Akuutti parisuhdekriisi ja minä hajoan...
Oltiin eilen sukulaisen häissä 500km päässä ja lapsi oli mukana. Kävin pitkän päivän uuvuttamana ja tosi kovista liitoskivuista kärsivänä (raskaana viimeisellä kolmanneksella) pienen lapsen kanssa nukkumaan n. klo 21. Mies jäi vielä valvomaan, mutta oletin hänen tulevan ehkä puolilta öin, koska meillä on ollut todella, todella selkeä sopimus, että lapsen ollessa mukana, ei ryypätä. Muutenkaan alkoholi on minulle ihan punainen vaate , enkä siedä sitä saunakaljaa enempää missään tilanteessa lasten ollessa läsnä.
Kuinka ollakaan heräsin kamalaan metakkaan puolilta öin ja rauhoitettuani lapsen takaisin uneen yritin jatkaa itsekin unia, mutta uni ei tullut. Valvoin sitten valvolmistani, kuunnellen enemmän ja vähemmän kamalaa musiikin huudatusta ja känniläisten ääniä aamu kuuten saakka. Aika monta kertaa mietin, että missähän oma mies mahtaa olla ja laitoin hänelle viestiäkin, johon hän ei reagoinut mitenkään.
Kuuden jälkeen mies sitten suvaitsi saapua huoneeseen, aivan kamalassa kännissä ja täysin välittämättä nukkuvasta lapsesta. Olin aivan järkyttynyt ja shokissa, koska tuo alkoholittomuus lapsen läsnäollessa on minun elämässäni yksi todella perustavaa laatua olevista periaatteista.
Mietin tilannetta hyvin pienen hetken ja kun vaihtoehtoina olisi ollut vieraassa paikassa, valmiiksi huonokuntoisena ja vielä valvotun yön jäljiltä lapsen hoitaminen yksin, kun mies olisi nukkunut ensin humalaansa ja sen jälkeen krapulaansa koko päivän, päätin ottaa ja lähteä lapsen kanssa suorilta tein kotiin. Sinne jääminen ja sukulaisten edessä tilanteen kohtaaminen oli vaan täysin mahdoton vaihtoehto, sen verran isosta shokista oli kyse.
Olen luonnollisesti edelleenkin päivän mietittyäni ihan shokissa ja järkyttynyt mieheni käytöksestä, varsinkin kun hän lähtöpäätökseni kuultuaan alkoi lapsen edessä riehumaan ja tökkimään minua todella voimallisesti ja yritti estää kulkemiseni ja lapsen ottamisen syliin (!!!), mutta mitä tekee mies: Otti ensimmäisen kerran yhteyttä noin puoli tuntia sitten ja ilmoitti vaan, että hakee auton pihasta ja menee muualle majailemaan määrittämättömäksi ajaksi ja lopettaa kesäloman kesken ja palaa viikolla töihin. Ei siis puolikastakaan sanaa omasta käytöksestäkään, saati kysymystä miten minä tai lapsi voidaan tai mitään muutakaan. Ei siis yhtään mitään, mitä normaali ihminen tekisi mokattuaan todella pahasti!
Mitä ihmettä on oikeasti tapahtunut? Mistä tulee näin äärimmäisen raju käytöksen muuttuminen? Onko mies oikeasti halunnut eroa jo pitkään ja onkin nyt helpottunut, kun sai siihen syyn vai mitä ihmettä? Minä en ymmärrä yhtään ja tämä on ihan painajaista!!
Minä olen ihan sekaisin ja vuorotellen rauhoitun ja olen täydellisen analyyttinen ja toisaalla taas itken ihan hysteerisesti ja tajuan, että tähän voi oikeasti päättyä kaikki, ihan kaikki. Olen tietysti sekaisin jo valvomisestakin, mutta olen myös henkisesti ihan lukossa. Hyperventiloin ja minua pyörryttää, en ole pystynyt syömään koko päivänä mitään, kun oksettaa pelkkä ajatuskin, enkä saanut käytyä edes lapsen kanssa iltapesulla, enkä tehtyä iltapalaa. Miten minä selviän edes tulevasta yöstä, saati sitten tulevista päivistä?
EI HERRAJUMALA MINUSTA TUNTUU ETTÄ MINÄ KUOLEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!
