakautuisi kulut tasan, jolloin ei elareita tarvita.

nyt kuitenkin lapset on viety minulta vastoin tahtoani ja joudun vielä maksamaan siitä, se ei ole oikein, kun todellisuudessa tämä nainenn on aiheuttanut harmia paitsi munulle niin myös lapsilleni, jolloinka oikeestaan sen kuuluisi joutua edesvastuuseen ja korvaus velvollisuuteen.

ja joudut maksamaan kauhealle exälle elareita niin kostoksi et sitten tapaa niitä lapsia ollenkaan. Ja oikeasti et ole edes hakenut niitä tapaamisia, koska sinulle ei kelpaa viikonloppuisyys.

Sulla on jotenkin outo logiikka tossa, olet olevinasi niin hyvä isä mutta sitten kostat lapsille sen että joudut heistä maksamaan elarit vihaamallesi exälle ja olet tapaamatta lapsiasi. Ja vielä väität että se on exä joka estää.

Ei kyllä se olet sinä joka ne lapsesi jätät tapaamatta ja teet sen kostaaksesi exälle ja tämän suvulle. Siinä sivussa sinä, muka hyvä isä, olet hylännyt omat lapsesi. Keksi nyt vielä muutama hyvä tekosyy, kyllä niitä joku uskoo kun tarpeeksi jankutat.

Tässä puhutaan asiaa!

Ei, et ole nyt johdonmukainen,



en ole kostamassa elareita lapsille



vaan perään kuuluttamassa: miksi lapsien ja isän väliset suhteet on laillista rikkoa, niin että miehen on vielä viimeisistäkin rahoistaan maksettava elaria, kun elarit olis täällä, kun lapseni vaan pääsisivät luokseni.

mitä sitten tapahtuu, jos tällaisessa tilanteessa se lapsesta huolehtiva lähivanhempi esim. sairastuu tai menehtyy? Jos se etävanhempi (isä) on päältä katsoen kunnollinen, niin meneekö lapset kuitenkin sen hoitoon, vaikka se ei olisi käytännössä koskaan ollut muuta kuin setä jota tavataan silloin tällöin tunti kerrallaan?

Ei, et ole nyt johdonmukainen,

en ole kostamassa elareita lapsille

vaan perään kuuluttamassa: miksi lapsien ja isän väliset suhteet on laillista rikkoa, niin että miehen on vielä viimeisistäkin rahoistaan maksettava elaria, kun elarit olis täällä, kun lapseni vaan pääsisivät luokseni.

Joten lakkaa puhumasta paskaa. Itse sä olet ne lapset hylännyt. Sä saisit tapaamiset jos haluat, itse sanoit ettet halua viikonloppuisäksi. Lakkaa syyttämästä yhteiskuntaa ja exää ja ole kerrankin MIES ja ISÄ. Ethän sä tosiaan sitä viikko-viikko systeemiä saa jos et vaivaudu niitä lapsia tapaamaan edes joka toinen viikonloppu. Mutta voihan sitä tosiaan vaatia kuuta taivaalta ja sitten sanoa että kyllä mä halusin mutta kun exä ja oikeus ei antanut. Ja kun en kuuta saanut niin ei ne lapset sitten voi tulla edes viikonloppuna.

Huomio tuohon johdon mukaisuuteen;

Minä en ole kostamassa elareita tai mitään lasteni välityksellä , vaan

peräänkuuluttamassa miksi sellaista rikosta laki tukee että lasten ja isän välejä rikotaan , jonka lisäksi miehen on maksettava siitä

sen sijaan että lapset tulivat useammin isälleen jossa ne elaritkin sitten on.

Et lukenut kuvailemastani tapauksesta kunnolla.

jos lapset asuisivat yhtälailla minun luona kuin äiteensä luona jakautuisi kulut tasan, jolloin ei elareita tarvita.

nyt kuitenkin lapset on viety minulta vastoin tahtoani ja joudun vielä maksamaan siitä, se ei ole oikein, kun todellisuudessa tämä nainenn on aiheuttanut harmia paitsi munulle niin myös lapsilleni, jolloinka oikeestaan sen kuuluisi joutua edesvastuuseen ja korvaus velvollisuuteen.

ja joudut maksamaan kauhealle exälle elareita niin kostoksi et sitten tapaa niitä lapsia ollenkaan. Ja oikeasti et ole edes hakenut niitä tapaamisia, koska sinulle ei kelpaa viikonloppuisyys.

