Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Vierailija kirjoitti:
AP olet idolini! Toivottavasti tulet kertomaan palstalle miten kokeilusi onnistui, täällä odotellaan! :D
Mulla itselläni olisi edessä vähän samansuuntainen elämänmuutos. Olen tähän asti ollut se perheen järjestelijä, siivoaja, huolehtija, laskujenmaksaja, stressaaja. Tuon tullessani, vien mennessäni. Vuorokaudessa kuluu suunnattomasti aikaa, kun kuljettelen muiden (erityisesti miehen) niille sijoilleen unohtamia tavaroita paikoilleen. Pyyhin, siivoan, järjestelen, pyykkään, viikkaan, laitan kaappeihin. Eläisimme kaaoksessa ja sotkussa jos en vaivautuisi.
Muistuttelen jatkuvasti (tai joudun muistuttelemaan kun mies ei tunnetusti itse muistaisi mitään) kaikesta: onko kotiavaimet, työavaimet, autonavaimen, rahapussi, työlaukku, työavaimet. Laitoitko oven lukkoon, sammutitko kahvinkeittimen, laitoitko auton lämmittämään, onko koiralla vettä, onko aamun herätys asetettu kelloon, muistitko ilmoittautua/varata/ostaa/hakea.Mies on flegmaattinen ja passivoitunut. Istuu kännykkäänsä näppäilemässä olohuoneen laiskanlinnassa kun minä touhuan ja passaan. Olen ikään kuin miehen kotiaivot ja -lihakset. Miehellä ei kotona ole huolta huomisesta, hänhän elää kuin toista lapsuuttaan jossa minä vanhempien ominaisuudessa huolehdin hänen hyvinvoinnistaan. Olen väsynyt!! En haluaisi "nalkuttaa" ja muistutella, mutta kun ne asiat ei hoituisi muuten!
Miehen nimellä tulleet laskut jäisivät maksamatta eräpäivään mennessä jos minä en huolehtisi (tämä on todistettu aiemman kokeilun ansiosta). Mies huolettomasti ostelee pankkikortillaan tietämättömänä kuinka paljon käyttötilillä edes on rahaa. Luottokorteilla tätä samaa ongelmaa ei tietysti ole, paitsi sitten eräpäivinä joita mies ei noteeraa.
Oletko ajatellut, että mies passivoitunut juuri siksi koska teet kaiken hänen puolestaan.
Vähän sama kuin lapsena äiti aina pyysi tekemään jotain ja kun en heti tehnyt , niin teki itse. Sillä tavoin ei ikinä opi itse huolehtimaan jos joku aina passaa. Pitää vain jättää avaimet yms koskematta, kyllä kai siinä oppii kun huomaa ettei pääse kotiin/ töihin.
Kyllä kai nyt miehet käyttää tilaisuutta jos nainen pesee pyykit. Sitten ihmetellään kun pyykki ei peseytynytkään kun naiset lopettavat pesun. Miksi on edes alusta alkaem pesty miehen pyykkejä. Jos ei osaa niin kulkee likaisissa tai ostaa uudet aina tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä aikuisen ihmisen rahankäyttö ja laskujen maksamisen vahtiminen kuulu mielestäni toiselle jos kyse ei ole mistään dementoituneesta puolisosta.
Jos luottotiedot menee niin sitten opettelee kantapään kautta, mihin voi kuluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni oli tullut tavaksi iltaisin huikata minulle, että voitko etsiä lapsille vaatteet valmiiksi. Minä siis lähden aikaisin töihin ja miehen mielestä on jotenkin vaikeaa löytää sopivia vaatteita, pipoja, hanskoja ym. Siitäkin huolimatta, että hän on viimeksi ollut lasten kanssa niitä riisumassa.
