Periytyykö skitsofrenia?

mieleen tuosta " perityvyydestä" ja siitä että perhetausta vaikuttaa asiaan. Jos miettii mitä tahansa " mielen" sairautta, niin ehkä se periytyvyys geeneissä ei ole se olennainen asia, vaan sairastumiseen vaikuttaa " epävakaa" perhetausta. Jos vaikkapa isä/äiti ei saa diagnoosia taudistaan, vaan on vaan " outo" lapsen lapuuden ajan, niin silloinhan " kotona ei ole kaikki hyvin" .

Onhan tiedossa, että toisinaan lapsi voi sairastua esim.syömishäiriöön ihan itsestään, mutta toisinaan hän oppii mallin äidiltään. Neuroottinen painon vartiointi ei siis kulje geeneissä, vaan on opittu malli vanhemmalta. Samoin vaikkapa skitsofrenia saattaa (omaa tulkintaani...) " perityä" koska vanhemman sairastuminen saa aikaa epävakaat kotiolot, lapselle stressiä ja laukaisee sairastumisen. Esi. jos vaikkapa identtiset kaksoset erotettaisiin vauvoina, toinen eläisi hoitamattoman skitsofreenikko vanhemman kanssa, toinen hyvässä&tasapainoisessa perheessä, niin ensimmäinen sairastuisi olojen vuoksi, jälkimmäinen ei, koska perhetausta vakaa.

Lapset oppivat mona käyttäytymis malleja kotoaan, jos isä esim. väkivaltainen(&tunneköyhä), lapsi saattaa tulla samanlaiseksi, hän oppii ikäänkuin miehen mallin väärin, koska seuraa isänsä jalanjälkiä. Toisaalta taas voi käydä aivan päinvsatoin;lapsi alkaa vihata väkivaltaa, ja ei koskaan lyö naista, koska kokee isänsä varoittavana esimerkkinä, ja haluaa toimia aivan päinvastoin.

Monesti alkoholistien lapsilla on ongelmia alkoholin kanssa, toisinaan he vihaavat viinaa yli kaiken, ja ovat absolutisteja.Varmasti myös luonne vaikuttaa asiaan, mutta alkoholisteja on sekä absolutistien ja todellisten ongelma juojien lapsissa, kuten myös lasiin sylkijöitä...

kiteytettynä:geenejäkin tärkeämpää on tasapainoinen perhetausta. Siarastua tai olla sairastumatta voi olla kuka tahansa, perimä ja ympäristö luovat sairastumis alttiutta, mutta myös ehkäisevät sitä.

Kaunantunteiden kanssa on tultava sujuksi ennemmin tai myöhemmin, jos haluaa perhe-elämän luistavan tasapainoisesti. Olin menettänyt kolme raskautta ja viimeisin oli kromosomihäiriö. Anoppini kertoi syntyneinä kuolleista sisaruksistaan ja heidän poikkeamistaan. Olin raskaana ja odotin istukkatutkimusten tuloksia. Tuo tieto sai aikaan todellisen luovutuksen, en voinut tehdä mitään muuta kuin odottaa. Puhuin asiasta paljon mieheni kanssa. Hän ei tietänyt asiasta ja asian esille tuominen syyllisti häntä aika tavalla. Teratologisen yksikön sikiötutkimukseen erikoistuneen lääkärin kanssa sain pienen konsultaation ja hän kertoi, että poikkeavuudet vähenevät jokaisessa alenevassa polvessa muistaakseni 25%. Kromosomitutkimuksen tuloksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. En jaksa enää jauhaa asiaa. Tutkimuksia geenivirheistä ei aloitettu koska istukka/kromosomi tutkimuksessa ei tullut mitään mainittavaa esille. Tässä maailmassa on tarpeeksi uhkakuvia ja riskejä ei voi hallita 100%:sti. Olisin valinnut mieheni uudelleen vaikka olisin tiennyt asiasta. Hyviä älykkäitä miehiä joiden kanssa arki synkkaa on harvassa. Avioliittoni on arvokas lahja elämältä.

mun sisko sairastaa skitsofreniaa (jo monetta vuotta) ja lääkkeillä se pysyy varsin hyvin kurissa. Sisko on nykyisin varsin onnellinen. On töissä ja muutenkin kaikki asiat kunnossa. Jos ei siskon sairaudesta tiedä, niin ei kyllä arvaisikaan, niin normaali/normaalisti käyttäytyy. Muutenkin meidän suvussa on paljon mielisairauksia (itselläni ei luojan kiitos ole, ainakaan vielä ;) ) ja silti olen lapsen uskaltanut tehdä ja toista ollaan yrittämässä. Toivottavasti ei lapseni sairastu, mutta kyllä sitä voi niin kaikkea muutakin kamalaa sattua elämässä, että turha kaikkea murehtia.

että aika yleisesti skitsofreniaan sairastuneilla on ongelmia perhe-elämässä/suhteessa vanhempiin. Edesauttavat varmasti sairastumista.

