Mies haluaa meidän vauvalle ehdottomasti oman sukunimensä
Perusteena tähän on se, että miehen jo olemassaolevilla lapsilla on hänen sukunimensä. Itse haluaisin antaa vauvalle oman nimeni, koska se on mielestäni kauniimpi kuin miehen nimi. Miehen mielestä eri sukunimet lapsilla on lapsille jotenkin hyvin hämmentävä asia. Onko näin? Itse en pysty näkemään, miksi se olisi jotenkin hämärää, koska lapset eivät edes asu meidän kanssamme. Toisaalta samalla logiikalla vauvalle olisi hämmentävää, että äidillä eli minulla olisi eri sukunimi kuin hänellä. Minusta ajatus on ylipäätään outo, olen itsekin kasvanut perheessä jossa vanhemmilla oli ja on eri sukunimet, eikä se ole ikinä ollut mitenkään outoa.
Mielipiteitä?
Kommentit (112)
1920-luvulla ja vähän myöhemminkin.Ei isin pahaa mieltä paikata lapsen kustannuksella.
Näin on edelleen ihmisten mielestä. Vaikket haluais ajatella miehesi tunteita ollenkaan niin kannattais varmaan ajatella tulevan lapsesi tunteita ja elämää. Isän mielestä se ei ole oma lapsi, ja muutkin kyseenalaistaa, melko huonot lähtökohdat lapselle.
Kaikki ei valitettavasti pyöri sinun napasi ympärillä, vaan on muita myös..
edelleen ja ajattelen että sinulle on käynyt vahinko ja lapsen isä ei ole kuvioissa mukana. Lapselle on myös tärkeää että hänellä on jotain yhteistä isästä esim sukunimi (mikä on monesti tärkein)
sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä.
Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa.
Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.
sinulla ei ole lapsia, joilla sinun sukunimesi, joten lapsi saa sinun nimesi.
Meillä on ovessa 3 sukunimeä, koska olen leski, joka sitttemmin meni uudestaan avioon. Minulla on aina ollut tyttönimeni, lapsella on isänsä sukunimi ja miehellä on oma sukunimensä. Ei tätä ole kukaan koskaan ihmetellyt. Ja jos lapsia tulee lisää, he eivät todellakaan saisi edellisen mieheni sukunimeä, vaikka tällä yhdellä lapsella se jo on.
Nehän sais joko sun tai isänsä nimen. Miten edes kuvittelet että niille voitas antaa jonkun tuntemattoman nimi.
Ajattelin vaan että jos ex-vaimolla on lastensa kanssa sama sukunimi ja siis sama sukunimi kuin miehelläsikin, tämä sinun lapsesi liitetään heihin automaattisesti ihmisten ajatuksissa.
on edelleen miehen sukunimi, eli koko katraalla on sama nimi. Myönnän, että se on myös yksi syy, miksi haluaisin vauvalle minun nimeni.
Ovatko nämä isyyden tunnustuksesta puhuvat ihan tosissaan? Taidetaan elää ihan eri vuosikymmenillä, koska itse en todellakaan ajattele, että toi ei varmaan ole ton lapsi kun niillä on eri sukunimi! Voi jessus.
1920-luvulla ja vähän myöhemminkin.Ei isin pahaa mieltä paikata lapsen kustannuksella.
Näin on edelleen ihmisten mielestä. Vaikket haluais ajatella miehesi tunteita ollenkaan niin kannattais varmaan ajatella tulevan lapsesi tunteita ja elämää. Isän mielestä se ei ole oma lapsi, ja muutkin kyseenalaistaa, melko huonot lähtökohdat lapselle.
