Olenko tyly ja suvaitsematon, jos en halua tulevan ekaluokkalaiseni luokalle erityisoppilaita? (ev)

Tulee jokin Hitleri ja mielisairaat yms. mieleen.



Voin kertoa sinulle ap, että olen muutaman kerran ollut tavallisessa luokassa seuraamassa opetusta ja ainakin se yksi oppilas, jonka tiedän olevan erityisoppilas, on ollut yksi niistä rauhallisimmista tapauksista, kun taas nämä ns. "normaalioppilaat" ovat häiriköineet eri tavoin.

ihan tyypillistä ajattelua. Harva ehdoin tahdoin haluaa erityisoppilaita lapsensa luokalle. Uskon että erityisoppilaalla tarkoitetaan tässä yhteydessä entisiä tarkkis-tapauksia, eli jollain tavalla häiriöksi olevia. Nämä "kelpaako pyörätuolissa istuva tai väärän värinen samalle luokalle" -vastaukset on silkkaa tyhmyyttä.

Uskon tosin, että AP:n kaltaiset vanhemmat eivät saisi koskaan yhdessä aikaiseksi opetusohjelmaa, mistää muusta käytännön suunnitelmasta puhumattakaan. Tämä edellyttäisi nimittäin yhtyeistyökykyä ja muiden ymmärtämistä.

Tehän voitte perustaa rauhallisten (tyttö)oppilaiden koulun. Yksityiskouluun on mahdollista saada lupia. Sosiaalisen median kautta löydätte varmasti lisää samanlaista koulua tahtovia vanhempia. Keräännytte yhteen ja perustatte yksityiskoulun, johon ei oteta yhtään erityisoppilasta. Voitte itse palkata opettajat ja määritellä lakien puitteissa mitä opetetaan ja miten.

Kuuliaisuus taattaisiin mielestäni niin, että jokaisen lukukauden lopussa koulusta luokalta tiputetaan eniten häiritsevä ja erityisin oppilas. Tämä tehdään pisteytysjärjestelmällä, joka on kombinaatio opettajien, oppilaiden ja vanhempien ääniä ja kameraseurannan tulosta. Samalla saataisiin hyvää vaihtuvuutta, koska pudonneen häirikön tilalle voitaisiin ottaa haastattelujen kautta uusi oppilas.

et voi eristää lastasi vain terveiden maailmaan koska terveissäkin on sairastuvia ja ongelmaisia ihmisiä.

luokka muodostetaan kieliryhmän mukaan, koska reksit on laiskoja. Harvemmin häiriköt opiskelee vaikkapa ranskaa.

voi valita ekaksi kieleksi (tokalla luokalla)muita kuin englannin. Ja jos nyt ryhmä sattuisi muodostumaan niin joutuu vaihtamaan koulua, jos opetus ei sattumalta ole omassa koulussa.

luokassa avustaja. Näin myös minun tyttärelläni jolla on mutismi. On siis todellakin täysin mykkä eikä häiritse tunteja millään tavoin. Päinvastoin on fiksu joten avustajasta riittää yleensä muillekin oppilaille.

Aloituksesi oli ikävä :/

Ja tiedoksi muuten: ne pahimmat häirikköoppilaat kyllä siirretään pienluokille. Tyttöni luokasta yksi oppilas kävi vuoden pienluokkaa ja palasi rauhoittuneena takaisin.

jota tämmöiset aloitukset myös aina kirpaisevat. No, me ollaan tämän kirjoittajan kanssa samassa veneessä ja tiedetään, että meidän lapsista ei ainakaan sitä häiriökäyttäytymistä lähde :D

Ollaan me ylpeitä meidän omista lapsistamme :) ja omasta avarakatseisuudestamme.

Jos erityislapsia kutsuttaisiin vammaisiksi niinkuin ennen olisi rajanveto paljon helpompaa. Mieslestäni tähän viestiin vastanneet ovat uskomattomia idiootteja tai tahallaan väärinymmärtäjiä. Kuinka suuret aivot tarvitaan että tajuaa aloittajan tarkoittavan häiriköitä ja nimenomaan häiriköitä?



raajat, älykkyys.. Että te olette idiootteja erityislapsinenne.

