Mieheni joutuu vankilaan. Aion valehdella lapsille..??

Tuon ikäiset lapset möläyttelevät sitä kavereilleen ja asia kantautuu kaverien vanhempien korviin ja te olette sen jälkeen ulkona niistä piireistä. Eli vaakakupissa voi olla nyt lasten kaverisuhteet.



Minusta sinun täytyy suojella lapsia ulkomaailmalta. Kerrotte lapsille joskus kun ovat tarpeeksi vanhoja, ja syyn miksi salasitte asian.



Aika on sen verran lyhyt että lapset kestävät sen ajan erossa ja kortteja ja kirjeitähän voi laitella.



Aina ei voi vain ajatella oman perheensä kautta vaan me elämme yhteisöissä ja niissä ei aina hyväksytä poikkeavaa toimintaa. En usko että lapsenne haluaa leimautua linnakundin lapseksi. Anna heille kasvurauha!

Meillä on 22.4.2000 syntynyt poika ja 31.7.2002 syntynyt tyttö, lapset ovat siis nyt 12v ja toinen kohta 10v



Miehen kanssa ollessamme 32-vuotiaita, joten vanhin lapsista oli 9v ja nuorempi 7v niin mieheni joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan ja syitä en lähde tässä sanomaan, mutta siis mieheni vapautumisesta on nyt vasta vuosi..



Meillä ei koskaan valehdeltu lapsille mitään että isi on työmatkalla tms. Vaan näytettiin ne elämän kurjemmatkin puolet ja se miten tilanne selitettiin niin sanottiin että " isi on ollut nyt vähän tuhma ja saa siitä tälläisen aikuisten rangaistuksen, se on vähän sama asia kuin että jos sinä olet tehnyt jotain tuhmaa ja saat sitten esimerkiksi viikon kotiarestia. mutta aikuisena väärinteoista mitkä on vastaan lakia joutuu kärsimään vähän niinkun tälläsen aikuisten kotiarestin paikassa jonka nimi on vankila. teidän ei kannata tehdä samallaisia tyhmyyksiä kuin isi niin ette joudu sinne kamalaan paikkaan nimeltä vankila. "



kun lapset ovat myöskin nähneet millainen paikka se vankila on kun ollaan käyty isiä silloin katsomassa niin se teki heissä sen todellisen vaikutuksen että tänne he eivät halua joutua!! ja sehän on vaan hyvä juttu :)



en näkisi sitä oikeana, mukavana, kivana tai mitään sellaista, eristää isä lapsistaan.. se varmastikkin että kun sun miehesi joutuu jo sinne vankilaan lusimaan on hänelle itsessään tosi rankkaa, vaikkei päälle päin välttämättä sitä näyttäiskään.. mun mies ei nimittäin näyttänyt. ei tirauttanut kyyneleen kyyneltä kun meni sisään vankilaan. mut sieltä kotiin päästyään, yks ilta, se turahti itkuun ja purki kaiken paskan mitä se sisällään kanto ja sitä todellaki tuli niin paljon että minä ihan säikähdin....



Mut kiitollinen se oli siitä, et vaikka mekin keskusteltiin aluksi, että mitä sanotaan lapsille, kerrotaanko totuus vai ei. Vai valehdellaanko just jotain työmatka tyyppistä perus soopaa tässä tilanteessa... Mies antoi minun päättää ja sanoi että tee niinkun parhaaks näet. Ja mä päätin, et lapsia en eristä isästään! Ja voin muuten myöskin kertoa että en oo katunu!



Sinun miehellä tuo kakku on kuitenkin 6kk eli 1v 6kk lyhyempi kuin minun miehellä. Joka tapauksessa puoli vuotta on aika tuskallisen pitkä aika olla lapsista erossa... Ei se kannata



Ja entä siten jos lapset saa isompana tietää sen jostain kumminkin? Ikinä ei voi tietää paljastuuko se salaisuus vai ei. Rehellisyyteen kannattaa opettaa, kaikkee ei tietenkään voi lapsille aina välttämättä sanoo just niinku ne asiat on - kun pieniä korvia pitää vielä tietyiltä pahuuksilta suojella, mut tää on vaan valaisevampi juttu niille että niille jää se kuva et VANKILA ON MÖRKÖ ja kannattaa just lietsoo ehkä vähän pelkoaki, kuten esim. lapsena on sanottu ainakin mulle jos ui liian syvälle nii veden ahti tulee ja vetää sut pohjaan, enkä sit muuten liian syvälle menny... samaa oon tässäki periaatteessa toteuttanu omille lapsilleni ja eivät oo liian syvälle menneet uimaan. Teini-ikään kun lapses tulee saatat välttyy moniltaki konflikteiltä kun ne pelkää sitä vankilaan joutumista tosissaan, nii eivät rötöstele. Tai ainakin sä voit yrittää saada ne pelkäämään, eihän sitä mikään takaa välttämättä etteikö ne isona sitä pelkäis, mut ainaki sä tiedät et oot sit yrittäny ja yrittänyttähän ei laiteta



