Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:40"]Minäkin kyllä ärsyynnyn välillä samanlaisista asioista puolisossani. Mutta! On sillä  hyvätkin puolensa, en osaa hoitaa mitään autoon liittyvää, en jaksa ajaa nurmikkoa/tehdä lumitöitä, en ymmärrä tietokoneista tai teknisistä laitteista juuri mitään yms. Tiedän että miestä ehkä vähän ärsyttää sitten taas just noi jutut. Mutta toinen tosiamme sietäen ja auttaen tässä eteenpäin mennään.
[/quote]

On vähän eri asia, jos mies vaihtaa kaksi kertaa vuodessa auton renkaat, kerran vuodessa joutuu jotain ruohonleikkurille tekemään yms KUIN että nainen joutuu hoitamaan kotityöt vuoden jokaisena päivänä.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:45"]

Taidat ap olla sokea omille touhuille ;) passaamista on myös maksaa yhteiset laskut vaikka sen kyllä sun puoleta ymmärränkin. Mutta lopeta tosiaan kaikki passaus.

[/quote]

Jos laskuissa on minun nimeni, niin en koe sitä passaukseksi koska siinä otan vastuun itsestäni kuten aina muutenkin tähän asti. Sähkölasku esimerkiksi on miehen nimellä ja sitä en maksa. Jos sähköt menee katki niin ei se mua haittaa, häntä varmasti enemmän kun koneella kerran tekee töitä :D

"Jotenkin tuntuu, että tuommoiseta ei seuraa mitään hyvää. Mieluummin pitäisit miehellesi rakastavan palaverin."

Palavereita on rakastavasti ja vähemmän rakastavasti pidetty monen monta kertaa vuosien aikana ilman tulosta, tai sitten tulos on ollut se, että mies kyllä tekee asioita, mutta samalla häntä ärsyttää se minun puhuminen. Eli jos ei puhe auta, niin ehkä teot (tai tässä tapauksessa tekemättä jättäminen) auttaa.

Tuo on myös yksi asia mitä en enää jaksa: stressata suhteen jutuista ja puhua turhaan. Meillä menee siis päälinjoja katsoessa oikein hyvin, mutta jotenkin olen aina näissä joissain jutuissa kantanut huolta kaikesta suhteeseen liittyvästä. Nyt jotenkin on ajatukset alkanut muuttua tosiaan itsenäisempään suuntaan eli ajatuksena ei ole "teen kaiken jotta tämä toimii ja puhun kaikesta ja hoidan ja huolehdin" vaan enemmänkin että "tää on ihan kiva suhde ja teen parhaani kohdellakseni toista hyvin, mutta en unohda itseäni, tämä kestää niin kauan kun tämän on tarkoitus kestää". AP

Up

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:43"]

Minulla on takanani 25 vuotta yhteistä taivalta mieheni kanssa. En ole koskaan paaponut häntä, mutta edelleenkin vasara voi jäädä keskelle eteisen lattiaa, mistä siivooja sen löytää ja nostaa lipaston päälle. Sama juttu likaisten vaatteiden kanssa: niitä voi olla kasoina ties missä, mutta ei se minua haittaa. En nalkuta, en valita.

Omat lapset ovat nyt vanhemmiten sanoneet, että heistä olisi ollut kiva, jos olisi ollut siisti koti. Olen muistuttanut, että lastenhuoneet olivat siistit samoin kuin minun työhuoneeni. Lopuissa huoneissa isä sai elää juuri niin kuin halusi.

Ainoa ongelma tuli silloin, kun miehen sukulaisia tuli kylään. Silloin mies huusi jo aamulla, että "miksi hän on ainoa, joka joutuu siivoamaan". Muistutin silloin äärettömän kylmästi, että ne sukat, banaaninkuoret ja unohtuneet kirjekuoret lattialla ovat kaikki miehen tarkasti paikalleen asettamia. Miksi muu perhe joutuisi siivoamaan yhden aiheuttamat sotkut?

[/quote]Hei, uskomatonta! Tämähän on melkein kuin minun elämästäni, melkein kaikki täsmää, paitsi siivoojaa meillä ei ole. Uskaltaisiko näistä jo sen johtopäätöksen tehdä, että (ainakaan tietynlaiset) miehet eivät vain kerta kaikkiaan koskaan opi. Minä luovutin todellakin jo aikoja sitten, elämme sotkuisessa kodissa, mutta ennemmin kestän sotkun kuin rupean siivousmarttyyriksi. Unelmissani häivyn joku päivä lopullisesti ja jätän äijän elämään sotkujensa keskellä. Olen varma, että vielä sen teen, kun väsyn sotkuun lopullisesti.