Sulla on jotenkin outo logiikka tossa, olet olevinasi niin hyvä isä mutta sitten kostat lapsille sen että joudut heistä maksamaan elarit vihaamallesi exälle ja olet tapaamatta lapsiasi. Ja vielä väität että se on exä joka estää.

Ei kyllä se olet sinä joka ne lapsesi jätät tapaamatta ja teet sen kostaaksesi exälle ja tämän suvulle. Siinä sivussa sinä, muka hyvä isä, olet hylännyt omat lapsesi. Keksi nyt vielä muutama hyvä tekosyy, kyllä niitä joku uskoo kun tarpeeksi jankutat.

olen kauhistellut. tai jos lapselle sattuu jotakin lähivanhemman piirissä, miten saan hänet vastuuseen teoistaan?



en voi kuin toivoa pikaista halvaantumista lasteni äidille vaikka ei sekään ole kivaa lapsilleni, mutta kun ei tunnu muukaan auttavan, sain joku kerrankin mitä tilaa.

oikeuden mukainen lastenoikeuksien toteutuminen on varmaan sulle ja oikeuksille verrannollinen kuun taivaalta saamiseen.

heh

mies tässä on tosiaan oltu kun näinkin pitkämielisesti jaksan katsella lapsieni ja itseni sortoa , joo. mies malli kohillaan tässä systeemissä. ja vaikka systeemi sitä elaria maksaakin niin on täysin moraalin vastaista palkita lähivanhempaa rikoksistaan.

i]

Ei, et ole nyt johdonmukainen,

en ole kostamassa elareita lapsille

vaan perään kuuluttamassa: miksi lapsien ja isän väliset suhteet on laillista rikkoa, niin että miehen on vielä viimeisistäkin rahoistaan maksettava elaria, kun elarit olis täällä, kun lapseni vaan pääsisivät luokseni.

Joten lakkaa puhumasta paskaa. Itse sä olet ne lapset hylännyt. Sä saisit tapaamiset jos haluat, itse sanoit ettet halua viikonloppuisäksi. Lakkaa syyttämästä yhteiskuntaa ja exää ja ole kerrankin MIES ja ISÄ. Ethän sä tosiaan sitä viikko-viikko systeemiä saa jos et vaivaudu niitä lapsia tapaamaan edes joka toinen viikonloppu. Mutta voihan sitä tosiaan vaatia kuuta taivaalta ja sitten sanoa että kyllä mä halusin mutta kun exä ja oikeus ei antanut. Ja kun en kuuta saanut niin ei ne lapset sitten voi tulla edes viikonloppuna.

edelliseen vastaukseen lisätäkseni vielä että ISÄ olen ja toteuttaisinkin sitä olemista, mutta se näköjään rupeaa olemaan lailla kieletympää ihan naisten tahdosta.

katsokaan mitä valkojenne juuressa kasvaa ja toivokaa että niistä kasvaa taspainoisia terveitä akuisia jotka eivät tunne suurta vihaa äitiään kohtaan. tiedän tapauksia joissa äiti on vienyt lapsen isältä ja se viha ja tuska sellaisen ihmisen sisällä äitiään kohtaan vaikuttaa katoamattomalta.

Ei, et ole nyt johdonmukainen,

en ole kostamassa elareita lapsille

vaan perään kuuluttamassa: miksi lapsien ja isän väliset suhteet on laillista rikkoa, niin että miehen on vielä viimeisistäkin rahoistaan maksettava elaria, kun elarit olis täällä, kun lapseni vaan pääsisivät luokseni.

Joten lakkaa puhumasta paskaa. Itse sä olet ne lapset hylännyt. Sä saisit tapaamiset jos haluat, itse sanoit ettet halua viikonloppuisäksi. Lakkaa syyttämästä yhteiskuntaa ja exää ja ole kerrankin MIES ja ISÄ. Ethän sä tosiaan sitä viikko-viikko systeemiä saa jos et vaivaudu niitä lapsia tapaamaan edes joka toinen viikonloppu. Mutta voihan sitä tosiaan vaatia kuuta taivaalta ja sitten sanoa että kyllä mä halusin mutta kun exä ja oikeus ei antanut. Ja kun en kuuta saanut niin ei ne lapset sitten voi tulla edes viikonloppuna.