Viikko sitten ilmoitin, että hän voi ihan itse ne kyllä etsiä, ei ole minun tehtäväni hoitaa kaikkea. Vastaus oli kiukuttelua siitä, että kaikki on aina väärissä paikoissa eikä mitään löydy. Totesin, että herra on hyvä ja järjestää lasten vaatteet ihan oman mielensä mukaan, jos hänellä on mielessä joku parempi systeemi. Sanoin myös, että autan kyllä mielelläni ja voimme yhdessä etsiä kaikki vaatteet valmiiksi jos hän tarvitsee apua.
Ensireaktio oli todella kiukkuinen vastalause ja nurinaa, että lapset lähtevät sitten ulos ilman hanskoja. Kas kummaa, nyt on viikko mennyt eikä ole käskyä tullut enää. Kerran tai pari mies on kysynyt, missä joku vaate on lievästi ärtyneenä. Eli ihme kyllä taisi viesti mennä perille! Oikein itsekin ihmettelen, miksen sanonut tästä aikaisemmin.
Jos luulet että miehesi kiltisti sopeutui tilanteeseen ja on unohtanut koko jutun niin sinua voi odottaa jonkin ajan kuluttua ikävä yllätys. :)
Sottapyttynä itsekin voin sanoa, että tuo voi olla hyvä keino testata, koska se laiska kumppani alkaa siivota omat jälkensä ja kyllästyy sotkuun. :D
Minä ainakin alan siivota sitten, kun rupeaa sotku häiritsemään itseäni. Mutta jos toisella on matalampi siivouskynnys niin se päätyy siihen, etten koskaan ehdi tarttua hommaan, kun toinen jo tekeekin sen. Ja en jaksa elää niin, että elämä on suurta kilpailua siitä, kumpi tekee enemmän kotitöitä - luovutan voiton suosiolla sille, joka tuollaista kilpailua haluaa harrastaa...
Onneksi ollaan nykyisen mieheni kanssa saatu systeemi hyvin pelaamaan niin, että kumpikin hoitaa kotitöitä. Exien kanssa oli välistä ongelmia, koska olen aina ollut vähän sottapytty ja nuorempana ja keskenkasvuisena en oikein itsekään hoksannut tätä asiaa. Nyt oppinut vähän katsomaan itse itsensä perään ja ns. aikuistunut, vaikken vieläkään jaksa joka päivä stressata ja nipottaa kotitöistä ja pilata mokomalla omaani tai kumppanini elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin että mies tekee kyllä, puoliksi. Jos vie roskat, niin jättää sen roskisalueen siivoamatta (siis KAIKKI mikä ei ole osunut pussiin tai kompostiin), pyykit voi ripustella, jos huomaa että kone on ne juuri pessyt, ikinä ei pese muun perheen vaatteita, vain omat työvaatteensa. Imuroinut on varmaa kahdesti kuuden vuoden aikana. Lattian pesee jouluaattona. Lapsille ei muista antaa ruokaa. Keittää kahvia, itselleen.
Tehtiin remonttia ja mies vannotti etten vie pienestä remonttijätteestä kertynyttä jätesäkkiä, hän siivoaa ja vie sen sitten. Tämä tapahtui viime elokuussa ja se pussi nököttää edelleen kuistissa, silput keräsin itse ettei roskaa kantaudu muuallekin. Sama on halkokuormien, ikkunalautojen yms kanssa. Viime talvena meillä ei olisi saunottu, jos en olisi pilkkonut halkoja pienemmiksi ja pinonnut suojaan. Ikkunalaudat (ulkoa päin) piti pahimpana sadepäivänä laittaa paikalleen, sitä ennen lojuivat koko kesä tallissa, maalattuina tosin, mutta paikalleen en saanut laittaa kun en osaa. Siitä seurauksena talon sisäseinillä näkyy veden aiheuttamia jälkiä. Miehen mukaan niistä ei ole haittaa. Oven tämä taidokas nikkari korjasi niin ettei se mene kuin tiukasti vetämällä kiinni (lapset eivät saa sitä kiinni, joutuvat kulkemaan takaovesta) edelleenkään ovi ei ole huonosti asennettu, vaan sitä ei osata vetää oikealla lailla kiinni. Koska talohan on toki miehen (tätä toitottaa vähintään joka riidan yhteydessä), vaikka minäkin puolet lainasta "omistan".
