Mies haluaa meidän vauvalle ehdottomasti oman sukunimensä

Mut siinä mielessä ymmärrän miestä, et miehillä on vieläkin ulkopuolelta aikamoiset paineet tehdä "omannimisiä" lapsia. Naisena sitä ei välttämättä tajua, mut esim. miehen vanhemmat saattaa ihmetellä ja loukkaantua asiasta. Jossain viestissä ap sano jotenkin et ei hetkauta jos mies pahastuu tms... Kannattaisi vielä ehkä miettiä. Miks pitää olla niin "jyrä" et ei voi yhtään ottaa toista huomioon? Ja onko ap nyt varmasti se miehen nimi tosi ruma ja omasi kauniimpi, vai onko siinä SUN tekosyy? :)



Meillä kyllä uusioperheessämme on kolmen nimisiä lapsia, ja eivät nuo vielä oo kaivanneet psykiatria :D miehen lapsi on exänsä eli äidin nimellä, mun lapset mun ex-miehen nimellä (oltiin nsimisissa) ja yhteinen lapsi nykyisen miehen nimellä. Tää yhteisen lapsen sukunimi oli itsestäänselvyys, koska mulla on myös mun exän nimi niin muuten lapsi ois tullu sille nimelle mikä ois ollu ihan "väärin". Oikein pahaa teki kun lapsi syntyi ja kaikissa papereissa luki tää exän sukunimi,,,

ei kauaa yhdessä ole, joten on ihan sama minkä nimen antaa lapselle.



Eihän tuollaisen naisen kanssa yksikään mies voi kauaa elää.

Seuraavaksi on taas joku aivan yhtä älytön periaatteen asia, jossa taas on mentävä naisen mielen mukaan.

Ja sitten taas seuraava..

ei kauaa yhdessä ole, joten on ihan sama minkä nimen antaa lapselle.

Eihän tuollaisen naisen kanssa yksikään mies voi kauaa elää.

Seuraavaksi on taas joku aivan yhtä älytön periaatteen asia, jossa taas on mentävä naisen mielen mukaan.

Ja sitten taas seuraava..

Eikö tuossa miehellä tunnu olevan jyrkät mielipiteet? Vai eikö se haittaa, kun kyse on miehestä? Mielipiteitään ilmoittava nainen on "älyttömien periaatteiden jyrä", mies puolestaan esittää ainoastaan universaaleja totuuksia ja perusteltuja mielipiteitä.

Sukunimellä ei oikeasti ole paljon mitään väliä. Ap:n tapauksessa lapsen kuuluisi mielestäni saada äitinsä sukunimi, koska ap ja mies eivät ole naimisissa. Aiemmilla lapsilla ja lasten keskinäisellä yhteenkuuluvuudella ei ole mitään tekemistä sukunimen kanssa.

me olemme naimisissa mutta pidin oman sukunimeni ja meidän lapset saivat minun sukunimeni. Miehellä tavallinen -nen-loppuinen sukunimi ja minulla harvinainen (ja paljon kauniimpi) sukunimi joka olisi kuollut aikanaan jos lapsemme eivät sitä olisi saaneet. Nimi oli vain omilla vanhemmillani ja minulla.



Antaisin teidän tapauksessa ehkä sinun sukunimesi lapselle mutta ymmärrän täysin miestäsi siinä ettei hän halua vaihtaa sukunimeään sinun sukunimeesi koska hänellä on jo lapsia omalla nimellään. Eli nimenvaihtoa sinun sukunimeesi en kyllä lähtisi tuossa tapauksessa vaatimaan.

ei kauaa yhdessä ole, joten on ihan sama minkä nimen antaa lapselle.

Eihän tuollaisen naisen kanssa yksikään mies voi kauaa elää.

Seuraavaksi on taas joku aivan yhtä älytön periaatteen asia, jossa taas on mentävä naisen mielen mukaan.

Ja sitten taas seuraava..

En itsekään hyväksyisi miestä, joka vaatisi minua joustamaan kaikessa hänen mielikseen, joten tuskin tuo toimii toisinkaan päin.

Miehelläni oli ennestään sukunimellään kaksi lasta, ja kun meille syntyi yhteinen, halusin lapsen ehdottomasti omalle nimelleni. Minähän lasta etupäässä hoidan, ja jos erottaisiin, jäisi lapsi minun luokseni. Miehellänihän on jo kaksi lasta nimellään. Oli tästä alkuun hiukan keskustelua, mutta lopulta mies hyväksyi eikä ole napissut.

