Millä perusteella saisimme miehen lapsen edellisestä suhteesta asumaan meille? Äidillään

Lakia on hiljattain muutettu siten, että lastensuojeluviranomaisten on tutkittava, voisiko lapsen sijoittaa sukulaiselle. Isovanhemmille ei yleensä sijoiteta, mutta syy on se, että he ovat liian vanhoja eikä haluta, että lapsi menettää huoltajansa kuolemalle liian pian, vaan halutaan, että huoltajat ovat vanhempien sukupolvea.



Ap:n miehen lapsi ei selvästikään ole sijoituspaikan tarpeessa eikä hänellä todennäköisesti ole sellaisia vaurioita, jotka vaatisivat kasvattajilta ammattimaista otetta.



En minäkään silti usko, että isä tässä tapauksessa saisi lasta luokseen asumaan. Parasta on hoitaa lasta mahdollisimman paljon ilman virallista lähihuoltajan statusta.

voisiko joku lapsen suvusta tai lähipiiristä ottaa lapsen. Vasta sitten, jos sieltä ei ketään löydy, sijoitetaan vieraaseen perheeseen.

tuli uusi laki voimaan. Ja kyllä vaan sijoitetaan isovanhemmille ja vieläpä hyvin usein.

joutuiko äiti huolehtimaan lapsesta ensimmäisen vuoden täysin yksin? Missä vaiheessa itse astuit mukaan kuvioon?

Siihen asti äiti huolehti lapsen täysin yksin, josta hatunnosto hänelle.

ap

Nainen oli yksin vastuussa lapsesta rankimmat ajat, eli vauva-vaiheen ja uhmaiän -ja miehesi on ollut mukana vanhemmuudessa mitättömällä kahden viikon välein tapaamisella vasta kahden vuoden ajan...näillä perusteilla sitten lapsen huoltajuus teille? Suhteellisuudentajua nyt ap. Kehoitan myös että hankitte yhteisen lapsen ja mietit asiaa vasta muutama vuosi sen jälkeen.

Ei muuta. Teidän kannattaa nyt AUTTAA äitiä, eikä masentaa häntä lisää vaatimalla huoltajuutta! Seuratkaa äidin tilanteen kehittymistä ja jos näyttää huolestuttavalta, niin sitten teette laajemman virallisen tapaamissopimuksen.



Itse en tuollaista miestä huolisi, joka on hylännyt lapsensa! Pientä plussaa toki siitä, että on lapsen elämässä nyt, mutta on tosi törkeää hylätä raskaana oleva nainen ja kiinnostua lapsesta vasta, kun vauva-aika on takana.

Jos on käynyt joka toinen viikonloppu niin mies on nähnyt häntä himena yli 100 päivää. Tasan 5-vuotiaana lapsi on elänyt 1835 päivää. Pieni ero äidin hoitamiin päiviin eikö?

Lisäksi sinä olet tullut kuvioihin todella nopeasti, jos kerran olette tunteneet miehen kanssa vain vuoden. tuossa ajassa normaali isä ei vielä esittelisi seurustelukumppaniaan lapselle ollenkaan. Sinä sen sijaan yrität horjuttaa lapsen suhdetta lähes ainoaan vanhempaansa (tuota isää ei voi vielä laskea. Eihän lapsella voi olla vielä kunnon suhdetta häneen)

Mieheni alkoi tavata lasta vasta kun lapsi oli lähemmäs 3v

joutuiko äiti huolehtimaan lapsesta ensimmäisen vuoden täysin yksin? Missä vaiheessa itse astuit mukaan kuvioon?

Siihen asti äiti huolehti lapsen täysin yksin, josta hatunnosto hänelle.

ap

kohta vuosi seurusteltu, mies on suomalainen -ap-

Minkämaalainen hän on?

Ei muuta. Teidän kannattaa nyt AUTTAA äitiä, eikä masentaa häntä lisää vaatimalla huoltajuutta! Seuratkaa äidin tilanteen kehittymistä ja jos näyttää huolestuttavalta, niin sitten teette laajemman virallisen tapaamissopimuksen.