Esimerkkini ei ole koulumaailmasta vaan kotoa. Minulla on erityislapsi ja tavallinen lapsi. Erityislapsi tarvitsee enemmän aikaani, koska minun pitää useammin puuttua hänen käytökseensä, torua, laittaa miettimään, keskustella, opettaa ja neuvoa niissä asioissa, joissa hän käyttätytyy huonosti. Tyttäreni käyttäytyy harvemmin yhtä hankalasti, hän saa vähemmän huomiotani tällaisten negatiivisten asioiden seurauksena.



Tyttäreni tarvitsee puolestaan enemmän apuani ainoastaan siirtymätilanteissa, joissa hänen on vaikea lopettaa jotain mieluista tekemistä, jos pitää siirtyä vaikkapa ruokapöytään akkarin äärestä. Joskus koin syyllisyyttä siitä, että aikani ei jakaudu lapsilleni tasapuolisesti, koska toinen tarvitsee enemmän opastusta oppiakseen ihmisten tavoille. Sit tajusin, että eihän se ajan tasapuolisuus ole se pointti. Molempia rakastan yhtä paljon ja molemmille annan hellyyttä yhtä paljon. Lisäksi tyttäreni saa tahattomasti enemmän myönteistä ja vähemmän negatiivista huomiota, koska hän ei joudu pulaan yhtä usein, poikani taas saa vääjäämättä enemmän kurinpidollista huomiota, mitä hän tuskin edes haluaa.



Pointtini on, että totta kai lasta tuetaan hänen heikkouksissaan juuri niin paljon kuin tarve vaatii, jotta hän saa eväät tolkulliseen aikuisuuteen. Ja soisin todella, että koulussakin tämä ymmärretään. Sitä tuetaan ja siinä tuetaan, missä apua tarvitaan, olipa erityislapsi tahi ei!



Vahvuuksissa mä en kyllä ole ehtinyt lapsiani edes tukemaan sen kummemmin. Onneksi vahvuudet näyttävät ruokkivan itse itseään ja lapsi tekee hyvin osaamiaan asioita mielellään kehittyen niissä yhä paremmaksi. Taitavalle askartelijalle on järjestetty kyl askarteluvälineitä ja innokkaalle piirtäjälle on annettu paperia ja kyniä, mut en mä niitä niissä mitenkään tue erityisesti ja paranna niitä taitoja entisestään.



Koulumaailmaan siirrettynä tuo pointtini, niin

eiköhän koulun kuitenkin ole erityisesti tarkoitus opettaa asioita kaikille, ja osa oppilaista (riippumatta erityisstatuksesta) tarvitsee jotain oppiakseen enemmän tukea, osa vähemmän, mutta kukin saa tukea niihin asioihin, missä sitä tarvitaan. Mä en ymmärrä sitä ajatusta, että miksi olla huolissaan sitä, että oman lapsen _vahvuuksia_ ei ehkä ehditä tukemaan luokan erityisoppilaiden takia.

tietä, mutta valitettavasti se on mahdollista vain tiettyyn pisteeseen asti. Ei ole hyvä eristää lasta maailmasta, kun se maailma tulee vastaan kuitenkin jossain vaiheessa.



Meistä jokainen on erityinen ja erilainen ihminen, jolla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Osa tarvitsee apua enemmän ja osa vähemmän. Kannattaa miettiä millaisen asenteen ja eväät itse antaa lapselle antaa elämää varten eikä tasoitella lapsen tietä.

sellainen äiti, joka ajattelee, että vain rauhalliset lapset ovat normaalilapsia, asia on itse-asiassa vähän toisinpäin, lapsen kuuluu leikkiä, olla vilkas ja sosiaalinen ja kokeilla rajojaan. Ujot pikkutytöt voivat olla ihan samalla tavalla hankalia ja mistäs tiedät vielä onko omalla lapsellasi erityistarpeita? Hiljaisen ja "harmittoman" lapsen ihannointi vaan tuntuu olevan aika yleistä Suomessa. Siksi me olemmekin niin juroa kansaa.

että oman lapsen luokalla on ketään, joka aiheuttaa häiriköintiä ja vie open aikaa liikaa.



