Näkeekö ihmisestä jotenkin päällepäin jos on kokenut kovia?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:22"]

Vaikean elämän kokeneet ovat yleensä empaattisempia ja ymmärtäväisempiä kuin helpomman elämän eläneet

[/quote]

Noinhan se menee jossain Kaurismäen filmissä, mutta itse olen huomannut, että monet vaikean elämän kokeneet ovat katkeria ja kateellisia.

[/quote]

Katsoitko peiliin kun kirjoitit tuon?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:22"]

Vaikean elämän kokeneet ovat yleensä empaattisempia ja ymmärtäväisempiä kuin helpomman elämän eläneet

[/quote]

Noinhan se menee jossain Kaurismäen filmissä, mutta itse olen huomannut, että monet vaikean elämän kokeneet ovat katkeria ja kateellisia.

[/quote]

Katsoitko peiliin kun kirjoitit tuon?

[/quote]

En katsonut peiliin vaan tietokoneen näyttöä.

Up

Jos jotenkin yritän yleistää sellaisia, joita omassa lähipiirissäni on, niin he ovat erityisen levollisia ja valoisia ihmisiä. Jaksavat aina huolehtia ja välittää muista ja pysyä toiveikkaina.

No se näkyy jos on rankan elämän takia alkanut käyttää liikaa alkoholia tms. Ehkä noin muuten kovat koettelemukset näkyy sellaisena surumielisyytenä..?

Ei minusta ainakaan. Minulle on jopa joskus sanottu että en tiedä elämästä mitään kun olen niin onnellinen.

Vaikeita asioita kokeneet ovat yleensä myötätuntoisempia ja empaattisempia kuin muut.

Masennuksen sen sijaan näkee usein kasvoista. Kun itse olin masentunut, psykiatri sanoi, että kasvoissani on tiettyä plastisuutta, joka on masennukselle tyypillistä. Posket ovat hieman alaspäin, silmät ahdistuneet, suupielet alaspäin... Hankala selittää, mutta olen oppinut tunnistamaan masentuneet ihmiset kasvoista. Ikävä kyllä heitä on Suomessa paljon, ja enemmän kuin ulkomailla.

Muutama julkimo on tosi kärsivän näköinen, Jussi Halla-aho, Courtney Strodden.

http://hs13.snstatic.fi/webkuva/taysi/675/1305573468955?ts=495

-Paras ystävä alkoi käyttämään suonensisäisesti amfetamiinia 15v, aloitimme yhdessä huumeiden käytön saman kesän aikana. kontakti henkilömme oli "perhe" rikollisuuteen erikoistinut vahvat suhteet viron/venäjälle omaava. eli aineet oli vahvoja, meininki isoa, ja teräviä poikia opetetiin kuin omia.

turpaan siis tuli virheistä ja aina piti miettiä vuosi eteenpäin ja 6 siirtoa, opin sen niin hyvin että kun ajattelin elämääni 5 vuotta eteenpäin en halunnut olla huumekauppias.

-naapuri jonka kanssa usein otin kaljaa ja puhuimme monesti henkevät läpi ampui itseään sodanaikaisella pistoolilla päähän.

ihmistä ei oiekin mitenkään voinut auttaa ja tuntuu että oli "valuvika", kaveri kuunteli niin surullista musiikkia että itseäkni itketti ja vaikkei hän ehkä kaikkea kertonut ei hän ellä ollut mitään kunnollista syytä pohjattomaan masennukseen, tai sitten oli liian iso syy enkä siitä tiedä.

jäi vielä henkiin tuosta ja jatkoi dokaamista 3kk tehoosastolla makaamisen jälkeen, siisti jälki otsassa..

jos alkaisin luetella mielestäni "pikkijuttuja" kuulostaisi ne varmasti normaalin ihmisen mielestä aivan sairailta.

elämäntapamuutosten kanssa painiessa eräs henkilö sanoi ettei ikinä uskoisi, näytän niin tavalliselta kuin olla ja voi. toisaalta se nyt on aina ollut tarkoitus...

eli "rankka" elämä ei todella näy naamasta aina, kaltoin kohdellun kehon jäljet näkyvät kyllä.

Usein kun vähän aikaa viettää tämänkaltaisen ihmisen seurassa,ja kuuntelee hänen juttujansa voi ehkä päätellä, ei naamasta. 

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:29"]

Vaikeita asioita kokeneet ovat yleensä myötätuntoisempia ja empaattisempia kuin muut.

