Miksi kouluissa ja päiväkodeissa kysellään lomatekemisiä lomien jälkeen?

Toki on pari niitäkin, jotka aina leuhkivat reissuillaan jne., mutta enpä ole pitänyt heitä mitenkään uhkana. :) Meidän kesään kuuluu lähinnä kotona oleskelu, puistoilu, metsäretkeily, huvipuistoreissu tai pari kesässä. Ihan tavallista, siis. Muistan itse lapsuudestani nimenomaan tämäntyyppisen arjen parhaimpana: nukuin pitkään, joku kaveri tuli hakemaan ulos aamupäivällä ja koko päivä meni ulkona pyöräillessä ym. Lomamatkoja inhosin.

opettaja on fiksu, siinä on tuhannen taalan paikka osoittaa, että hauskaa voi olla monella tavalla. Varmasti opettaja kuuntelee kiinnostuneena Mauritiuksen matkatkin ja kyselee lisää, mutta yhtä lailla voi "kehua" kotona ollutta pitkistä pyörälenkeistä, harvinaisista nähdyistä perhosista, kalareissuista jne. Itseäni ärsyttää tämä ainainen kilpailu, mutta sehän vain lisääntyy, jos koulustakin annetaan viesti, että on sopimatonta edes kysyä, mitä kukin on lomalla tehnyt, koska silloinhan se vasta tärkeää onkin... Teemme itse joka kesä pitkän automatkan ulkomaille, mistä riittää kerrottavaa, mutta kun katson lapsiani, jotka juoksee nyt pitkin pihoja serkkujen kanssa perhosia jahdaten ja välillä käydään uimassa, niin eipä pahalta tunnu tämäkään!

Töissä tulee kerrattua työkavereiden kanssa omat ja muiden lomakuulumiset. Sama juttu sukulaisten ja naapureiden kanssa. Miksi ei koulussa tai pk:ssa saisi? Small talk, you know. Ei siinä mistään elvistelystä ole kyse, eikä kenenkään ole tarpeen tuntea alemmuutta. Jokaisella on ollut juuri sellainen loma kuin itse pystyy ja haluaa pitää.

juttu, ja oikeasti lapsi, joka viedään sinne metsään, on hyväosainen. Oikeasti heikoilla ovat ne lapset, joiden vanhemmat ryyppäävät sen kesän siinä missä talvenkin, ja lapsi komennetaan vain jaloista ulos. Välillä vähän riehutaan, ja lapsi soittaa hädissään poliisit.



Siitä huolimatta minusta niillä hyväosaisemmilla pitää olla oikeus iloita niistä metsäretkistään. Meillä lapset käyvät ulkomailla, mutta silti ne todelliset ilot eivät synny meidän aikuisten silmissä hienoista jutuista, vaan aika askeettisista.

Toiset saavat elvistellä milloin milläkin reissuilla ja toiset joutuvat kertomaan että loman kohokohta oli kesäretki 100 m päähän metsään tms. Lisää turhan paljon eriarvoisuutta!

Mun lapsi on nyt menossa 5. luokalle ja itseäni ärsyttää tuo että syksyn ensimmäinen ainekirjoitus on aina kesälomasta. Joululoman jälkeen taas pitää kertoa joululahjoista, ja talviloman jälkeen talvilomasta.

Reissataan itse jonkin verran mutta aivan varmasti on perheitä joissa ei reissata, ei saada kummoisia joululahjoja ja talvilomakin vietetään kotona.

Retki takapihan metsään voi lapselle olla paljon antoisampi kuin hikinen tungetseminen väkijoukossa vieraassa rasittavassa "lomaparatiisissa". Kyse on siis LAPSEN kokemuksesta ei vanhempien tarpeesta näyttää miten "hienoihin" lomajärjestelyihin rahapussi riittää.

Eihän sillä ole mitään merkitystä jonkun aineen kannalta, MISSÄ se loman on viettänyt, vaan miten siitä kertoo - ja kuten joku jo sanoikin, miten lapsi asiat kokee.