Ja jos on, niin ihmettelen, että miksi sellaista kukaan toivoisi.

ei ole ekalla erityisoppilaita. Ne siirtyvät sitten ajna kanssa e-luokalle jos siirtyvät. Ne jotka on on monesti sellaisia joidenv anhemmat on olleet aktiivisia ja joilla on jokin erityisvaikeus johon tarvitsee koulussa tukea.



Suomen turvallisuus maana perustuu juuri siihen ettei aktiivisesti syrjäytetä ketään vaan pyritään pitämään kaikki mukana yhteiskunnassa. Sinunkin rahojasi menee sitten veroihin eikä itsesi ja perheesi suojaamiseen syrjäytyneiltä.

Jos erityislapsia kutsuttaisiin vammaisiksi niinkuin ennen olisi rajanveto paljon helpompaa. Mieslestäni tähän viestiin vastanneet ovat uskomattomia idiootteja tai tahallaan väärinymmärtäjiä. Kuinka suuret aivot tarvitaan että tajuaa aloittajan tarkoittavan häiriköitä ja nimenomaan häiriköitä?

raajat, älykkyys.. Että te olette idiootteja erityislapsinenne.

erityisoppilaita ilman tarkempaa rajausta. Kannattaisiko sun mennä takaisin kouluun... Jos vaikka lukemisen ymärtäminen paranisi. Samoin asennevamma tarvitsisi korjausta.

En hoitopaikkaan enkä kouluun. Tämä hiivatin integointi normaalien sekaan on ihan vaan kuntien ja kaupunkien säästötoimi! Näin saadaan lakkautettua kalliita erityiskouluja ja luokkia, kun kaikki vaan laitetaan samaan! Ettekö sitä käsitä?



Integroinnin jälkeen on olemassa suuria ryhmiä, joissa nääm erityislapset vaativat ison huomion ja hoitajien/opettajien ajasta ison osan. Ei se integointi heidän erityistarpeita minnekään poista! Nyt ovat vaan sitten muiden seassa aiheuttaen isoja ongelmia kaikkien oppimiselle aiheuttaen rauhattomuutta ja turhautuneisuutta heissä, jotka jo haluaisivat mennä asioissa eteenpäin.



Ja tämähän ei siis ole erityislapsien vika vaan tämän "uuden hienon ajattelun": sivuuttamalla ongelmat ne lakkaavat olemasta ongelmia!

Nyt vasta luin noita muita tekstejä, enkä nyt tosiaankaan ole luokittelemassa erityislapseksi ujoa/vilkasta/gluteiinitonta/laktoositonta/käsi- tai jalkapuolta jne lasta! Hei haloo!



Erityislapsi on täällä meidän koulussa oppimiskyvyltään alentunut syystä tai toisesta!

On erilaisia autismin variaatioita, adhd diagnooseja jne..

Itse olin juuri tuollainen rauhallinen koululainen. Luokassa oli kolme ryhmää, jotka saivat opettajan huomion



1) häiriköt

2) oppimisvaikeuksista kärsivät tai vaan hitaammin oppivat ilman erityistä vaikeutta

3) hyvin pärjäävät, kovaääniset ja puheliaat lapset.



Noista ainoastaan ryhmän 3 saamasta huomiosta olin katkera ja sitä mieltä, että opettajan olisi pitänyt olla tasapuolisempi. Koin, että nuo hyvät ja puheliaat oli open lellikkejä, sillä niin mielellään hän tunnilla keskusteli ja naureskeli noiden lelikkiensä kanssa. Ei mua koskaan häirinnyt, että sitä matikassa huonoa tyyppiä ope neuvoi. Mua ei tarvinnut, koska osasin kuitenkin ja tajusin jo ala-asteikäisenä tasan hyvin, että se matikassa huonompi tietty tarttee neuvoja ja apua.