Äidistähän ei voida erehtyä, mutta jos lapsella on isän sukunimi, niin silloin tavallaan osoitetaan, että tuo mies on lapsen isä.

yhteisellä lapsellamme on mieheni nimi ja mieheni lapsella on mieheni nimi, joten kun olemme yhdessä liikeellä, esim jollain matkalla tms. jossa nimet tulevat esille niin tottakai mieheni lasta luullaan myös minun lapsekseni.. ;)

Laittakaa etunimiksi vaikka Paula Räkä Ratapölkky. Ei sen jälkeen kukaan enää mieti että oliko lapsella joku sukunimikin.

Meillä tämä sukunimiasia oli minulle paljon isompi periaatekysymys kuin miehelle - halusin siis ehdottomasti lapselle oman, harvinaisen sukunimeni. Mies ei kauheasti pitänyt asiasta, mutta ei hänkään tähän perusteluun oikein voinut sanoa mitään vastaan - hänellä itsellään siis tavallistakin tavallisempi sukunimi. Ja kyllä minä vetosin siihen, että viime kädessä lain mukaan äiti päättää lapsen sukunimen, minusta se on ihan relevantti pointti. Minä olen joustanut sitten muissa asioissa :)

Ap täällä. Keskustelin tänään mieheni kanssa ohimennen nimiasiasta, ja totesin, että eiköhän vauvalle minun nimeni tule. Mies ei oikein sanonut juuta eikä jaata, paitsi "kyllä sille mun mielestä kuuluisi mun nimeni" eli siis miehen nimi. Mjoo... Aloin eilen tätä asiaa tämän ketjun myötä oikein vatvoa mielessäni ja ärsyynnyin miehen kommenteista niin paljon, että olen nyt aivan varma, että vauvalle tulee minun nimeni :D Katsotaan nyt, kuinka tässä lopulta käy. Mies vain taisi pitää itsestäänselvänä, että vauva tulee hänen nimisekseen, itse en ennen raskautta ollut edes ajatellut asiaa suuntaan tai toiseen.

Minusta on ollut hankalaa kun lapsilla on eri nimi kuin minulla. Olen eronnut lasten isästä, mennyt uudelleen naimisiin (ei yhteisiä lapsia) ja ottanut mieheni nimen kun en enää monen vuoden takaista tyttönimeäkään halunnut ottaa takaisin. On ärsyttävää olla eri niminen kuin lapset.



Sanot miehelle että jos te menette naimisiin, voit harkita hänen nimeään (ja lapsen nimen muutosta) mutta nyt vauvasta tulee äidin niminen.

Minusta on ollut hankalaa kun lapsilla on eri nimi kuin minulla. Olen eronnut lasten isästä, mennyt uudelleen naimisiin (ei yhteisiä lapsia) ja ottanut mieheni nimen kun en enää monen vuoden takaista tyttönimeäkään halunnut ottaa takaisin. On ärsyttävää olla eri niminen kuin lapset.

Sanot miehelle että jos te menette naimisiin, voit harkita hänen nimeään (ja lapsen nimen muutosta) mutta nyt vauvasta tulee äidin niminen.

naimisiinmenoasiaakin. Mulla siis tilanne on se, että olen vaihtanut oman nimeni vähän aikaa sitten äitini sukunimeen, minkä takia haluaisin sen antaa myös vauvalle. Jos olisin pitänyt oman alkuperäisen nimeni, vauvasta olisi hyvinkin voinut tulla miehen niminen, koska oma vanha nimeni sisälsi ääkkösiä ja oli muutenkin turhan yleinen. Tämän uuden nimeni pidän todennäköisesti vaikka mentäisiinkin joskus naimisiin.

Mies ei kuulemma vaihtaisi nimeään minun sukunimeeni, koska kuten jo aiemmin tuolla jossain taisin mainita, se olisi hänen mielestään syrjintää näitä "vanhoja" lapsia kohtaan... Taidan liidellä jossain aivan eri sfääreissä miehen kanssa tässä asiassa, koska mun järki sanoo, että tuolla logiikalla mies taas syrjisi meidän yhteistä vauvaamme, kun ei haluaisi ottaa tämän nimeä. Älyvapaata toimintaa! :D Ehkä tosiaan on parempi, että vauva ja minä olemme samannimisiä. ap