Miksi kouluissa ja päiväkodeissa kysellään lomatekemisiä lomien jälkeen?

Ja siksi toisekeen niin lapset on niin innokaita kertomaan lomistaan, että meinaavat halkea.

Tuon kaiken, kun saa purettua niin koulu ja ne oppitunnit voi jatkua normaalisti.

Ja kyllähän ne niistä sitten vielä välitunneilla puhuu.

Ja usein on tullut tilanne, että oppilas/oppilaat tulee kysymään koulun aikuisilta mitä he ovat lomallaan tehneet.

ettei ole tehnyt mitään numeroa kesälomasta tai muistakaan lomista. Olen oikein tyytyväinen tähän opettajaan. Aiempina vuosina oli tosiaan aina noita kesäloma-aineita.

ettei ole tehnyt mitään numeroa kesälomasta tai muistakaan lomista. Olen oikein tyytyväinen tähän opettajaan. Aiempina vuosina oli tosiaan aina noita kesäloma-aineita.

Onhan se kamalaa jos wt-perheiden kesäloman vietto paljastuu. Isä ja äiti vetivät kaljaa ja sidukkaa koko kesän. Kaikki rahat män ja kesälomareissu piti perua.

ettei ole tehnyt mitään numeroa kesälomasta tai muistakaan lomista. Olen oikein tyytyväinen tähän opettajaan. Aiempina vuosina oli tosiaan aina noita kesäloma-aineita.

Onhan se kamalaa jos wt-perheiden kesäloman vietto paljastuu. Isä ja äiti vetivät kaljaa ja sidukkaa koko kesän. Kaikki rahat män ja kesälomareissu piti perua.

Kyllä lapsista näkee, millaiset vanhemmat näillä on. Jos heillä on pienestä asti kyky "luoda tyhjästä" leikkejä, olla tyytyväisiä perusarkeen ja kotona oleskeluun eivätkä välitä muiden mielipiteistä, sanoisin että aika vahvoilla ollaan. Tänään leikkipuistossa katselin muita lapsia, kun omani kiipeili riemusta hihkuen telineessä: eri-ikäisiä lapsia äiteineen, iso osa vakavia ja ilmeettömiä. Lapseni siirtyi leikkimään erän toisen viereen ja koko aikana toisen lapsi äiti ei sanonut taaperoikäiselleen yhtään mitään! Lapset leikkivät ja/tai olla möllöttivät, mutta hymyjä ei juuri näkynyt eikä yksikään vanhempi lisäkseni kannustanut heitä yhteisleikkiin.



Näistä lapsista kasvaa juuri niitä, joiden pitää päteä eskarissakin jo kännyköillä (tämmöinen löytyi joukosta myös, iso poika ja potki leluja muiden päälle eikä edes ohjaaja puuttunut, antoi pojan nimitellä itseään hulluksi!) ja sitten yläasteella ei riitä merkkikuteet, laukut...ei mikään. Kaikki tuntuu tyhjältä.

Ihan samaa tekee aikuiset, siitähän ne lapset oppii. Täällä aina kehutaan missä ollaan lomilla oltu tai tilattu matka.

Katsokaa peiliin, ei ne lapset noita itsekseen keksi.

mä tiskasin

siivosin

vein roskat

vahdin pikkuveljeä

pelasin pleikalle ja kastuin kesäsateessa

Hip Hei!

Kyllä joku vitosluokkalainen jo tajuaa ettei tuossa mitään kirjoittamisen arvoista hohtoa ole.

tämä on aika hyvä, ihan siis tekstinä!

on tapana kertoa ja kirjoittaa koulussa, koska ne ovat osa oppilaan maailmaa ja heikoimmankin kirjoittajan, jonka on ehkä vaikea keksiä mitään satuaiheista, voi oikeasti muistella mitä omassa elämässä on hänelle tapahtunut. Monelle vuoden helpoimmat aiheet.



Toisekseen on kohteliasta olla kiinnostunut niiden ihmisten lomatekemisistä, joiden kanssa arjessa ahertaa. Kerrotaan omasta ja kuunnellaan toisia, perusasia elämässä!

Me vanhemmathan pitkälti luodaan lapsille se mielikuva, millainen on Oikea Kesäloma. Jos vaan huokaillaan, että ei voida tehdä mitään, niin ei se lapsikaan osaa koulussa mitään sanoa. Opettajallakin on toki vaikutuksensa eli hyvä opettaja muistaa korostaa, että ei ole tarkoitus kirjoittaa vain matkoista tai sellaisesta, mitä ei tehdä ikinä talvella. Harva meistä kai koko kesää matkailee tai on huvipuistossa ja jotain niinä muinakin päivinä tehdään. Jos on mahdollisuus lekotella auringossa lukemassa, niin totta ihmeessä voi kirjoittaa, että olipa ihana lukea nämä ja nämä kirjat, kun oli hyvin aikaa.

