Te, joita suututtaa/vituttaa/inhottaa/ärsyttää kotiäidit/kotirouvat

Minä olen vm -70 ja ollut hoidossa koko lapsuuteni tuskin nähden vanhempiani, jotka olivat töissä ma-la, joista ma-pe klo 8-18 (tulivat kotiin joskus klo 19 maissa kaupassakäynnin jälkeen), lauantaina klo 14 jälkeen siivottiin. Selväähän se, että me lapset hoidimme jo pienenä paljon kotihommia viikolla, harrastuksiimme menimme yksin jne.



Olen ollut kotiäitinä nyt 10v, koska en halunnut lapsilleni saama, minkä koin itse. Mies on samaa mieltä eikä kumpikaan meistä koe, että hän elättää meitä. Jonkun täytyy hankkia rahaa perheeseen, ja koska hän tienaa enemmän, minä olen kotona.

Elämme suht vaatimattomattomasti, pieni asunto, ei ulkomaanmatkoja, mutta lapset kyllä harrastavat muutakin kuin ulkoilua ja kirjastoa;-)



Vanhemmille ihmisille tätä on saanut enemmän selitellä, heille lasten ehdoilla meneminen on usein vierasta. Työnarkomaani-isäni kyllä myöntää nyt, että olisi pitänyt toimia toisin silloin, kun me olimme lapsia.

Mutta minusta vanhanaikaista on siis se, että töissä on vain käytävä, minkäänlaiset erilaiset mallit ja ratkaisut eivät ole "oikein".

siihen asti, kunnes kuopus syksyllä täyttää kolme. Olen akateemisesti koulutettu ja menossa jatkokoulutukseen syksyllä. En käytä aikaani "kotirouvana" sohvalla makailuun (miten ehtisinkään?). Olemme ulkona paljon, askartelemme, luemme ja lapseni nauttivat kiireettömästä olemisesta. Mielestäni tämä on satsaus lasten perusturvallisuuteen ja mielelläni sen annan lapsilleni. Ei mulla muuta.

Osaatko pohtia syvällisemmin, miksi on hävettävää

jos jossain perheessä on tehty ratkaisu, että mies hoitaa tienaamisen ja vaimo kodinhoidon?

ap

Koska itse näen mieluusti naiset aktiivisina toimijoina yhteiskunnassa ja siinä mielessä itsenäisinä, etteivät ole taloudellisesti täysin miehen armoilla. Se nyt vaan yksinkertaisesti on minusta tosi vanhanaikaista. Kun kotiäitiys oli valloillaan, oli suhtautuminenkin naisiin vähättelevää. Nykyään naiset ovat korkeasti koulutettuja ja täysipainoisesti työelämässä, jolloin heidän panostaan yhteiskunnan ylläpidossa ei voi vähätellä ja heidätkin nähdään tasavertaisina tekijöinä miesten kanssa.

Niin, ja itse olen 80-luvulla syntynyt. 50-luvulla syntynyt äitini on korkeasti koulutettu ja ollut työelämässä aina. Näillä seikoilla lienee vaikutusta suhtautumiseeni. Minun puolestani toki kaikilla on vapaus järjestellä kuvionsa miten haluaa enkä kotiäitiyttä ole kieltämässä, mutta koska mielipidettä kysyttiin, kirjoitin mielipiteeni.

Minusta on jotenkin järkyttävää, jos appi ei selviydy ruoan laittamisesta, lakanoiden vaihdosta, pyykin pesemisestä tai kaupassa käymisestä ja toisaalta anoppi ei "ymmärrä mitään" raha-asioista, vakuutuksista tai ruohonleikkureista, mutta katsoo asiakseen opettaa, että on vain yksi oikea tapa laittaa aluslakana paikoilleen. Aika on ajanut tällaisen ohi.

Itse 7 vuotta kotona, olen korkeasti koulutettu, luen kirjan viikossa, katson paljon muutakin kuin hömppäohjelmia ja kesksutelen kanssasi filosofiasta samoin kuin politiikistä tai muista päivän polttavista aiheista.



