Kun toinen tienaa selvästi enemmän, miten kulut jaetaan?

Hän saisi asumistukea, elatusmaksuja, lapsilisät itselleen, päivähoitomaksut pieniä tai jopa ilmaisia jne.



Ap siis kärsii miehen isoista tuloista ja tuhlailevasta elämästä.



Väännäpä ap miehellesi rautalangasta tämä homma. Jos haluaa, että olette perhe, mies osallistuu tulojensa mukaan kuluihin ja sinä tulojesi mukaan kuluihin.Jos mies haluaa käyttää rajattomasti rahaa vain itseensä, niin sitten ette enää ole perhe ja mies maksaa elarit. Helppoa.



Esim. mies unohti laskelmista sen, että hänen takiaan maksatte täysiä päivähoitomaksuja. Joten hänen siis kuuluu ne maksaakin.



Minusta reilua olisi, jos kummallekin jäisi esim. 20% tuloista omiin kuluihin esim. vaatteisiin ja muihin ostoksiin. Loput kulutettaisiin perheen kuluihin ja jos jotain jäisi yli, saisi mies päättää, käyttääkö hän ne itseensä vai säästetäänköö esim.lomamatkaan tai huvipuistoreissuun.

listaa tulot ja menot. Kaipa mies silloin

tajuaa, että 600 eurosta ei voi kustantaa mitä vaan..



Kyseenalaista se, mikä sitä halpaa ja säästämistä on. Ei aina kaikki halvin ole halpaa, koska se ei ole kestävää. Halvinta vessapaperiakin kuluu monin verroin kuin kunnollista. Toisekseen naiset kuluttavat enemmän vessapaperia kuin miehet, minä ainakin. Jos siis jatkatte tuolla linjalla, sinun pitää ostaa itsellesi oma vessapaperipaketti ja myyt aina miehelle oman rullan.:D Jos mies haluaa tinkiä kuluista, tule vastaan miettimällä, miten voitte tinkiä ja mikä voisi olla edullista.

Minusta aika karmeita nämä liitot, joissa ollaan vain siksi, että miehellä on rahaa ja mies maksaa asumisen.

Suhteessa mies maksaa ja nainen antaa. Tuolle on nimityskin, mutta jääköön sanomatta.

Työllistyisin ns. parempiin hommiin ja siksi mies onkin painostanut aloittamaan opinnot. Niin tämä siis niille tiedoksi jotka rutisivat... Ja tosiaan pärjäisin paremmin rahallisesti jos erottaisiin.

jotka lässytätte siitä, että parisuhteessa pitää olla yhteiset rahat: ymmärrättekö mitenkään sitä, että moni ei tuohon suostu IKINÄ. Mistä tiedät miten mies tulee toimimaan kun esim. lapset syntyvät? Meille kävi näin, mies pistää lasten kustannukset hyvin pitkälti minulle. Pian maksaa elareita.

jotka lässytätte siitä, että parisuhteessa pitää olla yhteiset rahat: ymmärrättekö mitenkään sitä, että moni ei tuohon suostu IKINÄ. Mistä tiedät miten mies tulee toimimaan kun esim. lapset syntyvät? Meille kävi näin, mies pistää lasten kustannukset hyvin pitkälti minulle. Pian maksaa elareita.

luuserimiehen kanssa pitää lapsia edes tehdä. On niitä kunnollisiakin olemassa ihan riittävästi.

eli minulla on tulot suuremmat kuin miehelläni ja voin rehellisesti sanoa että kyllä se ärsyttää välillä. Tuntuu, että hirveellä rääkillä olen ansainnut ne rahat ja koskaan en voi itseeni niitä käyttää esim ostamalla vaatteita tms. Vaan aina joudun maksamaan kaikki yllättävät menot ja lapsien tavarat vatteet ja koko perheen ruuat.



Että en yhtään jaksa että naisella olisi jotenkin enemmän oikautta kuin miehellä siipeillä toisen tuloilla.



Meillä on yhteistili mutta kyllä silti tiedän aina milloin oma tilini sinne pärähtää ja miehellä ei ole mitään ongelmaa niitä tuhlailla.. Ei ostele kalliita juttuja mutta joka tapauksessa.

Miehelläni ei tosiaankaan jää mitään säästöön. Saisin varmaan hepulit jo siirtelis noista tuloistaan jotakin säästöön :D





No oma vika rikkaammankin miehen ois voinut ettiä, mutta en nyt sen takia rupea vaihtamaankaan ;-D



Jos lähtee opiskelemaan ei tosiaankaan ole varaa säästää mitään rahaa. Ihan hirveetä tommonen ajattelu!

"Jos lähtee opiskelemaan ei tosiaankaan ole varaa säästää mitään rahaa. Ihan hirveetä tommonen ajattelu!"



Mistä sä sitten maksat kaikki TULEVAT maksut mitä koulusta tulee maksettavaksi jos ei yhtään saa laittaa sivuun rahaa?????