Olen samaa mieltä kuin tämä kirjoittaja.

Itse tykkään matkustamisesta, ja vaikka rahaa onkin tosi vähän, yritämme silti saada sen riittämään välillä matkoihinkin. Mutta me matkustamme aina keväisin ja syksyisin. Kesällä on kaikkialla niin tuhottoman kuuma ja kaikki paikat muutenkin täynnä turisteja. Lisäksi meillä on kiva kesäpaikka, jossa viihdymme. Ja vaikka nyt kesällä on käyty Muumimaailmassa ja Linnanmäellä, niin veikkaan lapsen kesän parhaita muistoja silti olevan ne päivät, kun olemme eväiden kanssa rannalla tai syömme mansikoita ja itse leivottuja pullia leikkimökissä. Ja varsinkaan loppukesästä ei enää edes ole päällimmäisenä mielessä alkukesän Linnanmäki-käynti, vaan juurikin se edellisviikkoinen piknik rannalla.

Opettakaa lapsia arvostamaan omaa elämäänsä ja nauttimaan omasta kesästään! Jos teillä ei ole rahaa matkustaa tai käydä missään, älkää nyt kuitenkaan esittäkö sitä lapselle surkutellen, vaan korostakaa mieluummin, että nautitaan nyt kesästä ja tästä lähiympäristön ihanuudesta, kiva kun voi mennä tuohon lähikalliolle retkelle ja onpa meillä kiva uimaranta lähellä... Vähän voisi opettaa positiivista asennoitumista! Varsinkin, kun kesällä ei Suomessa oleminen edes ole mitään ankeaa.

on lapsi nurissut koko kesän, kuinka kaipaa Suomilomaa.

Siellä ei juurikaan mitään koskaan "tehdä", ollaan mökillä ja käydään tapaamassa isovanhempia, toreilla ostoksilla, kalastetaan, paistetaan ulkona lettuja, saunotaan, uidaan jne...

Oppikaa arvostamaan kaikkea sitä mitä ympärillänne on!

Moni ei tajua kuinka paljon nähtävä on ihan likellä.

Ottakaapa selvää oman paikkakunnan nähtävyyksistä.

Museoita, leikkipuistoja, kesäteattereita, eri uimapaikkoja, kirkkoja, luontopolkuja, picnic alueita jne.

Lapset ei tarvitse sitä auto-lentomatkaa, ihan vaan kivaa tekemistä.

Loma tulee edulliseksi ja lapsi oppii tuntemaan kotikaupunkinsa eikä tarvitse olla tyhmänä koulussakaan, jos opettaja jotain kysyy alueesta tunnilla tms. Itse olin ihan säväreissä kun sain kuulla että kaupungissani on katakombit; sitten paljastui muitakin kiinnostavia kohteita; yhtäkkiä olo oli kuin turistilla! Jopa lähimetsällä on jonkunlainen historia, oltiin sitten etelässä tai pohjoisessa tai missä vaan...elämä on ihmeitä täynnä.

Sanon oppilaille, että nousevat ylös, jos ovat tehneet saman asian. Sitten jokainen lapsi saa sanoa yhden asian jonka on tehnyt ja toiset nousevat ylös, jos ovat tehneet saman. Kaikki kiinnittävät huomion itseensä eivätkä toisiin. Leikissä tulee olo, että olenhan minäkin tehnyt monenlaista, kun olen uinut, syönyt kakkua, leikkinyt serkkujemme kanssa, nähnyt isovanhempia yms. Jos joku kertoo käyneensä Jossain eksoottisessa paikassa, niin on monta muutakin jotka eivät nouse ylös.



Yx ope

niin jo on kumma. Vaikkei olla edes tehty yhtään huvipuistoreissua, eikä tänä kesänä tehdäkään. Ulkomaanmatkoista puhumattakaan.



Muksuja on neljä (nuorin 2,5v vanhin 10v) ja itse olen viimeisilläni raskaana... joten mitään ihmeellistä ei tosiaan jaksa.