Olen matkustellut ennen lasta ympäri eurooppaa, asunutkin monissa paikoissa kuukausia. Puhun sujuvasti englantia, ruotsia ja saksaa. Etelän lomila käydään kerran vuodessa perheen kanssa, kerran vuodessa kaupunkilomalla miehen kanssa.



Olen istunut hiekkalaatikolla huutamatta kertaakaan pienelle lapselle, olen kiinnostunut lapsen kehityksestä ja kasvusta kuin myös psykologisista puolista. Päivitän tietoani jatkuvasti.



Toimin erilaisissa vapaaehtoisissa projekteissa jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia. Miehelläni ei ole loistavaa palkkaa mutta sen verran että elättää meidän helposti. Olen tinkinyt turhasta ja mistään tarpeellisesta ei ole tarvinnut tinkiä.



Ikävää että näin moni nainen tuntee jäävänsä miesten varjoon tai että työ määrittelisi ihmisen arvon tärkeyden. Onneksi minua ei ole kukaan mies vähätellyt vaikka olenkin hetkellisesti valinnut kotiäitiyden. Minulla on edelleen hyvin toimivat aivot. Perheessäni minua arvostetaan, tiedän tekeväni tärkeää työtä kun pidän lapsestani huolta ja hänellä on turvallinen lapsuus.

osaan hoitaa myös raha-asiat eli minä hoidan meillä kaiken rahaliikenteen, laskut, muut maksut, rahan käytön yleensä. Mies ei taida tietää edes pankkitunnuksia :)



Ja näin 15 vuotta työelämässä ennen lasta olleena voin kertoa että ei siellä ne jutut niin kovin älykkäitä aina olleet, kyllä nekin pääasiassa sivusiat tauoilla jotain televisio-ohjelmia tai työpaikkajuoruja...

hyvin usein on nainen joka jää kotiin. Nainen voi olla hyvinkin koulutettu ja siltikin jää kotiin.



Tämä on minun mielestä väärin. Mikäli yhteiskunta maksaa koulutuksen, niin on myöskin velvollisuus käydä töissä. Eli tämä äiti tuli yhteiskunnalle tosi kalliiksi, ja verotulot jäi yhteiskunnalta saamatta.



Nyt seuraava tulee kertomaan, mitä sen lapsen päivähoito oikeesti maksaa ja kuinka kallista se on. Tiedän mutta tarkoitan niitä jotka ovat kotiäitejä vaikka lapset jo teinejä, pitää hoitaa kotia ja palvella miestä. Toki saa olla kotona jonkin aikaa, niin kuin perheelle on sopivaa ja tarpeellista. Mutta en hyväksy sitä että hyvin koulutettu ihminen, joka on saanut ilmaisen koulutuksen suomessa jättää työnsä lopullisesti.

Mä en ole koskaan kokenut työn varsinaisesti antavan mulle muuta kuin sen palkan. Nuorena sain joskus uusia kavereita kesätöistä mutta yleensä töissä ihmiset ovat aina ihan eri ikäisiä ja erityyppisiä, jotta niistä mitään ihmeempää sosiaalista iloa saisi.

Kaikki naiset nyt eivät muutenkaan voi saada jännittävää ja mielenkiintoista työpaikkaa, joten ei sen työn merkitys monelle ole kyllä mikään muu kuin vain palkka.

Kovinpa panette paljon painoa työlle Mä en ole koskaan kokenut työn varsinaisesti antavan mulle muuta kuin sen palkan. Nuorena sain joskus uusia kavereita kesätöistä mutta yleensä töissä ihmiset ovat aina ihan eri ikäisiä ja erityyppisiä, jotta niistä mitään ihmeempää sosiaalista iloa saisi.

Kaikki naiset nyt eivät muutenkaan voi saada jännittävää ja mielenkiintoista työpaikkaa, joten ei sen työn merkitys monelle ole kyllä mikään muu kuin vain palkka.

jännittävää ja mielenkiintoista työpaikkaa. Eli ei tilanne ole erilainen sukupuolten kesken tässä suhteessa.

