Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kusipäisesti masentunut saa käyttäytyä?
29.09.2014 |
Minusta ihmisiä voi kohdella kunnioittavasti vaikka olis masentunut. Voi edes kohteliaisuudesta kuunnella välillä mitä heilläkin on sanottavaa? Tai jos lupaa että nähdään, nähdään. Ja jos tietää olevansa sellaisessa kunnossa ettei ehkä jaksa nähdä niin ei lupaa.
Kommentit (156)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:48"]
Ei sairaalta voi vaatia terveen käytöstä. Kun ei pysty, niin ei pysty.
[/quote]
Tavallaan. Sairas joka kohtelee muita huonosti, ei kai sitten pidemmän päälle voi vaatia itsellään olevan ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksesta kärsineenä ja sen voittaneena et todellakaan voi olettaa masentuneen tietävän olevan sellaisessa kunnossa, ettei pysty. Tunnetilat ja mielialat/jaksaminen vaihtelee, jopa useita kertoja päivässä. Sairas on sairas, minkäs teet. Terveenä ihmisenä tuskin voit ymmärtää minkälaista tuskaa se on itsellekkin jos lupaa, mutta ei kuitenkaan pystykkään sitä pitämään.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:51"]Masennuksesta kärsineenä ja sen voittaneena et todellakaan voi olettaa masentuneen tietävän olevan sellaisessa kunnossa, ettei pysty. Tunnetilat ja mielialat/jaksaminen vaihtelee, jopa useita kertoja päivässä. Sairas on sairas, minkäs teet. Terveenä ihmisenä tuskin voit ymmärtää minkälaista tuskaa se on itsellekkin jos lupaa, mutta ei kuitenkaan pystykkään sitä pitämään.
[/quote]
Puuttui sana välistä "kerron"
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:48"]Ei sairaalta voi vaatia terveen käytöstä. Kun ei pysty, niin ei pysty.
[/quote]
Sitten on oltava omissa oloissaan kunnes on terve. Minä olen katsonut vuosikausia masentuneen kaverin perseilyä, joka viikko ohareita ym. muuta kivaa. Meni hermo ja sanoin että sitten ota yhteyttä kun olet terve, en jaksa sinua nyt.
Jep, en voi sietää näitä, jotka mielenterveysongelmien varjolla käyttäytyvät kusipäisesti muita kohtaan, ja sitten itkevät jos niitä kohtelee samalla lailla takaisin, "yhyy olen uhri, ei mulle saa olla tollanen", oksettavaa. Jäisvät himaan mököttämään, eivätkä pilais muiden päivää kiukutteluillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei masentuneena järkeään menetä. Jos on ongelmia esim. tapaamisten suhteen lupausten pitämisessä, niin silloin kannatan avointa puhetta eli eli jos kaveri ei tiedä olotilaansa aina tarkalleen, niin etukäteen sovittujen tapaamisten sijaan saa itse ehdottaa näkemistä, ja niin edelleen.
Tuo tapaamisten lupailu on aika peruskäytöstä joillekin masentuneille. Eli henkilökohtaisesti sitä ei kannata ottaa. Tietysti se jossain vaiheessa alkaa väkisin vaikuttaa ystävyyssuhteeseen, mutta itse olisin valmis antamaan kerran tai kahden oharit anteeksi, jos toinen pyytää anteeksi, ja syy ohareihin oli paha olo. Tunnen kuitenkin sen verran sympatiaa, että ymmärrän, että joskus voi olla ylitsepääsemätön ahdistus tai muuta vastaavaa menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voi vaatia kohteliasta käytöstä, ei kohtelias käytös unohdu vaikka olisi kuinka sairas. Ei sairauden taakse saa piiloutua ja unohtaa asiallisia käytöstapoja vedoten vain itsesäälissä rypien, että toisen pitäisi ymmärtää - ei tarvitse loputtomiin ymmärtää ja sen tietää kyllä ihan jokainen jos aavistuksenkin elää roikkuen normaalissa elämässä. Jossakin vaiheessa masentuneelta alkaa ymmärtäjät loppua ja se on vain ja ainoastaan oma vika. Ja jos masentunut ei ymmärrä ystävien voimien ja ymmärryksen loppumista, on koti väärä paikka toipumiseen ja masentuneen saama hoito riittämätöntä.
Ei sairaudenkaan takia saa käyttäytyä miten tahansa. Tuttava peruu toistuvasti menojaan, kun on niin huonossa kunnossa, hajalla tai väärä fiilis. Sitten valittaa, ettei ole ystäviä ja kukaan ei välitä. Yhteydet sukulaisiin on katkaissut, tosin silloin kelpaa, kun rahat ovat vähissä. Manipuloi, kiristää ja uhkailee. Pitää käytöstään oikeutettuna, koska on elänyt niin huonon elämän.
Aikansa jaksaa olla kaveri tuollaiselle, mutta ei kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen mielestä tietenkin saa tehdä kuinka monet oharit vaan, koska masennus. Mutta oikeasti se ei millään tavalla edesauta masentuneen toipumista. Liikkeelle olisi lähdettävä tuntui miltä tuntuu. Opetella keinoja miten hallitsee toimintaansa. Sopii tapaamiset alkuun mahdollisimman lähelle kotia, päiville kun muutenkin on pakko johonkin lähteä tai muuten mahd helpoksi toteuttaa.
No. Masentunut voi käyttäytyä ihan miten kusipäisesti haluaa. Mutta lähtökohtaisesti hänkin on vastuussa teoistaan, vaikka kuinka on masentunut. Joten sä voit itse määritellä rajat sille millaista käytöstä jaksat katsoa. Mä olen asvanut perheessä missä rajojen ylitykset vedoten masennukseen, stressiin yms olivat arkipäivää, enkä päivääkään semmoista puuhaa enää katsele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseen sairastuminen jo lähtökohtaisesti edellyttää henkilöltä tietynlaista itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottelua. Masennusta esiintyy vain yksilökeskeisissä kulttuureissa joissa oman onnen ja tyydytyksen tavoittelua korostetaan ja siihen rohkaistaan.