Jotain on pielessä, jos nainen jättää työnsä ja ryhtyy opiskelemaan

olettaen miehen hänelle siitä maksavan. Tasa-arvoon kuuluu sekin, että jokainen kantaa kortensa kekoon, ei vain mies.

Jos ap:lla ei olisi miestä, ei hänellä olisi varaa opiskeluihin. Minusta aika karmeita nämä liitot, joissa ollaan vain siksi, että miehellä on rahaa ja mies maksaa asumisen.

Normaalissa parisuhteessa tällaiset päätökset eivät ole yksipuolisia, vaan puolisot neuvottelevat ja tekevät päätöksen yhdessä. Normaali-ihmiset myös pitävät opiskelua satsauksena perheen yhteiseen tulvaisuuteen.

Ap:lla olisi varmaankin varaa opiskella myös ilman miestä.

Koitan vain haarukoida sitä, paljonko miehelle jää käteen asumisen jälkeen. Hänellä ei ole kovin iso palkka muutenkaan, etenkin, jos maksaa koko asumisenne ja sen lisäksi muuta.



Mistä kaikesta omat tulosi koostuvat? oletko hakenut kaikki mahdolliset tuet?

Jos pidätte taloudet erillään niin sitten tuollainen järjestely on varmaan ihan luonteva.. musta reiluinta on kuitenkin pitää parisuhteessa (ainakin vakiintuneessa) "yhteiset rahat", sillä onhan se ihan järjetöntä, että pitäisi ylläpitää tiettyä elintasoa murto-osalla siitä toisen palkasta. Eli mun moraalini sanoo, että mies "elättää" sua sitten omistaan jos opintoaikana sulla tulot on pienet ja sitten jossain tilanteessa voi mennä toisinpäin. Mut jos muutenkin pidätte raha-asiat erillään niin eihän tollasta voi mieheltä vaatia. Sulla ei sitten vaan ole varaa opiskella(?)

kelpaa elää naisen kustannuksella. Mulla kokemusta jo kahdesta tällaisesta tapauksesta. Ensimmäistä miestä elätin kolme vuotta, maksoin vuokrat, vaatteet ja suurimman osan ruuista. Sitten kun tuli ero, niin vielä kehtasi vaatia puolet palautetusta takuuvuokrasta. Siinä vaiheessa jo olin niin väsynyt etten jaksanut huomauttaa, että eihän hän yhtään vuokraakaan maksanut... Seuraava mies maksoi kerran yhteisen asuntomme vuokran (minä maksoin 1,5 vuoden ajalta muuten yksin) ja kehtasi sitten jälkeenpäin ruikuttaa, että mun pitäis maksaa siitä yhdestä kuusta vielä puolet hänelle. No, onneksi ovat eksiä. Ihan tavallisia tyyppejä muuten, mutta kyllä ne miehet näköjään ottaa mielellään jos antaa.

miestä, joka elää naisen rahoilla katsotaan karsaasti ja pidetään jonain loisena, kun taas miehen rahoilla elävä nainen on peruskauraa ja tosi jees.

Ja vähän päälle, mutta lähes aina alle 800e ja siinä siis vesi, sähkö ja lämmitys mukana. Tietty on vakuutusmaksuja ja autoon menee aina jotain yms. Mutta kyllähän siitä jää rahaa elämiseen ihan riittävästi jos kuitenkin palkkaa saa usein sen 2500 euroa kuukaudessa (nettona). Ja etenkin kun kaikki ostetaan tosi edullisesti. Mun tulot tulee tosiaan olemaan noin 600 euroa ja mitään muita rahoja/tukia en voi saada koska miehen tulot tietenkin vaikuttaa! Ei meillä nyt tulot ole mitkään ruhtinaalliset mutta kyllä me pärjättäisiin ilman jatkuvaa säästämistäkin. Kun ei tupakoida, juoda eikä olla totuttu reissaamaan ulkomailla.



ap

meillä on aina, ihan alusta lähtien, ollut miehen kanssa sellainen ajatus, että medän parsuhteessa ja perheessä jokaisella on aivan sama elintaso. Meiltä menee molemmilta palkasta joka kuukausi yhteselle kulutilille 60%. Kulutililtä maksetaan kaikki yhteiset laskut ja ruoka, lomamatkat ym. Molemmille jää siis palkasta 40% omaan käyttöön, omaan puhelinlaskuun, vaatteisiin, ravintoloihin/kahviloihin, milloin mihinkin shoppailuun.



Eli kun minä tienaan käteen sen 2000e/kk, minulta menee tilipäivänä 1200 euroa yhteiselle kulutilille. Mies tienää käteen 3500e/kk, joten häneltä menee kulutilille tilipäivänä suoraveloituksena 2100 euroa. Mieheltä menee siis enemmän rahaa yhteisiin menoihin, mutta koska olemme päättäneet, että perheessämme vallitsee kaikilla sama peruselintaso, tämä on miehelle ok. Jäähän hänelle toki kuukaudessa omaan käyttöön enemmän, kuin minulla (minulle jää 800e ja hänelle 1400e). Hän kuitenkin vielä haluaa mm. aina maksaa ravintolassa molempien ruuat, usein ostaa lapsille esim kenkiä, urheiluvälineitä omalla rahallaan jne.



