Jätin anopin yksin mansikoineen.

ne mansikan pakastukset. Aikaisempia hommia.

joku naapurin työttömäksi jäänyt nainen, jolle anoppi maksaa avusta. Sanoo aina, että ei niitä rahoja mukanaan hautaan saa, parempi käyttää eläessään. Tätä menoa ei miehelle jää mitään perittävää, kun mansikanpakastuksessa mansikat maksoi 40 e ja niiden laittaminen pakastimeen 120 e. Oltiin kahvilla, kun se nainen oli auttamassa ja nähtiin, kun anoppi maksoi palkan.

mitä mieltä MINÄ olen mansikoiden pakastamisesta.

Jos menen anoppini luo, ja hän on perkaamassa ja pakastamassa marjoja tai sieniä, totta kai tarjoudun auttamaan. Minut on kasvatettu niin, että vanhempaa ihmistä kunnioitetaan ja autetaan, jos hänellä on paljon tekemistä. En todellakaan pystyisi istumaan toimettomana ja katselemaan, kun anoppini raataa.

Jos olisi ollut kyseessä jokin suuria ponnisteluja tai paljon aikaa vievä, uuvuttava tai vaikea tehtävä, niin ymmärtäisin että etukäteen pyydetään apua.



Pikkuhommiin kuten mansikoiden purkitus ei nyt kannata minusta erikseen pyydellä apuja.



Tunnetko nyt itsesi hyväksi ihmiseksi?

Itse tosin pakastan omat mansikkani, anoppi omansa. Tuo aina tuliaisina omiaan, joten saan kyllä niistäkin hyödyn ja pakastin on oikeasti täynnä nytkin viimevuotisia mansikoita.



Auttamisenkin ymmärrän - tiettyyn pisteeseen asti. Olin oikeasti niin moukka, että kun minut kutsuttiin esim. anopille syömään tai kahville, kuvittelin, että menen syömään ja kahville ja tulin ns. hiukan paremmissakin vaatteissa. Meillä kotona kun kutsuttiin kylään, niin tosiaan tehtiin sitä, mitä kutsuttiin. Anopilla sen sijaan se syöminen ja kahvi edelsi ensin kasvimaan kitkemistä, autotallin siivoamista ja ruoanlaitossa apuna olemista, joskus imurointiakin. Minua pidettiin todellisena moukkana, kun aluksi hämmentyneenä tuijottelin muiden raatamista ja koetin jotain näennäistä ja pientä siinä sivussa autella. Olisi nimittäin pitänyt tehdä töitä kuin hevonen sitäkin suuremmalla syyllä, etten edes ollut perheenjäsen vaan ihan ulkopuolinen elätti.



Tänä päivänäkin inhoan näitä kyläilyjä, joissa ei oikeasti kyläillä vaan raadetaan anopin määräämissä töissä ruokapalkkaa vastaan. Olisi ihan ok, jos sovittaisiin (ja joskus sovitaankin) etukäteen, että nyt siivotaan autotalli tai tänään tarvitsen apua mansikoiden pakastamisessa. Inhottaa vain mennä sinne "työleirille", vaikka oikeasti on kutsuttu kylään. Anoppi toki itse raataa myös hiki hatussa, sitä en kiellä, mutta on väärin kutsua ihmisiä kylään ja laittaa heidät sitten töihin.



Jossain vaiheessa kyllästyin niin paljon, että tein vain sisätöitä (usein ruoanlaittoa ja leipomista), ja nyt vähään aikaan ei minulle ole määrätty tehtäviä vaan aika usein mies joutuu hommiin ja anoppi menee näyttämään, mitä pitää tehdä. Minä sitten vahdin ruokia ja hoidan lapsia. Jälkeenpäin sitten arvostellaan, miten pirun laiska olenkaan.



Niin olenkin. Kotonakin odottaa ne samat hommat - tekemättä. En silti kutsu anoppia kylään ja rupea häntä käskyttämään puuhiin. Se, että anoppi on minua vanhempi, ei mielestäni ole peruste siihen, että voi määrätä toisia mielin määrin itse valitsemansa elämäntavan ylläpitämiseen. Parasta oli, kun äitini kerran sanoi, ettei oikein ymmärrä, miksi suostun tuollaiseen, kun itsehän anoppi on valinnut asua omakotitalossa ison pihan keskellä ja että rahaa kun on vaikka kuinka paljon, niin miksi ei palkkaa ulkopuolista apua ja anna lastensa puolisoineen hoitaa omaa elämäänsä. Sitten äiti totesi ihanasti, että heillä on säästöjä ja että meidän lasten ei ikinä tarvitse raataa viikottain heidän elämisensä eteen vaan he kyllä voivat palkata apua, jos itse eivät jaksa tai tarvittaessa muuttavat helppohoitoisempaan asuntoon.