Kaikki ei valitettavasti pyöri sinun napasi ympärillä, vaan on muita myös..
ettei nykypäivänä mielletä äitinsä sukunimeä kantavaa lasta isättömäksi? Mun miehen mielestä lapsi on täysin hänen oma mussukkansa,vaikka lapsella on minun nimeni,ja ihan käytännön syistä näin.Kukaan tutuistani ei ole kysynyt lapsen sukunimeä,koska ketään se ei kiinnosta,etunimi on meilläpäin tärkeää tietää.
Mielestäni sinunhan tässä tilanteessa pitäisi perustella asiaa siten, että jos saat lapsia tulevaisuudessa muiden miesten kanssa niin teidän yhteisestä lapsesta se saattaisi tuntua hämmentävältä : )
kummankin mielestä omat perustelut ovat paremmat.
Meilläkin molemmat olisivat tosi paljon halunneet lapsille oman sukunimensä - minä koska minun nimeni on paljon kauniimpi, mies koska hänen mielestään lapset olisivat "enemmän minun" jos niillä ei olisi hänen sukunimeään, koska minä olen kuitenkin niiden äiti ja siksi muka lasten mielestä etusijalla joka tapauksessa.
Me päädyimme lopulta arpomaan, koska se tilanne olla ja pysyi että kumpikin oli omasta mielestään oikeassa. Minä hävisin arvonnan, ja hyvin on näinkin pärjätty. Mulla on oma kaunis nimeni, eikä musta tunnu yhtään siltä kuin miehen nimeä kantavat lapseni olisivat jotenkin vähemmän minun. Olisin vain halunnut antaa heille kauniimman nimen, mutta ei ole minulta pois tämäkään.
että sitten sekä lapsi, mies ja muut ihmiset tietävät että toi jannu on lapsen isä. Äidin nyt kaikki yleensä tietävät muutenkin mutta ehkä varsinkin nykyaikana on hyvä osoittaa selvästi kuka on lapsen isä.
Ovatko nämä isyyden tunnustuksesta puhuvat ihan tosissaan? Taidetaan elää ihan eri vuosikymmenillä, koska itse en todellakaan ajattele, että toi ei varmaan ole ton lapsi kun niillä on eri sukunimi! Voi jessus.
edelleen ja ajattelen että sinulle on käynyt vahinko ja lapsen isä ei ole kuvioissa mukana. Lapselle on myös tärkeää että hänellä on jotain yhteistä isästä esim sukunimi (mikä on monesti tärkein)
sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä. Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa. Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.
Miksi tuottaa tieten tahtoen epävarmuutta isälle ja lapselle antamalla sille äidin sukunimi?
Minusta miehen sukunimeä puoltaa lisäksi se, että hänellä on jo omalla sukunimellään olevia lapsia. Tähän ap on luonnollisesti täysin syytön, mutta itse on haluaisi luoda mitään ylimääräisiä kysymyksiä tai epävarmuutta siten, että osalla lapsista olisi isän sukunimi ja osalla ei.
Ajattelin vaan että jos ex-vaimolla on lastensa kanssa sama sukunimi ja siis sama sukunimi kuin miehelläsikin, tämä sinun lapsesi liitetään heihin automaattisesti ihmisten ajatuksissa.
on edelleen miehen sukunimi, eli koko katraalla on sama nimi. Myönnän, että se on myös yksi syy, miksi haluaisin vauvalle minun nimeni.
Ovatko nämä isyyden tunnustuksesta puhuvat ihan tosissaan? Taidetaan elää ihan eri vuosikymmenillä, koska itse en todellakaan ajattele, että toi ei varmaan ole ton lapsi kun niillä on eri sukunimi! Voi jessus.
koska se ei ole eksän vauva. Pysy tiukkana ja vetoa tähän että vauva mielletään eksän lapsesi kuten sisaruspuoletkin. Haluaako miehesi mahdollisesti sitä..?
on tosi mukava kun kaikilla perheenjäsenillä on sama nimi.
