Kun toinen tienaa selvästi enemmän, miten kulut jaetaan?

Kuulostaa kyllä ihan reilulta järjestelmältä. Jos miehesi tarjoaa sinulle ilmaisen kodin, niin osallistuminen puoliksi muihin kuluihin on kyllä vähintäänkin reilua. Tietysti omat kulut maksetaan itse vielä päälle. Asuminen on kuitenkin se reilusti suurin kulu.



Miehesi vaikuttaa harvinaisen fiksulta kaverilta, koska katsoo tarkasti kaupassa mitä kannattaa ostaa. Toki jos mies olisi todella kiltti, niin voisi tulla vastaan yhteisissä kuluissa. Hänen palkkansa on todella surkea, mutta kyllä tuolla pystyy auttamaan. Teidän tilanne on sellainen, että mitään ylihintaista romua ei kannata ostaa. Toki harrastukset ovat asia erikseen, koska ne ovat yleensä se ainut asia elämässä, josta pääsee kunnolla nauttimaan. Jos käy työssä, niin siitä tulevasta rahasta pitää saada päästä nauttimaan vähintään harrastusten merkeissä.

Lisäksi mies saa joitakin kymmeniä tuhansia bonuksia, minä muutaman satasen. Mies maksaa lainanlyhennykset, muut laskut jaetaan puoliksi. Meillä on uusperhe ja minä siis osallistun rahallisesti myös miehen lapsen tarpeisiin (nuori asuu siis meillä). Mies omistaa meidän talon, minä omistan vapaa-ajan asunnon ja mulle tämä riittää näin, joskus hankin vielä sijoitusasunnon/lapsille opiskelukämpän kun tulot tästä vielä paranevat.

Olet kyllä täysin väärässä siitä, että asumiskulut olisivat jokin taivaasta tippuva ihanuus, jota toinen saa maksaa ja toisen pitää saada siitä sitten ilmainen hyöty.



Olisin kyllä äärimmäisen kiitollinen avo/aviopuolisolleni, jos saisin asua hänen asunnossaan ilmaiseksi. Saamani täysin ilmainen hyöty tästä olisi 300-500 euroa kuussa.



Pitää muistaa, että hän on ottanut asuntoa varten asuntolainan, josta maksaa suuria summia korkoina joka kuukausi. Jos asunnossa on rahaa kiinni ja asunnon arvo ei nouse, hän menettää myös inflaation takia jatkuvasti rahaa. Jos hänellä on esim. halpa 100k€ asunto, niin vuodessa hän menettää korkotuloina jo 2000 euroa, jos asunnon hinta pysyy samana. Inflaation vaikutuksesta hänen omaisuutensa arvo on laskee vuodessa n. 3500 euroa (se on jo 300 euroa kuussa, ja tämä ei todellakaan sisällä hänen asuntoon tuhlaamiaan korkomaksuja). Hän joutuu myös maksamaan yhtiövastiketta. Pitää olla äärimmäisen naiivi jos ajattelee kuten sinä. Moni ajattelee juuri näin, ja asunnon ostaminen näyttää huomattavasti kannattavammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Asunnon oston kannattavuutta miettiessä kannattaa ottaa myös huomioon mahdolliset taloyhtiön korjauskulut.

Käy Kelalla, tai varmaan täältäkin saat apua ja kysy mitä tukia saat jos eroatte.



Opiskelijana et joudu maksaa lapsista yhtään päivähoitomaksua ainakaan ja saat asumistukea. Mutta joudut nostamaan opintotukea.



Itse olen opiskellut paljon työn ohella ja olisi ollut aivan ihanaa, jos olisin voinut ottaa opintovapaata, mutta työni menee ns koko ajan eteenpäin ja olisi ollut tosi vaikeata tulla joskus takaisin.



Kysy vielä elatusmaksut ja menet valmiin paketin kanssa miehesi eteen.

Sanot että mielestäsi teidän kannattaa erota, koska sinulla ei ole varaa sekä olla naimisissa että opiskella ja koska miehesi ei arvosta sinua tippaakaan, et sinäkään anna arvoa teidän liitolle.



Luulen että jouluna kun saat appivanhemmillesi kertoa miksi eroatte alkaa miehesikin ajattelemaan asioita ihan toiselta kantilta.



Lopuksi säästäminen on fiksua, oikeissa tapauksissa. Talvikenkiä harvoin saa hyviä 10 eurolla, eli tapa toikin on saada lapsillesi jalkaongelmia. Vielä halvempi säästäminen, eli saippuaan veden lisääminen on erittäin hölmöä, koska Suomessakaan vesijohtovesi ei ole täysin steriiliä, kun ei missään muuallakaan maailmassa ja näin saippuaan vaan tulee turhaa bakteerikantaa.



Muistaakseen Tarjoustalossa maksoi 3 l satsi alle 4 euroa, eli kannattaa hakea sieltä moinen ja jättää pilkun halkaisemiset muille ihmisille.

