Kun toinen tienaa selvästi enemmän, miten kulut jaetaan?

mulle tulee ihan mieleen eka avoliittoni, jossa kaikki jaettiin tasan puoliksi. Vuosia meni ja lopulta tajusin, ettei meidän yhteiselämästä tule mitään etenkään sitten, jos saadaan lapsia. Kyse ei ollut vain rahasta vaan siitä, ettei me oltu PERHE. Se yhteen hiileen puhaltamisen fiilis ei ole aina kiinni olosuhteistakaan. Nykyisessä uusperheessä (miehellä lapsia entisestä liitosta ja myös yhteisiä) mulla on paljon enemmän perheen fiilis kuin mitä mulla exäni kanssa olisi ikinä ollut (vaikka olisi saatu poika, tyttö ja tiilitalo hyvältä alueelta). Ap:lle sanoisin, että pohjimmiltaan teidän ongelmat eivät nyt ole sun opiskelujen aloittamisessa ja raha-asioiden käytännöllisessä järjestämisessä vaan jossain paljon syvemmällä.

eli jollaki työmarkkinatuella/aikuiskoulutustuella alat sitten opiskelemaan vai, no parempi se onkin kun opintoraha.



No jos et voinut aiemminkaan säästää niin miksi voisit nyt? Oot ihan tyhmä.



Sitten jos maksuja tulee niin maksat siitä 600 eurostasi ja miehesi sitten maksaa enemmän muita elämisenne kuluja. Näin se vaan menee... Tiukat ajat on perheellänne, mutta oma valintannehan tämä on... mutta ei se minusta oo reilua että sä alat jotakin säästelemään ja etukäteen eli et edes tiedä mitä maksuja olisi? Laittaisit siis aina joka kuukausi jotakin 50e säästöön vai? ja lopulta olistkin vaan säästänyt itteles hyvät rahat? XD

on vasta seurusteleva, lapseton avopari tms.

PERHE on kuitenkin yhteinen yritys, jossa on katsottavat vähän omaa nokkaansa kauemmaksikin. Opiskelu voi koitua koko perheen parhaaksi (myös taloudellisesti) pidemmän päälle.

Jos on yhdessä päätetty, että toinen osapuoli parantaa mahdollisuuksia tienata tulevaisuudessa opiskelemalla, ei siinä voi mielestäni mistään loisimisesta puhua.

Meillä esim. on tilanne, että mies ja minä samalla alalla, jolla työpaikat ovat vähenemään päin. Toistaikseksi miehellä on riittänyt hyvin töitä, melko hyväpalkkaisiakin, mutta itselläni alkoi jatko näyttää huonolta (jatkuvia lomautuksia firmassa, yt:eitä jne.).

Yhteisesti päätimme, että pidemmän päälle on fiksua, että minä lähden opiskelemaan tulevaisuuden kannalta varmempaa alaa, jossa töitä riittää jatkossakin. Tämä toki tarkoittaa sitä, että miehestä tulee perheen pääelättäjä, omasta tahdostaan.

Viiden vuoden päästä tilanne saattaakin olla se, että minulla on töitä ja miehellä ei, ja uudelleenopiskelu on edess miehellä.

Jos ap:n mies on kerran tätä kannustanut opiskelemaan, tuo touhu kuulostaa sangen omituiselta.

Jännä juttu toisaalta, että miestä, joka elää naisen rahoilla katsotaan karsaasti ja pidetään jonain loisena, kun taas miehen rahoilla elävä nainen on peruskauraa ja tosi jees.

joten on aiheellista tutkia joka penni voisiko säästää. Muuten olen sitä mieltä että tuossa tilanteessa yhteiset tulot, joista maksetaan perheen menot ja kummallekin jää sitten jäljellejäävästä puolet omiin kuluihin. Siis jos olette naimisissa. Avoliitossa jokainen maksakoon omat kulunsa.



Miksi olet tilanteessa, jossa mies kartuttaa omaisuuttaan (omistaa yksin asunnon jota maksaa) ja sinä maksat juoksevia kuluja? Toivottavasti teillä ei ole avioehtoa, muuten jäät eron tullessa puille paljaille vaikka olisit osallistunut perheen elättämiseen yhtä paljon maksamalla päivähoitomaksuja sun muuta.

