Mies haluaa meidän vauvalle ehdottomasti oman sukunimensä

kanssanne vai miten miehen mielestä eri sukunnimi muutaisi sisarpuolen asemaa muihin lapsiin?

vaan äidillään. Mies ei ole ainakaan myöntänyt että tämä asia olisi hänelle jokin arvovaltakysymys, vaan hän vetoaa nimenomaan tuohon epäselvyyteen ja hämmentävyyteen. Tiedä sitten, kuinka asia oikeasti on. Mies vain sanoo haluavansa säästää lapset ylimääräiseltä päänvaivalta.

Ja siis mitä epäselvyyttä ja hämmennystä tuossa nyt voisi olla? Että mies ei muistaisi kaikkia lapsiaan jos on eri sukunimi kuin itsellään?

Johan siinä on miehellä epävarma olo, kun joutuu useamman sukunimen omaavia lapsia kasvattamaan. Kaveritkin varmaan kyselee, että onko noi kaikki lapset sinun kun useampaa on useampaa sukunimeä. Äidin äitiyttä ei varmasti kukaan kyseenalaista, joten samanlaista pahaa mieltä ei äidille voi tulla.

sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä.



Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa.



Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.

sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä.

Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa.

Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.

1920-luvulla ja vähän myöhemminkin.Ei isin pahaa mieltä paikata lapsen kustannuksella.

perheen missä pappi arpoi kumman sukunimen lapsi saa.

Meillä minä otin miehen nimen kun menimme naimisiin ja lasten nimiä ei sen jälkeen tarvinnut arpoa. Meillä oli miehen kanssa hyvin saman tyyppiset nen-loppuiset nimet, joten yhdysnimi olisi ollut typerä, eikä minulla ollut mitään tutkimusjuttuja tai vastaavia omalla nimelläni, niin että nimen vaihtaminen oli minulle helppoa.

kanssanne vai miten miehen mielestä eri sukunnimi muutaisi sisarpuolen asemaa muihin lapsiin?

vaan äidillään. Mies ei ole ainakaan myöntänyt että tämä asia olisi hänelle jokin arvovaltakysymys, vaan hän vetoaa nimenomaan tuohon epäselvyyteen ja hämmentävyyteen. Tiedä sitten, kuinka asia oikeasti on. Mies vain sanoo haluavansa säästää lapset ylimääräiseltä päänvaivalta.

Ja siis mitä epäselvyyttä ja hämmennystä tuossa nyt voisi olla? Että mies ei muistaisi kaikkia lapsiaan jos on eri sukunimi kuin itsellään?

Ei mulle tullut edes mieleen, että asia olisi jotenkin hämmentävä, ennen kuin mies alkoi siitä jutella. Tosin puhuttiin samaan syssyyn miehen kanssa naimisiinmenosta ja mikä nimi silloin tulee, kuulemma hän ei suostuisi ottamaan minun nimeäni - koska se syrjisi hänen lapsiaan. En tajua mikä on mennyt järkevään mieheen tässä asiassa, eikö se sitten syrji tätä meidän yhteistä vauvaa, jos mies ei suostu ottamaan samaa nimeä hänen kanssaan.. :D

Joo-o, hyvä tietää, etten ole ainoa joka on sitä mieltä että minun nimi lapselle on ihan ok.

sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä. Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa. Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.

1920-luvulla ja vähän myöhemminkin.Ei isin pahaa mieltä paikata lapsen kustannuksella.

Ei tämä ajattelumalli ole jäänyt 1920-luvulle. Kyllä tämä on minusta ihan nykypäivää ja minusta on nimeen omaan lapsen etu, että sille annetaan isän sukunimi

Silloin ei tule tilannetta, jossa huomaat muodostavasi perheen lapsen kanssa, jolla ainoana muistona isästään on sukunimi, isä kun vaihtoi taas kerran nuorempaan.

..minäkään maalata pirua seinälle, mutta jos se ero tulee jossain vaiheessa, niin lapsosethan yleensä kuitenkin jäävät äidilleen? Sitäkin silmälläpitäen on selvempää että lapsella on äidin sukunimi. Ja tuokin, että äiti usein enemmän hoitaa lapsen asioita päiväkotiin, kouluun ym. päin, puoltaa tuota että lapselle äidin sukunimi.