eikä merkittävällä tavalla

Antoivat ajattelemisen aihetta liian suojatussa ympäristössä kasvaneelle. Suvussamme ei samaisista ongelmista ole kärsitty. Mieheni puolelta puolet suvusta on työkyvyttömyyseläkkeellä. Aiemmin syyksi on kaunisteltu alkoholi- ja muita ongelmia, mutta nyttemmin todelliseksi syyksi onkin siis paljastunut skitsofrenia. Itse sairaudessakin riittää minulle ihmeteltävää, mutta erityisen pahoillani olen todellisten asianlaitojen kaunistelusta. Avoimuus olisi ollut huomattavasti parempi tapa käsitellä vaikeaa asiaa.

lähinnä siis siksi, että sen perusteella ihminen (ainakin vielä joitakin vuosia sitten) heivattiin automaattisesti eläkkeelle ja pois työelämästä! Sitä on käytetty usein tapauksissa, joissa joku muu mielenterveydellinen ongelma on ollut kyseessä, mutta skitson paperit ovat vähentäneet " paperin pyöritystä" . Itse sairas on päässyt (joutunut?) eläkeputkeen automaattisesti.



Miehesi suvussa ei siis automaattisesti ole vain skitsofreniaa. Saattaa tietysti olla erilaisia variaatioita, lisäksi myös paljon ihan hoitamattomia masennuksia tms. Ennen kaikki harhat käsitettiin joka tapauksessa psykoottisiksi, vaikka rajanveto ei ole niin yksiselitteistä.



terveisin " myös skitsofreniasta terapeuttinsa kanssa keskustellut"

sen periytyminen lapsillesi on yhtä todennäköistä kuin mihinkä tahansa muuhun tautiin sairastuminen.

Periytyvyys



Jos suvussa on esiintynyt skitsofreniaa, myös jälkeläisillä on suurempi riski sairastua verrattuna normaaliväestöön. Potilaan sisarilla ja veljillä sekä lapsilla sairastumisriski on 5-10 -kertainen. Tarkkaa tietoa periytyvyyden osuudesta taudin puhkeamiseen ei ole. Ympäristölläkin on todettu olevan keskeinen osa sairastumisessa.

Yleisyys



Suomessa skitsofreniaa sairastaa noin 1 prosentti väestöstämme.

Se että puhkeaako sairaus onkin sitten eri juttu. Luulen että puhkeamiseen tarvitaan (tietyssä iässä?)joku stressaava tekijä esim. sairastuminen, avioero joka voi sitten laukaista skitsofrenian.

Eli skitsofreniaa voi kantaa mutta se ei välttämättä koskaan puhkea.

Ja en siis todellakaan tiedä pitääkö tietoni paikkaansa vai sekoitanko johonkin toiseen sairauteen.

Samaa muuten ihmettelen itsekin, että miksi mielisairaudet täytyy peittää vielä nykypäivänäkin.

Ja sitten mahdollisesti omalla lapsellaan.



On vastuutonta, ettei asiaa ole saatettu tietooni aiemmin. Olisin aivan varmasti tehnyt toisenlaisia ratkaisuja elämäni suhteen. En halua tieten tahtoen lasta, joka saattaa olla noikin vakavan psyykkisen ongelman kantaja. Sattumanvaraisuuden hyväksyn. En sitä, että otan hänen puolestaan tietoisen riskin.

Hyvä kasvuympäristö voi estää jonkin verran skitsofrenian puhkeamista, vaikka ei aina siinä onnistukaan.

Käsittääkseni näin.

Seiskalle: perhe-elämän tasapainoisuus on kai pitkälle vanhemmista kiinni. Homma on siis suhteellisen helppo. Elämä kun vaan ei aina ole vanhempien siloittamaa. Lapset kun kasvavat ja sitä myötä elämän problematiikka ja vastoinkäymiset. Tyttö- ja poikaystävät jättävät. Opiskelupaikka saattaakin olla kiven alla jne. Niin, ja miten sen perhe-elämän pitää stabiilina, jos toinen meistä sairastuu, esimerkiksi siihen skitsofreniaan?



Tämän jälkeen on vaikea kohdata appivanhempia. Salailu on sama kuin valehtelu. Kiukkuni on kasvamassa ja vierailumentaliteettia on yhä vaikeampi pitää yllä.

Ymmärrät kai, että skitsofrenia on niin leimaava sairaus, ettei siitä ole todellakaan helppo kertoa. Vai etkö rakasta miestäsi, jos tuollainen tieto voi sammuttaa kiinnostuksen? Uskon, että rakastat, ja tämä on vain epätoivotun tiedon saamisen aiheuttamaa totuttautumisprosessia.



Se, että appivanhempasi eivät ole kertoneet asiasta sinulle todistaa lähinnä sitä, että he pitävät sinua niin hyvänä ja rakkaana että pelkäävät menettävänsä sinut, jos kertovat. Ethän aloita negatiivista noidankehää kieltämällä heiltä ystävyyttäsi?

Mun pikkuveli sairastaa, ja on toisinaan tosi ahdistavaa miettiä, että mitkä on omien lasten riskit sairastua....

Olisitko jättänyt lapset tekemättä?????????????????????

Kyllä, olisin jättänyt lapset tekemättä. Ehdottomasti! Se, kumman puolelta riski sairastua tulee on yhdentekevää. Melkoisen ikävästä taudista on kyse. Vai onko moni kuullut elämäänsä ylistävästä skitsofreenikosta?

niin ole hyvä, ja vastaa kysymykseen: Olisitko jättänyt lapset tekemättä, jos skitsofrenia olisi sinun sukusi " vitsaus" ????

t. 16