Enkä usko et todellakaan kiusaa - kun ne sun lapses voikin sanoo et meidän isä onkin vähän kovemman luokan äijä et kannattaa varoo mitä sanoo ;) Ainakin minun teini-iässä sellasia miehiä kunnioitettiin, jos joku meni iveilee jollekkin jotain potaskaa ja sit se tyyppi kertoki vähän faijastaan, nii kyllä se kiusaaja sit anteeks pyyteli ja kusi housussa luikki poikkeen... ;) nii hurjija juttuja! Sillä sä myöskin vähän ehkäset sitä et sun lapsi ei tuu olee ikinä kiusattu kun annat lastes tarpeen tullen sepittää kivoja juttuja nii pysyyvät kiusaajat loitolla.

ei voi olla edes omalle lapselle rehellinen. Oottepa epärehellistä sakkia. Kasvatatte vielä lisää sellaisia.

ja he kertoivat lapsille, että isä on ulkomailla töissä. Vaimo kävi aina yksin katsomassa.



Nyt on perhe kasassa taas ja kaikki hyvin. Varmaankin kertovat lapsille sitten kun ovat isompia.



Tuskin kannattaa lapsille kertoa, jos vaan itse olet sen sortin ihminen, että sulla pysyy oma pää kasassa ja selviät arjesta ilman, että itket iltaisin itsesi uneen.

Puol vuotta menee loppujen lopuksi todella nopeasti ja pitkällä tähtäimellä on hyvin lyhyt jakso elämässä. Jos rikos on sen luonteinen, että sen voit hyväksyä ja aiheen kuopata niin ei tuosta luulisi suurta ongelmaa teille koituvan.

Olen saanut avullanne useita uusia näkökantoja asiaan. Olen pyöritellyt tätä asiaa omassa päässäni niin kauan ja paljon, että monta hyvää näkökulmaa oli jäädä huomioimatta.



En edelleenkään tiedä mitä tekisin. Välillä haluan kertoa ja välillä en. Se, mikä valehtelussa pelottaa, on tietty se että asia selviää lapsille jonkun muun kuin minun suustani, mutta myös se, että miten se valehtelu sitten arjessa näkyy. On rankkaa, jos lapset kyselevät ja juttelevat isästään joka ikinen päivä, ja joudun päivittän puhumaan täyttä paskaa. Esim yöpyykö isä hotellissa, missä maassa, missä kaupungissa, katsotaanko kartalta, miksi isälle ei voi soittaa jne. On totta, että puoli vuotta on lyhyt aika, mutta puolessa vuodessa on 183 valehtelupäivää, jotka joudun kestämään yksin.



Olen vahva ihminen, enkä itkeskele kotona tms. Arki rullaa kyllä ja saan voimaa erilaisista asioista. Itse jaksan kyllä, kun on pakko. Kaikkein tärkeintä tässä on lasten hyvinvointi ja heidän parhaansa. Jos olisin aivan varma, että on lasten edun mukaista valehdella, tekisin sen. Mutta kun en tiedä ja muutan mieltäni kuin tuuliviiri tässä sekavassa tilanteessa!!

ja mieheni sai ihan samasta asiasta tuomion kuin sinunkin miehesi. Meillä myös alaikäisiä lapsia.

Mikäli tarvitset vertaistukea, niin tââllä ollaan!



aamurusko

Ihan oikea ratkaisu.

Mä haluan lyhyesti ainakin vielä tähän sanoo ja auttaa et , älä valehtele!



Se ei kannata.



Kyllä ne lapset sen totuuden kestää ja sinunkaan ei tarvitse sitten kaikenlaista paskaa syöttää ja keksiä, voit huokasta helpotuksesta kun saat vaan sen asian sanotuksi.



Sitten voitte keskittyä toistenne tukemiseen, isän tukemiseen ja siihen aikaan kuinka voidaan sitten parhaiten auttaa isää kun hän pääsee vankilasta. :)



Suosittelen.