Meillä minä otin miehen nimen kun menimme naimisiin ja lasten nimiä ei sen jälkeen tarvinnut arpoa. Meillä oli miehen kanssa hyvin saman tyyppiset nen-loppuiset nimet, joten yhdysnimi olisi ollut typerä, eikä minulla ollut mitään tutkimusjuttuja tai vastaavia omalla nimelläni, niin että nimen vaihtaminen oli minulle helppoa.

Mutta kuten sanottu, meillä tulee olemaan joka tapauksessa kaksi eri nimeä perheessä.

ja sitä kautta tule yhteistä sukunimeä (joista se kauniimpi valittaisiin), ilman muuta tulisi lapsi minun nimiini.

Voithan tehdä miehesi kanssa diilin: toinen päättää sukunimen ja toinen etunimet. Koska lapsilla pitää olla sama sukunimi, saat sinä päättää sitten kaikkien tulevienkin lastenne etunimet.

veljeni (-puoli) kanssa eri sukunimi, enkä ole koskaan asiasta hämmentynyt, en myöskään ajattele häntä "-puolena". No, asuimme kaikki samassa taloudessa, mutta silti.

Miehesi on väärässä, lapset eivät todellakaan hämmästele tai edes mieti moisia asioita, ellei joku heidän päähänsä sellaista ajatusta pistä. Jos kyse olisi heistä itsestään (siis vaikka että äiti haluaisi vaihtaa heidän sukunimensä), niin sitten toki varmaan miettisivät, mutta eivät varmasti ihmettele vauvan nimeä.

Voisi ajatella toisestakin kulmasta, esim. jos miehellä on tyttö ennestään niin hänelle voi olla hyvästä nähdä omassa perheessä kuinka vauvalle voi tulla myös naisen sukunimi.

uusperhekuviot tietysti muuttaa normitilannetta aika paljon.. oletteko nyt miehen kanssa naimissa, mutta piditte omat nimenne? jos säkin ottaisit miehen nimen niin sitten ei olisi ongelmaa, toki harmillista jos sun nimi on kauniimpi.

Sehän on viimekädessä äidin päätös minkä nimen lapsi saa.

mä halusin koko perheelle saman sukunimen, mulle oli ihan sama onko se miehen vai mun, mutta mun nimeen päädyttiin. Mulle oli tärkeetä, että kaikilla on yhteinen nimi, mutta luulen että uusperhekuvioissa tai tilanteessa, jossa ei olla naimisissa, en olisi nimen suhteen niin tarkka. Monihan perustelee miehen nimeä sillä, että äiti on tiedossa, mutta isä täytyy erikseen "osoittaa" vaikka sitten tuolla sukunimellä.

eikä ihan lähivuosina varmasti menossakaan. Mulle ei ole muutenkaan mitenkään merkittävä asia, että koko perheellä olisi sama sukunimi. Muutenkin tässä tullaan joka tapauksessa elämään tilanteessa, jossa perheessä on kaksi eri sukunimeä. Olen ajatellut asiaa myös niin, että minä tulen kuitenkin olemaan se, joka hoitaa lapsen juoksevat asiat, joten eiköhän siinäkin sama sukunimi olisi kätevämpi.

Ei nyt niinkään liikuta loukkaantuuko mieheni jos lapsi saa eri sukunimen, vaan mietin tuota lasten näkökulmaa. Voisiko joku kommentoida sitäkin?

Muissa pohjoismaissa sallitaan antaa lapsille kaksoisnimi jos vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen kumman sukunimi lapselle annetaan.



Suomen nimilakii uudistettiin viimeksi 1970-luvun lopulla jolloin radikalismi kukisti ja päätettiin antaa naisile sananvaltaa enemmän. Lopputulos on ainaiset nimiriidat perheissä koska mitään kompromissia kuten kaksoisnimeä ei vi antaa.



Minä ehdöotaen teille joilla on sukunimiriita: Pitäkää arpajaiset. jos 1. lapsesta tulee poika, antakaa miehen sukunimi. Jos tyttö antakaa vaimon.



Lohdutkseksi häviäjälle: Lapsi saa itse muuttaa nimensä kun on täyttänyt 18 v.

puhumattakaan siitä miehen isästä. sen takia mun lapsilla on isänsä nimi. sille tärkeempi juttu kuin mulle.