Masennuksen sen sijaan näkee usein kasvoista. Kun itse olin masentunut, psykiatri sanoi, että kasvoissani on tiettyä plastisuutta, joka on masennukselle tyypillistä. Posket ovat hieman alaspäin, silmät ahdistuneet, suupielet alaspäin... Hankala selittää, mutta olen oppinut tunnistamaan masentuneet ihmiset kasvoista. Ikävä kyllä heitä on Suomessa paljon, ja enemmän kuin ulkomailla.

[/quote] JOillakin on luonnostaan tietynlaiset kasvot, esim suupielet alaspäin yms. Silloin ei voi kyllä tehdä päätelmiä luonteesta / mielenterveydellisistä seikoista..

Ei taida aina näkyä. Minulla on ollut ahdistava elämä, erilaisia vaikeuksia, kiusaamista ja hankala uskonnollinen yhteisö ym. Minulle on kuitenkin monesti sanottu, että en varmaan tiedä vaikeuksista mitään. Olen aika levollinen ja rauhallinen, en voivottele. Jotenkin tunnen kuitenkin kantavani isoa taakkaa koko ajan. 

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:29"]

Vaikeita asioita kokeneet ovat yleensä myötätuntoisempia ja empaattisempia kuin muut.

Masennuksen sen sijaan näkee usein kasvoista. Kun itse olin masentunut, psykiatri sanoi, että kasvoissani on tiettyä plastisuutta, joka on masennukselle tyypillistä. Posket ovat hieman alaspäin, silmät ahdistuneet, suupielet alaspäin... Hankala selittää, mutta olen oppinut tunnistamaan masentuneet ihmiset kasvoista. Ikävä kyllä heitä on Suomessa paljon, ja enemmän kuin ulkomailla.

[/quote] JOillakin on luonnostaan tietynlaiset kasvot, esim suupielet alaspäin yms. Silloin ei voi kyllä tehdä päätelmiä luonteesta / mielenterveydellisistä seikoista..

[/quote]Tai no lisään sen että toki jotkut lääkkeet saattavat ns. näkyä kasvoista,esim poissaolea katse.

Elämässäni on ollut asioita mitä muut samanikäiset eivät ole välttämättä kokeneet. Välillä huomaan ajatustavoissanii eron verrattuna muihin. Silti näytän kuulemma kultalusikka suussa syntyneeltä. Kerran taksi jonossa eräs mies uhkasi hakata minut koska "kukaan ei oo ikinä ollu ilkeä mulle, niin pitää jonkun olla".

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:27"]

Ei minusta ainakaan. Minulle on jopa joskus sanottu että en tiedä elämästä mitään kun olen niin onnellinen.

[/quote]

Sama. Puhun usein sitä, että ihmiset ansaitsevat mahdollisuuksia, uusia sellaisia, elämässään ja tämä johtuu siitä, että olen itse saanut uuden mahdollisuuden aloittaa kaiken alusta. Uskon myös että ihmisistä löytyy jotain hyvää, totaalisia psykopaatteja lukuunottamatta. (Tuo lisäys koska joku saivartelee kuitenkin)

Olen elämänmyönteinen ja puhun usein siitä, että anteeksianto helpottaa elämää. Tuon jälkeen saan aina kuulla kuinka lapsellinen ja kokematon olen. En jaksa silloin enää selittää että olen kokenut elämässäni rankkoja asioita, osa jopa niinkin rankkoja, että moni ei niitä osaa kuvitellakaan. Täälläkin jos olen jotain kertonut, on minun juttuja epäilty provoiksi, mutta totta ne ovat...

Elämässä pitää vain suunnata katse eteenpäin, eikä vain vatvoa menneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ainakaan. Minulle on jopa joskus sanottu että en tiedä elämästä mitään kun olen niin onnellinen.

Todella ärsyttävää! Itsekin olen saanut kuulla vähätteleviä kommentteja pahimman luokan marttyyreilta joilla on omasta mielestään joku hemmetin etuoikeus elämässään joka asiaan. Kerran sain kuulla kuinka helppoa se onnellisuus onkaan kun ei tarvitse kasvaa jatkuvan manipuloinnin ja mollauksen keskellä. Henkilö ei tiennyt minusta edes sen vertaa että olen narsistin kasvatti. Että shilleen..

Näkee.

Vierailija kirjoitti:

Näkee.

Ei näe! Lokerointi on kuvottavaa

Ei näe, vaikka jotkut kuvitteleekin niin

Vierailija kirjoitti:

Määritelkää kovia kokenut?

Niinpä. Toisille se on vanhempien ero, toiselle oma vaikea parisuhde tai päihdeongelma.