Mun mielestä nimen omaan siitä tulee sosiaalista iloa, että tuntee eri-ikäisiä ja taustoiltaan erilaisia ihmisiä : ) Ja mulla on myös mielenkiintoinen ja hyvin palkattu työ. Työ on olennainen osa elämääni.

No ei se niin mene. Toisekseen kyllä miehillä on paremmat saumat työelämässä useammin. Riippuu tietysti miehestä itsestäänkin mutta yleistäen näin voi sanoa. Naiset pääsääntöisesti työskenetelvät kovassa paineessa ja pienellä palkalla kuntatyöpaikoissa, joissa ei yleensä ole mikään kiva työilmapiirikään. Just oli aiheesta uutisissa.

Jos työelämällä olisi jotakin annettavaa! Mutta kun ei ole.

Kovinpa panette paljon painoa työlle Mä en ole koskaan kokenut työn varsinaisesti antavan mulle muuta kuin sen palkan. Nuorena sain joskus uusia kavereita kesätöistä mutta yleensä töissä ihmiset ovat aina ihan eri ikäisiä ja erityyppisiä, jotta niistä mitään ihmeempää sosiaalista iloa saisi.

Kaikki naiset nyt eivät muutenkaan voi saada jännittävää ja mielenkiintoista työpaikkaa, joten ei sen työn merkitys monelle ole kyllä mikään muu kuin vain palkka.

jännittävää ja mielenkiintoista työpaikkaa. Eli ei tilanne ole erilainen sukupuolten kesken tässä suhteessa.

Mun mielestä nimen omaan siitä tulee sosiaalista iloa, että tuntee eri-ikäisiä ja taustoiltaan erilaisia ihmisiä : ) Ja mulla on myös mielenkiintoinen ja hyvin palkattu työ. Työ on olennainen osa elämääni.

on mielekästä, jonne aamulla menee juosten ja haluaa todella tehdä sitä työtä. Mutta meille 98% työ on pakkopullaa, ei tuo minkäänlaista henkistä nautintoa, ainoa hyvä puoli on raha.



Rahan vuoksi sitä on pakko raahautua töihin joka aamu...



Ajatelkaapas maailmaa jossa työstä ei maksettaisi palkkaa ja kaikki jotka tekevät työtänsä ja kaikki jotka ovat kotona saisivat päivän päätteeksi saman rahan.



Kuinka moni oikeasti menisi sinne töihin ja kuinka moni jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan?

itse en kokenut olevani täysin tasa-arvoinen mieheni kanssa tai edes täysivaltainen yhteiskunnan jäsen ollessani kotona äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Mieheni ei millään tavalla ilmaissut, että olisin ollut häntä alemmassa asemassa, mutta kyllä "miehen rahoilla eläminen" kävi itsetunnon päälle, vaikka emme mitään tiukkoja "molemmilla omat tilit ja rahat" -ihmisiä olekaan (päinvastoin, meillä on yhteinen tili, jonne molempien palkat menevät). Lisäksi suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä rakentunut sellaiseksi, että myös naisten odotetaan käyvän töissä, sen vuoksi työelämän ulkopuolella oleva nainen (olkoonkin vaikka varakkaan miehen puoliso, joka ei nosta senttiäkään mitään tukea), ei mielestäni ole samanarvoinen yhteiskunnan osa kuin itse itsensä elättävä "sisarensa".



Minut on myös vahvasti kasvatettu kouluttautumaan ja elättämään itseni omalla työlläni. Oma äitini oli kotiäiti, mutta tyttärilleen hän pienestä pitäen painotti, että samaa tietä ei saa valita. Vanhempieni avioliitto ei edes ole ollut mitenkään ongelmainen, mutta ilmeisesti äitini on kokenut olevansa liittonsa vanki, vailla mahdollisuutta lähteä, jos tilanne olisi niin vaatinut.