toivetta. Ei se isän toive ole yhtään huonompi tai itsekkäämpi kuin äidinkään. Miksi isästä tehdään joku itsekäs hirviö jos haluaa lapsensa omalle sukunimelleen? Kyllä mä hetken nimiasiaa mietin, mutta koska itsellä ei ollut sellaista palavaa halua antaa lapselle omaa sukunimeäni niin päätettiin sitten antaa isän nimi, koska se oli miehelle tärkeää. Ja kyllä mä väitän että se isä-lapsi-suhde voi muodostua heti alusta paremmaksi kun mies tuntee olevansa osa lapsen elämää ihan sillä että saa osallistua lasta koskeviin päätöksiin eikä äiti sanele niitä täysin oman mielensä mukaan. Oli päätös mikä hyvänsä niin kannattaa ihan oikeasti kuunnella sitä isääkin, eikä vaan ajatella että koska minä saan päättää niin sitten myös päätän mieheltä mitään kysymättä.
Mielestäni sinunhan tässä tilanteessa pitäisi perustella asiaa siten, että jos saat lapsia tulevaisuudessa muiden miesten kanssa niin teidän yhteisestä lapsesta se saattaisi tuntua hämmentävältä : )
Taidankin vedota tuohon, kun asia tulee ensi kerran puheeksi...
kun SUN sukunimi???? Eihän se voi olla yhden ihmisen päätettävissä. Itsekästä sanon minä ja tekosyy kun haluaa lapsen nimilleen
että sitten sekä lapsi, mies ja muut ihmiset tietävät että toi jannu on lapsen isä. Äidin nyt kaikki yleensä tietävät muutenkin mutta ehkä varsinkin nykyaikana on hyvä osoittaa selvästi kuka on lapsen isä.
virastoissa tulee lapsen sukunimi mainittua,vai kailotatteko te kun joku kysyy lapsenne nimeä niin myös sen sukunimen?
näin meillä tehtiin. Äidin ja lapsen suhde on tiukka muutenkin, plus mä halusin että nimistä näkee heti että mies on lapsen isä. Jos miehen nimi olis ollu vaikka tampio tai rusto, olisin halunnu omani.
edelleen ja ajattelen että sinulle on käynyt vahinko ja lapsen isä ei ole kuvioissa mukana. Lapselle on myös tärkeää että hänellä on jotain yhteistä isästä esim sukunimi (mikä on monesti tärkein)
sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä. Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa. Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.
Miksi tuottaa tieten tahtoen epävarmuutta isälle ja lapselle antamalla sille äidin sukunimi?
Minusta miehen sukunimeä puoltaa lisäksi se, että hänellä on jo omalla sukunimellään olevia lapsia. Tähän ap on luonnollisesti täysin syytön, mutta itse on haluaisi luoda mitään ylimääräisiä kysymyksiä tai epävarmuutta siten, että osalla lapsista olisi isän sukunimi ja osalla ei.
Jos eri sukunimi aiheuttaa miehelle epävarmuutta isyydestä, niin jo on surullista. Uskomatonta, että näin ajattelevia ihmisiä vielä edes on olemassa. Kuka edes kyselee lapsen sukunimeä? Nii-i.
että sitten sekä lapsi, mies ja muut ihmiset tietävät että toi jannu on lapsen isä. Äidin nyt kaikki yleensä tietävät muutenkin mutta ehkä varsinkin nykyaikana on hyvä osoittaa selvästi kuka on lapsen isä.
muuten välttämättä ihmiset ei näe niitä samoja sukunimiä mistään eikä aina kaikille viitsi esitellä koko nimellä "Tässä on poikani Nico-Petteri Munsukunimi, hänen äitinsä nimi on Sensukunimi mutta ollaan ihan aviossa kuitenkin".
Ajattelin vaan että jos ex-vaimolla on lastensa kanssa sama sukunimi ja siis sama sukunimi kuin miehelläsikin, tämä sinun lapsesi liitetään heihin automaattisesti ihmisten ajatuksissa.