Kommentit (345)
mutta jos ei ole, niin täytyy todella sanoa, että ei mikään ihme että mies lähti. Selität, että alkoholittomuus on sinulle itsellesi todella tärkeä periaate. Entäs sitten miehelle? Eipä taida olla. Sinä olet sanellut teidän molempien puolesta miten perheenne kuuluu elää ja nyt kun mies osoittaa merkkejä itsemääräämisoikeutensa olemassaolosta, vedät kauheat pultit ja raivarit ja mikä ällöttävintä, olet marttyyri. Miksi ihmeessä mies ei saisi häissä ottaa? Oletko tullut myös ajatelleeksi, että ellet sanelisi miehen alkoholinkäyttöä, hän osaisi ottaa sivistyneesti eikä homma ratkeaisi käsistä totaalisesti. Ei miestä kyllä tuosta voi syyttää, kuka tahansa tarvitsee joskus relaamista etenkin jos elämänkumppani on täysi psykonarttu. Lastenne takia toivon, että saatte välinne parempaan kuntoon. Se tarkoittaa sitä, että sinun pitää luovuttaa rautakanslerihallinnostasi ja tunnustaa miehen itsemääräämisoikeus. Luultavasti tarvitsette tuohon parisuhdeterapiaa, koska et edes tunnu tajuavan miten väärin teet.
miten kulttuurissamme juopottelua ja kännistä örveltämistä pidetään luonnollisena asiana, jota ei tarvitse edes perustella.
t. mies
Mun mielestäni ihan hyvä perustelu, jos nyt muuten ei juurikaan ryypiskele. Jos olisi yksin vetänyt ristiäisissä perseet, niin silloin ehkä tarvitsisi enemmän perustella.
erittäin noloa nöyryytystä, joka ap järjesti miehelleen puolen suvun edessä häipymällä paikalta keskellä yötä sanomatta sanaakaan sukulaisille. Voi vaan kuvitella miehen ketutuksen määrän. Suoraan sanottuna tuollainen käytös vaimolta huutaa mahdollista mt-ongelmaa. Kyllä siinä mieltä kasvot menee sukulaisten edessä. Ja toinen puoli asiaa on se, että mies on tossun alla kun vaimo tuolla lailla kurmoottaa jne. Ja anteeksi pitäisi vaan pyydellä madella.
että av-mammojen maailmassa mies on AINA syyllinen. Jos mies tekee pienen tai jopa kohtalaisen erheen, naisella on oikeus täysin järjettömästi mitotettuihin vastatoimiin, ja naisella ei ole niistä mitään vastuuta, koska mies teki ensin väärin.
Niin, mites me yritetään lapsillemme opettaa? Kelpaako heidän kanssaan selitykseksi "noku toi ensin!" Miksi ap;n tapauksessa se kelpaa kaikille?
Ja jotenkin on ihan älytöntä, että oletus on se, että jos pitää tässä tapauksessa miehen puolta, se tarkoittaisi sitä, että itse on jonkun alkoholistin tossun alla. EI tarkoita. Se tarkoittaa korkeintaan sitä, että elämä on opettanut jo sen verran, että YHDESTÄ VIRHEESTÄ ei toista ihmistä kohtuuttomasti rankaista, vaan asioista voidaan keskustella ihan asiallisesti, ilman tolkuttomia ylilyöntejä.
Ihan vaan vinkiksi ap:lle ja muillekin: meidän parisuhteemme laatu parani 100% kun en enää räpättänyt joka helvetin asiasta heti kun vähän vitutti, vaan ihan tietoisesti otin taktiikakseni, että puhun vasta seuraavana päivänä asiasta, JOS se vielä silloin tuntuu puimisen arvoiselta. Hirveän harvoin tuntuu. Mutta silloin kun jostian pitää oikeasti puhua, se toimii huomattavasti paremmin sitten, kun ei enää ole mikään älytön tunnekuohu päällä.
nyt etsitään syitä mitkä aiheuttivat tapahtuneen. Pitääkö sina ylianalysoida ja tahallaan hakea jotain märehdittävää?
Miehellä varmasn kävi niin, että oli hyvää seuraa, hyvä fiilis ja joi koska muutkin tekivät niin. Kiva ilta kivassa porukassa.
Jos haluat ap hankaluuksia, aviokriisin ja pitkän selviytymistarinan niin jatka toki tuota märehdintää ja syiden etsimistä.