Itse 7 vuotta kotona, olen korkeasti koulutettu, luen kirjan viikossa, katson paljon muutakin kuin hömppäohjelmia ja kesksutelen kanssasi filosofiasta samoin kuin politiikistä tai muista päivän polttavista aiheista.

Olen matkustellut ennen lasta ympäri eurooppaa, asunutkin monissa paikoissa kuukausia. Puhun sujuvasti englantia, ruotsia ja saksaa. Etelän lomila käydään kerran vuodessa perheen kanssa, kerran vuodessa kaupunkilomalla miehen kanssa.

Olen istunut hiekkalaatikolla huutamatta kertaakaan pienelle lapselle, olen kiinnostunut lapsen kehityksestä ja kasvusta kuin myös psykologisista puolista. Päivitän tietoani jatkuvasti.

Toimin erilaisissa vapaaehtoisissa projekteissa jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia. Miehelläni ei ole loistavaa palkkaa mutta sen verran että elättää meidän helposti. Olen tinkinyt turhasta ja mistään tarpeellisesta ei ole tarvinnut tinkiä.

Ikävää että näin moni nainen tuntee jäävänsä miesten varjoon tai että työ määrittelisi ihmisen arvon tärkeyden. Onneksi minua ei ole kukaan mies vähätellyt vaikka olenkin hetkellisesti valinnut kotiäitiyden. Minulla on edelleen hyvin toimivat aivot. Perheessäni minua arvostetaan, tiedän tekeväni tärkeää työtä kun pidän lapsestani huolta ja hänellä on turvallinen lapsuus.

... jonka vuoksi halveksin syvästi kotiäitejä. Omahyväinen itsekehu haisee sieltä paremmistolasta kilometrien päähän.

Jos tietää jäävänsä kotiäidiksi, miksi mennä sinne yliopistoon lukemaan yhtään mitään ja viemään opiskelupaikkoja sellaisilta, jotka hyödyntäisivät niitä oikeasti?

Mitä vittua yhteiskunta tekee naisella, joka opiskelee vuosikausia ollakseen sivistynyt mamma hiekkalaatikon reunalla ja lopun aikaa runkkaa sitä omaa itseriittoisuuttaan av-palstalla kehumalla, kuinka on kotiäitinäkin muita parempi kun on sivistynyt kotiäiti. :D

Hyi vittu, sanon minä.Ja että lisäbonuksena on "vapaaehtoisia projekteja jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia".

Hyi vitun vittu, mikä omaa hyvyyttään täynnä oleva niljake.

MENE LEHMÄ TÖIHIN

Itse 7 vuotta kotona, olen korkeasti koulutettu, luen kirjan viikossa, katson paljon muutakin kuin hömppäohjelmia ja kesksutelen kanssasi filosofiasta samoin kuin politiikistä tai muista päivän polttavista aiheista.

Olen matkustellut ennen lasta ympäri eurooppaa, asunutkin monissa paikoissa kuukausia. Puhun sujuvasti englantia, ruotsia ja saksaa. Etelän lomila käydään kerran vuodessa perheen kanssa, kerran vuodessa kaupunkilomalla miehen kanssa.

Olen istunut hiekkalaatikolla huutamatta kertaakaan pienelle lapselle, olen kiinnostunut lapsen kehityksestä ja kasvusta kuin myös psykologisista puolista. Päivitän tietoani jatkuvasti.

Toimin erilaisissa vapaaehtoisissa projekteissa jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia. Miehelläni ei ole loistavaa palkkaa mutta sen verran että elättää meidän helposti. Olen tinkinyt turhasta ja mistään tarpeellisesta ei ole tarvinnut tinkiä.

Ikävää että näin moni nainen tuntee jäävänsä miesten varjoon tai että työ määrittelisi ihmisen arvon tärkeyden. Onneksi minua ei ole kukaan mies vähätellyt vaikka olenkin hetkellisesti valinnut kotiäitiyden. Minulla on edelleen hyvin toimivat aivot. Perheessäni minua arvostetaan, tiedän tekeväni tärkeää työtä kun pidän lapsestani huolta ja hänellä on turvallinen lapsuus.