2

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:33"]Elämme jännittäviä aikoja!

Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".

Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".

En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.

Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D

Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...

Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
[/quote]

HYvä ap! :)

Mutta, huolehdi ne miehen laskut kuitenkin, siitä nousee iso haloo jos oot ennen huolehtinut ja nyt yhtäkkiä et. Mies ottais sen vittuiluna.

Nyt se meinas tippua tuosta tuolilta :D Korjas vaan asentoa työntämällä vaatteita vähän sivuun ja jatkoi koneen näpyttelyä. En sanonut mitään. AP

Kyllä miehen pitää olla aikuinen ihminen, ilman että joka kerta täytyy passata ja huolehtia. Itekki kokenu sen ku mies ei osannut tehdä kotitöitä ja laskuistakin piti aina ite huolehtia, mut niin olen vaan saanut koulutettua siitä aikuisen ihmisen. Nyt tehdään tasapuolisesti molemmat kotitöitä jaksamisien mukaan :) hyvin menee täällä :) tsemppiä sulle kans, jatka samaa mallii ! ;)

Varmaan pitkä ja komea mies kun on tähän asti saanut teetettyä nuo asiat sinulla.
Itselle kun ei ole osunut ihan kaikki alfa geenit, eli en ole pitkä enkä komea, joten olen joutunut hoitamaan omat asiani että nainen sietää minua.

Hyvä ap! Älä luovuta vaan odota niin kauan, että mies tajuaa, ja jos mies sitten hermostuu niin älä lähde riitelyyn mukaan vaan ole rauhallinen ja asiallinen. Ja tule raportoimaan!!

Lisään vielä, että näiden kahden viikon aikana on todellakin ollut välillä vaikeaa olla hiljaa, kun omatkin tavat on niin syvään juurtuneet. Kun esim. se kahvikuppi on kolmatta päivää keskellä makkarin sivupöytää likaisena niin että lusikkakin on juuttunut pystyyn niihin pohjalimoihin, niin todella tiukkaa on tehnyt se, etten avaa suutani ja sano että "voisitko ystävällisesti pestä tuon kupin tai edes laittaa sen tänne tiskialtaaseen tuosta pöydältä??!" Mutta en hitsi soikoon ole sanonut mitään. Kolmantena päivänä vein sen miehen työpöydälle eikä se edes huomannut. AP

itellä on samanlainen kokeilu, mut pienemmässä mittakaavassa ollu käynnissä noin pari kuukautta.

Laitoin vain omalle puolelle sänkyä lakanan, tyynyliinan ja pussilakanan. Mies nukkuu edelleen ilman, varmaan joulunakin vielä. Laiska kun on niin ei viitsi niitä itse laittaa.

Meidän huushollissa on kolme teini-ikäistä poikaa, mies ja minä. Jokaisella on oma pyykkikori, ollut jo vuosia, joten jokainen huolehtii omista pyykeistään, sisältäen pyyhkeet ja petivaatteet (toki miehen kanssa vaihdamme petivaatteet aina samaan aikaan, koska jaamme saman sängyn). Samoin jokainen huolehtii omista tavaroistaan ja huoneittensa siisteydestä (lisäksi meillä käy siivooja kerran viikossa). Tämä järjestely on ollut voimassa siitä saakka, kun pojat olivat alakouluikäisiä. Koti on aina suht siisti, eikä minun tarvitse stressata muiden tekemisillä tai tekemättä jättämisillä. En ole koskaan oppinut nalkuttamaan, eikä siihen ole edes tarvetta, vaikka neljän miespuoleisen henkilön kanssa asunkin. Minulla ei todellakaan ole aikaa eikä halua eikä tarvetta alkaa korjaamaan muiden sotkuja, kukin hoitakoon omansa. Suosittelen!

Ainoastaan keittiössä työt jaetaan miten sattuu.

Muuten ollaan kuin ellun kanat. Olen itse mukavuuteen ja laiskuuteen taipuvainen (kaiken kiireen keskellä), joten homma toimii todella hyvin.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:43"]

Minulla on takanani 25 vuotta yhteistä taivalta mieheni kanssa. En ole koskaan paaponut häntä, mutta edelleenkin vasara voi jäädä keskelle eteisen lattiaa, mistä siivooja sen löytää ja nostaa lipaston päälle. Sama juttu likaisten vaatteiden kanssa: niitä voi olla kasoina ties missä, mutta ei se minua haittaa. En nalkuta, en valita.