Nyt rauhoitut ja soitat huomenna miehellä että haluat puhua. Pyydät anteeksi yliteagoimista ja kerrot miksi niin kävi. Ehkä saatte keskusteluyhteyden ja asian sovittua.`
Sinun mielestä minun tulisi pyytää rauhassa anteeksi, mutta onko tuossa tarinassa joku rooli miehellekin? Mitä hänen tulisi tehdä? Mielelläni kuulisin.
ap
jos miehesi tekisi tänne avauksen, silloin antaisimme hänelle ohjeemme ja mielipiteemme.
Ja joo, totta kai miehen pitää myös pyytää anteeksi. Mutta parisuhteessa ihan vihoviimeistä on alottaa kilpailu siitä kenen pitäisi pyytää milläkin tavalla anteeksi ja missä järjestyksessä jne.
Teillä meni asiat ihan vituralleen noissa häissä, ja vikaa oli molemmissa. Mun mielestäni teillä on nyt kunnon keskustelun paikka, ja se keskustelu ei voi olla sellainen, jossa sinä sanelet tai painostat miehen puhumaan sinun suullasi siitä, miten teillä eletään.
Jos miehesi ryyppäily on tuolla tasolla, että kerran teidän suhteen aikana tulee häissä kännissä paikalle, niin onko ongelma ihan oikeasti niin iso, mitä annat ymmärtää? Varsinkin kun kerrot, että ette ole mitään absolutisteja.
Henkilökohtaisesti mä en ole itse sellaisen mallin kannalla, jossa humalassa olemista pidetään jonain järkyttävänä tabuna, jos lapsi sattuu sellaista näkemään. Meillä on välillä tilanteita, joissa juhlissa lapsetkin saavat valvoa, ja toinen vanhemmista ottaa silloin kenties enemmän. Kukaan ei konttaile, riitele, oksentele tms. ja toinen vanhempi on aina tolkuissaan. En pysty näkemään tätä kauhean ongelmallisena lastemme suhteen. Ja näitä juhlia on n. 3-4 kertaa vuodessa.
[
Ja joo, totta kai miehen pitää myös pyytää anteeksi. Mutta parisuhteessa ihan vihoviimeistä on alottaa kilpailu siitä kenen pitäisi pyytää milläkin tavalla anteeksi ja missä järjestyksessä jne.
Siksi, koska ap:n mies on se tervejärkisempi ja vahvempi tässä. Ap on raskaushormoniensa ja vointinsa takia nyt heikommalla ja hysteerinen, lisäksi ap:lla on trauma entisestä suhteesta. Ap ei välttämättä kykene tekemään aloitetta.
Sen jälkeen ap:n miehen kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja alkaa puhua parisuhdeterapiasta, ja käydä nämä tilanteet läpi etukäteen, eikä shokeerata ap:ta raskaana sukulaisissa. Kertoa etukäteen mitä on mieltä säännöistä eikä (huom ehkä) käyttää hyväkseen sukulaisten läsnäoloa.
Sukulaisten läsnäolo voi tarkoittaa että mies yrittää miellyttää, tai se voi myös tarkoittaa että mies tietää ap:n sukulaisten olevan sovinisteja ja viinaa suosivia, ja tiesi voivansa juuri siellä shokeerata saadessaan porukan tuen tarvittaessa. Ehkä ap:n vanhemmat eivät ole olleet kivoja tyttölapsia kohtaan (mahdollista näinkin).
Eli pointit pitäisi osoittaa muuten kuin shokeeraamalla hankalassa tilanteessa. Virhe on eri asia, ja juuri siksi ne anteeksipyynnöt. Sitä vaan että mehän ei tiedetä oliko virhe vai juuri mielenosoitus ap:n hysteerisyydestä.
