Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D

Palstaileeko ap vielä?

up

AP olet idolini! Toivottavasti tulet kertomaan palstalle miten kokeilusi onnistui, täällä odotellaan! :D

Mulla itselläni olisi edessä vähän samansuuntainen elämänmuutos. Olen tähän asti ollut se perheen järjestelijä, siivoaja, huolehtija, laskujenmaksaja, stressaaja. Tuon tullessani, vien mennessäni. Vuorokaudessa kuluu suunnattomasti aikaa, kun kuljettelen muiden (erityisesti miehen) niille sijoilleen unohtamia tavaroita paikoilleen. Pyyhin, siivoan, järjestelen, pyykkään, viikkaan, laitan kaappeihin. Eläisimme kaaoksessa ja sotkussa jos en vaivautuisi.

Muistuttelen jatkuvasti (tai joudun muistuttelemaan kun mies ei tunnetusti itse muistaisi mitään) kaikesta: onko kotiavaimet, työavaimet, autonavaimen, rahapussi, työlaukku, työavaimet. Laitoitko oven lukkoon, sammutitko kahvinkeittimen, laitoitko auton lämmittämään, onko koiralla vettä, onko aamun herätys asetettu kelloon, muistitko ilmoittautua/varata/ostaa/hakea.

Mies on flegmaattinen ja passivoitunut. Istuu kännykkäänsä näppäilemässä olohuoneen laiskanlinnassa kun minä touhuan ja passaan. Olen ikään kuin miehen kotiaivot ja -lihakset. Miehellä ei kotona ole huolta huomisesta, hänhän elää kuin toista lapsuuttaan jossa minä vanhempien ominaisuudessa huolehdin hänen hyvinvoinnistaan. Olen väsynyt!! En haluaisi "nalkuttaa" ja muistutella, mutta kun ne asiat ei hoituisi muuten!

Miehen nimellä tulleet laskut jäisivät maksamatta eräpäivään mennessä jos minä en huolehtisi (tämä on todistettu aiemman kokeilun ansiosta). Mies huolettomasti ostelee pankkikortillaan tietämättömänä kuinka paljon käyttötilillä edes on rahaa. Luottokorteilla tätä samaa ongelmaa ei tietysti ole, paitsi sitten eräpäivinä joita mies ei noteeraa.

Vierailija kirjoitti:

Elämme jännittäviä aikoja!

Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".

Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".

En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.

Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D

Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...

Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D

Voi voi olettepa lapsellisia vielä kumpikin. Ei tuolla menolla teidän suhde kovin kauaa kestä. Mutta lapset leikkii. Kumpi tekee mitä ja kumpi jättää tekemättä mitä. Huh. Ei voi sanoa muuta. Kasvakaa kumpikin aikuiseksi.

Minäkin toivon, että ap palaisi vastaamaan.

Laskujen maksusta voin sanoa, että meillä se olen minä joka on niiden suhteen huolettomampi. Suhteen alussa mies alkoi hyperventiloida, kun laskun eräpäivään oli enää viikko. Nykyään ei puutu asiaan, kun väänsin rautalangasta, että hänen nalkuttamisensa ei auta, se vain pahentaa tilannetta. Tulee sellainen lapsellinen vastustus reaktio. Luottotiedot ovat edelleen tallella, vaikka välillä joudunkin huomautusmaksuja maksamaan. 

Laskut, ajanvaraukset, arkistoiminen ja ajoissa oleminen ovat minulle mustia kohtia. Onneksi on e-laskut ja suurin osa tiedoista verkkopankissa jne ja kännykän kalenteri muistuttamassa.

Miten meni ap?

Omana komenttina, että tuossa joidenkin miesten näennäinen avuttomuudessa kotitöissä ei ole kyse siitä, etteivät he oikeasti osaisi tehdä niitä tai erilaisesta siisteyskäsityksestä. Kyse on siitä, etteivät he halua. Onhan se miellyttävämpää, jos on joku kotorja, joka tekee kaiken puolestasi. He pyrkivät ihan tahallisesti vierittämään niitä hommia naisen vastuulle ja hyötyvänsä siten parisuhteessa naisen kustannuksella.

