Mieheni joutuu vankilaan. Aion valehdella lapsille..??

Olisi lasten kannalta todella ikävää, jos he esim. kertoisivat kavereilleen, että isä lähtee ulkomaille töihin (lapset voivat kehuskella asialla, keksiä että lähdette perheen kanssa sinne maahan lomalle jne.), jos käykin ilmi, että kyseessä onkin ollut vankila.



Lapsille on hyvä sanoa, mitä on tapahtunut ja miksi (mies teki jotain väärin ja joutuu nyt sitten korvauksena olemaan arestissa) ja kertoa, ettei sitä asiaa tarvitse sanoa muille. Puoli vuotta on lyhyt aika.



Kuinka paha asia on, jos tuo vankeus paljastuu? Tietääkö sukunne asiasta tai kaveripiirinne? Jos asia on jo laajasti läheistenne tiedossa, ei salailulla enää muuta tehdä kuin stressiä teille omaisille. Joskus kulissien on terveellistä antaa kaatua, niin voi vapaasti olla sitä mitä on.



Ilmeisesti olette ap saaneet tuosta taloudellista hyötyä, joten paljastumiseen astihan rikos eteni mukavasti. Nuo taloussotkut ovat nykyisin niin yleisiä, ettei niistä niin saa paheksuntaa osakseen. Ihmiset vaan ajattelevat, että tekisivät samaa jos eivät jäisi kiinni. Eri asia, jos miehesi istuisi seksuaali- tai väkivaltarikoksista!

Valheella on AINA lyhyet jäljet...

Jos olisi, ei koko Euroopan talous olisi siinä jamassa missä se nyt on.

niin sen jälkeen pystyt kohtaamaan lastesi tunteet paremmin. Asian voi puhua ihan vain asiana, että isä teki niin ja näin, ja että se ei ollut oikein, ja siitä tuli oikeudenkäynti, jonka seurauksena isä menee vankilaan. Ja että näin se menee kaikilla ihmisillä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. (Ajattele vaikka niin, että mies menee armeijaan, eikä pidä sitä kamalana joutumisena, vaikka naiset pääsevätkin pälkähästä. Armeija nyt vaan kuuluu elämään. Kuten vankilakin nyt kuuluu sun miehen elämään).



Kun tosiaan jotkut ihmiset kuitenkin asiasta tietävät, niin jokuj puhuu siitä joskus jonkun kanssa niin, että joku lapsi kuulee osan keskustelua toiseen huoneeseen raollaan olevan oven kautta. Ja sitten tää lapsi tulee kyselemään sun lapselta. Jos oikeesti kukaan ei tietäisi mitään, niin salailu voisi jotenkin toimia. Mutta nyt jotkut jo tietävät ja siitä se asia leviää: ei varmaan näiltä ihmisiltä suoraan sun lapsille, mutta he puhuu jonkun toisen kanssa ja sieltä sitten kantautuu lasten korviin ja sieltä teidän lapsille. Et oikeesti pysty hallitsemaan tuota juoruilua. Ja onhan tuo niin mehevä asia, että kyllä sillä juorutaan.



Eli ymmärrän kyllä, että asia sulle kamala, osaahan tässä jokainen ajatella tuota omalle kohdalle. Mutta silti sun on siitä vain jotenkin päästävä yli niin, ettet tee siitä liian suurta mörköä itsellesi ja lapsille. Kyse on sentään vain vankilatuomiosta, jonka miehesi typeryyttään sai. Mutta typeryyden voi kuitenkin antaa anteeksi. Sentään hän ei tappanut ketään, ei raiskannut, tms. Eli mies teki tyhmästi, mutta vankilassa nyt tosiaan saa asiasta rangaistuksen. Miehen rangaistus on siis hoidossa, ei sun tarvi siitä enää itseäsi rangaista.



Ja häpeä on sitten kanssa vaikea tunne. Voisiko avoimuus kuitenkin auttaa sinuakin siinä, että voisit sanoa ihmisille suoraan, että sinua hävettää, mutta rikos on miehen tekemä, eikä sinulla ole siihen mitään osaa eikä arpaa, joten sinulla ei ole mitään hävettävää, vain miehelläsi on.



Varmasti sinusta tuntuu kaukaiselta tuollainen avoimuus. Mutta tuo salailu ja salaa häpeäminen ei myöskään auta sinua ja lapsiasi. Saat tosiaan vain pelätä, että koska totuus paljastuu kaikille. Ja se ahdistus tekee sinulle enemmän pahaa kuin avoimuus.



Ammattiavusta voisi olla teille todella paljon hyötyä.

Kannattiko naida tollanen luuseri kriminaali. Ja viel nörttikin, olis edes väkivaltarikoksista kuin oikea mies.

Mitäs jos otat tän 6kk tilaisuudeksi ettiä parempi mies? Otat eron, joka on normaalia ja josta lapsia ei kiusata. Kukaan ei kuule nörttikriminaalista ja kaikilla on parempi elämä.

että VÄKIVALTARIKOKSISTA KUIN OIKEA MIES!