Kun kyselen lapsiltani esim. matkojen jälkeen, mikä oli kivointa tms., yllätyn tosi usein vastaukista. Se, mikä meidän aikuisten mielestä on mieleenpainuvaa, ei välttämättä olekaan sitä lapselle. Lapsi ja teini kokee asiat ihan omalla tavallaan. Joku ihan pieni asia voi olla lapselle todella suuri.

noita omia muksuja, jotka on käyneet siellä ulkomaillakin niin näyttäisi, että ihan parasta on, kun ollaan kotona ja tehdään silloin tällöin joku retki jonnekin. Huvipuistot toki muistavat niistä reissuista ja niistä puhuvat, mutta muuten ei juurikaan. Tavallinen oleminen rauhassa ja kaverit tuntuu olevan parasta loma-antia.

mutta pari vuotta sitten kaveriperhe lähti lasten kanssa Tukholman-risteilylle, samalla reissulla olivat käyneet Muumimaailmassa ja Särkänniemessä (asuvat Itä-Suomessa, samalla reissulla ajattelivat kiertää monta paikkaa, kun on pitkä ajomatka). Reissun jälkeen mummo oli kysynyt lapsilta, mikä oli matkassa parasta, niin molemmat olivat vastanneet että jonkun ABC:n pihassa olleet maalatut jalanjäljet :)

Että ei ne kalliit virikkeet aina ole lapsista se paras juttu ;)

...kun ihmisen kanssa viettää 5 päivää viikossa 7-10 tuntia kerrallaan niin olisi todella outoa olla KYSYMÄTTÄ häneltä, mitä puuhasi lomalla.



Ja voin kertoa, että monet lapset, jotka ovat käyneet reissussa lomalla siellä sun täällä hienoissa paikoissa, kertovat kesän hauskimmaksi jutuksi sen, kun pelasi isin kanssa lauatpeliä. Tai kun kävi äidin kanssa poimimassa mansikoita.



T Lastentarhanopettaja

jonka avulla opetetaan normaalia ihmisten välistä kanssakäyntiä. Aikuisen vastuulla sitten on se ettei kenenkään lomanviettoa nosteta muiden yli.

Surullista jos joku kokee alemmuutta muiden kertomuksiin nähden. Siinä voisi vanhemmilla olla mahdollisuus vaikuttaa lapsensa asenteisiin, alemmuudentunteisiin, vaillejäämisen kokemuksiin ym voi asennoitua rakentavasti.



Tutustumisretki lähiniitylle voi olla paljon eksoottisempi ja virkistävämpi kuin parin viikon lomailu jossain all inclusive-kolmetoista tusinassa paikassa. (Asenteellista, kyllä mutta ääripäät kääntäen aloittajan viestiin.)

Ei kannata hävetä omaa elämäänsä ja omia valintojaan, lapset omaksuvat asenteen vanhemmiltaan. Positiivisella asenteella selviää.

joka kertoi olleensa koko kesän mummolassa ja aamusta iltaan ulkona, satoi tai paistoi. Olikin ihan ruskea ja iloisen näköinen. Me oltiin Teneriffalla, enkä kokenut sitä niin hohdokkaaksi.

Miksi kaikesta pitää ahistua noin kovin?

etenkin silloin kuin lapsen piti kirjoittaa aine siitä aiheesta ja me ei sinä kesänä tehty yhtään mitään. Ei edes tullut käytyä kertaakaan uimassa saati metsässä.

Olen kyllä ihan samaa mieltä, että se on eriarvoistavaa ja pitäisi ehdottomasti lopettaa.



Oli pikkusen ikävää lukea sitten kotona lapsen ainetta mihin hän oli satuillut meidän tekemisemme. Toki hän jo itsekin ymmärsi ja siksi juuri oli satuja kirjoittanutkin, ettei meidän kesämme tuntuisi opettajan mielestä ihan säälittävälle.

Kun kyselen lapsiltani esim. matkojen jälkeen, mikä oli kivointa tms., yllätyn tosi usein vastaukista. Se, mikä meidän aikuisten mielestä on mieleenpainuvaa, ei välttämättä olekaan sitä lapselle. Lapsi ja teini kokee asiat ihan omalla tavallaan. Joku ihan pieni asia voi olla lapselle todella suuri.

[/quote]

Kun oma lapseni oli päiväkoti-ikäinen, kävimme Grand Canyonilla ja Las Vegasissa. Päiväkodissa lapsi sitten tohkeissaan selitti kesän huippuhetken olleen " kun löysin ison näkinkengän rannalta". Hehhee. Onneksi aikuisille reissu oli elämys :-)

Ei ottanut pihalla aurinkoa, lukenut hauskaa kirjaa, laskenut muurahaisia, etsinyt nelilehtistä apilaa, pelannut lauta/tietokonepeliä, laittanut ruokaa vanhempien kanssa, kastunut likomäräksi kesäsateessa..? Kotonakin voi tehdä yllättävän paljon asioita, vaikkei poistuisi pihalta minnekään.

etenkin silloin kuin lapsen piti kirjoittaa aine siitä aiheesta ja me ei sinä kesänä tehty yhtään mitään. Ei edes tullut käytyä kertaakaan uimassa saati metsässä.