Koko aloitus on niin ap:sta sellaisen karikatyyrin luova, että minäkin epäilen provoksi. Jonkun sellaisen, joka on luonut puolisonsa kanssa alkoholisäännöt, tuttavan provoksi. Jotkut ajattelevat tuntevansa toisen pariskunnan, kun on tunnettu alle tai noin vuosi. Ja siitä käsin sitten jaetaan mielipiteitä ja ihmetellään. Toinen puolisoista voisi tietysti kertoa mitkä tapahtumat alkoholisääntöihin ovat johtaneet, mutta ei halua nolata puolisoaan eikä itseään. Ja mitäpä kunkin perheen alkoholipolitiikka muille kuuluisikaan. Useinhan sellaiset tuttavuudet tahtovat sitten jäädä pois, jotka haluavat ottaa kantaa asioihin jotka eivät heille kuulu... sitten itketään kun ei pidetä yhteyttä...
saatte sovittua. Kyllä molemmat mokas ja se sun miehes omalla tahollaan miettii samaa varmaan, ettei aio nöyrtyä, koska sinä jätit hänet juhlapaikalle monen sadan kilometrin päähän. Kyl on ollu kiva siinä sukulaisille selvittää asiaa ja järjestellä kyytejä. MUTTA hän teki väärin, ei tollaista juhlimista sovi harrastaa, kun on lapset. Nyt ollaan hirveässä solmussa. Puhuisitte! Tee sä aloite, miehes vois ilahtua kuitenkin. Ei sun anteeksi tarvi anella, mutta ole edes pahoillas. Hän varmasti omalla kohdallaan nöyrtyy sit ja myöntää mokanneensa. Ja saat ehkä selityksenkin moiseen juomiseen. Ehkä häät olis voinut jättää väliin pienen lapsen ja nykyisen raskauden varjolla. Tai mä en ymmärrä miks mennä sinne ollenkaan, ku ne tuppaa olemaan sellasia ryyppykestejä nykyisin. Ellei tietysti kyseessä ollut todella tärkeä ihminen jommalle kummalle tai molemmille. Huokaus!! Muista nyt et lapsesi kärsivät eniten siitä, jos ei tätä hommaa pureta. Mitä ikinä tapahtuu ei elämä tähän lopu.
ap:lle todella taitavasta ketjusta.
Pieni lapsi, raskaana olo, alkoholi, fyysisen koskemattomuuden rajaloukkaus yms. ja miehen jättäminen 500 km päähän ilman kulkuneuvoa saatu yhteen viestiin ja nyt neljättä välilehteä ap "kukuttelee" kun ei kaikki mielipiteet kelpaa.
Tuo hyperventilointi on oikea helmi :D.
Keitoksesta puuttui vain häilyvä epäilys pettämisestä rymyreissulla, kun raskaanakin oltiin.
Sinne omaan kotiin voisi osata mennä möykkäämättä ja lasta herättämättä?
Aika monella näyttää olevan alkoholiongelmainen mies noin kommenttien perusteella. Jos on sovittu, ettei lapsen läsnäollessa olla humalassa niin silloin EI YKSINKERTAISESTI OLLA HUMALASSA KUN LAPSI ON PAIKALLA. Ja musta on täysin saivartelua sanoa, ettei mies ryypännyt samassa tilassa, jossa lapsi nukkui, koska mies kuitenkin meni lapsen ja äidin luo möykkäämään ympäripäissään. Olisi jäänyt johonkin pöydän alle nukkumaan sen krapulansa pois.
Suhtaudun kännäämiseen aika samalla lailla kuin sä, ja olisin kyllä myös räjähtämispisteessä, jos mies käyttäytyisi noin. Toisaalta ymmärrän, että halusit heti pois, mutta oli se toisaalta aika radikaali ratkaisu. En tunne teitä enkä tiedä toimisiko teillä, mutta itse pyytäisin ehkä pahimman sauhun laskeuduttua omaa osuuttani, eli pientä ylireagointia, anteeksi. Jo siksikin, että saisi puheyhteyden avattua. Fiksu mies kyllä tajuaisi viimeistään toiminnastasi, että oma käytöksensä oli törppöä - etenkin kun teillä oli sopimus siitä, ettei viinan kanssa läträtä ainakaan lapsen mukana ollessa.
Ihan oma juttunsa on vielä se tuuppiminen, jota on varmasti lähes mahdotonta saada nollattua :( Sympatiahali sulle ja voimia!
Voi juma,mihin sitä pitäs juhlimisen jälkeen mennä yöksi jos kotiin ei voi tulla kun siellä on lapsi.
Luin koko viestiketjun läpi nyt aamulla ja ei voi kun taas päätä pyöritellä näitä miehen ymmärtäjiä täällä.