BUHAHAHAHAHAHHAHAHAAAAAAAAAAAAAAA!!!!

Vittu sen suurempia luusereita ei olekaan kun nuo.

Talousrikollisella on sentään järkeä ja mahdollisesti rahaa kätkössä. Ehkä hyvinkin paljon.

Väkivaltarikolliset voisi jättää sinne selliin vetämään toisiaan perseeseen.

Olen taas kiitollinen, kun saan asiallisia vastauksia.



Ehkä tosiaan rehellisyys on pienempi taakka itsellenikin kannettavaksi kuin vale. Miehen suku tietää asiasta, omani ei. Oma sukuni ei tule asiaa hyväksymään, ja todennäköisesti oman sukuni välit mieheeni katkeavat. Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että meillä jokaisella on ristinsä kannettavana. Itse pyrin olemaan tuomitsematta toisia ihmisiä, koska kenelläkään ei ole mielestäni siihen varaa. Maailma ei ole aina niin yksinkertainen paikka (itsekin sen nyt kokenut karvaimman kautta). Eli jos välit tuomitsijoihin menevät, niin siinähän sitten menevät..



Mutta miehelle olen kyllä todella vihainen ja katkera, koska hänen takiaan olemme tässä tilanteessa. Tätä vihaa en saa ulos mitenkään, koska mies ei kykene minua kuuntelemaan. Hänellä on valtava stressi muutenkin, joten minä koen jääneeni yksin. Yksin päässäni pyörittelen näitä asioita ja välillä pää painaa tonnin.

Tiedän niin kovan kokemuksen kautta, ettei nuo vankeustuomiot pysy salassa. Oma isäni istui 90-luvulla talousrikoksista ja "kaikki" tiesivät asiasta: kavereideni vanhemmat olivat kuulleet/lukeneet, opettajat tiesivät, sukulaiset äidin puolelta katkaisi välinsä isääni ja oikeastaan koko meidän perheeseen jne. Kaikki tiesivät asiasta siinä vaiheessa, kun tuomio tuli julki.



Ap, kannattaa miettiä, miten asiasta pääsee eteenpäin ja miten puhutte miehesi kanssa lapsille yhdessä. Ja miten jatkatte tuomion jälkeen. Onko miehelläsi työpaikka/yritys jäljellä tuomion jälkeenkin?



Ei tuo talousrikollisuus nyt mikään paha juttu ole. Tiesitkö ap mitä miehesi oli puuhaillut?

Mutta tuosta surusta tuli mieleeni, että sentään kyse on "vain" vankilasta. Enkä sano sitä vähätelläkseni, vaan muistuttaakseni, että mies ei ole kuollut, halvaantunut, vammautunut, tai muuta. Puoli vuotta on pitkä aika, mutta kuitenkin elämänne palaa sen jälkeen normaaliuomiinsa.



Asia on suuri. Mutta silti siitä ei ole syytä tehdä suurempaa kuin on tarpeen.

Kyllä kai jonkinlaisesta törkeästä huolimattomuudesta tai laiminlyönnistäkin voi saada kakkua.



Eli ei nämä ihan niin yksinkertaisia asioita ole.

totta, tuo "vain vankila" helpotti hieman. Tiedän, että joskus se on ohi, ja sitten arki rullaa taas.



Mutta kyllä tämän asian tiimoilta moni asia on ollut vakavan pohdinnan alla. En ole lainkaan varma siitä, haluanko miehen kanssa enää olla, koska olen hänelle niin vihainen. Ilman hänen töppäilyjään elämä voisi antaa parastaan, koska moni asia on muuten hyvin. Olen harkinnut eroa, mutta miten voisin jättää ihmisen, joka joutuu vankilaan? En pahimmalle vihamiehellenikään soisi tilannetta, että yksin istuisi tiilenpäitä lukemassa ilman, että on rakas perhe jota odottaa. Kamalaa, mutta olen miettinyt sitäkin, että jättämällä miehen välttyisin myös sosiaaliselta häpeältä. Hävettää niin kovasti se, että ihmiset varmaan luulevat minun hyväksyvän rikolliset toimet. Näin ei suinkaan ole, eikä meidän perhe ole millään lailla hyötynyt miehen rikollistoimista. Niin, vai jättäisinkö miehen vankilareissun jälkeen? Löydämmekö enää yhteistä säveltä? Ainakin tässä vaiheessa välimme ovat tulehtuneet pahasti. Mitä vankilan jälkeen? Jos odotan miestä ns. turhaan?

Toimi kuin aito AV-ämmä. Kerro sille että rakastat sitä yli kaiken vaikka se on mitä tehnyt, ja rakastele sitä parhaasi mukaan viimeisenä yönä ennen linnaa. Sit kun se sinne joutuu, lähetä sille kirje heti ekana päivänä, että kuolkoot paskapää kriminaali linnassa, sinä olet etsinyt jo uuden miehen ja viet lapsen hänen kanssaan muualle! :D Olis ukko vähän apeana lol!!!

vai eikö olla..?