No, tämä on meidän perheen elämää, joskus se naurattaa, joskus itkettää useinmiten annan olla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on niin että mies tekee kyllä, puoliksi. Jos vie roskat, niin jättää sen roskisalueen siivoamatta (siis KAIKKI mikä ei ole osunut pussiin tai kompostiin), pyykit voi ripustella, jos huomaa että kone on ne juuri pessyt, ikinä ei pese muun perheen vaatteita, vain omat työvaatteensa. Imuroinut on varmaa kahdesti kuuden vuoden aikana. Lattian pesee jouluaattona. Lapsille ei muista antaa ruokaa. Keittää kahvia, itselleen.
Tehtiin remonttia ja mies vannotti etten vie pienestä remonttijätteestä kertynyttä jätesäkkiä, hän siivoaa ja vie sen sitten. Tämä tapahtui viime elokuussa ja se pussi nököttää edelleen kuistissa, silput keräsin itse ettei roskaa kantaudu muuallekin. Sama on halkokuormien, ikkunalautojen yms kanssa. Viime talvena meillä ei olisi saunottu, jos en olisi pilkkonut halkoja pienemmiksi ja pinonnut suojaan. Ikkunalaudat (ulkoa päin) piti pahimpana sadepäivänä laittaa paikalleen, sitä ennen lojuivat koko kesä tallissa, maalattuina tosin, mutta paikalleen en saanut laittaa kun en osaa. Siitä seurauksena talon sisäseinillä näkyy veden aiheuttamia jälkiä. Miehen mukaan niistä ei ole haittaa. Oven tämä taidokas nikkari korjasi niin ettei se mene kuin tiukasti vetämällä kiinni (lapset eivät saa sitä kiinni, joutuvat kulkemaan takaovesta) edelleenkään ovi ei ole huonosti asennettu, vaan sitä ei osata vetää oikealla lailla kiinni. Koska talohan on toki miehen (tätä toitottaa vähintään joka riidan yhteydessä), vaikka minäkin puolet lainasta "omistan".
No, tämä on meidän perheen elämää, joskus se naurattaa, joskus itkettää useinmiten annan olla.
Miksi ihmeessä annat olla? Eikä tuommoinen ole mistään kotoisin. On ok antaa aikaa tehdä hommat, mutta kyllähän tuollainen lusmuilu ei ole mistään kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo kaikkia kommentteja viitsinyt lukea mutta on tässä hommassa pointtiakin eli tämmöinen koulutus pätee molemmin puolin. Sitä voidaan myös kutsua toisen kunnioittamiseksi ja parisuhteeseen mukautumiseksi.
Itse pesen pyykkiä juuri sillä periaatteella että sitten kun joko pyykkikori tulvii yli äyräiden tai puhtaat meinaa loppua. Vaimoni taas neuroottisesti tarkistaa tilannetta jatkuvasti ja tuntuu että on pyhä asia että kone on käynnissä mahdollisimman paljon.
Työssäkäyvillä lapsiperheillä kumpikin ym. tilanne on mahdollista ja toimintatavoista johtuen on selvää että vaimoni pesee pyykkiä paljon enemmän kuin minä. Silloin tällöin asiasta ärsyyntyy, huomauttelee, kiukuttelee jne. mutta en aio muuttaa toimintamalliani vain vaimoani miellyttääkseni. Oma tapani toimia on ihan yhtä hyväksyttävä ja oikein kuin vaimonikin tapa.
Saatan olla aikamoinen sika mutta ennenkuin naiset teilaatte minut täysin niin koittakaa ymmärtää että jos mies ei tee niinkuin te haluatte niin se ei ole väärin.