Omat lapset ovat nyt vanhemmiten sanoneet, että heistä olisi ollut kiva, jos olisi ollut siisti koti. Olen muistuttanut, että lastenhuoneet olivat siistit samoin kuin minun työhuoneeni. Lopuissa huoneissa isä sai elää juuri niin kuin halusi.

Ainoa ongelma tuli silloin, kun miehen sukulaisia tuli kylään. Silloin mies huusi jo aamulla, että "miksi hän on ainoa, joka joutuu siivoamaan". Muistutin silloin äärettömän kylmästi, että ne sukat, banaaninkuoret ja unohtuneet kirjekuoret lattialla ovat kaikki miehen tarkasti paikalleen asettamia. Miksi muu perhe joutuisi siivoamaan yhden aiheuttamat sotkut?

[/quote]Hei, uskomatonta! Tämähän on melkein kuin minun elämästäni, melkein kaikki täsmää, paitsi siivoojaa meillä ei ole. Uskaltaisiko näistä jo sen johtopäätöksen tehdä, että (ainakaan tietynlaiset) miehet eivät vain kerta kaikkiaan koskaan opi. Minä luovutin todellakin jo aikoja sitten, elämme sotkuisessa kodissa, mutta ennemmin kestän sotkun kuin rupean siivousmarttyyriksi. Unelmissani häivyn joku päivä lopullisesti ja jätän äijän elämään sotkujensa keskellä. Olen varma, että vielä sen teen, kun väsyn sotkuun lopullisesti.

[/quote]

Meillä on muuten erittäin siisti poika eli 21v esikoinen asuu opiskelijakämpässä, joka on joka hetki siinä kunnossa, että sen voisi kuvata sisustuslehteen. Ikinä ei hänen huoneessaan ole ollut sukkia lattialla tai likapyykkiä ajelehtimassa. Mietin, tuleeko hänestäkin parisuhteessa siivoton luuseri vai onko hän se, joka hyppii sukkakekojen yli ja nalkuttaa.

edellinen kommentoija

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:59"]

Taas huomaa, ettei vaimoa kannattaisi valita summamutikassa!

Toisaalta naiset ovat ovelia ja melkein kaikki esittävät aluksi hellää ja huolehtivaista, mikä tekee asiasta sangen haastavan. Kadehdin äärettömän paljon miehiä, joille on osunut nainen, joka on tuollainen vielä vuosienkin päästä. Ei toisaalta tule mieleenkään kuin yksi. Ovat jo yli nelikymppisiä, mutta vaimo edelleen ihanin, jonka olen koskaan tavannut. Voi kun voisi kloonata sellaisen itsellekin..

[/quote]

Vinkkinä muuten, että kyseinen vaimo on 'kasvatusalan' ammattilainen. 

Sitä niittää, mitä kylvää. Jos haksahtaa johonkin kovaan miesmäiseen naiseen niin äkkiäkös se huusholli on kuin kahden aikamiespojan kimppakämppä. 

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:58"]Mielenkiintoista. Oon joskus yrittänyt samaa, mut oma hermo ei kestä kovin kauaa. Helpompi sit vaan siivota ite kun katella niitä sotkuja. Päivittele!! Merkkaan suosikkeihin ;)
[/quote]Se siivoaa jota sotku häiritsee.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:10"]

HYvä ap! :) Mutta, huolehdi ne miehen laskut kuitenkin, siitä nousee iso haloo jos oot ennen huolehtinut ja nyt yhtäkkiä et. Mies ottais sen vittuiluna.

[/quote]

En ole siis aiemminkaan maksanut niitä eli ne ovat aina olleet miehen itsensä hallussa ne laskut. Olen vain muistuttanut niiden maksamisesta useaan otteeseen, koska muuten mies on jättänyt ne maksamatta. Eli tietenkään en jätä tekemättä mitään mikä on "sovittu" minun hommakseni. Miehen omien laskujen maksaminen ja niistä muistuttelu ei kuulu niihin :) AP

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:05"]

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:43"]

Minulla on takanani 25 vuotta yhteistä taivalta mieheni kanssa. En ole koskaan paaponut häntä, mutta edelleenkin vasara voi jäädä keskelle eteisen lattiaa, mistä siivooja sen löytää ja nostaa lipaston päälle. Sama juttu likaisten vaatteiden kanssa: niitä voi olla kasoina ties missä, mutta ei se minua haittaa. En nalkuta, en valita.