Oma mieheni on eräittäin pätevä kotitöissä ja oli ennen tapaamistamme jopa pitkän aikaa yksinhuoltajaisä kahdelle lapselle. Hän aidosti osaa vaikka mitä ja tekee parempaa ruokaakin kuin minä. Suhteen alussa hän teki oma-aloitteisesti paljon kotitöitä. Olen huomannut kuitenkin, että naimisiinmenon jälkeen hän on alkanut lipsumaan töistä.

Lisäksi vaikka hän esim. normaalisti petaa aina oman sänkynsä päiväpeitolla aamuisin, niin huomaan, että hän jättää sen petaamatta sen jälkeen, jos on kokenut minun jotenkin "uhmaavan" häntä. Esim. jos huomautan, että ei ole kiva kuunnella häneltä epäkunnioittavaa kielenkäyttöä minua kohtaan, niin tästä puolustautumisestani/asiaan puuttumisestani hän kostaa mm. jättämällä petaamisen minulle.

En tiedä aukeniko tuon esimerkin tilanne, mutta miesten kotitöiden välttelyssä on kyse siis olennaiselta osaltaan valtakamppailusta, jossa he kokevat olevansa vaimonsa kanssa ja pyrkimyksestä saada itselleen hyötyä vaimon kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Miten meni ap?

Omana komenttina, että tuossa joidenkin miesten näennäinen avuttomuudessa kotitöissä ei ole kyse siitä, etteivät he oikeasti osaisi tehdä niitä tai erilaisesta siisteyskäsityksestä. Kyse on siitä, etteivät he halua. Onhan se miellyttävämpää, jos on joku kotorja, joka tekee kaiken puolestasi. He pyrkivät ihan tahallisesti vierittämään niitä hommia naisen vastuulle ja hyötyvänsä siten parisuhteessa naisen kustannuksella.

Oma mieheni on eräittäin pätevä kotitöissä ja oli ennen tapaamistamme jopa pitkän aikaa yksinhuoltajaisä kahdelle lapselle. Hän aidosti osaa vaikka mitä ja tekee parempaa ruokaakin kuin minä. Suhteen alussa hän teki oma-aloitteisesti paljon kotitöitä. Olen huomannut kuitenkin, että naimisiinmenon jälkeen hän on alkanut lipsumaan töistä.

Lisäksi vaikka hän esim. normaalisti petaa aina oman sänkynsä päiväpeitolla aamuisin, niin huomaan, että hän jättää sen petaamatta sen jälkeen, jos on kokenut minun jotenkin "uhmaavan" häntä. Esim. jos huomautan, että ei ole kiva kuunnella häneltä epäkunnioittavaa kielenkäyttöä minua kohtaan, niin tästä puolustautumisestani/asiaan puuttumisestani hän kostaa mm. jättämällä petaamisen minulle.

En tiedä aukeniko tuon esimerkin tilanne, mutta miesten kotitöiden välttelyssä on kyse siis olennaiselta osaltaan valtakamppailusta, jossa he kokevat olevansa vaimonsa kanssa ja pyrkimyksestä saada itselleen hyötyä vaimon kustannuksella.

"Petaa aina oman sänkynsä päiväpeitolla aamuisin"?

Nyt ei tavismamman aivot oikein käsitä. Siis nukutteko te eri sängyissä samassa huoneessa, eri sängyissä eri huoneissa, vai onko parisängyssänne erilliset päiväpeitot, kummallekin puolelle omansa?

Mitä taas kotitöihin tulee, mun mielestä ne yleensä aina on juurikin valtataistelua siitä kuka joutuu tekemään ja kenen odotetaan tekevän.

Jos mies jotakin tekee, se nähdään aina saavutuksena jo sinänsä, mies on "hyvä", "ahkera", "mallikas" ja "harvinaisen mukava". Jos nainen jotakin tekee, se on itsestäänselvyys, ja kotitöitä tekemätön nainen puolestaan taas on automaattisesti "laiska", "masentunut", "sotkuinen", "loukkaantunut jostakin", "outo" jne.

