Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:36"]
Mä en ymmärrä miten kuvittelet korjaavasi parisuhteenne ongelmat luomalla uusia ongelmia tilalle. Katsoisit peiliin ja aikuistuisit, ompas surullista.
[/quote]
Onko miehen käytös aikuismaista?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:33"]
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
...laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
...välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille
[/quote]
Taidat ap olla sokea omille touhuille ;) passaamista on myös maksaa yhteiset laskut vaikka sen kyllä sun puoleta ymmärränkin. Mutta lopeta tosiaan kaikki passaus.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:42"]
No mitäs jos siltä raukalta menee luottotiedot?
[/quote]
Jos aikuinen ihminen ei osaa laskujaan maksaa, on ehkä vähän syytäkin oppia se kantapään kautta.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:42"]
Toivottavasti miehesikin lopettaa isänäsi olemisen. Ei enää esim. lohduta kun olet surullinen.
Sitten herääkin enää vain kysymys, mitä järkeä tuollaisessa suhteessa on :D
[/quote]
Minä edelleen lohdutan häntä ja hän minua. Mitä laskujen maksuilla, kodin siivoamisella toisen puolesta tai yksipuolisella asioiden hoitamisella on sen kanssa tekemistä? :D
Ja jos luottotiedot menee, niin sitten menee, hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään. Se on minun aika vihdoin tajuta ja toimia terveemmin itse tässä mielessä. Uskoisin kyllä, että hän havahtuu siinä vaiheessa viimeistään kun tulee perintätoimiston kirjeet. Pitää vaan toivoa, että on hänellä rahaa silloin tilillä, normaalisti kun tuhlaa kaiken 2 viikossa herkkuihin ja muuhun turhaan jos en pidä huolta :D
AP
Hyvä ap. Helpotat myös itseäsi. Koita pitää viileä "teen mielenkiintoista sosiologists tutkimusta" -asenne koko ajan.
Kyllä aikuisen miehen pitää pystyä huolehtimaan omista laskuistaan, tavaroistaan ja henkilökohtaisesta hygieniastaan itse. Ei ole paljon vaadittu. Ihan minimi ihmisen ominaisuudet.
Joo mutta jos tarviitte joskus yhteistä lainaa ja luottotiedot on toinen ryssinyt niin se siitä. Aattele nyt edes itseäsi ja lapsiasi.
Ap, mulla on samanlainen mies! Ja olen kokeillut samaa kuin sinä. Tulos: mies suuttui mulle kun olen laiska paska enkä tee kotihommia. Hän itse ei ole muuttunut pätkääkään. Marttyyrin ilme naamalla siivosi pahimpia jälkiä, mutta soitti tietenkin äidilleen ja kertoi kuinka hän nyt tässä huusollissa on se joka imuroi. Sukkia ja kalsareita ostetaan uusia jos niitä ei ilmesty muuten vaatekaappiin. Ja ne maksamattomat laskut osuu omaan nilkkaan, aviossa kun ollaan.
Ehkä sitä miestä ei kiinnosta ap.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:33"]
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
...laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
...välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille
[/quote]
Taidat ap olla sokea omille touhuille ;) passaamista on myös maksaa yhteiset laskut vaikka sen kyllä sun puoleta ymmärränkin. Mutta lopeta tosiaan kaikki passaus.
[/quote]
sama pisti silmään :-D
Hyvä ap! Aikuisena kohteleminen ja vain omista asioista huolehtiminen kuulostaa huomattavasti kypsemmältä ja fiksummalta tavalta reagoida kuin ne ekana mieleen tulevat jatkuva nalkuttaminen ja raivostuminen. Toivottavasti miehesi ymmärtää pian käyttäytyä kuin aikuinen.