Mies tienaa yli kymmenen kertaa enemmän kuin minä. Jos maksaisimme menot puoliksi, elintasomme olisi minun pienistä tuloistani johtuen pakostakin paljon huonompi kuin mihin miehellä olisi varaa ja mitä hän myös kaipaa.



Omaisuutta meillä on molemmilla, ja sen hankinnan ja ylläpitämisen maksamme omistussuhteessa. Minulla ja miehellä on kummallakin yksiö ja lisäksi mies omistaa nykyisen kotimme. Maksan itse oman yksiöni kulut ja lyhennän sen lainaa pankille, mies puolestaan hoitaa sekä oman yksiönsä että kotimme kulut ja lainat. Mutta kaikki muut yhteiset menot siis maksetaan tulojen suhteessa. Jäljelle jäävillä rahoilla kumpikin saa tehdä mitä haluaa, ts. mies saa tehdä, koska itselleni harvoin jää yhtään mitään ylimääräistä.

Minun mielestäni perheen perustamisessa on mennyt jotain perusteellisesti pieleen, jos ei voi olla kaikilla perheenjäsenillä sama elintaso. Käytännössä se tarkoittaisi yhteisiä rahoja siinäkin tapauksessa, että toisella on suuremmat tulot. Avioliittolaki lähtee siitä, että molemmat puolisot osallistuvat kykyjensä mukaan perheen elatukseen. Tähän sisältyi sellainen ansa, että naisen piti tehdä kaikki kotityöt, koska toi vähemmän rahaa kuin mies. En väitä, että käsitykseni olisi vanhanaikainen, sillä oma äitini ja hänen miehensä jakoivat menot tarkkaan tasan. Siksi olikin varoittava esimerkki.

olettaen miehen hänelle siitä maksavan. Tasa-arvoon kuuluu sekin, että jokainen kantaa kortensa kekoon, ei vain mies.

Jos ap:lla ei olisi miestä, ei hänellä olisi varaa opiskeluihin. Minusta aika karmeita nämä liitot, joissa ollaan vain siksi, että miehellä on rahaa ja mies maksaa asumisen.

Silloin opiskelijana kun saisi tarpeeksi tukia siihen hommaan. Sen sijaan kun elää suurempituloisen kanssa, kaikki tuet leikkautuu pois.

Mutta siis ihan hirveitä on mun mielestäni nämä liitot, jossa joka penni lasketaan. Kyllä mun mieheni saisi lähteä opiskelemaan jos haluaisi, ja tiedätkö, on se opiskellutkin ja minä silloin perheemme rahat tienannut.

Asuntolainan lyhennyksiä ei siis minusta ole reilua pitää juoksevina kuluina, joihin kumpikin on yhtä velvollinen osallistumaan, jos ne kartuttavat ainoastaan toisen osapuolen omaisuutta. Niitä tulisi pitää eräänlaisena sijoittamisena, eikä puolisoa voi velvoittaa maksamaan enemmän esim. ruokakuluja vain siksi, että toinen osapuoli laittaa suuren summan rahaa joka kuukausi omaan taskuunsa (siis maksaa omissa nimissään olevaa asuntoa).



Ketjun luettuani en enää muista, oliko ap:n tilanne varsinaisesti tämä, mutta jotkut ketjuun kirjoittaneet voisivat selvästi pohdiskella asiaa tältäkin kannalta.

ja yritän selittää miehelleni tätä asiaa. Hänen on jotenkin vaikea ymmärtää, miksi en alle 600€/kk tuloillani osta saman verran ruokaa, kun hän 3500€/kk tuloillaan. Hän kyllä maksaa asumisen.

Sitten pitäisi vielä lähteä kesälomareissulle. Minulla ei siihen taida olla varaa :( Lähteköön mies siis yksinään.

Enkä kyllä aio katsella tätä tilanetta kauhean pitkään.

Myötätuntoni on puolellasi ap.

miten edes voi ihminen luulla, et noin pinillä tuloilla voisi edelleen jatkaa kaiken puoliksi maksamista ?????

tyhmiä on miehet.

ei kerta kaikkiaan toimi se, että aletaan kylmän rationaalisesti laskea, mitä kumpikin on tienannut ja kaikki kulutus ja taloudelliset oikeudet menee sen mukaan. Kyllähän se roboteilla ja tietokoneilla onnistuu mutta ihmiset ja ihmissuhteet eivät kerta kaikkiaan toimi noin. Jos isotuloinen haluaa elää pienituloisen kanssa onnellisessa suhteessa niin isotuloisemman on syytä ottaa vähemmän laskennallinen asenne, piste.



Toki voi asiallisesti ottaa esiin, ettei jaksa olla perheen ainoa/pääasiallinen elättäjä, mutta se on sitten toinen juttu kuin tuollainen kontrollointi ja nipottaminen. Niin ei voi elää.

miehesi. Sitten voit nipottaa samalla lailla kuin miehesikin.



En kylläkään ymmärrä, miksi sinun pitäisi itse säästää ja varautua joihinkin tutkintomaksuihin. Jos miehesi vaatii sinua käyttämään kaikki tulosi elämiseesi, hän luonnollisesti joutuu sitten maksamaan ne yllättävät opintomenot. Et ole niistä enää yksin vastuussa, jos miehesi vaatii sinua käyttämään jokakuiset tulosi saman tien elämiseen.