Meillä menossa samanlainen projekti. Minä hoidan yhteiset laskut yhteiseltä tililtä, mies hoitaa omansa, jos muistaa. Silloin tällöin tulee karhuja, mutta näyttäisi olevan vähenemään päin... Eteisessä ollut matkalaukku nyt 3 viikkoa purkamatta, päälle ja ympärille on alkanut kertyä muutakin kamaa. Olen loikkinut yli, mutta aamulla lapset päiväkotiin lähtiessään hermostuivat isälle, kun eivät enää mahdu eteisessä pukemaan noiden rojujen vuoksi! Saa nähdä, pieneneekö kasa tänään.

Parisuhde korjautuu useinkin sillä, että nainen lopettaa nalkuttamisen ja hyysäämisen. Kyllä mies sitten tajuaa, että joku on nyt eri tavalla ja alkaa ottaa itsekin vastuuta. Älkää naiset huseeratko joka asiassa koko ajan.

"Miehellä ei kotona ole huolta huomisesta, hänhän elää kuin toista lapsuuttaan jossa minä vanhempien ominaisuudessa huolehdin hänen hyvinvoinnistaan."

"Mitä taas kotitöihin tulee, mun mielestä ne yleensä aina on juurikin valtataistelua siitä kuka joutuu tekemään ja kenen odotetaan tekevän."

Näissä kommenteissa yllä kiteytettiin hyvin tilanne. Mies elää tietoisesti tai tiedostamattaan kuin vaippaikäinen, joka voi aina luottaa, että joku nainen siivoa hänen jälkensä ja hoitaa hänen asiansa. 

Ihmettelen vaan, että miten ja missä Suomessa kasvaa tuollaisia olentoja, jotka eivät osaa edes omia asioitaan hoitaa, saati sitten perheessä elää?!

Tälle haluaisi tosiaan kuulla jatkoa!

Itse en ole koskaan passannut omaa miestäni. Välillä huomaan häneltä yritystä vierittää kotityöt minulle, jos olen esim tiskannut monta kertaa putkeen, ei enää ole huomaavinaan riskejä jos niitä kasautuu.

Monet miehet on kyllä onnekkaita kun niillä on täys passaus kotona :) olen töissäkin (miesvaltainen ala) tyrmistynyt kun kollegat kertoo että eivät tee mitään paitsi ehkä auton renkaidenvaihdon kotona. Miten niiden naiset jaksaa??

Tuo järjestely sopii ehkä sellaiselle naiselle joka on neuroottinen siitä miten asiat tehdään, eikä että ne tulee tehdyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei tule muuttumaan, ap:lta menee vaan hermot miehen saamattomuuteen, siivoaa kaiken paikoilleen, pyykkää ja huolehtii että mies maksaa laskut, tulee helvetillinen riita ja vuosien kyräily. 

 

Eroa jo nyt jos ei vaan lapsia ole. Lähde.

Joo niin totta ja itsekin koettu! Tilanne johtaa vain siihen, että nainen itse räjähtää lopulta turhautuneena ja mies haukkuu lopulta sen naisen laiskaksi ja sanoo, että tämä se tässä ei siivoa ja hän tekee vaikka mitä.. Esille tulevat sitten muutkin vikasi.

Jos ei nalkuttamaan tai sanominen auta, niin muuttaisin lasten kanssa toiseen asuntoon. Aamen.

Meillä kesti kolme kuukautta ennenkuin mies heräsi. Sen jälkeen onkin hommat toimineet kuin unelma. Ap:lle vain jaksamisia!

Olet idolini, ap! :)

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:58"]Mielenkiintoista. Oon joskus yrittänyt samaa, mut oma hermo ei kestä kovin kauaa. Helpompi sit vaan siivota ite kun katella niitä sotkuja. Päivittele!! Merkkaan suosikkeihin ;)

Se siivoaa jota sotku häiritsee.

Tuo ei päde lapsiperheessä.

Mäkin lopetin ja mies ei ole vieläkään pessyt vaatteitaan (yli viikkoon). Tosin boxerit pesen siinä samassa, koska on pesuhuoneen lattialla. Lopetin sen jälkeen, kun mies valitti pesutavasta ja siitä että paita on kulahtanut. Sanoin, että pesee sitten itse.