Jussi vaan kirjoitti:
Saatan olla aikamoinen sika mutta ennenkuin naiset teilaatte minut täysin niin koittakaa ymmärtää että jos mies ei tee niinkuin te haluatte niin se ei ole väärin.
Eihän tässä ketjussa tuosta olekaan kysymys, vaan siitä, että mies ylipäätään tekisi jotain, eikä olettaisi, että vaimo hoitaa aina kaiken!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jussi vaan kirjoitti:
Ei oo kaikkia kommentteja viitsinyt lukea mutta on tässä hommassa pointtiakin eli tämmöinen koulutus pätee molemmin puolin. Sitä voidaan myös kutsua toisen kunnioittamiseksi ja parisuhteeseen mukautumiseksi.
Itse pesen pyykkiä juuri sillä periaatteella että sitten kun joko pyykkikori tulvii yli äyräiden tai puhtaat meinaa loppua. Vaimoni taas neuroottisesti tarkistaa tilannetta jatkuvasti ja tuntuu että on pyhä asia että kone on käynnissä mahdollisimman paljon.
Työssäkäyvillä lapsiperheillä kumpikin ym. tilanne on mahdollista ja toimintatavoista johtuen on selvää että vaimoni pesee pyykkiä paljon enemmän kuin minä. Silloin tällöin asiasta ärsyyntyy, huomauttelee, kiukuttelee jne. mutta en aio muuttaa toimintamalliani vain vaimoani miellyttääkseni. Oma tapani toimia on ihan yhtä hyväksyttävä ja oikein kuin vaimonikin tapa.
Saatan olla aikamoinen sika mutta ennenkuin naiset teilaatte minut täysin niin koittakaa ymmärtää että jos mies ei tee niinkuin te haluatte niin se ei ole väärin.
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Miksi ihmeessä annat olla? Eikä tuommoinen ole mistään kotoisin. On ok antaa aikaa tehdä hommat, mutta kyllähän tuollainen lusmuilu ei ole mistään kotoisin.
Vastaus: Minkäpä tuolle mahtaa? Jos sanon asioista olen nalkuttaja ja sitten raivoaa niin että lapset itkee. Enpä sitten enää sano mitään. Kun ei ymmärrä niin olkoon, voi olla etten kohta ole vaatimassa yhtään mitään, tarpeeksi alkaa rassata niin lähden. Autotallia mies on korjannut kohta 8 vuotta. Terkkuja tutuille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Jussi vaan kirjoitti:
Saatan olla aikamoinen sika mutta ennenkuin naiset teilaatte minut täysin niin koittakaa ymmärtää että jos mies ei tee niinkuin te haluatte niin se ei ole väärin.
Eihän tässä ketjussa tuosta olekaan kysymys, vaan siitä, että mies ylipäätään tekisi jotain, eikä olettaisi, että vaimo hoitaa aina kaiken!
Osaksi näinkin mutta monessa näissä tuntuu olevan osana pointtina se että ne pitäisi tehdä niinkuin vaimo sanoo. Muuten niitä ei hoida kukaan tai niitä ei hoideta ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä annat olla? Eikä tuommoinen ole mistään kotoisin. On ok antaa aikaa tehdä hommat, mutta kyllähän tuollainen lusmuilu ei ole mistään kotoisin.
Vastaus: Minkäpä tuolle mahtaa? Jos sanon asioista olen nalkuttaja ja sitten raivoaa niin että lapset itkee. Enpä sitten enää sano mitään. Kun ei ymmärrä niin olkoon, voi olla etten kohta ole vaatimassa yhtään mitään, tarpeeksi alkaa rassata niin lähden. Autotallia mies on korjannut kohta 8 vuotta. Terkkuja tutuille ;)
Sano sille tuo, mitä selkeästi olit ajatellut. Eli jos hommaan ei tule muutosta, sinä teet muutoksia teidän kummankin elämään.