Vapaaehtoinen auttaminen silloin tällöin on ok. Se, että joutuu auttamaan velvollisuudesta ja tekemään toisen määräämiä töitä tämän toisen hyväksi monta kertaa kuukaudessa on ärsyttävää, aikaavievää ja uuvuttavaa. On kiva kitkeä anopin kasvimaata, kun oma kasvimaa kasvaa rikkaruohoja. Anoppi on eläkkeellä ja rikas. Me raadamme töissä (ja meillä on aika stressaavat ammatit) ja olemme melko vähävaraisia. Eikö tässä ole jo epäsuhtaa? Onhan se kiva, että anoppi kutsuu ystäviään ja sukulaisiaan illanviettoihin kauniilla pihallaan, jota kitkemme, istutamme, kastelemme, kunnostamme ja jopa maalaamme terassia ja sen kalusteita säännöllisesti, ja samaan aikaan oma pihamme kasvaa heinää ja kukkapenkit rikkaruohoja.



Ja vielä niille, jotka keksivät, että anoppi on hauras ja raihnainen. Ei ole. Juoksi pari vuotta sitten puolimaratonin. Harrastaa potkunyrkkeilyä, ja on erittäin vetreä 60-vuotias nainen, joka ui ja juoksee jokaikinen päivä.

Edellinen kirjoitti asiaa.

Se, että on vanhempi tai jopa huonokuntoisempi ei oikeuta vaatimaan muilta palveluksia. Niitä voi ystävällisesti pyytää nuoremmiltakin, vai onko se kohtuuton vaatimus?



Oma äitini muistuttaa edellisen kirjoittajan vanhempia. Hän todella muutti vanhetessaan pienempään, jossa oli vähemmän siivoamista ja palvelut lähellä. Äiti mielummin palkkaa siivojaan ja ikkunanpesijän kuin odottaa lasten hoitavan. Kun hän kutsuu kylään, hän haluaa meidän viihtyvän ja tulevan mielellään uudelleen. Herkut eivät ole palkkaa vaan ilolla tarjottuja.



Taitaa olla vanhaa maalaisasennetta, että lapsia juoksutetaan talon töissä ja miniöiden pitäisi hoitaa juhlissa kahvitus - ilman kiitosta.



Miksi pakastimeni on aina täynnä? Ostan pakasteita yleensä kassin kerrallaan, jotta eivät sula matkalla. Perunoita, kasviksia, erilaisia marjoja, jäätelöä, lihaakin yleensä tulee laitettua. Leivonnaisia, piirakkataikinaa, uunipatonkeja ja riisipiirakoita. Muutamia pizzasiivuja kiireistä iltaa varten.

paitsi että hän laajentaa sen automaattisen avunsaantinsa myös firmaansa.



Eli kun menemme sinne viikonlopuksi, meidän oletetaan tekevän ilmaiseksi töitä hänen firmassaan.



Majoitus olohuoneessa huonossa vuodesohvassa, ruokana jotain firmasta jääneitä loppuja.



Sama homma lomallakin. Ilmaiseksi työvoimaksi kelpaamme.



Tai sitten vastavuoroisesti niin, että me kelpaamme ilmaiseksi hotelliksi Helsingissä anopilla, anopin muille lapsille ja anopin seitsemän sisaruksen perheille, lapsille ja lastenlapsille.



Meitä ei auteta koskaan, eikä kukaan kutsu kylään - ainoastaan vain silloin, kun meiltä halutaan jotakin.

"pitää ensin pyytää apua" - ajatusta. Ettekö tee ikinä mitään extempore? Eiks olis ollut kiva vaan yllättäen ryhtyä mansikan pakastus puuhiin kun pilata oma ja muiden päivä tollaseen jurnutukseen että mitäs et pyytänyt..

Luin ekan sivun, en jaksanu enää toista. Kommentoin vaan sen verran, että jos itse menen kylään anopille ja hällä on mansikan pakastus meneillään/odottamassa, niin kyllä mä auttaisin. Tosin mun anoppi on samanlainen, tarjoaa apuaan jos tarvitaan. Mun mielestä ihan kohteliasta.