Silti vanhin on käynyt kirjastossa yksinään, seuraava oppi ajamaan ilman apupyöriä, kolme isointa on ollut mummolassa lomailemassa, ollaan grillattu juhannuksena toisessa mummolassa kera tätien ja serkkujen. On käyty leikkipuistoissa, potkittu palloa pihalla, lapset ovat saaneet taluttaa koiraa. Rannallekin mennään, kun jaksetaan jne.



Jokaiselle viikolla yritetään keksiä edes yksi arjesta poikkeava juttu, eikä senkään tarvi olla mikään ihmeellinen.

Ei tarvitse mennä omaa pihaa kauemmaksi, sekin on silti hauskaa.

Silti vanhin on käynyt kirjastossa yksinään, seuraava oppi ajamaan ilman apupyöriä, kolme isointa on ollut mummolassa lomailemassa, ollaan grillattu juhannuksena toisessa mummolassa kera tätien ja serkkujen. On käyty leikkipuistoissa, potkittu palloa pihalla, lapset ovat saaneet taluttaa koiraa. Rannallekin mennään, kun jaksetaan jne.

joista ei riitä aineksia nimenomaan kesälomanvietosta kertomiseen.

Silti vanhin on käynyt kirjastossa yksinään, seuraava oppi ajamaan ilman apupyöriä, kolme isointa on ollut mummolassa lomailemassa, ollaan grillattu juhannuksena toisessa mummolassa kera tätien ja serkkujen. On käyty leikkipuistoissa, potkittu palloa pihalla, lapset ovat saaneet taluttaa koiraa. Rannallekin mennään, kun jaksetaan jne.

joista ei riitä aineksia nimenomaan kesälomanvietosta kertomiseen.

Lapsilla on lomaa koko kesä. Kai siihen arkeakin mahtuu mukaan. Kyllä nuo ovat kivoja kesän asioita ja tekemisiä joka tapauksessa. Jos aikuinen yhtään osaa asettua lapsen asemaan, nuokin jutut ovat hienoja asioita lapsen elämässä. Aikuiset ovat vain itse niin elämäänsä kyllästyneitä, etteivät ymmärrä, miltä tuollaiset asiat tuntuvat kun kokee ne ensimmäisiä kertoja elämässään. Muistakaa nyt, että lapsi ei ole vielä kyllästynyt kaikkeen, ja heillä ei ole fiilistä, että "mikään ei tunnu miltään". Älkää tuputtako sitä heille ennenaikaisesti kun lapsi osaa iloita pienistäkin asioista ja ihan niistä arkisista asioista, mitkä kotona tai siinä lähistölläkin puuhataan.

Hitto että ap tekee elämästä vaikeaa. Varsinainen mielensäpahoittaja, nyyh :,(

tässä oikeasti ole kysymys siitä, että tiettyihin paikkoihin matkustamalla ihmisen itsetunto kohenee ja hän on onnellinen. Kyllä se itsetunto kasvaa ihan muista asioista oli niitä matkoja tai ei. Peesailen häntä, joka kirjoitti henkisestä rikkaudesta. Jos aikuinen jaksaa innostua lapsen kanssa olemisesta ja kaikin tavoin osoittaa, että me ja meidän oma pieni elämämme on tärkeää, ollaan hyvällä tiellä. Jollekin riittää elämykseksi seurata lokkien pesintää, kun taas joku toinen narisee Rivieralla, että pilvi peitti auringon viideksi minuutiksi. Aina kaikki voisi olla paljon paremmin tai huonommin, asenne ratkaisee. Me sekä matkustelemme että olemme kotona, enkä kyllä pystyisi kirkkain silmin väittämään, että kotona oleminen olisi lapsista kurjaa. En sano, että elämämme olisi mitään yhtä onnelaa, mutta lapsemme ovat hyviä keksimään tekemistä ja leikkimään, ja monesti saavat innokkaiksi seuralaisiksi lapsia, jotka lomalla kulkevat paljonkin huvituksesta toiseen. Ja sinulle, joka viisastelit tyyliin "näetpä sitten, kun lapsesi kasvavat", teini-ikäinen lapsipuoleni on riemuissaan, kun kesällä voi tavata paljon vapaammin kavereita (myös kauempana asuvia) kuin talvella ja nauttii kesästä. Ja kai me itse kukin on joskus oltu nuoria ja tiedetään mikä oli kivaa.

kuuluu sosiaalidemokraattiseen aatteeseen. Ettei vaan erotu massasta. Opettajat haluvat näin urkkia perheiden statukset ja tekemiset ja sitten jakaa lapset lokeroihin.



Hittoako se heille kuuluu, yksityisasiat.