Jotenkin tuntuu, että tuommoiseta ei seuraa mitään hyvää. Mieluummin pitäisit miehellesi rakastavan palaverin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:50"]
Ap, mulla on samanlainen mies! Ja olen kokeillut samaa kuin sinä. Tulos: mies suuttui mulle kun olen laiska paska enkä tee kotihommia. Hän itse ei ole muuttunut pätkääkään. Marttyyrin ilme naamalla siivosi pahimpia jälkiä, mutta soitti tietenkin äidilleen ja kertoi kuinka hän nyt tässä huusollissa on se joka imuroi. Sukkia ja kalsareita ostetaan uusia jos niitä ei ilmesty muuten vaatekaappiin. Ja ne maksamattomat laskut osuu omaan nilkkaan, aviossa kun ollaan.
[/quote]
Turha valittaa, jos on vapaaehtoisesti tuollaisen kanssa naimisissa.
Aikansa kun äitinä hääräilee laiskalle ja välinpitämättömälle kumppanilleen, tahtoo muutosta. Ja kukapa tilanteen muuttaisi, ellet sinä itse sitä tee. Kivaahan se on, kun toinen huolehtii kaiken.
Näin tein minäkin, kun muutimme 2vessaiseen asuntoon. Aloitin kertomalla, että kumpikin siivoo oman tonttinsa. Raivokkaasti penäsi mies vanhan käytännön perään, mutta minkäs teet, jarrujäljet pysyvät, jos et putsaa. Samoin pyörittelin pyykkikonetta, katsellen kaverin pyykkivuorta. Aikansa se vei, kun mies tuli pyytämään, josko katsoisin siivottua saunaa ja wc:tä, että kelpaakos? Johan vain kelpasi. Keitin kakkukahvit, ja siitä se sitten lähti.
Nykysin pyykit löytyvät korista ja paikat kiiltää. Tämä innostui oikein siivoomaan ja mattoja tamppaamaan. Petivehkeet vaihtaa itse jne. Aikaa vei, mutta enpä voisi tyytyväisempi olla. Kaiken kukkuraksi on makkarissa alkanut tapahtua liikehdintää...
Kyllä yhdessä ja tasa-arvoisesti toista kunnioittamalla homma onnistuu. Outoa, kun ei repiviä riitoja, eromietteitä, väsymystä ja turhautumista enää ole. Voisi jo mainita sanan onnellisuus.
Miksi ihmeessä mies hakkaisi minut vasaralla kuoliaaksi? Kamalia juttuja jollain! Miehenhän olettaisi nyt olevan onnellisempi kuin aikoihin näiden asioiden tiimoilta, kun vihdoin olen lopettanut niistä puhumisen. Tosin joo, tietysti häntä ei varsinaisesti ole haitannut se että minä hoidan ne asiat, vaan häntä on todellakin haitannut se niistä puhuminen.
Paljon mietin ennen tätä muutosta sitä, että miten paljon on itsestäni kiinni se, että ahdistaa toisen sotkuisuus ja tekemättömät asiat. Mietin, että romahtaako (mun) maailma, jos lopetan sen äitinä olemisen? Toistaiseksi mulla on ollut HAUSKEMPAA kuin aikoihin näinä kahtena viikkona :D Enää ei ole sitä jatkuvaa oloa siitä, että "ei hitto TAAS mä tässä perkaan TON p*skasia vaatteita" ja katkeruutta siitä että tekee itse tuplatyöt ja toinen pääsee helpolla. On jotenkin itsenäisempi, vapautuneempi ja itsevarmempi olo. Nyt pidän vain kiinni siitä, että mies ei valtaa lisää alaa sotkulleen vaan se pysyy tuossa mitä tällä hetkellä on hänen oma työalueensa jne. Pyykit pesen kuten ennenkin, mutta vain ne pyykit mitkä on pyykkikoriin tiensä löytäneet :D AP
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:40"]Minäkin kyllä ärsyynnyn välillä samanlaisista asioista puolisossani. Mutta! On sillä hyvätkin puolensa, en osaa hoitaa mitään autoon liittyvää, en jaksa ajaa nurmikkoa/tehdä lumitöitä, en ymmärrä tietokoneista tai teknisistä laitteista juuri mitään yms. Tiedän että miestä ehkä vähän ärsyttää sitten taas just noi jutut. Mutta toinen tosiamme sietäen ja auttaen tässä eteenpäin mennään. [/quote] No voi että onpa iiiiiihanaa, kun ootte noin täydellisiä, yhdessä auttaen toinen toistaan. VMP!!!