Ja toisekseen, mä pakastan kanssa marjoja, mansikoita ja mustikoita. Joskus jotain muutakin. Tulee paljon halvemmaksi ku ostaa aina niitä ökykalliita kaupan pusseja, jotka on roudattu toiselta puolelta suomea. Ja mitä tulee pakastimeen, meillä on pieni arkkupakastin, johon mahtuu hyvin marjat ja muut, tilaakin jää vielä. Ja mikä merkillisintä, mä olen vasta 27 vuotias ja oon harrastanu tätä jo vuosia! Onko mulla siis keski-ikä alkanu jo tavanomaista aiemmin?

Ympäri vuoden noita saa kaupastakin, miksi vaivautua itse pakastamaan. Itse en ole ikinä pakastanut ja en varmaan ikinä pakastakkaan. ap

Käyn pomimassa luomumarjoja ja uskallan syöttää niitä lapsillekin.

ja tulen tienaamaan, säästämään ja sijoittamaan rahaa ITSELLENI. En ole niin vanhanaikainen, että haluaisin säätää lapsilleni perintörahoja! :D



Homman hauskuus ja juju onkin siinä, että ikänsä raataa ja luopuu asioista sen eteen, että joskus pääsee nauttimaan työnsä hedelmistä ITSE.



Saman saavat lapsenikin kokea. Omalla työllään ja omilla rahoillaan. Näin tekevät myös omat vanhempani enkä näe siinä mitään pahaa.



Vai miehen perintörahoja tuhlaa! :D Taitaa olla miniä katkera..

Voisitko valaista tyhmää, miten tämä tapahtuu ja mitä haittaa siitä on?

Kuulutko niihin, joilla ei ole kotona mikroaaltouunia, koska ruokaa ei saa "sädettää"?

eikä niitä suositella syötäväksi ilman kuumentamista - erityisesti pakastevadelmia. Keski-Euroopassa on ihan tavallista, että kasteluvetenä käytetään jätevettä. Suomessa myytävät ulkomaiset pakastemarjat ovat silloin tällöin levittäneet koliki- ja norovirusta. Käykää katsomassa THL:n sivuilta, jos ette usko.

ja tulen tienaamaan, säästämään ja sijoittamaan rahaa ITSELLENI. En ole niin vanhanaikainen, että haluaisin säätää lapsilleni perintörahoja! :D Homman hauskuus ja juju onkin siinä, että ikänsä raataa ja luopuu asioista sen eteen, että joskus pääsee nauttimaan työnsä hedelmistä ITSE. Saman saavat lapsenikin kokea. Omalla työllään ja omilla rahoillaan. Näin tekevät myös omat vanhempani enkä näe siinä mitään pahaa. Vai miehen perintörahoja tuhlaa! :D Taitaa olla miniä katkera..

Ei niitä tarvitse säästää miniälle. itse tosin elän aika nuukasti ja ole säästänyt 20-vuotiaalle alselle jo kivan potin. Hankin uudet kaulusteet opiskelijakämppään ja autan joka tavalla. Saan siitä hyvän mielen. Ja lapsi tekee minut onnelliseksi opiskelemalla hyvän tutkinnon, jonka jälkeen hän elättää itse itsensä. Anna hyvän kiertää..

Onneksi kaupasta saa kotimaisia manskoita, mustikoita ja viinimarjoja. Joskus on saatu jopa vadelmia, mutta ne ovat paskstettuna aika happamia.



Ymmärrän kyllä marjojen pakastamisen, jos marjat ovat omia, siis pihan pensaista tai kasvimaalta, ja niiden hoito on oma iloa tuottava harrastus, eikä rasite lähisuvulle.

ja tulen tienaamaan, säästämään ja sijoittamaan rahaa ITSELLENI. En ole niin vanhanaikainen, että haluaisin säätää lapsilleni perintörahoja! :D

Homman hauskuus ja juju onkin siinä, että ikänsä raataa ja luopuu asioista sen eteen, että joskus pääsee nauttimaan työnsä hedelmistä ITSE.

Saman saavat lapsenikin kokea. Omalla työllään ja omilla rahoillaan. Näin tekevät myös omat vanhempani enkä näe siinä mitään pahaa.