Ei ole mitään järkisyytä sille, miksi lapsi saisi jommankumman sukunimen.



Miehen perustelu on sikäli pielessä, että perheessänne tulee joka tapauksessa olemaan kaksi sukunimeä. Jos mies ei näe mitään epäselkeyttä aihettavaa siinä, että sinulla ja lapsella olisi eri sukunimi, tämä "lapsi hämmentyy" -peruste on vain kätevä epäitsekkään oloinen sumuverho sille, että mies nyt vaan haluaa, että kaikilla hänen lapsillaan on hänen nimensä.



Sukulaisuhteen toisessa taloudessa asuviin lapsiin, vaikka nämä jakaisivatkin sukunimen, hän taas joutuu joka tapauksessa selittämään. Lapsi ei tajua, että toiset lapset, joiden kanssa hän ei jaa arkeaan, ovat hänen sisaruksiaan, jollei sitä hänelle erikseen kerrota, oli sukunimi sama tai ei.



Oma perusteesi taas on ihan yhtä subjektiivinen kuin miehen.



Summa summarum: kummallakaan teistä ei ole mitään objektiivista perustetta sille, että lapsen pitäisi saada tietty sukunimi.



Ehdotukseni on, että jos kompromissi ei synny täysin kivutta, arvotte asian. Tämä on kuitenkin asia, joka tulee olemaan kohtuullisen pitkään esillä. Vaikka parisuhde olisi kuinka hyvä, tyytymisestä tällaisessä asiassa tulee helposti riidan lyömäase, johon vedotaan vielä 2030, kun yritetään päättää lomakohdetta tai muuta pikkujuttua. ;)

Suomen nimilakii uudistettiin viimeksi 1970-luvun lopulla jolloin radikalismi kukisti ja päätettiin antaa naisile sananvaltaa enemmän. Lopputulos on ainaiset nimiriidat perheissä koska mitään kompromissia kuten kaksoisnimeä ei vi antaa.

puhumattakaan siitä miehen isästä. sen takia mun lapsilla on isänsä nimi. sille tärkeempi juttu kuin mulle.

mies ehtinyt jatkaa sukuaan. Miehen isää taas ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa tulevan lapsen nimi, hyvä jos hän edes tietää että meille on tulossa vauva.

Kiitos vastauksista, taidan jatkaa taistelua oman sukunimeni puolesta. Toisaalta tosiaan on inhottavaa, jos mies sitten naama myrtsinä hyväksyy lapselle minun nimeni... No, katsotaan.

olisin halunnut sen lapsilleni,

mutta kun minun sekä mieheni molempien sukunimet ovat yhtä harvinaisia (parisataa kantajaa) ja minun nimeni vähän oudompi (postia tulia kahdella väännöksellä sekä oikeassa kirjoitusasussa) ja aina tavattava, niin mukavampi kaikille, kun koko perheemme on miehen _nen -päätteisellä nimellä.

Mutta en todella neuvo kuinka teidän on asia ratkaistava :-)

sukunimi sen vuoksi, että silloin tiedetään kuka on lapsen isä. Jos lapsella on sinun sukunimesi niin se tarkoittaa ettei miehesi ole lapsen isä. Niin ainakin kaikki tulee ajattelemaan, eli kannattaa olla tosi varovainen asian kanssa. Tulee ikävä olo isälle, ja lapselle kun joutuu aina selittelemään ja silti ihmiset miettii ettei ole isänsä lapsi.

1920-luvulla ja vähän myöhemminkin.Ei isin pahaa mieltä paikata lapsen kustannuksella.

Ei tämä ajattelumalli ole jäänyt 1920-luvulle. Kyllä tämä on minusta ihan nykypäivää ja minusta on nimeen omaan lapsen etu, että sille annetaan isän sukunimi

Avoliitossa syntyneiden lasten vanhemmat menevät nykpäivänä lastenvalvojalle,joka seikkaperäisesti selvittää kuka lapsen isä on,aina siletä yhdynnän ajankohdasta lähtien.

Mielestäni sekä isän että äidin sukunimi on lapselle parasta,ja tässä ap:n tapauksessa ap ajattelee lasta,antaessaan lapselleen kauniimman sukunimen kun taas mies ajattelee itseään ja perustelee itsekkyytensä heikonlaisesti.