Kauhea jankkaus siitä, kun ap ajoi 500km YKSIN lapsen kanssa...mitä se olis hyödyttänyt tai auttanut et haiseva, oksenteleva? ja krapulainen mies istuu vieressä? Auttaako se teitä muita arvon rouvat, jotka antavat miehen vetää tuhannen lärvit toisen sukulaisen häissä jossa lapset mukana???
EI MIES OLE AJOKUNNOSSA, JOS TULEE 06 HUONEESEEN YMPÄRIKÄNNISSÄ!!!! Matkanteko olisi varmasti mennyt iltaan miehen kunnon takia, mitä ap olisi yksin lapsen kanssa tehnyt kaukana kotoa?
Ap on täysin oikeutettu tuntemaan ja olemaan vihainen kyseisestä fiaskosta, MIES TEKI VÄÄRIN.
Minua huolestuttaa asia, miksi mies oli noin kylmä/ välinpitämätön? Mitä pitkät työreissut ym. ovat tehneet perhe-elämään? Eikö mies enää tunne itseään perheenjäseneksi kun viettää aikaa niin paljon yksin..vai eikö hänellä ole enää vastuuntuntoa hoitaa lapsia/ arvostaa ja kunnioittaa puolisoa kun ei tarvitse sitä viikkoihin tehdä kun on pois kotoa? Vapaus tuntuukin paremmalta? Näkeekö maailmaa reissuilla samoin muita ihmisiä ja haluaa sitä vaan aina enemmän? Se onkin paljon kiehtovampaa kuin se sama kotiympäristö ja lasten kiukut. Onko töissä ongelmia? Kyllähän tuollaiseen tottuu kuka vaan..ja se kotielämä ja se vastuu tuntuu aina vaan ahdistavammalta.
Ap:lle paljon voimia ja tsemppiä. Toivon, että saatte asiat selvitettyä ja jatkatte yhdessä kuitenkin.
Ja en ihmettele et puolet liitoista päätyy eroon kun naiset ovat tuommoisia lapasia et antavat miestensä tehdä ihan mitä vaan. Menee mieheltä mielenkiinto lapasiin. Mies haluaa vahvan naisen joka pitää kiinni periaatteistaan ja sovituista pelisäännöistä.
Alkoholistien läheisriippuvaiset puolisot ovat näitä säälijiä ja juomisen mahdollistajia.
Ap, ota rauhallisesti nyt vaan ja odota et miehesi ottaa yhteyttä. Hän toimi väärin!
Luin koko viestiketjun läpi nyt aamulla ja ei voi kun taas päätä pyöritellä näitä miehen ymmärtäjiä täällä.
Kauhea jankkaus siitä, kun ap ajoi 500km YKSIN lapsen kanssa...mitä se olis hyödyttänyt tai auttanut et haiseva, oksenteleva? ja krapulainen mies istuu vieressä? Auttaako se teitä muita arvon rouvat, jotka antavat miehen vetää tuhannen lärvit toisen sukulaisen häissä jossa lapset mukana???
EI MIES OLE AJOKUNNOSSA, JOS TULEE 06 HUONEESEEN YMPÄRIKÄNNISSÄ!!!! Matkanteko olisi varmasti mennyt iltaan miehen kunnon takia, mitä ap olisi yksin lapsen kanssa tehnyt kaukana kotoa?Ap on täysin oikeutettu tuntemaan ja olemaan vihainen kyseisestä fiaskosta, MIES TEKI VÄÄRIN.
Minua huolestuttaa asia, miksi mies oli noin kylmä/ välinpitämätön? Mitä pitkät työreissut ym. ovat tehneet perhe-elämään? Eikö mies enää tunne itseään perheenjäseneksi kun viettää aikaa niin paljon yksin..vai eikö hänellä ole enää vastuuntuntoa hoitaa lapsia/ arvostaa ja kunnioittaa puolisoa kun ei tarvitse sitä viikkoihin tehdä kun on pois kotoa? Vapaus tuntuukin paremmalta? Näkeekö maailmaa reissuilla samoin muita ihmisiä ja haluaa sitä vaan aina enemmän? Se onkin paljon kiehtovampaa kuin se sama kotiympäristö ja lasten kiukut. Onko töissä ongelmia? Kyllähän tuollaiseen tottuu kuka vaan..ja se kotielämä ja se vastuu tuntuu aina vaan ahdistavammalta.