Vai miehen perintörahoja tuhlaa! :D Taitaa olla miniä katkera..

vaan sille joka oli huolissaan miehensä perintörahoista, kun anoppi oli palkannu kotiapulaisen. Mun mielestä joku sano ihan oikein, et ei ne mitään miehen perintörahoja ole, vaan anopin omia rahoja. Saa käyttää mihin lystää.

Ja kyllä minäkin lapsiani auttaisin. Ja perkaisin ne anopin mansikat. mutta mikskään marttyyriksi en kyllä ala! Mun omaisuus kuuluu mulle eikä ole kenenkään tulevaa perintöä. Inhottaa ihmiset, jotka etukäteen jo jakaa "tulevaa suurta perintöä" tms. Tosi vastenmielistä... Ennenmmin sitten ostaisin koko rahalla niitä ökykalliita espanjalaisia pakastemansikoita ja arkkupakastimia talon täyteen! Ei tarttis jälkikasvun riidellä turhaan perinnöstä etu -eikä jälkikäteen!

Jos menen anoppini luo, ja hän on perkaamassa ja pakastamassa marjoja tai sieniä, totta kai tarjoudun auttamaan. Minut on kasvatettu niin, että vanhempaa ihmistä kunnioitetaan ja autetaan, jos hänellä on paljon tekemistä. En todellakaan pystyisi istumaan toimettomana ja katselemaan, kun anoppini raataa.

Jaa. Anoppi terve ja eläkkeellä.

Meillä 2 pientä lasta. Rakennusprojekti menossa. Työtä enemmän kuin ehtii ja jaksaa.

Anoppi tulee käymään ja kyllä, olin olettanut että hän voisi pari tuntia olla lasten kanssa. Anoppi ilmeisesti oli toista mieltä. Olin 3 tuntia marjassa ja anoppi ei ollut persettään nostanut keinutuollista koko aikana.

Jos menen anoppini luo, ja hän on perkaamassa ja pakastamassa marjoja tai sieniä, totta kai tarjoudun auttamaan. Minut on kasvatettu niin, että vanhempaa ihmistä kunnioitetaan ja autetaan, jos hänellä on paljon tekemistä. En todellakaan pystyisi istumaan toimettomana ja katselemaan, kun anoppini raataa.

Jaa. Anoppi terve ja eläkkeellä.

Meillä 2 pientä lasta. Rakennusprojekti menossa. Työtä enemmän kuin ehtii ja jaksaa.

Anoppi tulee käymään ja kyllä, olin olettanut että hän voisi pari tuntia olla lasten kanssa. Anoppi ilmeisesti oli toista mieltä. Olin 3 tuntia marjassa ja anoppi ei ollut persettään nostanut keinutuollista koko aikana.

Edellisen kerran oli lapsia katsonut tätä ennen silloin kun oli vain 1 lapsi.

Itse tosin pakastan omat mansikkani, anoppi omansa. Tuo aina tuliaisina omiaan, joten saan kyllä niistäkin hyödyn ja pakastin on oikeasti täynnä nytkin viimevuotisia mansikoita.

Auttamisenkin ymmärrän - tiettyyn pisteeseen asti. Olin oikeasti niin moukka, että kun minut kutsuttiin esim. anopille syömään tai kahville, kuvittelin, että menen syömään ja kahville ja tulin ns. hiukan paremmissakin vaatteissa. Meillä kotona kun kutsuttiin kylään, niin tosiaan tehtiin sitä, mitä kutsuttiin. Anopilla sen sijaan se syöminen ja kahvi edelsi ensin kasvimaan kitkemistä, autotallin siivoamista ja ruoanlaitossa apuna olemista, joskus imurointiakin. Minua pidettiin todellisena moukkana, kun aluksi hämmentyneenä tuijottelin muiden raatamista ja koetin jotain näennäistä ja pientä siinä sivussa autella. Olisi nimittäin pitänyt tehdä töitä kuin hevonen sitäkin suuremmalla syyllä, etten edes ollut perheenjäsen vaan ihan ulkopuolinen elätti.

Tänä päivänäkin inhoan näitä kyläilyjä, joissa ei oikeasti kyläillä vaan raadetaan anopin määräämissä töissä ruokapalkkaa vastaan. Olisi ihan ok, jos sovittaisiin (ja joskus sovitaankin) etukäteen, että nyt siivotaan autotalli tai tänään tarvitsen apua mansikoiden pakastamisessa. Inhottaa vain mennä sinne "työleirille", vaikka oikeasti on kutsuttu kylään. Anoppi toki itse raataa myös hiki hatussa, sitä en kiellä, mutta on väärin kutsua ihmisiä kylään ja laittaa heidät sitten töihin.

