Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavien lasten vanhemmat!
11.07.2012 |
MIKSI syötätte lapsenne ylipainoisiksi? Olen tätä miettinyt vuosia, sillä en tajua mitä järkeä on lihottaa lapsi tahallaan? Lapsi kun ei voi valita mitä ruokaa hälle annetaan. Monessa urheiluharrastuksessakin monella alle 10v lapsella on jo jenkkakahvat ja sitten vanhemmat vielä antavat mehua, pullaa ym. esim erätauoilla.
Vai sokeutuuko kenties sille itse, ettei enää näe, kuinka iso oma lapsi on?
Kommentit (35)
Ylipainossa on kyse saadun energian ja sen kulutuksen välisestä epäsuhdasta.
...
Ja totta kyllä, geneettinen alttius on ihmisillä erilainen lihomisen suhteen. Toisten on oltava tarkempia syödyn ruoan suhteen.En tunne asiaa tarkemmin, mutta eivätkö nämä ole ristiriidassa keskenään? Saatu energia ja kulutus ratkaisee, näin sanoo maalaisjärkikin. Mikä siis on geenien osuus? Ja miten ne ikään kuin muuttaa tuota "perussääntöä" eli energiansaannin ja kulutuksen suhdetta?
Kai se tarkoittaa sitä, että toisilla on nopeampi aineenvaihdunta kuin toisilla, parempi kylläisyydensäätely kuin toisilla jne. Ei se perussääntöä muuta vaan tarkoittaa, että toisille painonhallinta on luontaisesti helpompaa kuin toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painonhallinta on jokaisella, siinä missä mielenterveys ja 24 h!
Jos makaa kotona, ei liikuta (normaalin hyötyliikunnan lisänä riittävästi liikuntaa) niin silloin se liikkuminen jää vähiin.
Mm. hiilareissa voi olla todella sokea mitä ravinto sisältää: leipää aamupalalla, leipää ruuan kanssa, leipää välipalana, taas ruuan kanssa ja iltapalana niin johan pitäisi miettiä mikä ravinnossa lihottaa. Paluu ruokaympyrään helpottaa jo hallitsemaan painoa, ei tartte karpata vaan miettiä mitä tänään söi.
Meillä lapset syö paljon mutta kyllä jatkuva liikkeellä oleminen vaatiikin enempi kaloreita.
Tarpeeksi unta ja Järkevät ruoka-ajat niin hampaatkin tykkää.
Söin samaa ruokaa kuin sisareni joka on todella laiha.
Meillä syötiin leipää joka välissä ja ruuallakin. Kasviksia ei juuri ollenkaan. Omenaa oli joskus tarjolla.
Aikuisena opettelin syömään kunnolla, paljon kasviksia ja reilusti vähemmän hiilareita, vasta sitten olen saanut syödä tarpeeksi lihomatta.
Kaikille ei vain sama ruokavalio sovi.
Sisareni syö edelleen minivähän ja aina jotain leipää ja pastaa ja on laiha.
Minä kyllä rajoitan. Meillä on yksi lapsista, 12 v, ylipainoon taipuvainen normaalipainoinen lapsi, ja kyllä minä neuvon kohtuulliseen leivän syöntiin, ja tarjoan mieluummin hedelmää/vihanneksia välipalaksi kuin leipää.
kaksi siskoa,veljeni naapurin poika ja tyttö ja kuinka moni muu...kaikki ollaan oltu tossa ala-asteen aikoihin pyöreitä,hyvinsyöneitä lapsia.
Kuinka ollakkaan siirrytään ylä-asteelle ja johan alkaa pyöreys kadota.Näin se käy aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa hoidetaan oikeasti ylipainoisia lapsia. Eikä meillä näy noita lääkkeiden takia lihoneita. Lapsen paino nousee usein samalla tavalla, kuin aikuisten. Tosiaan sitä ei huomata, ennen kuin ehkä neuvolassa asiasta sanotaan (jolloin loukkaannutaan).
Ylipainossa on kyse saadun energian ja sen kulutuksen välisestä epäsuhdasta. Lähes poikkeuksetta näissä perheissä on elämäntavat pielessä tässä suhteessa. Syödyt ruoka-aineet usein rasvaisia, vihanneksia ja hedelmiä syödään vähän eikä liikuntaa harrasteta tai olla "arkiaktiivisia".