Ap:lle paljon voimia ja tsemppiä. Toivon, että saatte asiat selvitettyä ja jatkatte yhdessä kuitenkin.
Ap oli SUKULAISTENSA luona.
Varmaan sieltä löytyisi joku joka auttaisi lapsen kanssa päivällä, saattaisi olla jopa iloinen siitä että saa viettää aikaa ap:n ja sen lapsen kanssa jos välimatkaa on 500km.
Että sellaista ap olisi tehnyt kun olisi odottanut että mies nukkuu krapulaa pois.
Mutta ei, onhan se todella fiksua lähteä väsyneenä, tunnekuohun vallassa, liitoskivuista kärsvänä kuskaamaan lasta 500km!
Ja todellakin, lapsella varmaan todella turvallinen olo kun äiti vain häipyy sen kanssa, ja isiä ei sitten näy missään.....
Ja en ihmettele et puolet liitoista päätyy eroon kun naiset ovat tuommoisia lapasia et antavat miestensä tehdä ihan mitä vaan. Menee mieheltä mielenkiinto lapasiin. Mies haluaa vahvan naisen joka pitää kiinni periaatteistaan ja sovituista pelisäännöistä.
Alkoholistien läheisriippuvaiset puolisot ovat näitä säälijiä ja juomisen mahdollistajia.
Ap, ota rauhallisesti nyt vaan ja odota et miehesi ottaa yhteyttä. Hän toimi väärin!
Ei mikään ihme että avioliitot ei kestä kun vaimot kouluttaa miestä kaulimella ellei mu auta!
Kun tasa-arvoa ja kompromisseja ei voi olla suhteessa, vaan on tietysti pakko olla niin että jompikumpi sanelee ehdot, ja toinen on tossun alla, ja eihän se naiselle sovi olla tossun alla.
Kun se on vaan TÄYSIN MAHDOTONTA sopia asioista, antaa anteeksi jos toinen tekee virheen, ksok MENETTÄÄ KASVONSA!
toisten häissä räväyttää tällainen spektaakkeli.
Etkö olisi voinut hääparin takia olla nostamatta niin järkyttävää meteliä asiasta? Nyt brunssilla on kaikki huomio kiinnittynyt mieheesi ja sinuun ja teidän pikku tarinaanne, kun oikeasti huomion kohteena olisi pitänyt olla ihan muut ihmiset.
Kunnioituksesta sukulaisiasi kohtaan olisi sinun tullut niellä kiukkusi ja käsitellä asia kotona kun mies oli selvinnyt ja lapsi nukkumassa.
Kyllä sinäkin olet anteeksipyynnön velkaa, etkä ainoastaan miehellesi ja lapsellesi.
Pystytkö vastaamaan rehellisesti - olisiko miehesi pystynyt "pyytämään lupaa" alkoholin nauttimiseen häissä jos hänen olisi tehnyt mieli? Vai oletko niin ehdoton että kun kerran asia on kiveen hakattu niin siitä ei edes keskustella?
Työtoverini vaimo on samantyyppinen kuin sinä (tai minkä vaikutelman annat itsestäsi). Voimakkaat periaatteet, jotka mukamas on yhdessä sovittu, tosiasiassa ne on parisuhteen alussa saneltu ja rakastunut mies ei osannut puoliaan pitää. Lapset hoidetaan tasan, rahat pistetään puoliksi, kaikkialle kuljetaan perheenä, ruoka tehdään alusta loppuun itse. Hienoja periaatteita mutta kun niissä ei ole yhtään joustoa. Karmivinta on se että nämä periaatteet on julistettu koko tuttavaporukalla suurella intohimolla ja mies on korvat luimussa kuin uitettu koira. Odotamme vain koska opullinen räjähdys tapahtuu (kuten teillä) ja ero tulee. Esimerkki: mies olisi halunnut mennä yksiin talkoisiin, johon vain lähisuvun miehet oli kutsuttu. Mutta ei kun on sovittu että he kulkevat perheenä niin mieskään ei tule, vaimo kyllä esitti että koko perhe olisi voinut tulla mukaan mutta kumma kyllä mies ei sitä halunnut...
no on minusta aika noloa toisten häissä räväyttää tällainen spektaakkeli.