Niin kauan kuin riidellään, niin suhteessa on vielä jotain toivoa. Kun tuollainen katkeruus ottaa valtaa, kaikki se hyvä, mitä sinunkin suhteessa varmasti myös on, alkaa hävitä.
Luin ketjua ja alkoi harmittamaan oma tilanne. Omaa syytänihän varmasti pitkälle, mutta en keksi miten voisin muuttaa asioita enää. Vinkkejä?
Eli meillä minä (vaimo) siivoan,pyykkään, kokkaan, hoidan lapset. Kauppakäynnit sujuu molemmilta.
Ongelma on se, että jos menisin "lakkoon" niin saisin kuulla valitusta ja nalkutusta. Joka päivä mieheni löytää kodistamme valitettavaa. Se voi olla liian täysi roskis, huonosti kuivattu kylppärin lattia, muutama pyykki tuolilla. Eli siis iiiihan mitä vain!
Jos siis lopettaisin (tai edes vähentäisin) palvelua niin saisin huudot ja mäkätystä.
Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".
Itse hän ei siis tee kotona oikeastaan mitään. No jooh, näitä kuuluisia miestenhommia mutta ne osaisin itsekin ja harvoimpa niitä on.
Isännälle passataan naaman alle juomat ja rupat tilauksesta. Jos ei passata niin alkaa narina ja sadattelu. En jaksa kuunnella joten helpommalla pääsee passaamalla :(
Miten tilannetta voi enää muuttaa vai voiko edes? En nyt lähtis näistä syistä eroamaankaan kun ei ne kotityöt minua tapa, mutta se valitus ja vaatiminen rasittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on yleinen toimintatapasi kotitöiden suhteen (eikä keino vältellä niitä), teidän täytyy vaimon kanssa sopia erilliset vastuualueet kotitöissä, jotta kotityöt tulisivat oikeudenmukaisesti jaetuksi. Tämän olet vastuullisena miehenä luultavasti oma-aloitteisesti tehnyt?
Tässä kyseisessä tapauksessa yritin taannoin aloittaa keskustelun että löytäisimme yhteisen molemmille sopivan tavan hoitaa asia. Silmille tuli ja lujaa eli riidaksi meni. Hänen mielestään ainoa oikea tapa hoitaa pyykkiä on hänen tapansa. Minä vetäydyin mutta totesin mielessäni että selvä, hoitakoon hän omalla tavalla ja minä hoidan omalla tavallani. En ole sittemmin nostanut asiaa esiin koska tiedän että käy samalla tapaa.
Ikävä, että ensimmäisellä kerralla asiasta ei voitu keskustella. Kuitenkin, niitä riitoja on turha pelätä. Onhan näistä asioista voitava keskustella. Useammin vaan asia pöydälle, kyllä se siitä tulisempikin tajuaa ensimmäisten kiukkuisten riitojen jälkeen, että siitä pitää oikeasti keskustella jotakuinkin asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua ja alkoi harmittamaan oma tilanne. Omaa syytänihän varmasti pitkälle, mutta en keksi miten voisin muuttaa asioita enää. Vinkkejä?
Eli meillä minä (vaimo) siivoan,pyykkään, kokkaan, hoidan lapset. Kauppakäynnit sujuu molemmilta.
Ongelma on se, että jos menisin "lakkoon" niin saisin kuulla valitusta ja nalkutusta. Joka päivä mieheni löytää kodistamme valitettavaa. Se voi olla liian täysi roskis, huonosti kuivattu kylppärin lattia, muutama pyykki tuolilla. Eli siis iiiihan mitä vain!
Jos siis lopettaisin (tai edes vähentäisin) palvelua niin saisin huudot ja mäkätystä.
Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".
Itse hän ei siis tee kotona oikeastaan mitään. No jooh, näitä kuuluisia miestenhommia mutta ne osaisin itsekin ja harvoimpa niitä on.