Jossain vaiheessa kyllästyin niin paljon, että tein vain sisätöitä (usein ruoanlaittoa ja leipomista), ja nyt vähään aikaan ei minulle ole määrätty tehtäviä vaan aika usein mies joutuu hommiin ja anoppi menee näyttämään, mitä pitää tehdä. Minä sitten vahdin ruokia ja hoidan lapsia. Jälkeenpäin sitten arvostellaan, miten pirun laiska olenkaan.

Niin olenkin. Kotonakin odottaa ne samat hommat - tekemättä. En silti kutsu anoppia kylään ja rupea häntä käskyttämään puuhiin. Se, että anoppi on minua vanhempi, ei mielestäni ole peruste siihen, että voi määrätä toisia mielin määrin itse valitsemansa elämäntavan ylläpitämiseen. Parasta oli, kun äitini kerran sanoi, ettei oikein ymmärrä, miksi suostun tuollaiseen, kun itsehän anoppi on valinnut asua omakotitalossa ison pihan keskellä ja että rahaa kun on vaikka kuinka paljon, niin miksi ei palkkaa ulkopuolista apua ja anna lastensa puolisoineen hoitaa omaa elämäänsä. Sitten äiti totesi ihanasti, että heillä on säästöjä ja että meidän lasten ei ikinä tarvitse raataa viikottain heidän elämisensä eteen vaan he kyllä voivat palkata apua, jos itse eivät jaksa tai tarvittaessa muuttavat helppohoitoisempaan asuntoon.

Vapaaehtoinen auttaminen silloin tällöin on ok. Se, että joutuu auttamaan velvollisuudesta ja tekemään toisen määräämiä töitä tämän toisen hyväksi monta kertaa kuukaudessa on ärsyttävää, aikaavievää ja uuvuttavaa. On kiva kitkeä anopin kasvimaata, kun oma kasvimaa kasvaa rikkaruohoja. Anoppi on eläkkeellä ja rikas. Me raadamme töissä (ja meillä on aika stressaavat ammatit) ja olemme melko vähävaraisia. Eikö tässä ole jo epäsuhtaa? Onhan se kiva, että anoppi kutsuu ystäviään ja sukulaisiaan illanviettoihin kauniilla pihallaan, jota kitkemme, istutamme, kastelemme, kunnostamme ja jopa maalaamme terassia ja sen kalusteita säännöllisesti, ja samaan aikaan oma pihamme kasvaa heinää ja kukkapenkit rikkaruohoja.

Ja vielä niille, jotka keksivät, että anoppi on hauras ja raihnainen. Ei ole. Juoksi pari vuotta sitten puolimaratonin. Harrastaa potkunyrkkeilyä, ja on erittäin vetreä 60-vuotias nainen, joka ui ja juoksee jokaikinen päivä.

Ymmärrän kympillä mitä tarkoitat. Jos anoppi saisi päättää, olisimme me hänen pikkuorjia, lapsetkin, ja juurikin siksi, koska meillä on vähemmän omaisuutta.

Minun logiikan mukaan taas homma menee toisinpäin. Jos on jo paljon, silloin voi palkata apua jos tarvitsee. ja autella itse niitä, joilla on vähemmän, velkaa asunnosta jne.

Nuorempana ihmetelllen suostuin tuohon anopillle ilmaiseksi työn tekemiseen, vaikka kotonani on sama periaate kuin sinun vanhemmilla: juuri nuorille pitää maksaa koska heillä ei ole mitään ja tarpeet suuret, perhe pitää perustaa, kasvattaa lapset, jne. Äitini ei vieläkään taida uskoa, että ei anoppi ja appi miehelle oikeasti ole maksaneet orjatyöstä, jota ovat teettäneet, heille kesämökin laudoistusta ym. kuten ei sitäkään että lapsivähennys on poistettu verotuksesta (taitaa olla itsepäinen ihminen, minunkin äitini).

Itse olen orjatyöt lopettanut, jos pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Jos ei sovi käydä ilman orjatöitä, voi istua autoon ja ajaa hurauttaa pois.