Toki on niitäkin perheitä, joissa perusasiat ovat kunnossa, mutta jostain syystä lapsen paino on päässyt salakavalasti nousemaan esim. hyvän ruokahalun vuoksi. Nämä ovat yleensä niitä perheitä, joissa myös hoitoon ollaan motivoituneita ja tuloksiakin saadaan.
Sitten on ne perheet, joissa vanhempien mielestä lihavuus on geeneissä, ovathan hekin lihavia. Ja totta kyllä, geneettinen alttius on ihmisillä erilainen lihomisen suhteen. Toisten on oltava tarkempia syödyn ruoan suhteen. Valitettavasti näillä ei vain yleensä ole motivaatiota muutoksiin, sillä koko perheen pitäisi muuttaa elmäntapojaan.
t. sh
jossa hoidetaan oikeasti ylipainoisia lapsia. Eikä meillä näy noita lääkkeiden takia lihoneita. Lapsen paino nousee usein samalla tavalla, kuin aikuisten. Tosiaan sitä ei huomata, ennen kuin ehkä neuvolassa asiasta sanotaan (jolloin loukkaannutaan).
Ylipainossa on kyse saadun energian ja sen kulutuksen välisestä epäsuhdasta. Lähes poikkeuksetta näissä perheissä on elämäntavat pielessä tässä suhteessa. Syödyt ruoka-aineet usein rasvaisia, vihanneksia ja hedelmiä syödään vähän eikä liikuntaa harrasteta tai olla "arkiaktiivisia".
Toki on niitäkin perheitä, joissa perusasiat ovat kunnossa, mutta jostain syystä lapsen paino on päässyt salakavalasti nousemaan esim. hyvän ruokahalun vuoksi. Nämä ovat yleensä niitä perheitä, joissa myös hoitoon ollaan motivoituneita ja tuloksiakin saadaan.
Sitten on ne perheet, joissa vanhempien mielestä lihavuus on geeneissä, ovathan hekin lihavia. Ja totta kyllä, geneettinen alttius on ihmisillä erilainen lihomisen suhteen. Toisten on oltava tarkempia syödyn ruoan suhteen. Valitettavasti näillä ei vain yleensä ole motivaatiota muutoksiin, sillä koko perheen pitäisi muuttaa elmäntapojaan.
t. sh
Epätoivoinen äiti kyselee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätoivoinen äiti kyselee...
Riippuu varmaan kunnasta miten hoito järjestetään, isoimmissa kunnissa voi olla omana toimintanaan, pienemmissä varmaan yliopistosairaaloissa.
Kannattaa ottaa asia puheeksi esim. neuvolassa.
t. sh
Meillä kun tosiaan vain toinen vanhempi ja vain yksi lapsi ovat ylipainoisia, muut normaaleja. Eivätkä vanhemmat toki sukua toisilleen olekaan. En voi uskoa, että taustalla ei olisi lihavuudelle altistavia geenejä!
Ja meillä liikutaan aina lihasvoimalla, vaikka tämä isokokoisin lapsi sitä vastaan purnaakin. On itse sitä mieltä, että ulkoleikit, joita kyllä harrastaa todella paljon, riittävät.
Kävimme ravitsemusterapeutilla, jonka mielestä kaikki on ok ja toiset saavat nautintoa syömisestä aivan kuin hän itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainossa on kyse saadun energian ja sen kulutuksen välisestä epäsuhdasta.
...
Ja totta kyllä, geneettinen alttius on ihmisillä erilainen lihomisen suhteen. Toisten on oltava tarkempia syödyn ruoan suhteen.
En tunne asiaa tarkemmin, mutta eivätkö nämä ole ristiriidassa keskenään? Saatu energia ja kulutus ratkaisee, näin sanoo maalaisjärkikin. Mikä siis on geenien osuus? Ja miten ne ikään kuin muuttaa tuota "perussääntöä" eli energiansaannin ja kulutuksen suhdetta?
Epätoivoinen äiti kyselee...
Riippuu varmaan kunnasta miten hoito järjestetään, isoimmissa kunnissa voi olla omana toimintanaan, pienemmissä varmaan yliopistosairaaloissa.