Isännälle passataan naaman alle juomat ja rupat tilauksesta. Jos ei passata niin alkaa narina ja sadattelu. En jaksa kuunnella joten helpommalla pääsee passaamalla :(
Miten tilannetta voi enää muuttaa vai voiko edes? En nyt lähtis näistä syistä eroamaankaan kun ei ne kotityöt minua tapa, mutta se valitus ja vaatiminen rasittaa.
No ens kerralla kun mies aloittaa valituksen, niin ota siitä kännykkävideo. Sanot sitten, että tän jälkeen ei tarvitse enää rutkuttaa, vaan katsot aina sitä samaa virttä siitä videosta.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjua ja alkoi harmittamaan oma tilanne. Omaa syytänihän varmasti pitkälle, mutta en keksi miten voisin muuttaa asioita enää. Vinkkejä?
Eli meillä minä (vaimo) siivoan,pyykkään, kokkaan, hoidan lapset. Kauppakäynnit sujuu molemmilta.
Ongelma on se, että jos menisin "lakkoon" niin saisin kuulla valitusta ja nalkutusta. Joka päivä mieheni löytää kodistamme valitettavaa. Se voi olla liian täysi roskis, huonosti kuivattu kylppärin lattia, muutama pyykki tuolilla. Eli siis iiiihan mitä vain!
Jos siis lopettaisin (tai edes vähentäisin) palvelua niin saisin huudot ja mäkätystä.
Eilen puoliso tuli töistä ja koti oli mielestäni ok, kuitenkin räyhäsi " haluan että täällä siivotaan siistiksi JUST NYT!".
Itse hän ei siis tee kotona oikeastaan mitään. No jooh, näitä kuuluisia miestenhommia mutta ne osaisin itsekin ja harvoimpa niitä on.
Isännälle passataan naaman alle juomat ja rupat tilauksesta. Jos ei passata niin alkaa narina ja sadattelu. En jaksa kuunnella joten helpommalla pääsee passaamalla :(
Miten tilannetta voi enää muuttaa vai voiko edes? En nyt lähtis näistä syistä eroamaankaan kun ei ne kotityöt minua tapa, mutta se valitus ja vaatiminen rasittaa.
Joka kerran kun nalkuttaa, niin pyydät vain mukaan siivoamaan. Ei sinun eroamaan tarvi asian takia ruveta, mutta voi silti pistää hanttiin kunnolla.
Kannattaa myös kokeilla rauhallisella hetkellä ihan selkeää puhetta. Kerro, miten jatkuva napina kaikesta kuluttaa ja miten se rasittaa sinua, ja toivot, että se loppuisi.
442 tässä. Niin, pitäis varmaan suorittaa pikku palaveri. Viimeksi semmoinen pidettiin vuosi sitten kun olin töissä ja koin todella epäreiluna sen, että edelleen kaikki kotityöt ja vastuu olivat harteillani. Ja mikä stressi oli ruoanlaiton kanssa kun tokihan miehellä ruoka-aikojen piti päteä. Aluksi vetäisi herneen nenään ja kapinoi. Annoin aikaa sulatella ja kappas vaan, saikin itse lämmitettyä ruoan ja jopa lapsetkin ruokittua. Mutta kun työni loppuivat niin palasimme automaationa entiseen.
Nyt koen, että koska minä olen kotona niin oletetaan minun myös hoitavan kaiken. Eikä siis se ole ongelma, vaan nimenomaan se valitus ja epäkohtien etsiminen huushollista. Meillä siis mies nalkuttaa, ei vaimo.
Mietin että jos keskustelen tilanteensta, niin meneekö siihen että hän vetoaa käyvänsä töissä ja näin ollen ansaitsee täyden palvelun? Mitäs siihen sitten sanomaan... Joo olen vähän tossun alla, mutta auttakaa mua täältä vähän pois ! :D
Alue: Aihe vapaa
"If a man could fuck a woman in a cardboard box, he wouldn't buy a house." - Dave Chappelle.