Uskallan sanoa näin koska olen masennuksen sairastanut, toipuminen kesti vuosia ja siihen kuului yksi sairaalajaksokin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että olin todellakin itsekäs. Sairaus toki vaikeuttaa empatian tuntemista, eikä sairastuneena jaksa välittää muista kuten terveenä, mutta samalla tuo itsekkyys myös vastavuoroisesti ylläpitää sairautta. Tämä oli minulle tärkeä oivallus paranemisen kannalta.
En usko, että masentuminen vaatii itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:10"]
Masennukseen sairastuminen jo lähtökohtaisesti edellyttää henkilöltä tietynlaista itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottelua. Masennusta esiintyy vain yksilökeskeisissä kulttuureissa joissa oman onnen ja tyydytyksen tavoittelua korostetaan ja siihen rohkaistaan. Uskallan sanoa näin koska olen masennuksen sairastanut, toipuminen kesti vuosia ja siihen kuului yksi sairaalajaksokin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että olin todellakin itsekäs. Sairaus toki vaikeuttaa empatian tuntemista, eikä sairastuneena jaksa välittää muista kuten terveenä, mutta samalla tuo itsekkyys myös vastavuoroisesti ylläpitää sairautta. Tämä oli minulle tärkeä oivallus paranemisen kannalta.
[/quote]
Haluaisin tarkemmin kuulla tästä, että masentuminen edellyttää itsekkyyttä. Että millaista niin kuin käytännössä? Millaisia tekoja pidät itsekkäinä? Voiko ihminen oikeasti olla mitään muuta kuin itsekäs, on tässä ehkä se filosofinen perusongelma.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:15"]
En usko, että masentuminen vaatii itsekkyyttä.
[/quote]
Näin. Masentumisellehan tutkitusti altistavia, yksilöön liittyviä tekijöitä ovat mm. perimä, itsetunto, arkuus, perfektionismi, jne.
Mä oon ollu masentunu ja tein just noita ohareita ja myöhästelin. Kunnes hyvä ystäväni sanoi minulle siitä hyvin tiukasti. Sitten tajusin ajatella asioita muidenkin kannalta. Oikeasti pyydän jos välitätte masentuneesta ystävästänne niin uskaltakaa olla hänelle "ankaria" jos näyttää ettei hän osaa huomioida muita. Minun kohdallani kyse oli siitä etten tajunnut ja olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni että hän viitsi suuttua minulle eikä hylännyt.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 21:58"]
Ja jos masentunut ei ymmärrä ystävien voimien ja ymmärryksen loppumista
[/quote]
Ja ystävilläkin voi olla ja monilla on normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä, joskus jopa useampi peräkkäin. Siinä vaiheessa viimeistään lopahtaa sellainen suhde, jossa mennään toisen ehdoilla: "kun minun mielialalleni olisi niin tärkeää tämä..."
Etenkin jos ystävä saa moitteita ja kuulla olevansa energiasyöppö näistä vastoinkäymisistä kertoessa. Pitäisi aina olla sen masentuneen sulostuttaja ja piristäjä. Eihän siitä enää sitten mitään tule.
Ei kuulosta kovin pahalta jos jotkut "oharit" on huonointa käytöstä mitä on ilmennyt. Siis mistä se on tehnyt oharit? Jostain helvetin tärkeestä kahvihetkestä? Jos te tiedätte että kaveri on masentunut, niin asennoitukaa jo etukäteen siten että se ei välttämättä tule kaikkiin sipsi-iltoihinne joista on ollut puhetta. Säästytte turhilta pettymyksiltä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:10"]
Masennukseen sairastuminen jo lähtökohtaisesti edellyttää henkilöltä tietynlaista itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottelua. Masennusta esiintyy vain yksilökeskeisissä kulttuureissa joissa oman onnen ja tyydytyksen tavoittelua korostetaan ja siihen rohkaistaan. Uskallan sanoa näin koska olen masennuksen sairastanut, toipuminen kesti vuosia ja siihen kuului yksi sairaalajaksokin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että olin todellakin itsekäs. Sairaus toki vaikeuttaa empatian tuntemista, eikä sairastuneena jaksa välittää muista kuten terveenä, mutta samalla tuo itsekkyys myös vastavuoroisesti ylläpitää sairautta. Tämä oli minulle tärkeä oivallus paranemisen kannalta.
[/quote]
Masennusta esiintyy yksilökeskeisissä kulttuureissa joissa toisella ihmisellä on merkitystä vain omien tarpeiden tyydyttäjänä eikä kukaan (onnekkaita hyviin perheisiin ja olosuhteisiin osuneita lukuunottamatta) saa osakseen minkäänlaista empatiaa jotta sitä voisi sitten myös jakaa muille ihmisille. Siis jos ei ole saanut osakseen empatiaa, välittämistä ja mitä lie, on hyvin vaikea kasvaa siihen että itse pystyy antamaan noita asioita muille ihmisille.
Itsekkyys voi kyllä ylläpitää masennusta monin tavoin. Masennuksen perustana oleva itsekkyys ei ole sellaista mitä ihminen itse valitsee eikä masennus ehkä kuitenkaan parannu pelkällä päätöksellä olla epäitsekäs.
Siihen miten itsekkäästi toimii suhteessa muihin ihmisiin, voi masentunutkin vaikuttaa...
Ei sairaalta voi vaatia terveen käytöstä. Kun ei pysty, niin ei pysty.