Kannattaa ottaa asia puheeksi esim. neuvolassa.
t. sh
mutta otan vielä tämän puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallista hoikempia. toisten lapset tuntuu aika pönäköiltä, ja osa on kyllä ihan selkeästi ylipainoisia. pointti tässä on siis se, et minkäkokoinen on sit normaalipainoinen? omiini kun vertaan, niin tuntuu olevan ainakin ihan tollanen kunnon pömppövatta isolla osalla lasten kavereista. saattaa olla ihan normaalipainoisen lapsen juttu, tai sit alkava ylipainon nousu. mene ja tiedä. mut siihen onko lapsi ylipainoinen vai ei. siihen ei vaan aina pysty vanhemmat vaikuttamaan. osassa tapauksessa varmasti pystyykin. jokainen vanhempi kuitenkin hoitaa omansa niin kuin parhaakseen näkee
kaveripiirissä on pari lasta jotka ovat ylipainoisia. En tiedä onko heillä kotonaan kiinnitetty kuinka paljon huomiota asiaan ja ruokavalioon, mutta se määrä mitä he syövät meillä (ja varmaan muillakin kavereilla) on enemmän kuin itse aikuisena syön. Olen joskus kysynyt (niinkuin kaikkien kavereiden kohdalla) saako kaveri syödä meillä mitä/mitään, jos meillä on ruokaa/herkkuja tarjolla. Silloin on annettu lupa, sen jälkeen en ole kysellyt. Herkkuja meillä ei ole edes joka viikko, mutta kun sellaisia on ja jos silloin on kaveri käymässä niin olisi aika kohtuutonta että kaveri joutuisi vierestä katselemaan muiden herkuttelua. Mutta ihan leipää, karjalanpiirakoita, mehua, välillä lämmintä ruokaa(jos sattuu olemeen heille mieluista). Jos sen lisäksi syödään vielä sama satsi kotona ja ehkä toisellakin kaverilla, ei ihme jos painoa alkaa kertyä. Ja sitten kotona ihmetellään että miten se on mahdollista. Ainakin tällä toisella lapsella isoin ongelma lienee että hän viettää kaiken hereilläoloaikansa kavereilla. Eivätpä vanhemmat juuri häntä näe kuin nukkumaan mennessä ja ruoka-aikoina.
lasten kavereita!
Sanotte vaikka että nyt X sun pitäis lähteä kotiin, meillä alkaa herkkuilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
että ongelman kanssa on painittu vuosia, nyt on mennyt jo hurjaksi. Lapsella on pituutta 146cm ja painoa 47kg pahimmillaan, punnitaan melko usein ja vahditaan tarkkaan mitä syö ja missä, kuinka usein ja kuinka paljon. Jos joku sukulainen antaa rahaa lapselle, laitetaan se piiloon vanhempien taakse ettei pääse salaa karkkiostoksille.
Meillä kyse on salasyömisestä, muut lapset on normaalipainoisia.
Tiedän että on jo vanha keskustelu, mutta tuntuipa ihan kamalalta miten ymmärtämättömiä vanhempia löytyy.
HALOO!!! Tällaisella lapsella on jo syömishäiriö, ja hän tarvitsee mitä pikimmin apua! Tuollainen kyttääminen, punnitseminen, häpeän istuttaminen lapseen on ihan hirvittävän tuhoisaa. Toivottavasti lapsi on saanut oikeasti apua. On niin selvästi nähtävissä mikä on tällaisessa perheessä kasvaneen lapsen tulevaisuus: aivan varma ylipaino kun vihdoin pääsee tuosta kyttäyksestä eroon, tunne- elämän ongelmat, masentuneisuus ja todennäköisesti lapsuudenperheen vittuilut vielä päälle.
Alue: Aihe vapaa
On tuo lapsi ylipainoinen, mä olin ainakin samoilla mitoilla läski hamalla 80-luvulla. En ollut mitenkään lihavin luokalla, mutta ehdottomasti paksukainen, kömpelö ja hidas.
Mun läskini tuli aluksi siitä, että hoitotätini oli pula-aikalainen pakkosyöttäjä. Sitten se jatkui, kun mutsi ei osannut tehdä ruokaa vaan syötiin sipsejä ja karkkeja mielin määrin, mitään ei kielletty tai kontrolloitu, asuttiin maalla ja joka paikkaan mentiin autolla, mitään harrastuksia tai tekemistä ei ollut kuin kotona telkan töllöttäminen ja syöminen. Olin laiska ja hemmoteltu kersa. Ei ollut sen vaikeammasta yhtälöstä kyse.
Laihduin teininä, kun pääsin itse päättämään syömisistäni, vaikka edelleenkin pula-aikalaiset urputtivat, että pitäisi syödä ja pitäisi syödä. En antanut niiden enää määrätä elämääni. Oma lapseni syö vain sen verran kuin jaksaa ja loput ruoat lentää kaaressa roskiin. Mitään ei ole pakko syödä eikä varsinkaan lautasia tyhjäksi.