[/quote]
Mulla on samantapainen mies kuin tolla vastaajalla. Olen myös eronnut ap:n kuvailemasta "miehestä", enkä silloin uskonut että olisi edes olemassa vapaalla jalalla miestä joka osaisi huolehtia laskuistaan, siivota, käydä kaupassa ilman täydellistä ohjeistusta hyllyväleineen tai veisi vaatteensa likapyykkikoriin. Pyykkiä pesevästä miehestä vain haaveilin vaikka siskoni miehen tiesin sellainen olevan. Olin myös tietoinen siitä, että on olemassa miehiä jotka laittavat itse ruokaa, koska veljeni on kokki. Mutta aattelin että ne ovat vain poikkeuksia jotka vahvistavat säännön, eli miehet ei vaan osaa.
Luojan kiitos erosin siitä riippakivestä. Olisikin ollut siedettävää pitää taloa siistinä ja vaatteita kuosissa jos mies olisi sitten taas tehnyt ns. oman osansa huoltamalla autoja, tekemällä remppaa tai pihahommia. Mutta kun ei. Nekin jäivät mun kontolleni; minä vaihdoin öljyt (tosin tasan yhden kerran sitten totesin että se muutama kymppi siitä ei oikeasti ole paha juttu ja vein huoltoasemalla), naputtelin listoja paikoilleen ja tapetoin, leikkasin nurmikon, istutin pensasaidan, sen lisäksi hoidin talon siisteydestä, pyykeistä ja ruoasta. Ja se ukko kehtasi välillä vielä valittaa kun aina on samaa sapuskaa. Saatana.
Olin jonkun aikaakin lasten kanssa keskenämme, muutimme rivariin vuokralle. Elämä helpottu, ruokakulu yli puolittui, luulin etten pärjää rahallisesti mutta pärjäsinkin paremmin kuin ennen. En minkään tuen takia, koska en sellaista saanut muuten kuin yh-lisän lapsilisään, vaan vain siksi ettei sitä äijää ollut rahoja tuhlaamassa. Sitten tapasin nykyisen avomieheni, eronneen miehen. Miehen, joka oli kasvatettu siistiksi ja itsenäiseksi, joka huolehti kodistaan ja omaisuudestaan eikä roikkunut äitinsä helmoissa. Ja jonka kanssa nykyään hommat hoituvat niin, että minä hoidan sisäpuolta kodista; pyykkejä, ruokaa, leipomuksia, siisteyttä ja mies pihaa ja autoja. MUTTA hän myös täysin oma-aloitteisesti siivoaa, käy kaupassa jne.
Siis kuten normaali suomalainen aikuinen mies. Mä sanoisin että tuollainen täyshuollettava aikuinen kuin exäni oli, ei ole normaali suomalainen mies.
Mielenkiintoista. Oon joskus yrittänyt samaa, mut oma hermo ei kestä kovin kauaa. Helpompi sit vaan siivota ite kun katella niitä sotkuja. Päivittele!! Merkkaan suosikkeihin ;)
Taas huomaa, ettei vaimoa kannattaisi valita summamutikassa!
Toisaalta naiset ovat ovelia ja melkein kaikki esittävät aluksi hellää ja huolehtivaista, mikä tekee asiasta sangen haastavan. Kadehdin äärettömän paljon miehiä, joille on osunut nainen, joka on tuollainen vielä vuosienkin päästä. Ei toisaalta tule mieleenkään kuin yksi. Ovat jo yli nelikymppisiä, mutta vaimo edelleen ihanin, jonka olen koskaan tavannut. Voi kun voisi kloonata sellaisen itsellekin..
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:42"]No mitäs jos siltä raukalta menee luottotiedot?
[/quote]
mitä sitten? Ite on soppasa keittäny!!!