Häiriköt taas ärsytti muuten vaan, että pakkoko niiden on mekastaa, mutta hyvin se ope ehti niiden lasten kurinpidolta antamaan huomiota just niille, jotka apua tarvitsivat + lellikeilleen. Mä olen monesti miettinyt, että luokan hiljaiset jää kaikkein helpoimmin opettajien huomion ulkopuolelle, koska juuri nämä lapset eivät pidä meteliä itsestään. Jos opettaja olisi vähän vähemmän huomioinut niitä suosikkejaan, niin häneltä olisi vallan hyvin jäänyt aikaa myös hiljaisten huomioimiseen.



Oman kokemuksen perusteella ja lapsia seuraamalla olen tullut siihen tulokseen, että lapsilla on itseasiassa joskus aikuisia parempi oikeudentaju eivätkä he mittaa asioita mittatikulla, kuten että ajan tasan jakaminen on tasapuolisuutta. Tasapuolisuutta on se, että kokee tulevansa nähdyksi ylipäätään ja itsenään. Ei tasa-arvoisuutta ole se, että kaikille annetaan samankokoiset housut, vaan tasapuolisuutta on se, että jokainen saa itselleen sopivat housut.

onpa täällä tullut paljon kommentteja...

Olen tässä vain miettinyt tulevan ekaluokkalaiseni koulutaivalta ja toivoisin, että opettajalla olisi aikaa - tasapuolisesti - kaikille oppilaille.

Ja aikaa myös tukea sitä minun rauhallista tyttöäni hänen omissa vahvuuksissaan.

Mitä enemmän luokalla on erityislapsia, sitä vähemmän opettajalla on aikaa näille muille.

Eikä se tietenkään ole niiden lasten syy, vaan homma mättää siinä että avustajia yms. tukitoimia on aivan liian vähän.

Mutta ilmeisesti se sitten on väärin ja idealisista toivoa lapselleen rauhallista luokkaa, jossa opettajan aika ei mene muutaman muksun paimentamiseen ja ohjaamiseen.

- ap

Eikö lapsesi tarvitse ennemmin tukea heikkouksinsa kuin vahvuuksiinsa? Vai laitetaanko lapsi sukeltamaan kun osaa jo sukeltaa, mutta ei opeteta uimaan kun ei osaa?

Koulussa ei valitettavasti jaeta minuttiaikataululla opettajan aikaa oppilaille tasapuolisesti. Jos sitä haluaa, voi ottaa yksityisopettajan. Silloin lapsi saa varmasti kaiken opettajan huomion.

Koska aikaa on vähän niin ne, jotka osaavat tehdä asiat itsenäisesti ne tekevät ja ne jotka tarvitsevat apua saavat sitä. Ei ole järkeä että opettaja seisoo vieressä ja katsoo kun tehtävä tehdään oikein. Mitä toimintaa se vahvistaisi?

Koulun tarkoitus on muutenkin opettaa itsenäisyyteen eikä hyysäämiseen. Ei jokaisen vanhemman kullannuppua voi opettaja jokaikinen kerta paijata päähän kun tehtävä menee oikein.

ja itsensä ja lastensa tieltä. Yhteiskunta taas pyrkii - täysin oikein - sopeuttamaan ja parantamaan ongelmia, ei lakaisemaan niitä maton alle.



Yhteiskunnan tapa on oikea ja moraalinen, viisikymppisen tapa väärä ja moraaliton.



Pohjimmiltaan asia on näin simppeli.

En millään käsitä sitä että miten joku aikuinen voi haukkua ja mollata jotain erityissoppilasta mielensä mukaan. Kaikille teille joka haukutte näitä syntymästään asti sairaista lapsia, toivon kaikkea pahaa. Toivon että teidän lapsianne aletaan koulukiusata ja kaikkea muuta ikävää.

Oman lapseni luokalla kiusaajia ovat juuri ihan muut tyypit. Toisekseen erityislapsi on juuri se, jota usein kiusataan. Normilasten vanhempien kannattaisi joskus katsoa peiliin.



Uhrista tehdään taas syyllistä..