Sanot hänelle, että se on joko tai. Jos hän siis tosiaan on itse sinua usuttanut opiskelemaan.



Sinänsä minusta on irvokasta niuhottaa pikkurahoista tuolla lailla kuin miehesi tekee. Saituus on ihmisessä erittäin epämiellyttävä piirre, enkä olisi koskaan ottanut tuollaista natkua miestä. Ja nyt en sano, etteikö säästäväinen saisi olla, mutta tuo saituushan on silkkaa itsekkyyttä: saitailee perheensä elämisestä, mutta käyttää rahaa omiin ylellisyyksiinsä.

Mies elättää perheen. Nainen voi käyttää pienet tulonsa omiin vaatteisiinsa, meikkeihin, kampaajalle, kynsiin ja muuhun kivaan.

on yhteiset rahat. Jos ei olisi niin emme olsi yhdessä. Asumme siellä missä mihellä on töitä ja minullla ei. Miehen tulojen vuoski en saa yhteiskunnalta tukea. Vaihtoehtona on siis joko mies maksaa meidän perheen elämän tai sitten emme ole yhdessä koska minun pitäisi muutta eri paikkakunnalle töiden perässä. Näin on menty 14 vuotta ja rahasta ei olla riidelty.

ja perhe-elämää missä ei tulot olisi yhteiset. Meillä esim minä olen välillä tienannut enemmän ja välillä mies eikä koskaan ole mietitty että kenen rahoilla kustannetaan.

Meillä on ollut siitä päivästä kun kimppaan muutettiin yhteiset rahat. Kaikki tulot tulee yhdelle tilille ja sieltä maksetaan kaikki menot. Emme erittele siis lainkaan mitään rahoja koskaan. Kumpikin tuhlaa mitä tuhlaa, tottakai järkevyyden rajoissa ettei tili mene miinukselle.



Mä tienaan tällä hetkellä n. 2000€/kk ja mies n. 5000€/kk. Välillä ollut toisin päin, on opiskeltu jne. Ikinä ei ole tarvinnut rahasta tai hankinnoista riidellä.



Mutta kukin tavallaan, meillä toimii tämä.

ja yritän selittää miehelleni tätä asiaa. Hänen on jotenkin vaikea ymmärtää, miksi en alle 600€/kk tuloillani osta saman verran ruokaa, kun hän 3500€/kk tuloillaan. Hän kyllä maksaa asumisen.



Sitten pitäisi vielä lähteä kesälomareissulle. Minulla ei siihen taida olla varaa :( Lähteköön mies siis yksinään.



Enkä kyllä aio katsella tätä tilanetta kauhean pitkään.



Myötätuntoni on puolellasi ap.

Kun ollaan yhdessä, myös päätökset tehdään yhdessä. Ei tarvi mitään tulo-osituksia ja laskukaavoja, kun mielletään koko perheen menot yhteisiksi. Oli se sitten asuntolaina, sanomalehti, koulukirja tai onkivapa, niin rahat tulee samasta potista. Ongelmaa ei ole, jos menoista neuvotellaan.

kun exäni opiskeli ja minä kävin töissä niin minä maksoin vuokran, muutoin sitten aika fiilispohjalta suunnilleen tasapuolisesti maksuja hoideltiin.



Eron jälkeen toki hetken se vähän mielessä harmitti, kun mietin niitä pariakymmentätuhatta euroa, jotka siinä sitten hävisin, mutta sellaista se on.



Haluan ajatella, että roolien ollessa toisinpäin myös hän olisi ollut valmis samaan.

Asunnon kaikki kulut maksetaan puoliksi, mies maksaa ruuat ja bensat mutta muuten molemmat maksaa omansa.



Mies tienaa 2000e enemmän kuin minä.

Molemmilla on tietysti omat tilit, ja molempien tililtä menee tietyt juoksevat kulut, mutta tarvittaessa rahaa voidaan siirtää tililtä toiselle. Miehen bruttotulot on yli 5000€, ja itse olen hoitovapaalla, mutta kun palaan töihin palkkani on silloinkin vain 3000€. En kyllä käytä paljoa rahaa itseeni, ja olen meistä kahdesta hieman tarkempi rahankäytön suhteen. Rahasta meillä ei ole ollut juurikaan riitoja, jo silloin kun oltiin köyhiä opiskelijoita ja vasta seurusteltiin, rahat oli yhteisiä.

ja perheellä on yhteinen elintaso. Kun kumpikin on vastuullinen rahankäyttäjä eikä tuhlaa turhuuksiin, rahat voi ihan hyvin olla yhteiset. Kumpikin tekee töitä yhteisen kodin ja elämän eteen, kaikki rahat pistetään samaan pottiin ja niitä käytetään yhteisesti.



Minä tienaan meillä huomattavasti enemmän kuin mies, ja näin ollaan toimittu aina.