Itse en tuollaista miestä huolisi, joka on hylännyt lapsensa! Pientä plussaa toki siitä, että on lapsen elämässä nyt, mutta on tosi törkeää hylätä raskaana oleva nainen ja kiinnostua lapsesta vasta, kun vauva-aika on takana.

Eli ehdottakaa aluksi, että lapsi olisi teillä enemmän. Voihan sitä sopimustakin muuttaa jos siltä tuntuu. Mielestäni on vain hyvä, että suhtaudut positiivisesti mahdollisuuteen, että lapsi muuttaisi teidän luokse asumaan, vaikka sitä ei ikinä tapahtuisikaan.

Loppuosaan sellainen kommentti, että jotkut ihmiset nyt vaan tekevät virheitä elämässään. Ei ap tainnut kertoa oliko tässä ollut seurustelusuhde taustalla ja "raskaana olevan naisen jättäminen" vaiko joku satunnainen baarituttavuus, joka sattui ehkäisystä huolimatta tulemaan raskaaksi ja halusi pitää lapsen. Silläkään ei loppupeleissä ole merkitystä, menneitä ei pidä jäädä murehtimaan, vaan elämässä mennään eteenpäin ja korjataan ne virheet mitkä korjattavissa on. Itselleen on ihan tarpeeksi vaikea antaa anteeksi menneisyyden virheitään ilman räkättirastaslauman syyllistämistä ja syyttelyä.

Kohta on, jos erotat lapsen äidistään. Jopa 6v osaa tappaa itsensä, jos häneltä riistetään väkisin rakas ihminen.

Hullu huutelee... Ei normaali lapsi tapa itseään, ( en tiedä yhtäkään lasta joka olisi ikinä niin tehnyt), jos muuttaa äidin luota isän luo.

Ja mitä tulee tuohon uhmaamiseen, ei se nyt ihan niinkään ole, että aina pitäisi olla uhmaamassa, jos luottaa ja rakastaa. Kyllä mä itsekin olin lapsena sellainen, että niiden kanssa, joista en pitänyt rettelöin tosissaan, mutta niiden kanssa joista pidin olin todella herran enkeli aina, vaikka tuli ristiriitoja. Tämä koski äitiä ja isää, sukulaisia, opettajia jne.

Sossut on sen todennut kelvolliseksi huoltajaksi. Äitipuolen tekemä diagnoosi ei asiaa muuta mihinkään suuntaan. Te olette lapselle varsin tuntemattomia ihmisiä, miettikää nyt oikeasti mitä se lapsen psyykelle tekee jos lähdette tuohon sotaan. Ja ihan aikuisten oikeesti, mikään oikeus ei lasta isälle anna, ei todellakaan, jollei äiti ole täysin kykenemätön lasta hoitamaan ja niinhän nyt ei ole, myönnät sen itsekin. Ei lapsi ole mikään koe-eläin jota siirrellään ja kokeillaan että olisko se isän tuore avovaimo parempi äiti lapselle vai olisko äiti sittenkin parempi. Ja muista myös, että sinä et ole lapsen vanhempi, etkä siten ole osapuolena lapsen huoltajuustaistelussa. Tärkeämpi on se isä, onko hänestä lapsen lähivanhemmaksi? Tällä hetkellä teillä ei ole mitään perusteita vaatia lasta asumaan isälle. Ja johan järkikin sen sanoo, että nyt keskitytte täysin siihen että luotte lapseen hyvän suhteen. Ja parhaiten se onnistuu siten, että annatte lapsen asua kotonaan ja tapaatte tätä kuten ennenkin. Tuette äitiä parhaanne mukaan ja olette lapsen elämässä mukana.

ryhtyä lähivanhemmaksi?

vai oletko itse mustasukkainen ja haluaisit "pelata lapsen äidin pois kuvioista". Sellainen toive ei ole niinkään harvinainen, valitettavasti. Vastauksistasi päätellen olet ap oikeasti vähän omituisen oloinen tyyppi.