Vierailija kirjoitti:

AP olet idolini! Toivottavasti tulet kertomaan palstalle miten kokeilusi onnistui, täällä odotellaan! :D

Mulla itselläni olisi edessä vähän samansuuntainen elämänmuutos. Olen tähän asti ollut se perheen järjestelijä, siivoaja, huolehtija, laskujenmaksaja, stressaaja. Tuon tullessani, vien mennessäni. Vuorokaudessa kuluu suunnattomasti aikaa, kun kuljettelen muiden (erityisesti miehen) niille sijoilleen unohtamia tavaroita paikoilleen. Pyyhin, siivoan, järjestelen, pyykkään, viikkaan, laitan kaappeihin. Eläisimme kaaoksessa ja sotkussa jos en vaivautuisi.

Muistuttelen jatkuvasti (tai joudun muistuttelemaan kun mies ei tunnetusti itse muistaisi mitään) kaikesta: onko kotiavaimet, työavaimet, autonavaimen, rahapussi, työlaukku, työavaimet. Laitoitko oven lukkoon, sammutitko kahvinkeittimen, laitoitko auton lämmittämään, onko koiralla vettä, onko aamun herätys asetettu kelloon, muistitko ilmoittautua/varata/ostaa/hakea.

Mies on flegmaattinen ja passivoitunut. Istuu kännykkäänsä näppäilemässä olohuoneen laiskanlinnassa kun minä touhuan ja passaan. Olen ikään kuin miehen kotiaivot ja -lihakset. Miehellä ei kotona ole huolta huomisesta, hänhän elää kuin toista lapsuuttaan jossa minä vanhempien ominaisuudessa huolehdin hänen hyvinvoinnistaan. Olen väsynyt!! En haluaisi "nalkuttaa" ja muistutella, mutta kun ne asiat ei hoituisi muuten!

Miehen nimellä tulleet laskut jäisivät maksamatta eräpäivään mennessä jos minä en huolehtisi (tämä on todistettu aiemman kokeilun ansiosta). Mies huolettomasti ostelee pankkikortillaan tietämättömänä kuinka paljon käyttötilillä edes on rahaa. Luottokorteilla tätä samaa ongelmaa ei tietysti ole, paitsi sitten eräpäivinä joita mies ei noteeraa.

Tuohon ensimmäiseen lihavoituun kohtaan sellanen kommentti, että tuo luultavasti on hyvin totta. Kuitenkin on surullista, että jos joku nainen sanoo tälläistä, hänen käsketään lopettaa "marttyyrina oleminen." 

Oletteko huomanneet, etteivät miehet koskaan ole marttyyrejä? Jos mies sanoisi, että vaimo jättää mut täysin yksin kotitöiden kanssa eikä tee vaikka monta kertaa huomautan, häntä säälittäisiin ja voivoteltaisiin. Naiselle sanotaan, että lopeta marttyrointi.

Toiseen kohtaan,niin tostahan se Väestöliiton Heli Vaaranen oli niin hirmuisen huolissaan. Kun miehiä pidetään lapsina. Miksiköhän niitä pidetään lapsina?

MIKÄ teitä ihmisiä oikein vaivaa!? Ei epätasa-arvo suhteessa synny tyhjästä. Kattokaa peiliin, sieltä se vika löytyy.

Oma mieheni jätti aina likaiset vaatteet kodinhoitohuoneen lattialle. Vuosia huomauttelin nätisti ja lopulta vähemmän nätisti, vaan aina vaan ne likaiset vaatteet oli lattialla eikä viereisessä pyykkikorissa...

Kunnes kyllästyin. Siirsin aina hänen likaiset vaatteet huoneen nurkkaan pois tieltäni. Lopulta läjä oli yli metrin korkuinen. Siinä vaiheessa mies alkoi huomata, ettei hänelle ole tullut puhtaita vaatteita pitkään aikaan ja ryhtyi itse pesemään vaatteitaan. Pinon alimmat vaatteet olivat _homeessa_, eikä pilkut lähteneet pesussakaan pois.

Ei ole tarvinnut enää muistutella pyykkikori käytöstä.