... jonka vuoksi halveksin syvästi kotiäitejä. Omahyväinen itsekehu haisee sieltä paremmistolasta kilometrien päähän.

Jos tietää jäävänsä kotiäidiksi, miksi mennä sinne yliopistoon lukemaan yhtään mitään ja viemään opiskelupaikkoja sellaisilta, jotka hyödyntäisivät niitä oikeasti?

Mitä vittua yhteiskunta tekee naisella, joka opiskelee vuosikausia ollakseen sivistynyt mamma hiekkalaatikon reunalla ja lopun aikaa runkkaa sitä omaa itseriittoisuuttaan av-palstalla kehumalla, kuinka on kotiäitinäkin muita parempi kun on sivistynyt kotiäiti. :D

Hyi vittu, sanon minä.Ja että lisäbonuksena on "vapaaehtoisia projekteja jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia".

Hyi vitun vittu, mikä omaa hyvyyttään täynnä oleva niljake.

MENE LEHMÄ TÖIHIN

Äidin koulutustasolla on merkitystä lasten tulevaisuudelle nääs.

Äidin koulutustasolla on merkitystä lasten tulevaisuudelle nääs.

On kotiäitejä ja sitten on näitä "parempia" kotiäitejä, jotka veronmaksajien varoilla on koulutettu eliittikotiäideiksi. Niiiice.

Saako sun lapset eleikkiä niiden kouluttamttomien kotiäitien lasten kanssa?

Muista pitää etäisyyttä rahvaaseen. Loinen.

että on paljon ihmisiä, jotka ovat jääneet kotiin töistä, joissa kävivät vain palkan vuoksi. On eri asia jäädä kotiin lähärin työstä kuin bisnesmaailman urahuipulta. Ymmärrän hyvin, että joku vähemmän kunnianhimoinen jää himaan ja joku toinen ei. Miksi tarvitsee kiistellä kumpi on oikein? :))

Jossaisin valita niin lopettaisin työt ja antaisin vaimoni hoitaa tienaamisen. Mutta meillä tilanne on päinvastoin. Olen saanut tarpeekeni yli 20 vuotta työelämää ja yhden ainoan ylennyksen olen saanut urallani, ja kun työpaikka myytiin multa vedettiin sekin palli alta ja jouduin rivityöntekijäksi taas. Teen töitä maailman tylsimmällä alalla, nimittäin IT. Ihmiset ovat epäsosiaalisia nörttejä tai teeskenteleviä myyntitykkejä.



Jos mulla olisi rikas hyvin tienaava vaimo joka kävisi töissä, en viittsisi itse vaivautua vaan hoitaisin kotiamme ja lapsia kuin malli-isä, veisin heidät harrastamaan ja valmistaisin herkkuruokia joka päivä keittiössämme. Hieroisin ja hoitasin vaimoani joka ilta.



Mutta meillä on niin että vaimo ei hoida kotitöitä vaikka ei ole töissä, on toki lapsen kanssa, mutta minulla alkaa toine työpäivä kun tulen kotiin. Kukaan ei hiero eikä hoida minua.



No, itsepähän olen valinnut naisen jonka kanssa elän. Toiset varoittelivat mulle jo ennenkuin menimme naimisiin.

Eipä sinullekkaan se koulutus ja työvuodet olisi pahitteeksi olleet koska sosiaaliset taidot on nimittelyn tasolla.



Sääli että olet lyhytnäköinen, et ymmärrä että jos olen ollut 15 vuotta työelämässä ennen lasta ja jään 7 vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja sitten taas tehokasta työaikaa jää n.25 vuotta niin eiköhän mun koulutus ole kuitenkin kannattanut vai mitä?



Vai että omakehu, ehkä olen sieltä päin katsoen paremmalla puolela, täällä puolella kukaan ei nimittele lehmäksi tai loiseksi ketään, kulttuurierot varmaankin.