Tilanne oli päinvastainen, kun mies vielä opiskeli ja kävi vain osa-aikatöissä muutaman vuoden. Silloinkin 60% molempien palkasta ja tuloista meni kulutilille.



Miksi ihmeessä joku mies haluaisi omalla puolisollaan olevan ihan eri elintaso, kuin itsellään?? Vaimo kulkee vanhoissa kirpputorivaatteissa, mutta mies kalliissa uusissa vetimissä?

säästää ETUKÄTEEN, jos kerran tuloja on ollut nyt aiemmin ennen koun alkaa opiskelemaan ja tulot tippuvat niinkun itse asian esitti. Eli olisi voinut säästää etukäteen niitä koulumaksuja yms varten. Ja jos kerran menee opiskelemaan voi aina hakea opintotukea jossa on opintoraha ja opintolaina, näihin kumpaakaan ei vaikuta miehen tulot. Hakijan omat tulot vaikuttavat opintorahan tukikuukausien määrään mutta vasta jälkikäteen.



Eli paska puhetta ettei tukia saisi mukamas.

Miten sä säästät etukäteen jos on pitänyt kaikki laittaa haisemaan siis käyttää rahat koko perheen elämiseen? Eikä opiskelusta ole puhuttu kuin jokunen kuukausi.



"Eli paska puhetta ettei tukia saisi mukamas." Ja mitä tähän tulee. En jaksa alkaa jankuttaa enempää tästä asiasta. Tuloni ovat sen 600 euroa jatkossa ja sillä siisti!!! Vaikka mitä nyt siel yrität väittää... Et sinä voi tietää että millä tukimuodolla mä alan opiskelemaan. Tuo summa on kuitenkin se mitä minä voin saada. PISTE



ap

Olen opiskellut koko sen ajan, kun olen seurustellut työssäkäyvän avomieheni kanssa. Mies maksaa elämisestämme hiukan enemmän, mutta pääasiallisesti pyrin maksamaan puolet. Mieheni ei kuulu elättää minua, koska emme ole naimisissa. Tosin, vaikka oltaisiinkin, muinusta olisi noloa elää toisen siivellä. Haluan olla itsenäinen ja tulla toimeen omillanikin.

Minä (mies) olen opiskelija. Naiseni on töissä. Kaikki pienet tuloni menevät yhteisiin menoihin kuten vuokraan osallistumiseen, puolet maksan ostetusta ruuasta ja omat vaatteeni ja kaikki omat ostokseni maksan (ostan alennusmyynneistä). Yhteisistä ostoksista maksan puolet, mikäli ostos on todella yhteinen (esim. sänky, tv, jne). Omia säästöjäni olen käyttänyt silloin kun eivät tulot ole riittäneet.



Nainen ostaa työssäkäyvän tuloillaan itselleen omia juttuja, vaatteita, kenkiä ja milloin mitäkin. Hän kustantaa auton kokonaan, mutta en minä sitä tarvitsekaan tai käytä omiin tarkoituksiini. Käytän polkupyörää omaan liikkumiseeni, yhdessä toki mennään usein autolla. Eipä minulla olisi mahdollisuuttakaan osallistua yhtään nykyistä enempää. Mutta ihan itse olen näin halunnut hoitaa ja pystyn omat kuluni kattamaan. En halua olla taloudellinen taakka, vaikka ei opiskelijana minusta todellakaan mitään taloudellata hyötyäkään saa irti.



En osaisi vaatia kenenkään elättävän minua, enkä siihen edes suostuisi mikäli joku ehdottaisi. Ennemmin köyhäilen omillani.

parantaa mahdollisuuksia tienata tulevaisuudessa opiskelemalla, ei siinä voi mielestäni mistään loisimisesta puhua.

Meillä esim. on tilanne, että mies ja minä samalla alalla, jolla työpaikat ovat vähenemään päin. Toistaikseksi miehellä on riittänyt hyvin töitä, melko hyväpalkkaisiakin, mutta itselläni alkoi jatko näyttää huonolta (jatkuvia lomautuksia firmassa, yt:eitä jne.).

Yhteisesti päätimme, että pidemmän päälle on fiksua, että minä lähden opiskelemaan tulevaisuuden kannalta varmempaa alaa, jossa töitä riittää jatkossakin. Tämä toki tarkoittaa sitä, että miehestä tulee perheen pääelättäjä, omasta tahdostaan.

Viiden vuoden päästä tilanne saattaakin olla se, että minulla on töitä ja miehellä ei, ja uudelleenopiskelu on edess miehellä.

Jos ap:n mies on kerran tätä kannustanut opiskelemaan, tuo touhu kuulostaa sangen omituiselta.

Jännä juttu toisaalta, että miestä, joka elää naisen rahoilla katsotaan karsaasti ja pidetään jonain loisena, kun taas miehen rahoilla elävä nainen on peruskauraa ja tosi jees.