Ps. Tää on semmonen asia, mikä koskettaa koko perhettä. Joten tää tulis myös kestää perheenä, yhdessä! Lasten ei oo myöskään pahaks joskus kokea niitä ikävimpiäkin asioita ja se et se sydän särkyy, sen kun sitten saa taas parsittua, kasvaa vaan vahvempia ihmisiä.



Tää ei oo kuitenkaan myöskään sellanen asia, josta lapselle vois jäädä traumaa. Koska kun käytte siellä vankilassa katsomassa isää, niin lapset huomaa et isä kuitenkin voi ihan hyvin ja että isästä pidetään huolta... joten vaikka he joutuvatkin kohtaamaan ikävän asian, niin he silti huomaavat toisella tapaa, että kaikki on kuitenkin ookoosti ja pian tämä painajainen on ohi. Antakaa tämän olla teidän perheen koetin kivi ja tehdä teidän perhesuhteista ja siteistä vahvemman!!!!

En edes pienille lapsille. Mä en tajua, miksi isien pahat teot kostetaan lapsille, enkä kieltäis lasta olemasta jonkun kanssa vain siksi, että tämän vanhemmista toinen on tehny rikoksen..



Mutta mun mielestä on paljon pahempaa valehdella ja sitten selitellä, ku kertoa suoraan.. Ja puhumalla lapset selviää, jos tuntuu, että ite tarvit keskusteluapua, hae sitä jostain ulkopuolelta, että jaksat lasten kanssa. Ja voithan kysyä ammattilaisen mielipidettä siitäkin, mitä sun kannattais lasten edun nimissä tehdä. Neuvolapskologi tms ammattilanen osaa antaa sulle niitä neuvoja, jotka eniten auttaa lapsia.

Aamurusko,



mitä te teitte, kerroitteko lapsillenne?



Miten olette perheenä käsitellyt asiaa ja oletteko päässeet asiasta jotenkin yli tai siedettävään olotilaan? Itse olen tällä hetkellä jotenkin vähän sekaisin, vaikka muuten ihan tasapainoinen ihminen olenkin.



Voisi auttaa, jos olisi mahdollista keskustella jonkun kanssa. Aamurusko, jos haluat laittaa henk.koht. viestiä, niin osoitteeni on h_m_2012@suomi24.fi.



Olen myös harkinnut Vao ry:n vertaistukiryhmiä, mutta jotenkin "pelottaa", jos paikalla on vain nistejä ja syrjäytyneitä ja kokisin olevani vielä enemmän outolintu.

T. Aamurusko

Ei ole lapsille sopiva paikka. Isi pääsee kyllä lomille. Jopa aikuinen ahdistuu vankilavierailulla.

EI.



Mut jotkut ihmiset jotka sinne joutuu on läpimätöjä ja ansaitsee sen.



Mutta en näe sinäänsä sitä lapsille traumatisoivana paikkana. Henkilökunta oli mukavaa, siellä ei tarjoilla pelkkää näkkileipää ja vettä - on ihan hyvät sapuskat, tila missä oli perhe tapaamiset niin oli sellainen kotoisan olonen huone jossa oli lelujakin, sohva ym. ainut mikä tietysti oli epämukavaa niin ne kalterit ja sit kun pitää mennä kaikkien tarkastusten läpi.



Meidän lapset kuitenkin otti sen ihan hyvin ainakin :)

Kuitenkin ne jo koululaisia, joku tietää siellä kuitenkin. Onko sun mielestä parempi niin, että jos heitä kiusataan siitä, että isä on vankilassa, ja totuus selviää vasta siinä?



Mä en valehtelis.

mutta kyllä varmaan.

Jos, niin kertokaa lapsillenne itse, ennenkuin ikätoverit kertovat.

lasten olisi paras kuulla totuus omilta vanhemmilta kuin paisuteltuina juttuina muualta. Aika stressaavaa pelätä koko ajan totuuden paljastumista.

saa aivan varmasti jostain kuulla. En tiedä, kumpi parempi. Lapsille tilanne on tosi hankala ja nolo, kenelle ei olisi, jos isä/äidin mies on rikollinen?

Niin kai olet myös lapsille opettanut ja kuitenkin olet nyt itse valmis valehtelemaan heille. Ei ole ok!

Koska lapset ovat jo koululaisia niin asia ei pysy salassa koska aina joku kaveri tietää.

Ei auta kuin kertoa totuus...isi teki väärin ja nyt joutuu vankilaan miettimään tekosiaan ja pääsee taas kotiin kun on suorittanut tuomionsa ja kantanut vastuun omista virheistään.

Ja selität lapsille, että kyllä tästä selvitään.

on AINA lyhyet jäljet...