En kehu elämääni vaan halusin kertoa että kaikki kotiäidit eivät ole samanlaisia joista täällä on puhuttu.



Harmillista että elämäni ärsyttää sinua noin paljon, minkälainen oma elämäsi mahtaa olla jos minun on niin kamala? :)

sivistyksestä joka periytyy lapsille.

Itse 7 vuotta kotona, olen korkeasti koulutettu, luen kirjan viikossa, katson paljon muutakin kuin hömppäohjelmia ja kesksutelen kanssasi filosofiasta samoin kuin politiikistä tai muista päivän polttavista aiheista.

Olen matkustellut ennen lasta ympäri eurooppaa, asunutkin monissa paikoissa kuukausia. Puhun sujuvasti englantia, ruotsia ja saksaa. Etelän lomila käydään kerran vuodessa perheen kanssa, kerran vuodessa kaupunkilomalla miehen kanssa.

Olen istunut hiekkalaatikolla huutamatta kertaakaan pienelle lapselle, olen kiinnostunut lapsen kehityksestä ja kasvusta kuin myös psykologisista puolista. Päivitän tietoani jatkuvasti.

Toimin erilaisissa vapaaehtoisissa projekteissa jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia. Miehelläni ei ole loistavaa palkkaa mutta sen verran että elättää meidän helposti. Olen tinkinyt turhasta ja mistään tarpeellisesta ei ole tarvinnut tinkiä.

Ikävää että näin moni nainen tuntee jäävänsä miesten varjoon tai että työ määrittelisi ihmisen arvon tärkeyden. Onneksi minua ei ole kukaan mies vähätellyt vaikka olenkin hetkellisesti valinnut kotiäitiyden. Minulla on edelleen hyvin toimivat aivot. Perheessäni minua arvostetaan, tiedän tekeväni tärkeää työtä kun pidän lapsestani huolta ja hänellä on turvallinen lapsuus.

... jonka vuoksi halveksin syvästi kotiäitejä. Omahyväinen itsekehu haisee sieltä paremmistolasta kilometrien päähän.

Jos tietää jäävänsä kotiäidiksi, miksi mennä sinne yliopistoon lukemaan yhtään mitään ja viemään opiskelupaikkoja sellaisilta, jotka hyödyntäisivät niitä oikeasti?

Mitä vittua yhteiskunta tekee naisella, joka opiskelee vuosikausia ollakseen sivistynyt mamma hiekkalaatikon reunalla ja lopun aikaa runkkaa sitä omaa itseriittoisuuttaan av-palstalla kehumalla, kuinka on kotiäitinäkin muita parempi kun on sivistynyt kotiäiti. :D

Hyi vittu, sanon minä.Ja että lisäbonuksena on "vapaaehtoisia projekteja jotka useimmiten kyllä koskevat lasten hyvinvointia".

Hyi vitun vittu, mikä omaa hyvyyttään täynnä oleva niljake.

MENE LEHMÄ TÖIHIN

En minäkään kuusi vuotta yliopistossa opiskelleena voisi kuvitella hassaavani miuun käytettyjä verorahoja kotona olemiseen. Lapsen laitan 1,5-vuotiaana päiväkotiin, siihen asti hoidamme kotona mieheni kanssa erilaisin työaikajärjestelyin.

ohis

.. jään 7 vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja sitten taas tehokasta työaikaa jää n.25 vuotta niin ...

Ihan tuli mieleen, että miten luulet 7 kotiäitiysvuoden vaikuttavan työnsaantiisi? Olen ollut työnantajana, eikä minulle tullut mieleenkään palkata 7 vuotta kotona ollutta miestä eikä naista, olipa taustat ja koulutus aikoinaan ollut mitä tahansa. Toimin it-alalla, joka muuttuu nopeasti, 7 vuoden takainen kokemus ja osaaminen on tänään arvotonta. Esimerkki: työnantajalle asiantuntemus on arvotonta, jos hakija tuntee 7 vuoden vanhan kännykän logiikkaa, toiminnallisuutta ja ohjemointia.