Miksi olet tilanteessa, jossa mies kartuttaa omaisuuttaan (omistaa yksin asunnon jota maksaa) ja sinä maksat juoksevia kuluja? Toivottavasti teillä ei ole avioehtoa, muuten jäät eron tullessa puille paljaille vaikka olisit osallistunut perheen elättämiseen yhtä paljon maksamalla päivähoitomaksuja sun muuta.

Luin tarkemmin ja teillä on siis avioehto... Voi reppanaaa. Nyt tarvit neuvoja, sinun täytyy saada tilanne sellaiseksi että kumpikin osallistuu tasapuolisesti TULOTASONSA MUKAAN perheen menoihin siten että

1) juoksevista menoista (ruoka, vaatteet, päivähoito...) maksaa kumpainenkin kykyjensä mukaan

2) kiinteää omaisuutta (asunto, kesämökki, muu) kertyy molemmille kykyjensä mukaan.

Ei voi olla noin että toinen sanoo että ostan itselleni talon nyt ja maksan sitä kun mulla on suuremmat tulot, ja sinä maksat ruuat kun tienaat vähemmän. Sitten avioehto ja hupsista, eron tullessa olet maksanut vuosia miehelle taloa.

Mutta jos mies ei jousta tulevissa kuluissa niin pakkohan sitä on saada rahaa edes vähän säästöön että voi sitten maksaa opinnot loppuun asti! Mies on niin pihi ja tuijottaa kaikkia menoja niin tarkasti että muiden on ehkä vaikeaa tajuta tätä mun ongelmaa. Ja kuten joku arvailikin niin se on varmaankin totta että meillä on jossain syvemmällä ongelmia jotka sitten näkyy tällä tavalla. Mies voi mm. tosi hyvin kontrolloida mun elämää ja sitähän se haluaa tehdä :( Mutta kiitos vastaajille ajatuksistanne!!! Ja lisääkin saa tulla.



ap

on lainan lyhennystä, miten iso osa korkoa. Fakta on kuitenkin, että mies maksaa asumisesta jo 800 €, mikä on iso kakku. Lisäksi AP kertoo, että myös autosta on jotain kuluja. Tilastokeskuksen mukaan auton ylläpito kaikkineen vie keskimäärin reilut 600 € / kk, tuosta on toki vaihteluja suuntaan ja toiseen. On kuitenkin aika realistista, että mies maksaisi asuntoa ja autoa yhteensä 800 € + 400 € kuussa, eli yhteensä 1200 €.



Tämän jälkeen hänelle jää 1100-1300 € kuussa omiin menoihinsa + lasten ruokiin ja vaatteisiin (ja mahdollisesti säästöön). Lapsiin uponnee helposti yhteensä 500 € (en tosin tiedä, montao lasta teillä on). Miehelle jäisi 600 - 800 € omiin kuluihinsa.



Minusta kuvio ei kuulosta mitenkään kohtuuttomalta. Jos mies kerran käy töissä, kaipa hänellä on oikeus saada omasta palkasta edes pieni osuus itselleen.

on lainan lyhennystä, miten iso osa korkoa. Fakta on kuitenkin, että mies maksaa asumisesta jo 800 €, mikä on iso kakku. Lisäksi AP kertoo, että myös autosta on jotain kuluja. Tilastokeskuksen mukaan auton ylläpito kaikkineen vie keskimäärin reilut 600 € / kk, tuosta on toki vaihteluja suuntaan ja toiseen. On kuitenkin aika realistista, että mies maksaisi asuntoa ja autoa yhteensä 800 € + 400 € kuussa, eli yhteensä 1200 €.

Tämän jälkeen hänelle jää 1100-1300 € kuussa omiin menoihinsa + lasten ruokiin ja vaatteisiin (ja mahdollisesti säästöön). Lapsiin uponnee helposti yhteensä 500 € (en tosin tiedä, montao lasta teillä on). Miehelle jäisi 600 - 800 € omiin kuluihinsa.

Minusta kuvio ei kuulosta mitenkään kohtuuttomalta. Jos mies kerran käy töissä, kaipa hänellä on oikeus saada omasta palkasta edes pieni osuus itselleen.

AP:lle jää tässä tilanteessa mitään kiinteää, vaan mies maksaa asunnon jota suojaa avioehto, ja AP mahdollistaa tämän maksamalla vaan juoksevia kuluja. Tyhmää ja ajattelematonta.