Omat lapset ovat nyt vanhemmiten sanoneet, että heistä olisi ollut kiva, jos olisi ollut siisti koti. Olen muistuttanut, että lastenhuoneet olivat siistit samoin kuin minun työhuoneeni. Lopuissa huoneissa isä sai elää juuri niin kuin halusi.

Ainoa ongelma tuli silloin, kun miehen sukulaisia tuli kylään. Silloin mies huusi jo aamulla, että "miksi hän on ainoa, joka joutuu siivoamaan". Muistutin silloin äärettömän kylmästi, että ne sukat, banaaninkuoret ja unohtuneet kirjekuoret lattialla ovat kaikki miehen tarkasti paikalleen asettamia. Miksi muu perhe joutuisi siivoamaan yhden aiheuttamat sotkut?

[/quote]Hei, uskomatonta! Tämähän on melkein kuin minun elämästäni, melkein kaikki täsmää, paitsi siivoojaa meillä ei ole. Uskaltaisiko näistä jo sen johtopäätöksen tehdä, että (ainakaan tietynlaiset) miehet eivät vain kerta kaikkiaan koskaan opi. Minä luovutin todellakin jo aikoja sitten, elämme sotkuisessa kodissa, mutta ennemmin kestän sotkun kuin rupean siivousmarttyyriksi. Unelmissani häivyn joku päivä lopullisesti ja jätän äijän elämään sotkujensa keskellä. Olen varma, että vielä sen teen, kun väsyn sotkuun lopullisesti.

[/quote]

Meillä on muuten erittäin siisti poika eli 21v esikoinen asuu opiskelijakämpässä, joka on joka hetki siinä kunnossa, että sen voisi kuvata sisustuslehteen. Ikinä ei hänen huoneessaan ole ollut sukkia lattialla tai likapyykkiä ajelehtimassa. Mietin, tuleeko hänestäkin parisuhteessa siivoton luuseri vai onko hän se, joka hyppii sukkakekojen yli ja nalkuttaa.

edellinen kommentoija
[/quote]Poikahan on kuin BB-Dani. Kauhea siivousintoilija ja armoton kontrollifriikki.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:12"]

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:47"]

Olisi huvittava ratkaisu, jos mies suuttuisi ja hakkaisi aloittajan kuoliaaksi sillä lattialle jääneellä vasaralla. :D

[/quote]

Mahdollisesti niin tapahtuukin, jos AP ei osaa ryhdistäytyä ajoissa ja pitää turpaansa kiinni. Hänellä vaikuttaa olevan kaikki erinomaisesti, eli ärsyttää tuollainen tyhjästä valitus. Vaimo on onnellisimmallaan hellän nyrkin ja hellan välissä.:)

[/quote]

Nythän mä nimenomaan pidän "turpani kiinni". AP

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:46"]

Jos aikuinen ihminen ei osaa laskujaan maksaa, on ehkä vähän syytäkin oppia se kantapään kautta.

[/quote]

Minä en oikein ymmärrä tällaista ajattelutapaa. Minun mieheni kuuluu näihin, joita ei laskujen maksu kiinnosta. Seurusteluaikoina, kun lajittelin hänen papereitaan, näin enemmän muistutuskirjeitä kuin koskaan. Itse en ole ensimmäistäkään saanut. Naimisiin mentyämme järjestelimme raha-asiat niin, että minä hoidan kaiken maksuliikenteen ja mitään ongelmia ei sen suhteen ole ollut. Mies ei ole mikään tuhlaaja eikä holtiton rahankäyttäjä, mutta häntä ei vaan juoksevien asioiden hoitaminen jaksa kiinnostaa. 

Minua puolestaan ei jaksa ruuanlaitto kauheasti kiinnostaa. Teen helppoja pöperöitä ja tyydyn niihin, ne kelpaavat minulle aivan hyvin. Mies taas on nirsompi ja vaatii ruualtaan enemmän. Niinpä hän on se, joka toimii pääkokkina silloin kun tehdään perheelle ruokaa. Usein hän kokkaa yksinkin, joskus minä ja tyttö ollaan keittiöapulaisina. Minä hoidan sitten enemmän tiskejä, miestä taas ne eivät niin jaksa kiinnostaa.

Eikö ole ihan luontevaa, että hommat jaetaan kykyjen ja taipumusten mukaan? Tärkeintä kai on, että ne tulee tehtyä ja että kaikki osallistuvat? Jos minä maksan laskuja mielelläni, niin miksi minut pitäisi pakottaa kauhan varteen? Tai mies pakottaa laskujen maksuun, jos hän viihtyy paremmin kauhan varressa?