Etkö olisi voinut hääparin takia olla nostamatta niin järkyttävää meteliä asiasta? Nyt brunssilla on kaikki huomio kiinnittynyt mieheesi ja sinuun ja teidän pikku tarinaanne, kun oikeasti huomion kohteena olisi pitänyt olla ihan muut ihmiset.
Kunnioituksesta sukulaisiasi kohtaan olisi sinun tullut niellä kiukkusi ja käsitellä asia kotona kun mies oli selvinnyt ja lapsi nukkumassa.
Kyllä sinäkin olet anteeksipyynnön velkaa, etkä ainoastaan miehellesi ja lapsellesi.
Aivan niin. Kylläpä järjestit uskomattoman ohjelmanumeron sinne, kertakaikkiaan, ja jätit miehesi sinne sukulaistesi keskelle nolattuna, ilman kyytiä, ehkä ilman matkaan soveltuvia vaatteitakin jne. Olipa todella nolo tempaus sinulta.
Mitä selitit lapselle, mihin isi jäi?
Mitä jos olisit matkalla saanut supistuksia raivosi ja kiihtymyksesi takia?
Minusta sinä toimit vähintään yhtä vastuuttomasti kuin miehesi, tai oikeastaan vielä vastuuttomammin, koska lapsesi oli kyllä suorastaan vaarassa sillä kiihtyneellä automatkallasi ja myös sen jälkeen kotona. Olisit voinut vaikka menettää tajuntasi, saada jonkun hyperventilaatiokohtauksen raivosi takia.
Miehesi teki väärin, muttei kai sen takia nyt tällaista ylimitoitettua draamaa nostateta ilmaan? Varsinkin, kun miehesi ei tee tällaista muuten koskaan.
Mies oli humalassa, nainen hormooni höyryissä.
Sen verran olen oppinut kantapään kautta, riitelyyn tarvitaan aina kaksi osapuolta. Vaimo oli selvinpäin, ja sen verran pitäisi olla tilanne tajua ja jättää draamat kotiin. Humalaisen kanssa ei IKINÄ kannata riidellä.
Olisin tässä tilanteessa antanut miehen nukkua, ja sitten vasta myöhemmin ottanut asian puheeksi. Kun toinen on jo humalassa, niin hän ei välttämättä ymmärrä. Vaikka se mies on toiminnut väärin, niin lähtemällä ajamaan kotiin teit sen suurimman virheen. Nyt mies jäi sinne hylättynä, ja AP:stä tuli se pirttihirmu.
Tämänkin olisit "voittanut" ottamalla rauhallisesti. Olisi ollut hiljanen ja suostuvainen mies kun humala olisi laskenut ja morkkis olisi tullut päälle.
Nyt sinun pitää vaan ottaa rauhallisesti ja miettiä miten saat tilanteen rauhoittumaan. Virheitä kaikille sattuu, ja niistä päästään yli. Mikään avioliitto ei ole täydellinen, joskus vaan tulee ylilöyntejä. Joku kultainen keskitie pitäisi löytyä.
Kaikkein karmeinta tässä ketjussa on juomista puolustavien määrä.
Ei ihme että Suomi rappeutuu. Nuoret äidit ovat sitä mieltä, että miehen juominen ei mitään haittaa. "Kertaörvellys" on niin ymmärrettävää.
Ihan sama tälle tarinalle muuten, aviopari on käytännössä jo eronnut jos tämä ei ole provo. Mutta JUOMISEN PUOLUSTELU on mennyt liian pitkälle.
Kännäämisen kannalla olevat äidit, tulevaisuutenne ja lasten tulevaisuus on kehnolla pohjalla.
SE JOKA PUOLUSTELEE JUOMISTA ON ITSE JOSSAIN VAIHEESSA ALKOHOLISIMIN KANSSA VAIKEUKSISSA.
T: Rajalla keikkuva itsekin
toiminut aivan samoin kuin Ap vastaavassa tilanteessa. Niinkuin Ap eräässä vastauksessaan sanoinkin että hänen menneisyydessään on tapahtunut asioita joiden vuoksi ei voi sietää mieheltään tuollaista käytöstä. Minulla sama tilanne olen täysin allerginen miehen känniörvellykselle ja olisin takuuvarmasti nostanut kytkintä jos oma ukkoni olisi käyttäytynyt nuin.