Jos AP asuisi yksin (tai lasten kanssa), hän tuskin saisi ylläpidettyä yhtään sen kummempaa asumistasoa kuin nytkään. AP voinee vahvistaa tai kumota tämän.



Minusta mies ei kuitenkaan ole kohtuuton. Ymmärsin ap:n viestistä, että hän maksaisi suurimman osan omista kuluistaan ja puolet päivähoitomaksusta. Miehelle jäisi kaikki muut lasten kulut ja jopa osa ap:n ruokamenoista.

ja tuskin lapsiin menee tuota 500 euroa kun on pihi isä? Että jää siinä miehellä enemmän rahaa omiin menoihin. Mutta tämä ei varmaankaan ole tässä jutussa se suurin ongelma vaan joustamattomuus ja se että ei pidetä perhettä yhteisenä asiana vaan raha näyttelee aika suurta osaa elämässä? Ja että ilmeisesti kaikki omaisuus on vain tämän miehen nimissä?

että jos suhteessa on suuret tuloerot niin olisi välttämätöntä, että suurituloisempi olisi luonteeltaan ns. reilu, ja aidosti haluaisi rahoittaa perheen elämää. Ikävä kyllä ap:n mies ei ole tällainen. Lisäongelmana on, että miehenkään tulot eivät ole kovin suuret. Mutta pääongelma on kyllä miehen asenne. Ikävä juttu, että miehellä ei ole rikasta vaimoa, mutta hän on nyt kuitenkin sinut valinnut. Ja perhe-elämää ei kyllä voi elää tuolla lailla, vaikka periaatteessa miehellä olisikin oikeus tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.



Ehdotan: puhu miehen kanssa rauhallisesti ja vakavasti aiheesta, että sinusta tuntuu pahalta tuollainen. Ja että tilanne on väliaikainen ja että tienaat enemmän opiskelujen päätyttyä. Että joku uusi ratkaisu on löydyttävä, koska kaikki kärsitte tuosta tilanteesta.



Tuo on kyllä kamalaa, että mies ei halua laittaa ollenkaan rahaa lasten vaatteisiin ja kenkiin, mutta itselleen ostaa kalliita juttuja.



Miksi talo muuten on vain miehen nimissä, jos olet aiemmin kuitenkin lyhentänyt lainaa?

Pienempituloinen maksaa kaikki kuukausittaiset laskut kuten vastikkeen (280 e), ruuat ja muut ruokakaupasta ostettavat (mukaanlukien kaikki hygieniatarvikkeet tervyssiteineen ym) 600-1000e, sähköt, päiväkotimaksun jne. jne. Lopuilla rahoilla tekee mitä lystää. Suurempituloinen siirtää tilistään lähes kaiken yhteiselle tilille, josta hoidetaan vapaa-ajanasunnon laina 1200 e/kk ja jolle säästetään ylimääräisiä lyhennyksiä ja auton vaihtoja ym. varten. Suurempituloinen jättää omalle tilillee n. 300 e/kk ja kun se loppuu, siiretelee yhteiseltä tililtä käyttörahaa itselleen tai ostaa visalla. Eikä yhtään tartte tapella rahasta tällä systeemillä. Varmaan siitä johtuen, että menot ja tulot ovat balanssissa, kummallakaan ei ole ylenmääräisiä tapaba tuhlailla ja ehkä myös siksi, että nainen on se suurempituloinen.

Oma osuus ph-maksuista, vaatteet ja ruoka varmasti tekevät yhteensä sen verran.

Tuskin isälle?

että miehen (jolla on kaikesta päätellen ollut omaisuutta jo liittoon tullessaan) olisi pitänyt antaa puolet omaisuudesta vaimolleen, kun kerran aviossa ollaan?



Se ei näy riittävän, että lapset aikanaan kyllä saavat isän omaisuuden kaikella todennäköisyydellä.