Olen kyllä ihan samaa mieltä, että se on eriarvoistavaa ja pitäisi ehdottomasti lopettaa.

Oli pikkusen ikävää lukea sitten kotona lapsen ainetta mihin hän oli satuillut meidän tekemisemme. Toki hän jo itsekin ymmärsi ja siksi juuri oli satuja kirjoittanutkin, ettei meidän kesämme tuntuisi opettajan mielestä ihan säälittävälle.

MITÄ te sitten teitte? No ymmärrän jos joku perheenjäsen oli vaikka sairaalassa ja hänen vierellään istuttiin vapaa-aika tms. mutta kai nyt ihan tavalliseen lapsiperhe-elämään kuuluu edes jokunen ulkoilu tai leipominen tai yhdessä pelaaminen tai jotain, mitä lapsi olisi voinut kirjoittaa? Kun just täällä on kerrottu, että monet lapset ihan oma-aloitteisesti mainitsevat nuo aivan arkiset hetket hohdokkaiksi, niin ei kai lapsen tarvitse valehdella sentään?

niin ymmärrän ihan hyvin jos lapsen mielestä ei normaali syöminen ja ulkoilu ihan riitä.

etenkin silloin kuin lapsen piti kirjoittaa aine siitä aiheesta ja me ei sinä kesänä tehty yhtään mitään. Ei edes tullut käytyä kertaakaan uimassa saati metsässä.

Olen kyllä ihan samaa mieltä, että se on eriarvoistavaa ja pitäisi ehdottomasti lopettaa.

Oli pikkusen ikävää lukea sitten kotona lapsen ainetta mihin hän oli satuillut meidän tekemisemme. Toki hän jo itsekin ymmärsi ja siksi juuri oli satuja kirjoittanutkin, ettei meidän kesämme tuntuisi opettajan mielestä ihan säälittävälle.

MITÄ te sitten teitte? No ymmärrän jos joku perheenjäsen oli vaikka sairaalassa ja hänen vierellään istuttiin vapaa-aika tms. mutta kai nyt ihan tavalliseen lapsiperhe-elämään kuuluu edes jokunen ulkoilu tai leipominen tai yhdessä pelaaminen tai jotain, mitä lapsi olisi voinut kirjoittaa? Kun just täällä on kerrottu, että monet lapset ihan oma-aloitteisesti mainitsevat nuo aivan arkiset hetket hohdokkaiksi, niin ei kai lapsen tarvitse valehdella sentään?

Ei ottanut pihalla aurinkoa, lukenut hauskaa kirjaa, laskenut muurahaisia, etsinyt nelilehtistä apilaa, pelannut lauta/tietokonepeliä, laittanut ruokaa vanhempien kanssa, kastunut likomäräksi kesäsateessa..? Kotonakin voi tehdä yllättävän paljon asioita, vaikkei poistuisi pihalta minnekään.

Olisi se opettaja kyllä varmaan ihmetellyt jos lapsi olisi kirjoittanut laskeneensa koko kesän muurahaisia.

Me vanhemmathan pitkälti luodaan lapsille se mielikuva, millainen on Oikea Kesäloma. Jos vaan huokaillaan, että ei voida tehdä mitään, niin ei se lapsikaan osaa koulussa mitään sanoa. Opettajallakin on toki vaikutuksensa eli hyvä opettaja muistaa korostaa, että ei ole tarkoitus kirjoittaa vain matkoista tai sellaisesta, mitä ei tehdä ikinä talvella. Harva meistä kai koko kesää matkailee tai on huvipuistossa ja jotain niinä muinakin päivinä tehdään. Jos on mahdollisuus lekotella auringossa lukemassa, niin totta ihmeessä voi kirjoittaa, että olipa ihana lukea nämä ja nämä kirjat, kun oli hyvin aikaa.

Taisi myös kertoa paperissaan että kaikki olivat hyväntuulisia ym. fantasiaa? Oikeastihan sinä olit naama norsunvitulla ja valitit, kuten kunnon suomalaisen kuuluukin. :D