Miksi pitäisi sääliä ap:n miestä joka jäi ilman kyytiä ja menetti kasvonsa sukulaistensa silmissä. Kyseessä on aikuinen ihminen eiköhän hän osaa sieltä kyydin hommata kotiin.
Luin koko viestiketjun läpi nyt aamulla ja ei voi kun taas päätä pyöritellä näitä miehen ymmärtäjiä täällä.
Kauhea jankkaus siitä, kun ap ajoi 500km YKSIN lapsen kanssa...mitä se olis hyödyttänyt tai auttanut et haiseva, oksenteleva? ja krapulainen mies istuu vieressä? Auttaako se teitä muita arvon rouvat, jotka antavat miehen vetää tuhannen lärvit toisen sukulaisen häissä jossa lapset mukana???
EI MIES OLE AJOKUNNOSSA, JOS TULEE 06 HUONEESEEN YMPÄRIKÄNNISSÄ!!!! Matkanteko olisi varmasti mennyt iltaan miehen kunnon takia, mitä ap olisi yksin lapsen kanssa tehnyt kaukana kotoa?Ap on täysin oikeutettu tuntemaan ja olemaan vihainen kyseisestä fiaskosta, MIES TEKI VÄÄRIN.
Minua huolestuttaa asia, miksi mies oli noin kylmä/ välinpitämätön? Mitä pitkät työreissut ym. ovat tehneet perhe-elämään? Eikö mies enää tunne itseään perheenjäseneksi kun viettää aikaa niin paljon yksin..vai eikö hänellä ole enää vastuuntuntoa hoitaa lapsia/ arvostaa ja kunnioittaa puolisoa kun ei tarvitse sitä viikkoihin tehdä kun on pois kotoa? Vapaus tuntuukin paremmalta? Näkeekö maailmaa reissuilla samoin muita ihmisiä ja haluaa sitä vaan aina enemmän? Se onkin paljon kiehtovampaa kuin se sama kotiympäristö ja lasten kiukut. Onko töissä ongelmia? Kyllähän tuollaiseen tottuu kuka vaan..ja se kotielämä ja se vastuu tuntuu aina vaan ahdistavammalta.
Ap:lle paljon voimia ja tsemppiä. Toivon, että saatte asiat selvitettyä ja jatkatte yhdessä kuitenkin.
Ap oli SUKULAISTENSA luona.
Varmaan sieltä löytyisi joku joka auttaisi lapsen kanssa päivällä, saattaisi olla jopa iloinen siitä että saa viettää aikaa ap:n ja sen lapsen kanssa jos välimatkaa on 500km.
Että sellaista ap olisi tehnyt kun olisi odottanut että mies nukkuu krapulaa pois.Mutta ei, onhan se todella fiksua lähteä väsyneenä, tunnekuohun vallassa, liitoskivuista kärsvänä kuskaamaan lasta 500km!
Ja todellakin, lapsella varmaan todella turvallinen olo kun äiti vain häipyy sen kanssa, ja isiä ei sitten näy missään.....
Mistä päättelet, että sukulaiset oli edes lähellä enään? Sanoiko ap niin? Ei hääpaikka ole välttämättä 5km mummon luota. Kaikki on saattaneet tulla muualta ja kaikki lähtee kyllä omia menojaan myös kotiin..ainakin häissä missä itse olen ollut.
Jos näin olisi ollut, että sukulaisia olisi ollut pilvin pimein lähistöllä, ja TIETENKIN (palstalaisten tärkein) mummot hoitamassa niin miksi ap ei yöpynyt lapsen kanssa sukulaisten luona? Miksi jossain hääpaikan läheisyydessä mistä kuuluu kaikki musiikki ja mökä niinkuin hän itse kirjoitti alkuviesteissä?
Kyllä siellä varmaan aika moni veti lärvit, jotka yöksi jäi, muut lähtevät jo aikaisemmin pois kokonaan. Ei siellä seuraavana päivänä kamalasti apua lastenhoidosta saa kun bileet loppuneet 06. Kyllä ne siellä nukkuvat koko päivän.
Näin ajattelen ainakin itse. Ap voisi tarkennella.
jokin haiskahtaa. Koska monille tosiaan tulee sellainen tunne että nyt on kärpäsestä tehty härkä, niin on tuossa nyt jotain muutakin takana. Tuo koko naurettava episodi taisi olla vain se viimeinen niitti ainakin miehellesi.