Pidä puolesi! Mun mies on samanlainen pihistelijä ja elämä hänen kanssa on kyllä välillä aika raskasta. Tee tosiaan laskelmat paperille niin ehkä mies paremmin ymmärtää että tulosi eivät riitä kaikkeen? Meillä tilanteen pelastaa se että minä olen se enemmän tienaava. Miehen mielestä kun töitä ei tarvi tehdä koska korvauksilla pärjää vallan mainiosti(oli kyllä työssä suhteen alussa). Minusta yhteiset rahat eivät vaan toimi jos käsitykset rahankäytöstä ovat kovin erilaiset. Eivät toimisi jos toinen tuhlaa eivätkä toimi jos toisesta tarpellistakaan ei saisi ostaa. Meillä esim. Mies saa köyhillä puolestani niin paljon kuin tahtoo mutta kyllä minä huolehdi omilla rahoillani että lapsen ainoat kengät eivät ole kumpparit ja vaatetus ym. On muutenkin asiallinen. Siihen ei miehellä ole mitään sanomista, vaikka aina jaksaako huomautella.

rinnastaa pienituloista miestä ja naista. Naisella kuluu enemmän varoja kuukautissuojiin, e-pillereihin, kauneudenhoitoon. Naisen yleensä odotetaan pitävän huolta itsestään ja näkevän vaivaa kauneutensa eteen: siistit, leikatut hiukset, meikkiä.

Vähävarainen mies voi aina ajella itsensä kaljuksi, pestä itsensä pirkka-saippualla ja laittaa pirkka-partavettä. Nainen ei ihan noin vähällä pärjää (ehkä joku nainen pärjää, usea ei).

avoliitossa olessamme olimme perhe, yhteiset rahat (= miehen tulot, olin kotiäitinä vaikka lapset yli 3v.), edellisen liiton lapseni sai kaiken saman kuin yhteisetkin eikä meillä ikinä riidelty rahasta. Ero johtui aivan muista syistä.



En ikinä voisi rakastua tuollaiseen kitupiikkiin ja mulkvistiin.

Sorry, pakko kysyä, mitä ihmettä olet tuossa joskus nähnyt?

Juu lapsilisät menevät heti kun ne tulee, yleensä ruokaan. Ja juu aika vähän menee lapsiin rahaa kun ostetaan käytettynä lähes kaikki ja mummot ja mammat sitten välillä ostaa jotain vaatteita. Lapsia on kaksi, ei harrastuksia eikä onneksi mitään pahempia sairauksia. Ja tuosta avioehdosta vielä. Mies sen halusi kun oli asuttu jonkin aikaa tässä talossa. Lainaa on lyhennetty muutamia vuosia. Ja olen tosiaan tyhmä, ihan oikeesti kun en ole laittanut rahaa edes jemmaan! Mutta toisaalta miten se edes olisi onnistunutkaan kun mies tietää kaiken minusta ja minun rahoistani... Ehkä tässä pitäisi unohtaa opiskelut ja tehdä vielä töitä pienellä palkalla ja laittaa rahaa sitten sivuun. Sanoo mies sitten mitä tahansa.

niin yksi vaihtoehto on alkaa kylmän viileästi järjestellä asioita itselleen mahdollisimman edullisiksi. Esim. just tuo että jatkat työntekoa ja alat säästää ja laitat vaikka johonkin rahastoihin tai sijoitat rahaa. Tai sitten menet opiskelemaan ja kestät sen opiskeluajan noita hankaluuksia ja kun saat parempipalkkaisen työn niin alat sitten säästää tai sijoittaa. Tai ota lainaa ja osta vaikka yksiö ja pistä vuokralle. Jos mies vänisee niin sanot rauhallisesti että sinullehan kertyy koko ajan omaisuutta, järjestän tässä itsellenikin jotain.

Oikeasti tietysti kannattaa opiskella, jos itse haluaa ja siihen on mahdollisuus.

Juu lapsilisät menevät heti kun ne tulee, yleensä ruokaan. Ja juu aika vähän menee lapsiin rahaa kun ostetaan käytettynä lähes kaikki ja mummot ja mammat sitten välillä ostaa jotain vaatteita. Lapsia on kaksi, ei harrastuksia eikä onneksi mitään pahempia sairauksia. Ja tuosta avioehdosta vielä. Mies sen halusi kun oli asuttu jonkin aikaa tässä talossa. Lainaa on lyhennetty muutamia vuosia. Ja olen tosiaan tyhmä, ihan oikeesti kun en ole laittanut rahaa edes jemmaan! Mutta toisaalta miten se edes olisi onnistunutkaan kun mies tietää kaiken minusta ja minun rahoistani... Ehkä tässä pitäisi unohtaa opiskelut ja tehdä vielä töitä pienellä palkalla ja laittaa rahaa sitten sivuun. Sanoo mies sitten mitä tahansa.